Pikaiset viikon kootut

Sunday, 15 March 2015

Ankean helmikuun jälkeen maaliskuu on lähtenyt kaikin puolin tosi hyvissä merkeissä käyntiin. No ok, opiskelut eivät ehkä ole edistyneet ihan niin kuin olisin voinut haluta. Tökkii vaan nyt ihan kunnolla. Opiskelemani aineet kyllä kiinnostaa kovasti edelleen, mutta on vaan jotenkin sellainen olo, että eikö se kaikki tieto nyt vaan voisi painua päähän ja voisinko valmistua jo, kiitos! Harmi vaan ettei ole tapahtumassa vielä hetkeen..




























Opiskeluita lukuunottamatta olen saanut itsestäni tällä viikolla paljonkin irti. Asunto kiiltää puhtauttaan ja kevään ensimmäinen kunnon lenkkikin on takana. Voin muuten sanoa, että oli erittäin tuskainen kokemus. Oon tainnut viimeksi juosta kunnolla joskus syksyllä ja nyt luonnollisesti innostuin alussa vähän liikaa, jonka seurauksena juoksuvauhti oli varmaan kolme kertaa kovempaa kuin olisi pitänyt. Näsijärven rannalla oli sitten pakko pysähtyä haukkomaan henkeä ja miettimään, että oksentaisikohan tässä nyt ihan oikeasti. En sentään, mutta kotimatka ainakin sujui huomattavasti rauhallisemmissa merkeissä. Tästä se lähtee!






















Loppuviikosta mentiin kaverin kanssa taas kauppahalliin pikaiselle sushilounaalle ja poikettiin sen jälkeen nappaamaan juveneksen minikojusta take away-kahvit, jotka nautittiin aurinkoisella keskustorilla. En ollut tajunnutkaan, kuinka paljon oon kaivannut sitä, että ulkona voi vaan istua ilman, että jäätyy samantien pystyyn. Tämän auringonpaisteen kaipaamisesta nyt puhumattakaan! Karu totuus tosin taitaa olla, että jossain vaiheessa iskee se kuuluisa takatalvi ja sitten vasta tätä neitoa v*tuttaakin. Suomen ankea talvi on oikeastaan ainoa asia, joka on saanut minut hetkittäin katumaan päätöstäni palata tänne. Suomen jatkuvat harmaat ja synkät päivät saavat nimittäin jopa Britannian vaikuttamaan aurinkolomakohteelta!

Tällä viikolla hetken kadoksissa ollut kokkausinspiraatio on taas nostanut kunnolla päätään. Alkuviikosta menulla oli lohimedaljonkeja fenkolilla ja valkosipulin kera höyrystetyllä pinaatilla, sen jälkeen herkullisia vietnamilaisia banh mi- patonkeja nyhtöpossulla ja viikonloppuna raikasta kreikkalaista gyrosta (suosikki valkkarini kera tietenkin). Kuulen usein sanottavan, että onhan kokkaaminen kivaa, mutta kun ei vaan itselle viitsi. Henkilökohtaisesti en voi ymmärtää tätä. Rakastan hyvää ruokaa niin, miksi ihmeessä en tekisi sitä itselleni?! Toki kokkaus on vielä kivempaa, kun sitä voi tehdä myös jollekin toiselle, mutta huippua näinkin. Ja saapahan ainakin tehdä kaiken juuri omien mieltymysten mukaan!

Mutta nyt..niitä kouluhommia. Alunperin olisi pitänyt palauttaa yrityksen johtamisen aineopintoihin kuuluvan organisaatiokäyttäytymisen kurssin 16 sivuinen oppimistehtävä huomenna. Minullahan niitä sivuja on tällä hetkellä siis kasassa n. 1,5. Perjantaina tuli kuitenkin sähköpostia proffalta, että hän kyllä ottaa niitä sittenkin tulevaan perjantaihin asti vastaan..jaa siinä samassa Marikan motivaatio kirjoittaa sitä putosi kuin masentuneen lehmän häntä. Niin kuin opiskelukaverini sanoo "pakko on paras motivaattori." Tsemppailen tässä itseni nyt loppu sunnuntaiksi kuitenkin pohtimaan "syvällisiä" mm. tunteiden merkityksestä työpaikoilla. Yritys ainakin on kova.

2 comments:

  1. Voih kun saisin pakotettua itsenikin lenkille.... Ihanan näköisiä ruokia! Ja tällaiset arkikuulumiset on mun mielestä hauskaa luettavaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Se on aina se lähteminen, mikä tökkii..varsinki silloin kun ei oo hetkeen käynyt!:D Kiva kuulla et joku ainaki tykkää lukea näitä, en oo aina ihan varma et meneekö tälläset vaan ihan turhaks jorinaks..

      Delete


CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan