Arkikuulumisia

1. Kuinka mahtavat ilmat tänä syksynä/alkutalvena onkaan ollut! Ensin enimmäkseen aurinkoinen upean ruskan syksy ja juuri kun alkoi tuntumaan, että sitä seuraa ankea pimeä harmaus loputtomiin (niin kuin aiempina vuosina) niin pam, saatiinkin sopivan kirpsakat pakkaset ja lunta!
2. Torin kukkakauppiaalta haettuja ihania pinkkejä ruusuja. Maksaa ehkä vähän enemmän, mutta kestää upeina ainakin puolet pidempään kuin esimerkiksi S-marketin kimput.
3.  Muistiinpanoja metodiesseeseen.
4. Talvinen auringonlasku. Tästä talvifanituksesta huolimatta en ole vielä yhtään tottunut siihen, että viiden aikaan alkaa olla jo täysin pimeää.

Parempi maanantai

Tämäkään maanantai ei lähtenyt käyntiin ihan niin kuin haaveissa oli..Sen sijaan, että olisin venytellyt raukeasti sängyssä, aamujoogaillut kuin kokenut joogailija (mitä en tosin täydessä kankeudessani taida olla missään tilanteessa), syönyt aamupuuroa tyylikkäästi chia-siemenillä ja goji-marjoilla ja viimeiseksi rauhassa laittautunut upeaksi kaunottareksi jammaillen aamuradion tahtiin ennen rauhallista kävelyä bussiin, vedin sillä aika lailla normityylilläni. Herätys myöhemmin kuin oli tarkoitus, silloinkin teki tiukkaa. Aamujoogat jäi siihen kun spurttasin sängystä vaatekomeroon etsimään jotain päällepantavaa samalla kun aikataulutin mielessäni, mihin bussiin pitää ehtiä, jotta olen töissä edes kasiksi (halleluja liukuvalle työajalle!). Pikaiseen sipaisut ripsiväriä ja huulipunaa, hattu päähän (hiukset ehtii hyvin harjata työhuoneessa ennen aamupalaveria), jääkaapista äkkiä evästä laukkuun ja lähes lentämällä bussipysäkille. Mä olen tässä meiningissä onneksi jo sen verran pro, että 45 minuuttia heräämisen jälkeen, sisältäen 20minuutin työmatkan, seisoin silmät kirkkaina kahvi kädessä aamupalaverissa.. hiukset nätisti harjattuina.. miettien kaihoisasti laukussani odottavaa aamupalabanaania.

Kesä pakettiin

Palasin tiistaina flunssan kera Islannista suoraan töihin ja puolentoistapäivän kokeilun jälkeen suosiolla sairaslomalle juomaan peiton alla lämmintä lemsipiä ja syömään tomaattikeittoa. Ennen huikeeseen Islantiin palaamista ajattelin vetää vielä menneen kesän tiiviiseen pakettiin.

Kesä oikeastaan tuli ja kesä meni. En oikein missään vaiheessa jaksanut kunnolla innostua siitä, mutta en sitä vihannutkaan. Kreikasta palattuani kesäkuussa olin sitä mieltä, että nythän ne ilmat voisi viilentyä ja syksy tulla. Asuntoni oli pirun kuuma, olin lähes kaikki kauniit päivät vaan töissä (tai siltä se ainakin tuntui) ja vihasin ympärillä pörrääviä ampiaisia. Pääasiassa kesästä jäi kuitenkin onneksi mieleen rento mökkiviikonloppu, kauniit kesäillat, herkulliset marjat, flow-festarit ja hauskat illanvietot ystävien kanssa.

Vaikka valoisat päivät, ilta-aurinko ja muut kesän ihanuuden ovat joka vuosi yhtä huippuja, niin olen viime vuosina joka kesä huomannut loppukesästä odottavani jo innolla alkusyksyä. Näin tälläkin kertaa, enkä voisi olla tyytyväisempi että on syksy!

Kaivattu hengähdystauko

Lontoo-loman oleellisimpia tavoitteita oli rentoutuminen ja sitä kautta ansaittu hengähdystauko. Yksi iltapäivä lähdettiinkin entisen opiskelukaverini kanssa the mae delin kautta smoothiet kädessä Hyde Parkiin nauttimaan keväisestä päivästä ja vaihtamaan kuulumisia. Tunnelma oli vaihteeksi todellakin kaukana suurkaupungin sykkeestä ja vilinästä. Samalla kaukana myös kaikesta muusta elämän hektisyydestä.

Viikon kuulumisia

Sen jälkeen, kun aloitin työt vuoden alusta, kaikki viikot ovat olleet täynnä menoa ja hurahtaneet ohi ihan uskomatonta vauhtia. Olen huomannut toivovani lähes joka päivä päiviin lisätunteja tai että vaihtoehtoisesti selviäisin skarppina ja virkeänä kahden tunnin yöunilla.

Tähän viikkoon kuului töiden lisäksi mm:

• Opiskelua. Kohtalaisen kiireisen kokoaikatyön ja maisteriopintojen yhteensovittaminen on ollut ajoittain vähän haastavaa. Lähinnä sen takia, että kun pääsen töistä kotiin en millään jaksaisi enää motivoitua opiskelemaan vaan haluaisin tehdä kaikkea rentoa ja kivaa. Tentteihin lukuun on huomattavasti helpompi motivoitua, koska aiheet on todella mielenkiintoiset, mutta gradu (joka tökkii) ja menetelmäesseet ei nostata kovinkaan suuria riemunkiljahduksia mielessä. En kuitenkaan halua, että opinnot jää töiden takia roikkumaan, enkä myöskään halua venyttää valmistumista aiemmin asettamastani tavoitteesta yhtään eteenpäin, joten nyt painetaan tuplasti hommia, vaikka kuinka ottaisi aivoon..Tällä viikolla kävin yliopistolla esittämässä toista graduseminaaria varten kokoaman paperini (jonka kanssa ylläri ylläri tuli paniikkikiire) ja vaikka olen siihen kaikkea muuta kuin tyytyväinen, niin ainakin se on tehty.

• Leipomista. Innostuin viime kesänä erityisesti kuppikakkujen loihtimisesta, kun pääsin syöttämään valmiit tuotokset työkavereille. Syksyllä leipomiset jäi tekemättä, koska en keksinyt mihin suihin olisin niitä tyrkyttänyt. Itse en nimittäin ole juurikaan makean perään ja yksi kakkunen onkin ihan tarpeeksi. Töihin palattuani ehdittiin leivonnaisten perään jopa kysellä ennen kuin löysin taas sopivasti aikaa ja inspiraatiota kakkusia varten. Tällä kertaa lopputuloksena oli ihan mielettömän hyvät sitruunaiset kakkuset vanilja kuorrutteella. Yllätyin itsekin totaalisesti siitä, kuinka hyviä niistä tuli.

• Lomasuunnitelmia. Berliinistä palattuani päätiin, että jonnekin reissuun on päästävä pian uudestaan. Tällä viikolla olen pyöritellyt mielessäni erilaisia lomavaihtoehtoja niin tälle keväälle, mahdolliselle kesälomalleni kuin syksyllekin. Mielessä on pyörinyt esimerkiksi Lontoo, Madrid, Wien, Singapore, Bali..Briteissä en ole nyt käynyt yli vuoteen, joten sinne päin on ainakin varmasti luvassa jonkinlaista reissua! Kutkuttaisi myös kovasti lähteä soolomatkailemaan jonnekin päin maailmaa..

• Herkuttelua. Lauantaina suunnattiin kaverin kanssa testaamaan ensimmäistä kertaa Farangin antia. Paikka oli miljöönä ihan kiva ja ruoka todella hyvää. Valittiin Farangin klassinen tasting menu, johon kuului mm. morning glorya, karamellisoitua possua ja taskurapua. Viinipaketin sijaan valittiin juomapuolelle erilaisia aasialaishenkisiä cocktaileja. Onnistuttiin kuulumisten vaihtamisen ohessa vetämään näistä sen verran järkyttävät ähkyt, että ravintolasta lähtiessä oli kävelykin äärimmäisen hankalaa. Siinä jäi legendaarisimmat jouluähkytkin kakkoseksi. Se siitä väitteestä, että kalliimmista ravintoloista joutuisi lähtemään nälkäisenä mäkin kautta kotiin.. 

Ensiviikolla onkin jo pääsiäinen ja lyhyt työviikko. Agendalla ykkösenä on erään jo vuoden niskakarvoja pystyyn nostattaneen esseen taklaaminen..Onneksi mun elämä ei tule loputtomiin olemaan tätä työ-opiskelu sahausta.

Kun olet jojo

Opin viimeistään silloin, kun muutin Skotlantiin, että monessa asiassa kannattaa loppujen lopuksi tehdä niin kuin itsestä parhaasta tuntuu/mitä itse loppujen lopuksi todella haluaa. Välillä se on omalla kohdallani tarkoittanut ihmeellisten päähänpistojen toteuttamista ja välillä taas ihan viime tingan totaalisia u-käännöksiä. Nyt tehtiin jälkimmäinen. Peruin lähtöni Roomaan. Boom.

En tiedä osasiko joku lukea epäilyäni lähtöön jo edellisestä postauksesta, mutta se on jo jonkin aikaa pyörinyt mielessä. Oikeastaan koko vaihtoonlähtö on osaltani ollut sellaista eipäs-juupas-eipäs vaihtelua. Tavallaan, eikä vaan tavallaan vaan ihan täysin, ajatus keväisestä hengailusta Italiassa on edelleen, mitä houkuttelevin, mutta..olen kai kasvamassa aikuiseksi ja tajunnut, että nyt ei ehkä pidä lähteä hengailemaan. Jos lähtisin, niin pakollisia kursseja ja kursseja joita todella haluan käydä jäisi tekemättä ja siirtyisi syksyyn, toinen gradusemma siirtyisi syksyyn ja katkaisisi niin lupaavasti alkaneen gradun työstämisen ja minä en halua ottaa enää opintolainaa.  Ennen kaikkea, olen niin täysin valmis saamaan tämän tutkinnon purkkiin. Tämä on ehkä tylsin ja järkevin päätös, jonka olen elämässäni tehnyt. Odottelen perään iskevää lähestyvän 30- ikävuoden elämänkriisiä..Vaikka noihin lukemiin onkin vielä jokunen vuosi. Harjoittelu ulkomailla ehkä palvelee tulevaisuuden suunnitelmiani paremmin kuin tämä nuorten erasmuslaisten kanssa chillailu. Ja sitä harjoittelua pitäisi syksylle alkaa jo nyt hakemaan..jaiks.

Se, mikä sinetöi päätökseni oli syksyllä tullut työtarjous..tai ei työtarjous vaan kaksi sellaista. Paikoista en kumpaakaan hakenut, joten ne tulivat molemmat enemmän tai vähemmän puskista. En missään nimessä valita. Varsinkaan tässä taloudellisessa tilanteessa ei tulisi pieneen mieleenkään valittaa, että työtarjouksia pukkaa päälle ja täytyy yhtäkkiä tehdä isolta tuntuvia päätöksiä. Paitsi että kavereille silti ehkä vähän (tosi paljon) avauduin tästä minua kohdanneesta hyvin "rankasta ja hankalasta" tilanteesta..Mutta sitä varten ne ystävät on, että ne kuuntelee kun on urpo ja iso kiitos siitä!

Toinen töistä alkoi jo jokunen aika sitten ja liittyy ihan täysin graduuni. Sen ansiosta gradu onkin lähtenyt loistavaan lentoon. Työsopimus siihen oli päättymässä vuodenvaihteen aikoihin, mutta saankin siihen luultavasti minimaalisella etätuntimäärällä jatkoa niin, että gradu jatkossakin liittyy siihen tutkimusprojektiin tiiviisti, vaikka en niin töissä siinä olekaan. Tämä on kuitenkin toistaiseksi vielä vähän auki. Tammikuussa kuitenkin alkavat joka tapauksessa toiset työt ja siinä, missä tämänhetkinen työ luonnollisesti gradun kautta liittyy suoraan pääaineeseeni niin tämä toinen taas on sivuaineeseeni liittyvää työkokemusta. Myönnettäköön, että jos olisin oikeasti halunnut lähteä Roomaan niin tuo jälkimmäinen ei varmaankaan olisi saanut minua perumaan päätöstäni, mutta kun siihen yhdistetään loistava gradumahdollisuus ja muutenkin suuret epäilykset halustani lähteä niin nyt ei ole epäilystäkään etteikö vaihdon jättäminen pois olisi se oikea ratkaisu. Ehkä minä vielä joskus tässä valmistunkin!

Muutolta en kuitenkaan pääse tässä välttymään, vaan pakkaan joulukuussa tavarani (taas) ja muutan (h*lvetti taas). Asunnon kanssa kävi kyllä hauskasti. Soittelin eräästä asunnosta, joka kiinnosti ja jonka äitini kävi puolestani yleisessä näytössä katsomassa. Ilmeisesti työpaikkani maininta toimi tai sitten ääneni on jotenkin vetoava, sillä asuntoa lupailtiin minulle puhelimessa jo ennen näyttöä huolimatta muista hakijoista, jos vaan sen näytön jälkeen vielä haluan. Kyseessä on aivan keskustassa oleva parvekkeellinen yksiö, joka valmistuu remontista joulukuun puoleksi väliksi. Todellakin siis halusin.

Näin tällä kertaa. Mahdollista kesälomaa Italiassa suunnitellessa..

Kodista

Kaikista kodeista, joissa olen asunut tämä nykyinen on ehdottomasti suosikkini. Ehkä hieman pienehkö, mutta kuitenkin pohjapiirroksen ansiosta itselleni täydellisen kokoinen 28 neliön yksiö, joka sijaitsee sopivan lähellä keskustaa. En ole pahemmin panostanut juuri tämän asunnon sisustukseen, koska olen koko ajan tiennyt, että on hyvin todennäköistä etten tule asumaan tässä edes kokonaista vuotta, mutta olen ihan ihastunut tähän kotiin. Jos sijainti olisi toisessa kaupungissa, voisin helposti kuvitella asuvani tässä pidempäänkin. Ainoat pienet miinukset, joita asunnosta keksin ovat parvekkeen ja astianpesukoneen loistaminen poissaolollaan.

Rehellisesti arjesta

Blogeissa usein esitetään vain ne elämän hyvät puolet, vähän sellainen siloteltu kuori, jota höystetään usein kuvilla joita on mahdollisesti aseteltu ikuisuus..oli kyse sitten vaatteiden esittelystä, kodista tai ihan vaan kahvikupista ja lompakosta. Elämä tuntuu olevan täynnä matkustelua, hyvää ruokaa (joko itse tehtyä tai mahtavissa ravintoloissa syötyä), uusia hankintoja ja muutenkin hienoa meininkiä. Itsekin sensuroin täältä pois paljon ja mielestäni blogi on muutenkin kiva pitää pääasiassa sellaisena hyvän mielen paikkana. Nyt kuitenkin ajattelin elämän rösöisen rehellisyyden nimissä päivittää elämästä hyvin rehellisesti. Idea tähän lähti itse asiassa toisesta postauksesta, jota aloittelin. Siinä aloin muistuttamaan itseäni siitä kaikesta ihan huipusta, mitä elämässäni on tapahtunut ja mitä kaikkia haaveita olen päässyt jo toteuttamaan. Vähän sellaista elämä on ihanaa & unelmia kannattaa tavoitella - lässytystä. Jotenkin sen postaaminen ilman "vastapainoa" olisi kuitenkin tuntunut..teennäiseltä ja ärsyttävältä.

Kasvista naamaan - päivitys

Lokakuu on jo yli puolen välin ja yhtä pitkään on myös kestänyt (melkein) lihaton lokakuuni. Mainitsin aikaisemmin, että niitä lihaisia poikkeuskertoja saa olla pari ennakolta määriteltyä. Ne pari ovat nyt menneet ja niissä se on myös pysynyt. En toki kiellä, ettenkö olisi jo useampaan otteeseen haaveillut ihanan mehevästä ja kunnon lihaisasta juustohampurilaisesta, jopa siinä määrin, että mäkinkin juustohamppari himottaa aivan uudella tavalla..

Melkein lihaton lokakuu

Nappasin osittain kiinni lihaton lokakuu- haasteesta, koska ajattelin, että se olisi hyvä tapa saada kunnon potku uusien ruokien kokeiluun, kasvisten määrän lisäämiseen ja punaisen lihan vähentämiseen. Ihan all in en ole tähän lähtenyt, vaan lähinnä sallien itselleni kiitospäivän kalkkunan ja  mahdollisesti lihan esimerkiksi niinä parina ravintolakertana tässä kuussa, jotka on ollut jo pidempään sovittuna. Varsinkin, kun toinen niistä treffeistä on sovittuna kaverini syntymäpäiviä juhlimaan siipiravintolaan ja vaikka tutkin ruokalistaa hyvin ahkerasti niin jotenkin kummasti siellä ei ollut kasvissiipiä...Päätavoitteena tässä kuussa kuitenkin on siis se, että ihan kaikki, mitä kokkaan itse/syön kotona olisi lihatonta. Se olisi minulle jo kunnon saavutus!

Aamuista

Jos jokin asia itsessäni tällä hetkellä todella ärsyttää ja turhauttaa on täysi kykenemättömyyteni ylläpitää fiksua unirytmiä muutoin kuin työaikana. Kesällä heräsin aina ihan hyvin niin, että olin töissä aamuvuoroissa helposti ennen KUUTTA enkä useimpina päivinä tarvinnut iltapäivästä päiväunia. Toki välillä väsytti niin, että tuntui kuin olisi valmis antamaan ihan mitä tahansa päästäkseen edes hetkeksi nukkumaan, mutta nousin kuitenkin ja sain aina aikaiseksi jotain. Sanon heipat työlle ja moikat opiskelulle niin Booom, hyvä jos olen sängystä ylös ennen kahtatoista.

5 kertaa Miksi

MIKSI liikunnan aloittaminen tauon jälkeen on aina niin pirun hankalaa? Ja miksi niitä taukoja pitää edes päästä tulemaan? Osaan helposti kuvitella sen mahtavan fiiliksen, mikä kunnon treenistä tulee ja mä oikeasti tykkään liikkua; kuntosali, juoksu, uinti, jooga, spinning you name it, mutta ei vaan meinaa lähteä. Viime vuonna maksoin yliopiston liikunnan hieman päälle 60euron vuosimaksun ja kävin siellä liikuntakeskuksella tasan kerran. Maksoin siis käytännössä erään sunnuntain suhteellisen chillistä core-tunnista päälle 60€. Boom! Rakas opiskelukaverini jaksaa nauraa tälle vieläkin. Saadakseni itseeni tällä kertaa hieman enemmän vipinää, olen hankkinut liian kalliit juoksu/sali trikoo ja antautumassa kalliimmalle kaupalliselle kuntosalille, koska 1. siellä on tosi kivat tilat ja 2. se on lähellä kotia ja mä tiedän olevani laiska lähtemään kovin kauas urheilemaan. Go helppous & välineurheilu!

MIKSI joku on mennyt keksimään sipsit? Nuo jumalaisen epäterveelliset, mutta niiin herkulliset ja suussa rapisevat prosessoidut perunalättöset. Voisin vetää helposti yksin ison pussin sipsiä lähemmäs kerran päivässä + dipin. Nou problemo. Se problemo tässä tulee siitä, että haluaisin pitkän ja terveen elämän normaalipainoisena yksilönä. Mulla on joku addiktio ja mut pitäisi viedä varmaan johonkin hard core sipsihoitolaan. Luin jostain, että sipsihimo voi olla merkki kalsiumin puutteesta ja marssin aika lailla samantien ostamaan kalsiumia tablettimuodossa. Nyt kun vielä muistaisin syödä niitä..

Ihanaa syksyistä (opiskelu) arkea

Kaikissa vuodenajoissa on jotain ihanaa, mutta (alku)syksy on mielestäni ylivoimaisesti parasta aikaa vuodessa. Päivät alkaa lyhenemään ja iltaisin on ihanan tunnelmallista polttaa kynttilöitä, päivisin auringonkin paistaessa lämpötilat alkavat olemaan mukavan kirpsakoita ja ilma tuntuu raikkaalta, ympärillä on sateisinakin päivinä värikästä..whats not to like! Syyspukeutuminen neuleineen, huiveineen ja saappaineen on myös eniten omaan mieleen. Tämä aika vuodesta tuntuu aina myös jotenkin jonkin innostavan uuden alulta ja sen lopussa odottaa aina joulufiilistelyt. Itse asiassa, jos ikinä menen naimisiin niin ne on sitten ehdottomasti syyshäät vaahterapuiden ympäröimänä!

Tästä se lähtee

Moii! Muistatteko vielä mut? Itse en nimittäin hetkeen edes muistanut, että mullahan on blogi. Kesä on selkeästi mulle aina sellaista suvantoaikaa tämän suhteen, mutta nyt on taas ihana syksy ja jokseenkin uudet kuviot.

Olen nyt hieman päälle viikon fiilistellyt sitä ihanaa faktaa, että olen kotona. Siis ihan koti kotona Tampereella. Tämä on pisin aika, jonka olen tässä vielä jokseenkin uudelta tuntuvassa asunnossa päässyt viettämään putkeen ja olen siitä edelleen ihan fiiliksissä. Tuntuu hyvältä olla nyt jonkin aikaa samassa paikassa. Kesällä en viettänyt kertaakaan kahta peräkkäistä viikonloppua samassa paikassa ja paikasta toiseen loikkiminen jatkui myös kesätöiden loputtua. Thaimaassa oli upeaa ja reissun aikana tulikin käytyä neljässä eri kohteessa (palataan siihen vielä myöhemmin). Sieltä lähdin melkein suoraan kesän työkavereiden kanssa jokseenkin riemukkaalle reissulle Tallinnaan, josta taas vauhdilla Lahden kautta Tampereelle.

5 randomia faktaa

 Olen keittänyt koko lähes 28 vuotisen elämäni aikana muistaakseni vain kerran kahvia. Kyllä, vain kerran ja siitäkin on nyt useampi vuosi. Olen sitä toki juonut useammin, mutta keittänyt itse vain kerran. Mulla on asunnossa periaatteessa kahvinkeitin, mutta se kuulemma tekee pahaa kahvia enkä ole muutenkaan kokenut tarpeelliseksi sitä käyttää.

Sushia ja pakkailuja

Vielä joku kaunis päivä palkkaan jonkun pakkaamaan muuttoon tavarat mun puolesta. Itse asiassa, palkkaan jonkun hoitamaan kaiken mun puolesta ja lähden itse silloin vaan jonnekin lomalle. Henkilöksi, joka muuttaa todella usein, mä taidan vihata sitä tavaroiden siirtämisprosessia vähän turhan paljon. Lisäksi mulle tulee aina sellainen olo, että haluaisin vaan suunnilleen heittää ihan kaiken tavaran pois. Iskee oikein kunnon tavara-ahdistus ja haaveilen siitä, kuinka vaan kärräisin (tai oikeastaan joku kärräisi puolestani) kaiken kaatopaikalle. Ruikutus ei nyt kuitenkaan auta, vaan tavarat on saatava laatikoihin ja huomenna kiidän aamulla hakemaan uuden asuntoni avaimen, jonka jälkeen iltapäivällä saapuu muuttomiehet hoitamaan tavaroiden siirron. Sitten on n. 24h aikaa purkaa kaikki laatikot ennen kuin ne tullaan hakemaan pois. Sitten vanhan asunnon siivous, pari päivää lomaa ja töihin. Olisin hoitanut muuton paljon aikaisemmin alta pois, mutta avaimet saan siis vasta huomenna aamusta. Ai kysyt, että hajottaako? Kyllä.

Uudet kotikulmat

Keskiviikkona koittaa vihdoin muutto uuteen asuntoon Tampereen Tampellaan ja pääsen sen myötä sanomaan muuttaneeni elämäni aikana 14 kertaa. Vaikka muutto ärsyttää ja jokseenkin myös ahdistaa tällä hetkellä (ilman sitäkin olisi nyt ihan tarpeeksi tekemistä), niin en kuitenkaan malta odottaa! Tampella on sijaintinsa, maisemiensa ja veden läheisyytensä vuoksi kuulunut mun suosikkialueisiin Tampereella jo pitkään, joten ihan huippua päästä asumaankin siellä.

Elämäni inflaatio

Mulla oli varsinkin koko lopputalven/alkukevään sellainen tunne, että jokin ei ollut ihan ok. Jollain tavalla tuntui, että kärsin tajuttomista sopeutumisvaikeuksista Suomeen yleensäkin, mutta en vaan itsekään meinannut millään keksiä miksi. Halusin kuitenkin jäädä tänne, enkä nimenomaan lainkaan katunut päätöstäni jäädä tänne. Joka kerta, kun mietin että voisin olla tällä hetkellä esimerkiksi Lontoossa niin mieleen tuli samantien iso kasa syitä, joiden takia on itse asiassa parempi tällä hetkellä olla täällä. Blogiin ei oikein meinanut löytyä mitään inspiraatiota, eikä oikein mihinkään muuhunkaan. Todella harmaat ilmat eivät auttaneet asiaa ja tuntui etten saanut mitään aikaiseksi. Se tosin oli oma moka, koska olin haalinut itselleni aivan mahdottoman määrän tekemistä, sitten stressasin ja ruoskin itseäni kun en saanut niitä tehtyä. En tosin tiedän olisiko kukaan voinut saada, sen verran överiksi meni. Kesää kohden fiilikset on olleet huomattavasti paremmat ja oon ollut muutenkin ihan perus iloinen oma itseni, mutta kuitenkin on kaivellut se, miksi on ollut jotenkin niin sopeutumaton olo. Joo, Suomessa on jotain pikkujuttuja, jotka vieläkin tuntuu ehkä vähän häiritseviltä..mutta niin niitä oli aikoinaan Briteissäkin. Tavallaan myös edelleen tunnen itseni vähän "hybridiksi", vähän kuin kahden maan välissä eläjäksi, kun ei missään paikassa ole ihan 100% kotonaan. Mutta ei sekään oikein toiminut syynä, koska niin on ollut pitkään, olen sopeutunut siihen ja tavallaanhan se on osoitus hienoista kokemuksista ja sinänsä rikkaus. Toissapäivänä koin sitten vihdoin jonkinlaisen ahaa-elämyksen tämän dilemman kanssa.

Kuulumiset ja vähän politiikan opiskelijan ajatusmaailmaa

Viime aikoina on ollut ehkä vähän kiire. Kävin tänään aamulla tekemässä tentin (tiedättekö sen hienon fiiliksen, kun luet ensimmäisen kysymyksen ja tuulettelet kuinka tiedät kaiken, vitonen tuleee, vain siirtyäksesi kysymykseen numero kaksi ja tajutaksesi, että siitä puolestaan et muuten muista mitään ja alat pohtimaan kuinka paljon se eka kysymys voi pelastaa..jep), kävin pyytämässä vaihtohakemukseni hyvin alustavaan learning agreementiin kv koordinaattorin nimmarin ja aloin lukemaan seuraavaan tenttiin. Lisäksi ensiviikolla olisi muutto uuteen kotiin Tampereella ja siirtyminen ainakin arkipäiviksi Lahteen päin töihin. Missähän vaiheessa mä pääsisin oikeasti kunnolla hengähtämään? Tuntuu, että ihan koko ajan on jotain, mistä enemmän tai vähemmän stressata. Paitsi kesätyöt, niistä nyt ei jaksa kukaan stressata. Pääasia, että niitä on..

Kuitenkin pakko kommentoida näin politiikan opiskelijana vähän näitä viime aikaisia vaaleja. Mitään kovin syvää analyysia tästä ei oo tulossa, mutta olin juuri ehkä jollain tasolla toipumassa tästä Suomen vaalituloksesta, kun britit menivät äänestämään..noh, niin kuin äänestivät. Sitten taas tuijottelin epäuskoisena uutisia ja mietin, että mitäs hittoa nyt tapahtui. Konservatiivit voittivat enemmistön ja saavat siis jatkaa brittien hallituksessa, ja David Cameron pääministerinä. Vaalipäivää edeltäneiden mielipidetutkimuksien mukaan taisto olisi ollut kohtalaisen tasaista konservatiivien (Tories) ja työväenpuolueen (Labour) välillä, mutta siinä sitten kävikin niin, että Labour otti kunnolla pataan. Eniten konservatiiveissa mua ehkä hiertää se, kuinka "yläluokkainen" puolue ne oikeasti tuntuu olevan. Esimerkiksi kehitysvammaisten tukien leikkaamisen ei ehkä pitäisi olla niitä ensimmäisiä säästötoimenpiteitä (miksi pitää viedä ekana niiltä joilla muutenkin menee heikommin?), bedroom tax:kin on vähän siinä ja siinä, samalla kun kuitenkin joku kettujahti olis ilmeisesti kiva saada niiden mielestä taas lailliseksi ja niin, EU äänestystä kehiin. *alapeukku*

Oli myös ihan kiinnostava huomata, että Glasgow-aikaisesta kaveripiiristäni ainoa, joka koskaan puolusti konservatiiveja tuli itse erittäin rikkaasta perheestä. Voin myöntää, että pari kertaa sieltä tuli niin tietämätöntä/ajattelematonta kommenttia, että teki mieli heittää sitä jollain (henkilö sattuu myös olemaan ex-poikaystäväni) ja otettiin pariinkin kertaan kiivaan sanallisesti yhteen, mitä politiikkaan tuli. Herra nyt sattui olemaan hieman enemmän tuolla politiikan "oikealla spektrumilla" kuin minä (vaikken itsekään mikään "himo vasuri" ole) :D

Britannian vaalitulokseen toki vaikuttaa erittäin uuno Britannian vaalijärjestelmäkin, joka voisi olla jo korkea aika uudistaa..SNP puolestaan totaalisesti puhdisti pöydän Skotlannissa ja ovat monessakin asiassa hyvin eri mieltä kuin konservatiivit. Voi todellakin sanoa, että hyvin mielenkiintoiset ajat edessä. Politiikan opiskelijana nämä vaalitulokset on ihan pirun mielenkiintoisia ja siinä mielessä innolla odotan, mitä tulee tapahtumaan.

Jonkinasteinen ajattelutasojen ero on ollut jännä huomata viime aikoina. Olen huomannut pohtivani juurikin esimerkiksi vaalituloksia,Venäjää ja vaikkapa Isistä kansainvälisen politiikan opiskelijan näkökulmasta huomattavasti enemmän kuin ns. yksityishenkilönä, johon ne tapahtumat voi myös henkilökohtaisesti vaikuttaa. Mitä Suomen vaalitulokseen tulee niin vaikka itse en äänestänyt yhtäkään hallitukseen päätynyttä puoluetta niin päällimmäisenä tässä vaiheessa pohdin, että jännä nähdä, mitä ne keksii, miten tulee vaikuttamaan talouteen ja yhteiskunnan rakenteisiin pitkällä aikatähtäimellä? Missä määrin vaalitulos vie pitkällä tähtäimellä Suomen puoluekenttää kauemmas muista Pohjoismaista? Mitä vaalitulos kertoo suomalaisesta yhteiskunnasta, vai onko tulos vain ns. protestitulos? Tuleeko millaisia muutoksia Suomen ulko-ja puolustuspolitiikkaan? Mitä tapahtuu, jos Suomi oikeasti boikotoi Kreikan seuraavan mahdollisen tukipaketin? Voiskohan tosta saada jotain mielenkiintoista tutkimusta aikaan? Missä määrin perussuomalaisia sitoo hallituksessa olo ja vallitsevat instituutiot? Miten vaikuttaa Suomen energiapolitiikkaan, jossa on viime aikoina menty muihin maihin verrattuna yllättävänkin pro-ydinvoima linjalla? 2000- luvulla on tehty kolme myönteistä päätöstä lisäydinvoiman rakentamiseen liittyen eli siis hyväksytty kolme periaatepäätöshakemusta + ydinjätepäätökset. Tämä on myös tehty ehkä hieman uusiutuvienkin energiavarojen kehittämisen kustannuksella (niitä kuitenkin EU-ohjeistuksen mukaan pitäisi kehittää), ja ainakaan perussuomalaiset ei tunnu olevan kovin innoissaan näistä uusiutuvista. Toisaalta voisin miettiä, kuinka jossain määrin "pelottavaa" henkilökohtaisesti on ajatus täydestä porvarihallituksesta, jossa mukana on myös jokseenkin rasistisia vivahteita osoittanut puolue. Päällimmäisenä on kuitenkin mielessä, kuinka pirun jännää ja mielenkiintoista tämä kaikki on.

Mitä Venäjään tulee, niin oon toki pohtinut sitä vaihtoehtoa, että jos ne vaikka menettäisikin viimeisetkin järjenrippeensä ja hyökkäisivät Suomeen. Mutta sen sijaan, että olisin miettinyt mitä se mulle henkilökohtaisesti tarkoittaisi niin se ajattelu on ollut tasoa; hmm..hyvin kiehtovaa, kuinka kansainväliset organisaatiot (EU, NATO) ja yksittäiset maat vastaisivat siihen. Sopisiko sen tilanteen analysointiin sitten paremmin realistinen tai vaikkapa konstruktivistinen tulkintatapa? Mitä se käytännössä tarkottaisi Suomen kyvylle toimia ja Suomen politiikalle? Kuinka helposti Suomessa syntyisi vastarintaliikkeitä, vai syntyisikö? Olisiko sodankäynti ns. traditionaalista vai uutta sodankäyntiä? Niin, ja mitähän hyödyllistä mä itse voisin tehdä. Muuttaa Lontooseen kavereiden nurkkiin tuottamaan etänä pro-Suomi propagandaa? En todellakaan toivo, että Venäjä hyökkäisi, mutta pakko myöntää, että siitä saisi ainakin ihan pirun mielenkiintoista tutkimusmatskua.

Isis on mun "uutiskyttäyksen" uusi lempparikohde. Olin jotenkin ihan muissa maailmoissa, kun ne alkoi alkujaan kaivautua luolistaan esiin, joten viime aikoina olen yrittänyt niin sanotusti "catch up" mitä on tapahtunut, ja miksi, ja kuinka sekopäitä ne on. Äärimmäisen häiritsevää, että noin raakaa porukkaa valloittelee maita ja mantuja pitkin Lähi-Itää ja samalla se on myös tutkimusmielessä erittäin kiehtovaa. Mikä saa ihmiset varsinkin länsimaista lähtemään mukaan taistelemaan? Miten sitä voisi ehkäistä? Kuinka pitkälle tuollainen järjestö oikeasti voi edetä? Voidaanko alkaa odottaa jonkinlaisia iskuja pian Euroopassa (Roomahan taitaa esimerkiksi historian ja kulttuurinsa puolesta olla yksi niiden unelmakohteista räjäytellä)? Miten Isis- taistelijoiden pääsyä Eurooppaan voidaan ehkäistä lyömättä rajoja entistä tiukemmin kiinni? Onko niitä jo Euroopassa? Mikä ylipäätään saa ihmiset niin jonkin uskonnon/aatteen valtaan, että käyttäytyy noin? Minkälaista olisi kunnon kansainvälinen sodankäynti Isistä vastaan? Missä määrin voitaisiin vaikkapa oikeutetun sodan teorian perusteella oikeuttaa siitä koituvat siviilien kuolemat, entä humanitaarisen lain perusteella?

Isiksen tapausta seuratessa niiden raakuudelta ja systemaattiselta tuhoamiselta ei ole voinut välttyä, ja musta on puistattavaa ajatella että ihmiset ylipäätään ovat kykeneväisiä missään olosuhteissa kohtelemaan toisiaan noin. Valitettavasti kansainvälistä politiikkaa opiskellessa olen joutunut järkyttymään ihmisten raakuudesta ja epäinhimillisyydestä vähän turhankin usein. Olen äärimmäisellä kauhulla seurannut myös Isiksen tyyliä tuhota historiallisesti ja kultuurillisesti täysin korvaamattomia kohteita. Irakin Nimrudinhan ne ilmeisesti tuhosivat jo aika palasiksi, mikä on raivostuttavaa ja surullista. Huokaisin kuitenkin erittäin syvään helpotuksesta, kun pari päivää sitten uutisoitiin, että Isis oli onnistuttu ajamaan ulos Syyrian Palmyrasta. Palmyra on muinainen rauniokaupunki Syyrian aavikolla, yksi Lähi-Idän tärkeimmistä nähtävyyksistä ja Unescon listaama maailmanperintökohde. Mäkin haluaisin vielä joskus päästä käymään siellä..mielellään niin, että siellä olisi jotain muutakin kuin joku yksi Isiksen jäljiltä jäänyt kivi hatarasti pystyssä.

Upsista, nyt kun innostuin höpöttelemään kaikkea kv politiikasta niin tämä tekstikin venähti. Innostun aina, kun pääsen tähän aihepiiriin kunnolla käsiksi. Ainakin opiskelen itselleni juuri oikeaa alaa. Olisin voinut jatkaa vielä monestakin aiheesta, mutta jos nyt jätetään tällä kertaa tähän :D Mietin hetken olisinko edes julkaissut tätä, mutta menkööt nyt kun sen kirjoitinkin. 10 pistettä ja se kuuluisa papukaijamerkki, jos oikeasti jaksoit lukea tämän ajatusvirran loppuun asti!

Essee meininkiä

Heti alkuun on pakko todeta, että olin jo ihan täysin ehtinyt unohtaa minkälainen prosessi esseen kirjoittaminen on. En siis tarkoita niinkään sitä, kuinka se vaatii yleensä paljon materiaalin etsintää, lukemista, muistiinpanoja, suunnittelua, kirjoittamista ja editoimisen, vaan lähinnä sitä kuinka hitosti mun tekee aina mieli SYÖDÄ IHAN KOKO AJAN, kun kirjoitan esseetä. Se on ihan uskomatonta, kuinka koko ajan pitäisi olla jotain käden ulottuvilla. Ja ruuan (yleensä epäterveellisen) lisäksi on jostain syystä ihan pakko saada limua tai karpalomehua(?!). Toki sitä voi koko ajan yrittää juoda jotain vettä sitruunalla ja napostella jotain kurkun palasia, mutta se ei toimi (vaikka muissa tilanteissa toimisikin) vaan ainakin jossain vaiheessa sen veden on vaihduttava edes hetkellisesti limuun..tai siihen aavistuksen randomiin karpalomehuun. Sitä tulee muuten vaan äkäiseksi ja esseetä kirjoittaessa ei tarvitse yhtään lisäsyytä olla äkäinen. Ehkä tästä syystä en myöskään viihdy kirjastoissa kauhean hyvin esseetä työstämässä: siellä ei vaan yksinkertaisesti ole jääkappia parin askeleen päässä. Järkyttävää..lisäksi mulla on nyt ranteessa vielä toi kiva "blackcurrantin" värinen pirun aktiivisuusranneke kertomassa mulle, kuinka hemmetin vähän mä tässä esseeprosessin lomassa oikeasti liikun verrattuna siihen, mitä mun ilmeisesti tämän härvelin mukaan Pitäisi liikkua. Onneksi se ei sentään kerro mulle, kuinka paljon kaloreita vedän napaani tässä istuskellessa. En todellakaan halua tietää. Tietenkin esseiden ja muiden ajankohta osuu melkein aina näin mukavasti keväälle, mikä on jokaisen unelma-aika keräillä vaikka vähän lisäkiloja kroppaan. On sitten hei enemmän, mitä vähissä vaatteissa voi muille ihmisille kesällä esitellä. Oikeastaan mun pelko tosin liittyy lähinnä kesän suhteen siihen, että joudun töissä pyytämään viime kesää kaksi kokoa isomman työtakin käyttöön..

Tai ehkä mä en oikeasti pelkää sitä, sillä tänään on menussa itse tehtyä tonnikalapizzaa. Tosin, siinä on tonnikalaa ja se on itse tehty ni eikös sen voi jo laskea terveelliseksi ruuaksi?:D 

Essee, jota tällä hetkellä kirjoittelen liittyy sodan moraalisuuteen tai oikeastaan tarkemmin sanottuna siihen, missä tilanteissa (jos missään) on moraalisesti oikeutettua aiheuttaa siviilikuolemia. Tarkastelen tätä kolmen just war- teoreetikon tekstien kautta. Oikeasti mielenkiintoista, mutta menee vähän etiikan ja filosofian puolelle ja lähes kaikki, mikä menee niiden puolelle on yleensä huomattavasti hämmentävämpää kuin aluksi osaa odottaa. Eikä muuten yhtään naurattanut, kun tajusin vielä että essee, jota täytyy alkaa kirjoittelemaan suunnilleen heti sillä sekunnilla, kun tämä on valmis liittyy puolestaan kansainvälisen politiikan metateoriaan. Ihan selvennykseksi; se on pakollinen essee kyseisestä aiheesta, en ole moista vapaaehtoisesti vääntämässä. Korvaan sillä sen etten halunnut istua kyseistä kurssia eikä se kyllä oikein sopinut aikatauluunkaan. Ajattelin, että itse väännetty essee aiheesta on loppujen lopuksi pienempi kärsimys..Ehkä löydän jonkun sisäisen poliittisen filosofini vielä tässä kevään aikana.

Kiireisen essee aikataulun takia en myöskään ole tehnyt mitään vappusuunnitelmia. Jos siis sitä ei lasketa, että aion suunnata vappupäivänä kirjastolle heti aamusta kirjoittamaan tätä esseetä..Juu, elämä on välillä vähän karua. Jos huomenna kuitenkin keksisin illasta jotain rentoa ja kivaa, niin ei mene koko vappuaika sodan moraalisia puolia pohdiskellessa.

Jouduin muuten äsken uhmaamaan räntäsadetta ja pinkomaan kirjastoon hakemaan nelisen kirjaa, joista olisi tarkoitus saada tänään vielä muistiinpanot tehtyä. Kävin samalla kaupassa, jossa sitten tein päivän hyvän työn avustamalla japanilaista pariskuntaa hedelmäosastolla. Ne selkeesti yritti selvittää mikä logiikka meillä toimii esimerkiksi satsumien ostamisessa, joten he sitten sivusta tuijottivat kun minä ladoin niitä pussiin, punnitsin ja otin sen tarrasen pussiin.Yrittivät sitten tehdä sen perässä, mutta ongelmia tuli siinä punnitsemisvaiheessa, joten minä mukavana neitokaisena riensin apuun ja siinä hymyillen ja käsimerkein saatiin viitottua, miten homma toimii. Sain tästä kymmeniä kertoja kiitosta (sen verran japania mäkin ymmärrän), joiden saattelemana lähdin jatkamaan ostoksiani. Ehdin kuitenkin huomata, kuinka kyseiset mies ja nainen vuoronperään vielä poseerasivat meidän lähi S-marketin hienon punnitsemislaitteen vieressä satsumapussi kädessään..

Mutta nyt sitä pizzaa, ehkä vähän limua ja jotain hömppää katsottavaa ennen kuin paneudun kirjaseen the ethics of war.