Brexit juhannus

Olihan se arvattavissa, että kun perjantai aamuna BBC app ilmoitti puhelimessani Britannian äänestäneen Brexitin puolesta, meni mun aamupäivä siinä kun selasin läpi uutisia, luin (raivostuneiden) britti-ystävieni facebook päivityksiä ja katselin kaikenlaisia ihmeellisyyksiä, joita twitteriin ilmestyi. Totesin parille tutulle joitain viikkoja sitten etten ehkä loppujen lopuksi olisi yhtään yllättynyt, jos äänestystulos olisi niukasti Brexitin puolesta ja jos Skotlanti samalla äänestäisi vahvasti EU:hun jäämisen puolesta. Aika tarkkaan osuneesta arvauksestani huolimatta olin koko päivän, ja seuraavat päivät, niin sanotusti pasmat vähän sekaisin. Ajatukset ovat menneet tiivistetysti tähän tyyliin (välikevennys kuvituksena juhannus):

Mitä helv*ettiä?! Ne oli siis oikeasti niin tyhmiä, että äänesti itsensä ulos. Ja nyt tässä vaiheessa myönnän, että on äärimmäisen väärin kutsua tietyllä tavalla äänestäneitä ihmisiä tyhmiksi vain sen takia, että heidän näkökulmansa omastani on poikkeava. Laitetaan se alkushokin piikkiin. Olin jonkin verran seurannut varsinkin Leave kampanjan (kampanjoiden) sanomaa ja väittämiä, enkä voinut käsittää miten niitä voisi ottaa todesta. Se NHS rahoitusväite oli selkeästi ihan potaskaa ja ajatus siitä, että Britannia saisi niin sanotusti vetää rusinat päältä eli hyötyä EU:n eduista (vapaa liikkuvuus briteille, pääsy markkinoille jne) ilman mitään kontribuutioita sen jälkeen, kun ovat vielä menneet äänestämään itsensä koko unionista ulos tuntui omassa mielessä utopistiselta. Plus vaikka maahanmuuton suhteen olen sillä kannalla, että se olisi monessa paikassa pitänyt ehkä hoitaa eri tavalla/tehokkaammin niin maahanmuuton tai tiettyjen toisten ihmisryhmien nostaminen poliittiseen keskiöön yhdistettynä nationalismiin saa mun niskakarvat nousemaan pystyyn. En jaksa uskoa, että maahanmuuttajat missään päin Eurooppaa olisivat yksinään yhtään sen enempää vastuussa meidän ongelmista kuin juutalaiset oli ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa (vaikka se yhden viiksimuodin ikuisiksi ajoiksi tuominnut heppu niin kovasti vakuuttelikin).

Matkoille

Kuva. Pinterest

Oman henkisen hyvinvoinnin kannalta on kiireen keskellä luonnollisesti tärkeää pitää välillä myös kunnon lomaa. Vaikka kiireet olisivatkin kaikki mielenkiintoisia, tarvitsee pää silti myös rentoa lomailua. Tämän varjolla olen varannut itselleni seuraavalle parille kuukaudelle pari lomamatkaa, joista ensimmäinen on edessä ensiviikolla.

Elämäni inflaatio

Mulla oli varsinkin koko lopputalven/alkukevään sellainen tunne, että jokin ei ollut ihan ok. Jollain tavalla tuntui, että kärsin tajuttomista sopeutumisvaikeuksista Suomeen yleensäkin, mutta en vaan itsekään meinannut millään keksiä miksi. Halusin kuitenkin jäädä tänne, enkä nimenomaan lainkaan katunut päätöstäni jäädä tänne. Joka kerta, kun mietin että voisin olla tällä hetkellä esimerkiksi Lontoossa niin mieleen tuli samantien iso kasa syitä, joiden takia on itse asiassa parempi tällä hetkellä olla täällä. Blogiin ei oikein meinanut löytyä mitään inspiraatiota, eikä oikein mihinkään muuhunkaan. Todella harmaat ilmat eivät auttaneet asiaa ja tuntui etten saanut mitään aikaiseksi. Se tosin oli oma moka, koska olin haalinut itselleni aivan mahdottoman määrän tekemistä, sitten stressasin ja ruoskin itseäni kun en saanut niitä tehtyä. En tosin tiedän olisiko kukaan voinut saada, sen verran överiksi meni. Kesää kohden fiilikset on olleet huomattavasti paremmat ja oon ollut muutenkin ihan perus iloinen oma itseni, mutta kuitenkin on kaivellut se, miksi on ollut jotenkin niin sopeutumaton olo. Joo, Suomessa on jotain pikkujuttuja, jotka vieläkin tuntuu ehkä vähän häiritseviltä..mutta niin niitä oli aikoinaan Briteissäkin. Tavallaan myös edelleen tunnen itseni vähän "hybridiksi", vähän kuin kahden maan välissä eläjäksi, kun ei missään paikassa ole ihan 100% kotonaan. Mutta ei sekään oikein toiminut syynä, koska niin on ollut pitkään, olen sopeutunut siihen ja tavallaanhan se on osoitus hienoista kokemuksista ja sinänsä rikkaus. Toissapäivänä koin sitten vihdoin jonkinlaisen ahaa-elämyksen tämän dilemman kanssa.

Jouluinen Lontoo

Nyt on kymmenes vierailu Lontoossa paketissa ja olihan siellä juuri niin mukavaa kuin odotinkin. Varsinaiselta ulkomaanmatkaltahan se ei missään vaiheessa tuntunut, koska kaupunki oli jo niin tuttu ja näin niiden parin päivän aikana monta vanhaa sinne parin vuoden sisään muuttanutta opiskelukaveria, joiden kanssa vietin Glasgowssa neljä vuotta. Matkan teema oli täysin keskittynyt kavereiden tapaamisen lisäksi ruokaan ja siihen liittyvät ravintolavinkit ajattelin jakaa vähän myöhemmin. Nyt kuitenkin vuodenaikaan ja joulun odotukseen sopii parhaiten jouluisen Lontoon ihastelu.

Siellä oli vaan niin ihanan jouluista, ja pääosin se oli tehty niin ettei tullut sellaista värimelska oloa. Tiedättekös, vähän sellaista kuin joulupukki olisi vaan oksentanut jouluvaloja ympäriinsä. Lontoo oli aurinkoisesta säästään ja joistain puissa vielä sinnittelevistä lehdistä huolimatta huomattavasti jouluisemman oloinen kuin esimerkiksi Tampere.

 

Nyt oon raahautunut vanhempieni luokse joulun viettoon ja suunnitelmissa on ottaa vaan rennosti. Maltoin jättää pari koulukirjaakin kotiin, jotten väkisin lukisi niitä tai potisi huonoa omaatuntoa siitä, että pitäisi lukea, kun ne ovat mukana. Latasin sen sijaan juuri kindlelleni kasan hömppiä jouluaiheisia kirjoja, joiden parissa ajattelin viettää tulevat päivät. Nyt odottelen innolla illaksi kovasti luvattua lumisadetta, huomista joulukuusen koristelua (ajattelin testata vanhempieni huumoria koristelemalla kuusesta sellaisen överin jenkki-tyylisen joulukuusen) ja ennen kaikkea joulukinkkua sinapilla (sitä Auran tai Turun Sinapin vihreä viivaista versiota sen olla pitää).

ThrowBackThursday Glasgow

Mulle tuli yksi päivä sellainen olo, että ihan kuin olisin unohtanut ikinä olleenikaan Glasgowssa, tai kuin se koko ajanjakso olisikin ollut vaan unta. Tämähän on kai hyvä merkki siitä, kuinka olen onnistunut sopeutumaan ja kotiutumaan taas Suomeen, mutta se synnytti myös kipinän kaivaa esiin kuvia neljän vuoden taipaleelta Skotlannissa. Ajattelinkin fiilistellä ja jakaa niitä tässä kuvapläjäyksen muodossa myös teille #ThrowBackThursdayn merkeissä.

Yliopiston päärakennus näytti muuten aina yhtä vaikuttavalta, vaikka sen neljän vuoden aikana ehtikin nähdä lukemattomia kertoja. Aina sitä silti jotenkin jaksoi vähän ihmeissään katsella.

Myönnän, että elelin Glasgowssa aikamoisessa opiskelijakuplassa: asuin neljästä vuodesta kolme ihanassa West Endissä ja vietinkin lähinnä aikaa joko siellä tai keskustassa.

Ensimmäinen vuoden asuin kuitenkin jokseenkin kuuluisassa Muranon asuntolassa (se isoin ja varmaankin myös rähjäisin). Monet taisivat yksinkertaisesti kutsua sitä vain shiteholeksi; se sanotaan yleensä rakkaudella mutta myös ihan oikeutetusti. Jos haluat lukea aika hyvän luennehdinnan paikasta niin klikkaa tästä. Meiltä pöllittiin jonkun randomin paikallisen toimesta sieltä ekana vuonna pakastesafkat. Jätti se heebo mulle pari kalapuikkoa, mutta mun puoliks syöty Ben&Jerry's jätski kyllä kelpas. Oon vieläkin katkera. Onnistuin kaivamaan pari kuvaa, jotka olin ottanut ollessani siellä päin Glasgowta lenkillä, vähän eri näköistä..:

Siellä asuessa kuitenkiin järkkäiltiin aika legendaarisia juhlia. Alla oleva kuva on meidän ekana vuonna emännöimistä loppukevään Sangria- bileistä:

Viimeisen kahden vuoden kotikatu muuten näytti sen sijaan tältä:

Se oli kiva kämppä, vaikka meillä vierailikin välillä hiiriä ja se vuokranvälitysfirma oli aivan jostain syvältä. Glasgowssa ei muuten oikeasti ole aina niin hyvä ilma kuin kuvista voisi ehkä ymmärtää ja siellä todella saattaa joskus kokea kaikki vuodenajat saman päivän aikana. Oli siis niitä hetkiä, kun satoi lunta ja kaikki meni aivan sekaisin:

..ja paljon niitä hetkiä, kun satoi vettä aivan kaatamalla eikä tuulen takia ollut mitään järkeä yrittää edes käyttää sateenvarjoa. Siinä sitten vaan tottui siihen, että kastuit matkalla kauppaan, yliopistolle, salille, kotiin, juhlimaan, leffaan..

Yksi asia, joka näissä kuvissa osui omaan silmään eniten oli mun oma hiustenväri! En jotenkin yhtään muistanut, että olin oikeasti melkein koko Glasgow- ajan niin blondi.

Noihin neljään vuoteen mahtuu kyllä ihan uskomaton määrä mielettömiä muistoja ja fiiliksiä! Kaipaan Skotlantiin todella paljon. En välttämättä pysyvästi asumaan, mutta haluaisin ehdottomasti päästä edes käymään siellä pian. Onneksi jonkinlaista helpotusta tähän tuo se, että lähden lauantaina pitkästä aikaa Britteihin, kun suuntana on Lontoo!

Tarina häijystä vuokranvälitysfirmasta

Olisin voinut kirjoittaa tämän tekstin jo viime kesän lopussa, mutta päässä kiehui silloin vielä niin paljon että se ei oikein luonnistunut. Itse asiassa, vieläkin ottaa päähän kun ajattelen asiaa, mutta ajattelin että nyt voisi kuitenkin olla hyvä aika kertoa vähän omia kokemuksia eräästä brittiläisestä vuokranvälitysfirmasta. Varsinkin nyt kun olen jonkin verran ollut tekemisissä nykyisen reilun vuokranantajani (yksityinen) kanssa, joka esimerkiksi viime viikonloppuna saapui paikalle hyvin lyhyellä varoitusajalla virittämään keittiöni lampun paikalleen kun en itse sitä hämärän näköisten sokeripalojen takia onnistunut tekemään. Voin sanoa, että kokemukset ovat aika vastakkaisia.

Kutsutaan tätä kyseistä vuokranvälitysfirmaa tässä tapauksessa vaikkapa nimellä torvet. Heiltä löytyy  kohtalaisen epäpätevältä vaikuttavalla 'respa' henkilökunnalla varustettu toimisto ainakin Glasgown Gibson Streetiltä.

Alku meni niinkuin kaikissa onnellisissa tarinoissa; käytiin katsomassa todella kivalta vaikuttavaa asuntoa monien muiden kanssa ja onnekkaasti saatiin se. Torvet oli oikein mukavia ja hymyileviä, kaikki kuulemma kyllä järjestyy kun otetaan yhteyttä ja blabalblaa. Parin vuoden aikana sattui kaikenlaisia pieniä 'kömmähdyksiä'; hitaasti hoidettu vesivuoto yläkerrasta ja yleensäkin hidas toiminta korjausten ja yhteydenpidon suhteen, mutta mikään ei saanut meidän veriä kiehumaan/aiheuttanut hysteerisen äkäisiä ja epäuskoisia naurukohtauksia niinkuin  nämä seuraavat tapaukset.

Aluksi sinne ensimmäisenä meistä muuttanut joutui jonkin aikaa palelemaan, kun boileri ei toiminut ja uuden toimitukseen/asennukseen vierähti hetkinen aikaa. Kun asennus vihdoin tapahtui, rikkoivat asentajat tuolin yhdestä makuuhuoneesta. Kämppikseni painui samantien henkilökohtaisesti ilmoittamaan tuolista ja torven vastaanotossa ollut nuori tekokynsillä ja luonnollisen oranssilla iholla varustettu nainen ilmoitti että asia hoidetaan välittömästi. Meni viikkoja. Ilmoitettiin asiasta taas. Meni kuukausia. Ilmoitettiin asiasta. Tuli aika kirjoittaa keväällä uusi vuokrasoppari, jolloin jälleen ilmoitettiin asiasta. Mitään ei tapahtunut. Sitten oli asunnon katsastuksen aika, yli vuosi siitä kun oltiin ensimmäisen kerran mainittu tuolista ja nyt meidät otettiin jopa tosissaan että joo nyt se oikeasti korvataan uudella. Näinhän ne teki, mutta lähetti siitä laskun..tadaa..MEILLE. Oltiin kuulemma selkeästi liian kovalla käytöksellä aiheutettu tuolin rikkoutuminen ja näin maksuvelvollisia. Hintaa oli vielä joku älytön 70puntaa+ alv. Mehän ei sitä suostuttu maksamaan, nehän sitten veti sen meidän takuuvuokrasta pois. Mitä tästä opimme, älkää luottako siihen kun joku sanoo, että asia on kirjattu ylös jonnekin tjv. Pyytäkää siitä itsellenne kopio mustaa valkoisella!

Seuraava episodi oli vähän pienempi. Boileriheebot (tosi päteviä varmasti) eivät olleet onnistuneet poraamaan kunnon reikää seinään johon asentaa se boxi jolla säädellään asunnon lämpötilaa. Sehän tästä syystä jo heti alusta lähtien roikkui siinä hassusti. Me tunnollisesti ilmoitettiin tästä monta kertaa. Kun paikalle vihdoin saapui joku taas super pätevä korjaaja, hän laittoi seinään kaksipuolista teippiä (!!!) ja painoi boxin siihen. Arvatkaas pysyikö se siinä? Ja arvatkaa ketkä sai siitä laskun? 20 puntaa+alv siitä hemmetin kaksipuolisesta teipistä. Sattuipa niin, että lasku tuli päivänä jolloin mulla keitti muutenkin joten painelin erittäin äkäisenä suoraan toimistolle ja onnistuin ilmeisesti hätkähdyttämään heitä sen verran paljon ettei meitä enää vaadittu kyseistä 'korjausta' maksamaan.

Skotlannissahan on (tai ainakin oli silloin) meneillään kampanja, jonka idea oli valistaa varsinkin opiskelijoita siitä mitkä vuokranvälitysfirmojen perimät maksut ovat laittomia ja mitä niistä voi ihan lain mukaan vaatia takaisin, ja kuinka tämä tapahtuu. Ylläri ylläri, torvet oli tietenkin perineet meiltä tälläisen laittoman maksun kun uusittiin vuokrasopparia ja ajateltiin, että laitetaan se takaisinvaatimushakemus menemään. Kyse ei ollut isosta summasta, mutta rahasta kuitenkin ja ihan periaatteesta. Muut tutut olivat omilta firmoiltaan ilman sen kummempia häsläyksiä saaneet rahat takaisin. Mutta hahahhaa, kämppikseni joka oli hoitanut asian sai torvilta takaisin kirjeen, jossa he ilmoittivat etteivät ole velvoitettuja noudattamaan kyseistä Skotlannin lakia vaan menevät Westminsterin antamien ohjeiden mukaan, kuinka he eivät todellakaan ole velvollisia maksamaan sitä takaisin, kuinka kyseinen kampanja on vaan kiusauskampanja vuokranvälitysfirmoja vastaan ja kuinka he pidättävät oikeuden ottaa oikeudellisia toimenpiteitä henkilöitä vastaan jotka perättömillä syytteillä (laittomat maksut) tahraavat heidän mainettaan. Voin kertoa, että nauroin ihan oikeasti maha kippurassa kun olin lukenut kirjeen. Jos kyse ei olisi ollut niin pienestä summasta ja jos en juuri parin päivän sisään olisi ollut muuttamassa pois Skotlannista, olisin vienyt kirjeen yliopistomme oikeuspalveluun, koska heillä olisi todellakin ollut 'field day' sen kanssa. Että voi hyvää päivää.

Kaikkien kiemuroiden jälkeen tuli sitten aika muuttaa pois. Oltiin täytetty tarkastuslista kun muutettiin, johon merkattiin joka ikinen jälki joka asunnossa ennen meidän muuttoa oli jotta meitä ei voisi niistä laskuttaa. Torvet nimittäin tuntuivat olevan sitä mieltä, että asunnossa ei saa olla mitään asumisen jälkiä ja jos on niin vuokralaisenhan kuuluu sitten takuuvuokrasta maksaa kaiken maailman ammattisiivoojat. Voin kertoa, että se asunto oli meidän jäljiltä todella siisti. Ikkunatkin pestiin ennen muuttoa. Meidän aikana kokolattiamattoon tuli pienen pieni jälki ja se oli ainoa pysyvä merkki siitä, että oltiin asuttu siellä. Tai siis meidän mielestä..mutta ilmeisesti meidän siisteysstandardit ei sitten ole ihan kohdillaan sillä takuuvuokrasta vähennettiin aika iso summa johon kuului mm. asunnon siivous (mukaanlukien kokolattiamattojen pesu) ja ikkunoiden pesu. Todettiin siinä vaiheessa, että paskat kun vaivauduttiin oikeasti hinkkaamaan ja pesemään siis vielä ne ikkunatkin. Olisi vaan pitänyt jättää siivoamatta kerran meinasivat laskuttaa meitä anyways. Kaiken huippu oli kun meiltä yritettiin veloittaa suurta summaa (kyse oli muistaakseni lähemmäs 150 punnasta, ellei ylikin) yhdessä huoneessa olevista sinitarran jäljistä, jotka 1. olivat edellisten vuokralaisten jäljiltä ja 2. hyvin selkeästi merkitty tarkastuslistaan (josta heilläkin oli kopio) kun muutettiin asuntoon. Tämä maksuhan heidän oli sitten pakko poistaa, koska meillä oli siitä mustaa valkoisella.

Ei jäänyt siitä firmasta kovin lämpöisiä muistoja. Kävi suorastaan v*tuttamaan jo kun kirjoitin tätä tekstiä. Kannattaa siis olla todella tarkkana mitä kautta vuokraa asuntoja ja ennenkaikkea varmistaa että sulla on kaikesta mustaa valkoisella! Osaan arvostaa tämän hetkistä Suomi asumistani ihan eri tavalla mitä osaisin ilman tätä kokemusta..että kai kaikesta on jotain hyötyä.

This is way too long to translate but basically it is a story about a letting agency that basically sucked..big time.

Dim sum heaven @ Yauatcha

Dim sum kuuluu ehdottomasti allekirjoittaneen suosikkiruokiin. Ei pelkästään siksi, että se vaan on yksinkertaisesti hyvää vaan myös siksi, että dim sum on jotenkin hyvin seurallinen ruoka. Ainoa oikea tapa on syödä sitä hyvässä seurassa tilaten pöytä täyteen erilaisia herkullisia vaihtoehtoja, maistella niitä kaikkia ja porukassa jutustella mikä niistä oli parasta ja mitä ehkä voisi tilata lisää. Vielä parempi jos siinä sivussa pääsee maistelemaan jotain herkullista cocktailia ja saa loppuun maistuvaa teetä.

Kun sain tietää viettäväni pari päivää Lontoossa, ensimmäinen ajatukseni oli että dim sumia on pakko saada. Halusin päästä kokeilemaan jotain itselleni uutta paikkaa, jonka lisäksi piti tarjoilla dim sumia iltaan saakka eikä vain iltapäivään niinkuin monessa Chinatownin ravintolassa tuntuu olevan tapana. Hetken tutkailun jälkeen tulin siihen tulokseen, että Sohossa sijaitseva Michelin tähdenkin ansainnut Yauatcha vaikutti lupaavalta paikalta tiistai iltaiselle dim sumille.

Saavuttiin kahdeksan pöytävaraukseen hyvissä ajoin ja meidät ohjattiin samantien rappusia alas vilkkaan puheensorinan täyttämään kellarikerrokseen pöytään istumaan. Tykästyin samantien paikan eloisaan ja puheliaaseen ilmapiiriin (joka ei tosin välttämättä ole ideaali jos joku haluaa viettää hiljaisia romanttisia treffejä). Oli myös hauska katsella baaritiskin yhteydessä olevan pitkän akvaarion värikkäitä asukkeja. Tarjoilija saapui nopeasti paikalle ruoka-ja drinkkilistojen kanssa, ja päästiin aloittamaan sitä illan vaikeinta vaihetta eli päättämään mitä kaikkea haluttiin maistella.

Ensin pöytään kannettiin tilaamamme juomat. Oma valintani veden rinnalle oli Cha la lai cocktail; vodkaa, tummia rypäleitä, oolong teetä, omena mehua ja shampanjaa. Tätä seurasi virta herkullisia ruokia: Har gau..

 

scallop shui mai

chicken shanghai dumblings

prawn cheung fun

crispy duck rolls

singapore stir-fry vermicelli noodles

Oltiin yhtä mieltä siitä, että kaikki mitä maistettiin oli todella herkullista. Omaksi suosikiksi kuitenkin nousi selkeästi nuo rapeat ankkarullat kastikkeineen. Vaikka olinkin lopuksi aivan ähky, harkitsin silti vakavasti vielä toisen annoksen tilaamista. Se jäi kuitenkin loppujen lopuksi seuraavaan kertaan (joka toivottavasti koittaa pian).

Hinnaltaan Yauatcha ei ole niitä ihan halvimpia dim sum- paikkoja, mutta ei myöskään mahdottoman kallis. Juomien ja service feen kanssa hintaa tuli euroissa n. 50 /henkilö. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan paikkaa, jos satut kulmille ja dim sum nappaa. Kannattaa kuitenkin sen verran ennakoida, että teet pöytävarauksen vaikka kyseessä olisikin arki-ilta niin et varmasti jää pettyneenä ulkopuolelle.

Onko teillä joitain lemppari dim sum paikkoja?

My little London trip

Alkuviikosta pääsin hieman lievittämään matkakuumetta ja Lontoo-kaipuutani noin neljän päivän visiitillä ihanan keväiseen ja aurinkoiseen Britannian pääkaupunkiin. Matka alkoi varhain sunnuntaina, kun suuntasin bussilla kohti lentokenttää jo ennen viittä. Näin aikaiset lähdöt painaa aina silmissä, mutta mahdollisti myös sen että olin jo puolenpäivän aikaan Sohossa herkuttelemassa aamupalaksi (tai oikeastaan päivän kolmanneksi aamupalaksi) vihreää smoothieta..

ja aamupalasuosikkiani Eggs Benedictiä. Pirun hyvää, mutta ei edelleenkään the Wolseleyn voittanutta.

Tarkoitus oli suunnata tämän jälkeen kiertelemään ahkerasti kauppoja, mutta piipahdettuani pikaisesti Zarassa, Mangossa ja Victoria's Secretillä totesin että univelan tuoma laiskuus voitti mennen tullen kaikenlaiset shoppailuhimot. Kaupoissa kiertely alkoi nimittäin lähinnä vain ärsyttämään, ja kyseinen ärsytys tuplaantui kun silmiin ei heti osunut jotain kivaa. Suunnattiinkiin loppujen lopuksi vaan ruokakaupan kautta kämpille rentoutumaan ja katselemaan Lontoon valoja parvekkeelta käsin.

Seuraavana päivänä heräsin pirteänä aikaisin ihanaan auringonpaisteeseen joka houkutteli samantien parvekkeelle nauttimaan suklaista lattea. En ole mikään mieletön kahvin rakastaja, mutta tämä tuntui loistavalta tavalta aloittaa päivä.

Lattea seurasi vielä pari köyhän ohutta lettua tuoreilla marjoilla..

jonka jälkeen olin valmis valloittamaan King's roadin vaatekaupat. Hakusessa tosin oli vain parit kengät (joten en nyt tiedä voiko sitä valloittamiseksi kutsua); klassiset kivat mustat korkkarit ja käytännölliset ja mahdollisimman mukavat ballerinat. Mielessä oli ennestään jo pari kauppaa joista saattaisin löytää ne unelma-yksilöt ja tällä kertaa aavistus meni myös aivan nappiin, vaikka lompakko toki olisi ehkä saattanut toivoa että ne löytyisi jostain muualta.

Ne juuri omaan silmään täydelliset nahkaiset mustat korkkarit löytyi siis mistäs muualta kuin L.K.Bennetiltä. Sen lisäksi, että kyseiset kengät miellyttää omaa silmää niin ne ovat myös jalassa äärimmäisen mukavat, mikä on itselle aivan ehdoton juttu. Mitä teet kivoilla kengillä, jos niillä kävely on kuin kävelisi pikku legojen päällä?! Puhumattakaan siitä, että kävelysi näyttää myös siltä kuin olisit pingviini joka kärsii tasapainohäiriöstä. Ballerinat taas löytyi odotusten mukaisesti French Solelta. Siellä olisin voinut seota ihan täysin; mahdottoman söpö pikkuliike täynnä ihania ballerinoja eri väreissä ja kuoseissa. Voin tässä vaiheessa ennustaa, että sieltä tulee tarttumaan mukaan tulevaisuudessa vielä pari jos toinenkin.

 Pari ensimmäistä päivää meni siis rennoissa ja hauskoissa tunnelmissa Lontoon fiiliksestä nauttien. Sitten koitti se aamu, jota varten Lontooseen varsinaisesti suuntasin eli assessment centre. Jos olette joskus lukeneet tai kuulleet niistä kaikkea kamalaa niin voin kertoa, että pääpiirteissään se on juuri sitä eli aika kamalaa. Oma aamuni lähti tyylikkäästi vielä liikkeelle sillä, että huomasin puvun housujeni, jotka vielä joulukuun alussa olivat suhteellisen sopivat, olevan aivan liian isot. Onneksi matkassa oli myös tilaisuuteen sopiva mekko, johon paniikinomaisesti vaihdoin ennen juoksemista bussiin, jossa meinasin sitten lentää tyylikkäästi nenälleni pitkin käytävää. Ei ihan siis sellainen tyylikäs ja rauhallinen alku Cityyn suuntaamiselle kuin saatoin ehkä mielessäni etukäteen kaavailla. Haluaisin pystyä kertomaan, että tästä alkoi mieletön nousukausi joka johti taianomaiseen suoritukseen assessment centerissä, mutta p*skat. Arvokasta kokemusta se oli silti ja jälkeenpäin olin pettymyksen sijaan vain äärimmäisen helpottunut, että se oli ohi.

Olin onneksi jo etukäteen aavistanut, että saattaisin tarvita traumatisoivan assessment centerin jälkeen päivääni jotain piristävää ja kivaa, ja täten tehtiin pöytävaraus illaksi kokeilemaan erästä dim-sum ravintolaa. Paikka oli sen verran loistava, että ansaitsee oman pienen postauksensa myöhemmin, mutta voin jo kertoa, että niitä herkkuja syödessä rankka aamu katosi aika nopeasti mielestä. Hyvä ruoka toimii aina kaikkeen. Great food cures everything, not alcohol! Tho, one cocktail is always a nice addition to the mix..

 Seuraavana päivänä oli harmikseni aika lennellä takaisin Suomeen. Onneksi paluulento oli vasta illemmasta, joten ehdin aamusta nauttimaan vielä Lontoon keväisestä säästä ja piipahtamaan Harrodsilla ostamassa töihin tuliaisiksi vähän suklaata. Harvemmin tulee nykyään ostettua tuliaisia miltään reissulta, mutta ajattelin että miesparat jotka joutuvat kestämään mua kahdeksan tuntia päivässä töissä ansaitsevat välillä vähän jotain hyvää.

 

Samalla pääsin myös ulkoiluttamaan uusia ballerinojani ja ostamaan itselleni vihdoin niitä Ladureen macaronseja! 

En ole mikään sokerihiiri, joten yksi epäonninen yksilö jäi matkustuksen ajaksi laukkuun ja löytyi sieltä seuraavana päivänä vakavasti liiskaantuneena pussiin kiinni. Hyviä ne kyllä oli (ainakin ne jotka ehdin ennen traagista liiskaantumista syömään). 

Tämän jälkeen hain hyvin vastahakoisesti laukkuni kämpiltä ja istahdin metron kyytiin kohti lentokenttää. Seisoskelin pihalla terminaalin edessä vielä hetken, koska en olisi millään malttanut mennä sisälle, koska ulkona oli niin ihana ilma ja koska se tarkoitti sitä, että olin jälleen kerran todella lähdössä pois. Faktoille oli kuitenkin taivuttava ja piristääkseni itseäni ajattelin istahtaa yo!sushiin katselemaan kierteleviä värikkäitä lautasia ja napsimaan vähän herkkuja. Tässä vaiheessa joku on saattanut ehkä huomata jonkinlaisen taipumuksen 'lohduttaa' itseäni hyvällä ruualla? Tai keksiä loistavia tekosyitä siihen miksi on hyvä hetki tuhlata vähän rahaa ravintolaruokaan..Guilty!

Kaivatun sushi ähkyn jälkeen alkoikin jo boarding. Pienen odottelun jälkeen päästiin ilmojen teille ja minä haikeana katselemaan ikkunasta taakse jäävää Lontoota.

Tälläinen pikainenkin reissu toi ihanaa piristystä arkeen. Toivottavasti pääsen pian uudestaan!