Kodista

Kaikista kodeista, joissa olen asunut tämä nykyinen on ehdottomasti suosikkini. Ehkä hieman pienehkö, mutta kuitenkin pohjapiirroksen ansiosta itselleni täydellisen kokoinen 28 neliön yksiö, joka sijaitsee sopivan lähellä keskustaa. En ole pahemmin panostanut juuri tämän asunnon sisustukseen, koska olen koko ajan tiennyt, että on hyvin todennäköistä etten tule asumaan tässä edes kokonaista vuotta, mutta olen ihan ihastunut tähän kotiin. Jos sijainti olisi toisessa kaupungissa, voisin helposti kuvitella asuvani tässä pidempäänkin. Ainoat pienet miinukset, joita asunnosta keksin ovat parvekkeen ja astianpesukoneen loistaminen poissaolollaan.

ThrowBackThursday Glasgow

Mulle tuli yksi päivä sellainen olo, että ihan kuin olisin unohtanut ikinä olleenikaan Glasgowssa, tai kuin se koko ajanjakso olisikin ollut vaan unta. Tämähän on kai hyvä merkki siitä, kuinka olen onnistunut sopeutumaan ja kotiutumaan taas Suomeen, mutta se synnytti myös kipinän kaivaa esiin kuvia neljän vuoden taipaleelta Skotlannissa. Ajattelinkin fiilistellä ja jakaa niitä tässä kuvapläjäyksen muodossa myös teille #ThrowBackThursdayn merkeissä.

Yliopiston päärakennus näytti muuten aina yhtä vaikuttavalta, vaikka sen neljän vuoden aikana ehtikin nähdä lukemattomia kertoja. Aina sitä silti jotenkin jaksoi vähän ihmeissään katsella.

Myönnän, että elelin Glasgowssa aikamoisessa opiskelijakuplassa: asuin neljästä vuodesta kolme ihanassa West Endissä ja vietinkin lähinnä aikaa joko siellä tai keskustassa.

Ensimmäinen vuoden asuin kuitenkin jokseenkin kuuluisassa Muranon asuntolassa (se isoin ja varmaankin myös rähjäisin). Monet taisivat yksinkertaisesti kutsua sitä vain shiteholeksi; se sanotaan yleensä rakkaudella mutta myös ihan oikeutetusti. Jos haluat lukea aika hyvän luennehdinnan paikasta niin klikkaa tästä. Meiltä pöllittiin jonkun randomin paikallisen toimesta sieltä ekana vuonna pakastesafkat. Jätti se heebo mulle pari kalapuikkoa, mutta mun puoliks syöty Ben&Jerry's jätski kyllä kelpas. Oon vieläkin katkera. Onnistuin kaivamaan pari kuvaa, jotka olin ottanut ollessani siellä päin Glasgowta lenkillä, vähän eri näköistä..:

Siellä asuessa kuitenkiin järkkäiltiin aika legendaarisia juhlia. Alla oleva kuva on meidän ekana vuonna emännöimistä loppukevään Sangria- bileistä:

Viimeisen kahden vuoden kotikatu muuten näytti sen sijaan tältä:

Se oli kiva kämppä, vaikka meillä vierailikin välillä hiiriä ja se vuokranvälitysfirma oli aivan jostain syvältä. Glasgowssa ei muuten oikeasti ole aina niin hyvä ilma kuin kuvista voisi ehkä ymmärtää ja siellä todella saattaa joskus kokea kaikki vuodenajat saman päivän aikana. Oli siis niitä hetkiä, kun satoi lunta ja kaikki meni aivan sekaisin:

..ja paljon niitä hetkiä, kun satoi vettä aivan kaatamalla eikä tuulen takia ollut mitään järkeä yrittää edes käyttää sateenvarjoa. Siinä sitten vaan tottui siihen, että kastuit matkalla kauppaan, yliopistolle, salille, kotiin, juhlimaan, leffaan..

Yksi asia, joka näissä kuvissa osui omaan silmään eniten oli mun oma hiustenväri! En jotenkin yhtään muistanut, että olin oikeasti melkein koko Glasgow- ajan niin blondi.

Noihin neljään vuoteen mahtuu kyllä ihan uskomaton määrä mielettömiä muistoja ja fiiliksiä! Kaipaan Skotlantiin todella paljon. En välttämättä pysyvästi asumaan, mutta haluaisin ehdottomasti päästä edes käymään siellä pian. Onneksi jonkinlaista helpotusta tähän tuo se, että lähden lauantaina pitkästä aikaa Britteihin, kun suuntana on Lontoo!

That magical winter sunset with thoughts

Niin kuin viime postauksessa mainitsin niin en voinut vastustaa kameran nappaamista käteen ja suuntaamista ulos silloin kun vielä päästiin nauttimaan niistä mahtavista paukkupakkasista. Kirkas sää, talvinen ilta aurinko ja kimmaltava lumi loi aika upeat puitteet kävelylle. Jos tietenkin unohdetaan se pirun pakkanen, jonka ansiosta oli niin sormet, reidet kuin peppukin kävelylenkin jälkeen aivan jäässä. Ehkei mulla siis ole pepussa tarpeeksi rasvakerrosta lämmittämässä kun se aina jäätyy ekana..hah! :D

Like I mentioned in the previous post, I ventured outside for a walk with my camera when we were still enjoying those lovely cold winter days (now it's all grey and brown with around +1C). Bright clear sky, winter evening sun and sparkling snow created the most perfect environment for a walk. That is naturally if you forget that freezing cold that especially seemed to attack once fingers, tights and well..ass. Maybe there isn't enough fat in my ass after all to protect from the cold as it always seems to freeze first..hah! :D

Joka tapauksessa olen nyt asustellut Suomessa kuukauden ja ollut pääosin tosi hyvillä fiiliksillä, jos ei niitä satunnaisia epätoivoisen hämmennyksen ja kriisin hetkiä lasketa. Onneksi on hyviä ystäviä joiden kanssa näitä asioita voi purkaa, ja jotka pitkän ystävyytemme takia myös niitä joutuvat kuuntelemaan halusivat tai eivät, niin viinilasillisella kuin mäkissä plus-aterioiden ja extra limujenkin lomassa (molemmilla osapuolilla oli silloin vähän kriisi päivä ja epäterveellinen ruokahan tunnetusti auttaa aina).

Well anyways, I have now lived in Finland for a month and mostly been feeling pretty good about everything,  if you don't count those few days when I've felt desperately confused and had a slight crisis. Fortunately, I have great friends here with whom I can chat about these things, and who because of our very long friendships are forced to listen whether they like it or not, with glasses of wine as well as in Mcdonald's with plus sized meals and extra soft drinks (both parties had a stress day then and naturally very unhealthy and processed food always helps in these situations).

Tällä viikolla kuitenkin sain ajatukseni sen verran kasaan, että uskon että pahemmilta kriiseiltä vältytään. Tajusin, että voin toki jatkaa sitä ns. identiteettikriisin tuskailua ja pähkäillä päässäni jatkuvasti sitä, että missä maassa haluaisinkaan asua, mutta se ei tule loppujen lopuksi muuttamaan juuri nyt yhtään mitään eikä auttamaan tilannetta mitenkään. Juu, toki koen itseni osittain vielä ihan ulkosuomalaiseksi, mutta olen kuitenkin elänyt suurimman osan elämästäni Suomessa eikä tänne syksyllä jääminenkään ihan täysin utopistinen ajatus ole, joten kyllä mun pitäisi nyt näistä tulevista kuukausista selvitä aika kunnialla!Toki kaipaan Britanniasta todella montaa eri asiaa ja ihmistä, ja on todella monia asioita jotka mua Suomessa ärsyttää.  Mutta hei, ehkä mulla ei todellakaan ole varaa valittaa, että elämäni olisi jotenkin nyt niin kovin rankkaa..

This week I finally managed to get my head around this situation well enough that I believe that I won't have to be so desperately confused anymore. I truly realised that yes, I could continue with this identity crisis thing and think about next Autumn so much that my head explodes but it's not going to change anything atm and it definitely won't help the situation. Sure, I still feel a bit weird about being properly in Finland again but come on, I've lived most of my life in Finland and staying in here is not totally out of the question so how difficult can it be to have fun and enjoy myself in these next months?! And sure there are many many many things I miss in the UK and people I would love to have the opportunity to see more often, and at the same time there are many things that annoy me about Finland.. But seriously now, I'm not exactly in a position to complain that my life is hard..

Loppujen lopuksihan, jos nyt valitan tai kriiseilen tulevaisuudesta niin sehän meinaisi sitä, että valittaisin koska minulla on tulevaisuudenvaihtoehtoina kolme huippua eri maata, hyviä yliopistoja, edessä uusia kokemuksia ja seikkailuja, ystäviä monessa eri maassa ja matkustelua.

In the end if I know stress and complain about the future I would essentially be complaining about the fact that there are three different and cool countries I could end up in, great universities, new adventures and experiences, friends around the world and travelling ahead of me. 

Jos taas valitan ja tuskailen tämän hetkisestä Suomessa asumisesta niin se taas tarkoittaisi, että valittaisin niinkin tyhmästä kuin siitä, että saan viettää aikaa ystävien ja perheen kanssa joita en ole viime vuosina ehtinyt kunnolla näkemään, pääsen nauttimaan niistä kaikista Suomi-jutuista täysin rinnoin joita ulkomailla ollessani kaipaan, ja jos nyt päädyn lähtemään syksyllä takaisin ulkomaille niin voin muistella lämpimästi tätä ajanjaksoa. Lisäksi keväälle/kesälle on vähitellen muotoutumassa kaikkea kivaa suunnitteille, joten en juuri nyt haluaisi edes välttämättä olla missään muualla.

If I then complain about being in Finland now that would essentially mean that I'd be complaining about something as stupid as having the opportunity to spend lots of time with friends and family I haven't had the opportunity to see that much in the past years, being able to enjoy all those Finnish things that I always miss so much when I'm abroad and if I do end up moving back abroad next autumn I'll have fun and great memories of this time here. On top of that there are some fun plans beginning to form for the spring and summer so I'm not sure I would even like to be anywhere else at this very moment.

Viimein, jos vaan valitan ja murehdin niitä juttuja joita kaipaan Britanniasta niin loppujen lopuksi sehän on vähän kuin valittaisin siitä, että olen ollut niin onnekas että olen päässyt asumaan toisessa maassa josta pidän hirmuisesti. Maassa, johon kotiuduin loistavasti, jonne pääsin opiskelemaan haluamaani alaa, jossa tapasin ihania ihmisiä ja jossa vietin aivan mahtavat neljä vuotta. Toki se on harmillista, kun on vähän aina ikävä jotain, mutta samalla harmillisempaa olisi se jos ei olisi näitä kokemuksia jotka ovat oikeesti hyvin kliseisesti rikastuttaneet elämää ja kasvattaneet itseluottamusta.

And lastly if I complain about the things I miss in the UK then essentially it's like I was complaining about being so lucky that I had the opportunity to live in another country that I ended up loving. A country that felt like home very soon, where I got to study what I wanted to study, where I met amazing people and overall spent amazing four years. Sure, it's bit sad when you almost always miss something but I think it would be even more sad if there wasn't something like this to miss!

Eli siis ehkä asiat eivät olekaan hullummalla mallilla. Ehkä  toki silti vielä ahdistaa se, että en yksinkertaisesti tiedä mikä olisi se mieluisin vaihtoehto. Toisaalta, sitä ei myöskään tarvitse tietää juuri nyt vaan voin rauhassa katsella miten asiat avautuu ja mikä fiilis sitten kesällä on. Pitäisi nyt vaan malttaa nauttia hetkestä ja miettiä sitä syksyä sitten kun se on vähän ajankohtaisempaa!

To sum it up, I guess things aren't bad at all..on the contrary actually. Maybe the one thing that actually makes me feel a bit anxious is that I just simply don't know what would be the thing I want the most. But then again, I don't have to know it now. Instead, I can just enjoy my time here and just see how things turn out and how I'm feeling about everything around summertime. Now I just need to stay calm, remember to live in the moment and think about these things when they are more relevant!

Odotetaan siis innolla mitä kaikkea uutta ja jännää kevät tuo tullessaan, ja mitä kaikkea hauskaa tässä ehtiikään vielä tekemään. Jos jotain olen oppinut vuosien aikana niin se on se, että asioilla on aina tapana järjestyä hyvin, mutta ikinä ei voi tietää mikä se hyvä sitten loppujen lopuksi onkaan.

So lets just wait and see what new and fun things this spring will bring with it. If I've learned something in these past years it's that things usually turn out good but you can never really know what that good in the end is.

Sellainen pohdiskelu tällä kertaa. Onko teillä muilla vastaanvanlaisia päätöksenteon fiiliksiä? Mitä piditte kuvista? Ihanan talvista, eikös?

So that was it this time. Have you had to make tricky decisions lately or felt like you have no clue what to choose? What did you think of the pictures?  

Kukkuuu!

Mun piti jo aikoja sitten kirjoittaa jonkinlainen hienosti pohdiskeleva teksti ulkosuomalaisuudesta ja Suomessa asumisesta, ja laittaa siihen sekaan kivoja ihanalla pakkaskelillä otettuja auringonlasku kuvia. Sitten mun piti kirjottaa viikkokatsaus ja päivitellä kuinka mulla on ns. pallo pahasti hukassa vähän kaiken suhteen. Selkeestikään kumpikaan näistä ei tapahtunut, joten kukkuuu!

Sooo, ages ago I was supposed to write a thoughtful post about feeling like a finn living abroad who is now living in Finland (confused already? I am) and add some lovely winter sunset pics to it. Then I was supposed to write a 'my week' post about what I've been up to lately and how I feel more or less lost with everything. Well, as you can tell neither happened, so..hellouuu!

Olen onnistunut viime päivät olemaan joko todella kiireinen tai sitten niin väsynyt ettei mikään muu kuin kotona jumiminen ole kiinnostanut. Kiireet ovat johtuneet niin töistä kuin kaikesta hauskasta tekemisestäkin aina kavereiden kanssa treffailusta liikuntaan. Pari viime päivää olen kirjaimellisesti viettänyt lähinnä töissä: käynyt vaan välissä kotona nukkumassa ja suunnannut takaisin. Nyt kahden 16h työpäivän jälkeen on ehkä hieman pää jumissa olo, mutta tämän 56 tunnin työviikon palkkapäivänä sitten varmasti hymyilyttää. Huomisesta aamuvuorosta kun vielä selviän niin on viikko kunnialla purkissa!

I've managed to be super busy lately, and when I haven't been super busy I've been super tired. I just did two 16h workdays, which basically meant that I just dropped by home for around 6h of sleep and some food before heading back. I can tell you that I feel quite knackered now, but I'm sure that I'll be all smiles when I get paid for this 56h workweek. Just 8 more hours to go and I can enjoy the weekend!

Pelkkää työtä elämä ei (onneksi) kuitenkaan ole siis viime aikoina ollut vaan aktiviteetteihin on kuulunut myös kivoja lounas-ja illallistreffejä sekä sivistyneitä viinilasillisia ihastuttavien ystävieni kanssa. Ulkomailla asuessa tottui aina siihen, että jokaista ehti nähdä kunnolla ehkä kerran yhden Suomi visiitin aikana joten nyt on mahtavaa kun ei lähtiessä tarvitse todeta, että nähdään sitten kuukausien päästä tjv vaan voidaan sopia seuraavat treffailut vaikka seuraavalle viikolle! Tässä Suomessa asumisessa on ehdottomasti siis ne hyvätkin puolensa. 
Mitä niihin syksyn suunnitelmiin taas tulee niin mikään ei varsinaisesti ole selkiytynyt, itse asiassa päinvastoin sillä olen vaan kehitellyt lisää vaihtoehtoja! Ehkä pääasia kuitenkin on, että huolimatta hieman sekaisesta fiilistä ja siitä että nyt tuntuu etten todella tiedä mistään mitään niin päällimmäisin olo on, että kaikki tulee järjestymään loppujen lopuksi varmasti hyvin.

Fortunately, my life hasn't just been about work lately but I've also had time to do nice things such as have fun lunches and dinners with my friends as well as few sophisticated glasses of wine. When I lived abroad I got used to having time to see my friends once during each Finland visit and then having to say goodbyes for months. Now I don't have to do that but can instead agree to see them again the next week, which is amazing. So living in Finland definitely also has its upsides!
Täällä ollaan siis vielä hyvinkin elossa ja innoissaan (sekä myös vähän sekaisin) ehkä miljoonasta eri asiasta joista varmasti riittää paljon juttua tännekin päin kunhan vaan maltan olla välillä vähän kotona läppärin ääressä!

So I'm still very alive and actually very excited (and confused) about probably million different things which will surely 'feature' in this blog as well soon!

Identiteettikriisi

Jos mä olisin sellanen tosi muodikas 'lifestyle' bloggaaja, tai yrittäisin kovasti olla sellainen very in tyyppi joka postailee koko ajan jotain melkein samanlaisia asukuvia tai valokuvia jostain aamukahvista (Starbucks kupista juotuna tietenkin) tai aamuisesta myslistä hedelmillä, niin maan vaihto Suomeen tuskin toisi mitään kovin isoa muutosta mihinkään. Mutta alunperin aloitin bloggaamisen juuri siitä syystä, että muutin ulkomaille ja koin sen loistavaksi tavaksi pitää ystävät ja perhe ajan tasalla tekemisistäni, ainakin jossain määrin. Toki munkin höpötyksiä on kivasti eksynyt lukemaan muutkin, mutta ulkomailla elämisestä hekin ovat tainneet eksyneet lukemaan. Nyt kuitenkin asustelen Suomessa ja tätä Suomessa asustelua on edessä noin 8 kuukautta! Tämä on siis aiheuttanut identiteettikriisin niin tälle blogille kuin minulle itsellenikin. 

Miellän itseni edelleen hyvin vahvasti ulkosuomalaiseksi. En tosin tiedä missä määrin moinen termi sopii tämän hetkeen elämääni kun sitä Suomessa asumista tosiaan on edessä 8 kuukautta. En ole viettänyt noin pitkää aikaa Suomessa putkeen asuen johonkin viiteen vuoteen. Olen aina vaan piipahtanut täällä moikkaamassa ihmisiä ja töissä vähän säästämässä rahaa. Olen aina ajatellut Suomea kivana kotimaana jonne on välillä hauska palata, mutta jossa en kuitenkaan varsinaisesti asu enkä tällä hetkellä välttämättä halua asuakaan pitkällä tähtäimellä. Nyt olen tilanteessa, jossa asun vanhempieni nurkissa (pelottavan kirjaimellisesti) ja käyn töissä. Samalla kuitenkin tiedän, että tulen 99% varmuudella muuttamaan syksyllä taas ulkomaille, joka saa tämän pätkän tuntumaan jonkinlaiselta oudolta melkein kuin välivaiheelta. Ei se välttämättä huono juttu ole, en vaan tiedä miten päin itseni kanssa nyt olisin. Kaikesta huolimatta olen edelleen 100% tyytyväinen viime kevään päätökseeni jättää Glasgown maisteripaikka ottamatta.

Vaikeinta ulkomailla asuessa/kahden maan välillä ravatessa on se, että melkein aina kaipaa jotain. Jos olet Suomessa perheen ja ystävien luona, et ole siinä toisessa maassa toisten ystävien ja niiden tiettyjen rutiinien parissa, ja toisin päin. Ehkä pitäisi vaan asennoitua keskittymään seuraavat kuukaudet luomaan rutiineja ja hauskoja juttuja tänne Suomeen. Se toki saattaa tehdä syksyllä lähdöstä taas asteen verran hankalampaa, mutta ainakin helpottaa seuraavien kuukausien elämää. Ei sitten tule sellaista tunnetta ettei oikein elä täysillä missään maassa. Varsinkaan, kun en nyt edes varmasti vielä tiedä minne maahan askel syksyllä suuntaa.

Eli seuraavat kuukaudet tämäkin blogi kokee jonkinlaisen muutoksen siinä mielessä, että pääpaino ei enää ole elämässä ulkomailla vaan "ulkosuomalaisen" totuttelussa väliaikaiseen elämään Suomessa. Ehkä tämä ajanjakso tuo tämäkin elämään ja asioihin jotain uutta perspektiiviä ja kokemuksia. Lupaan kuitenkin etten ala jatkuvasti postailemaan aamuteestäni Starbucks mukissa (pakko kait se on myöntää, että ostin 50% alesta sellaisen joulumukin Lontoosta) tai enemmän tai vähemmän turhista ostoksista kuten siitä, että löysin eilen loistavasta alennuksesta lempialusvaatemerkeiltäni, Calvin Kleinilta ja Björn Borg:ilta, kivoja alusvaatteita ja vielä ihan täydellisesti oikeassa koossa. Haluaako joku nähdä kuvia? Ai ei? Ok..

Postaustahtikin tästä kiihtyy nyt kun olen vihdoin saanut vähän rutiineja käyntiin ja selvinnyt ensimmäisestä työviikosta, johon kuului heti yksi 16h päivä. Mä en vaan osaa/voi sanoa ylitöille ei, kun pelkkä ylityö sanan kuuleminen saa euron merkit silmissä vilkkumaan sellaisella volyymilla että oksat pois. Onneksi työ on aika fyysistä niin ei ainakaan tarvitse murehtia sitä ettei tuollaisina päivinä ehdi salille. Eikä sen jälkeen tarvitse miettiä mitä tekisi, kun ei jaksa tehdä mitään :D Tästä voitte varmaan muuten päätellä ettei tämä työ liity yhtään mitenkään siihen mitä olen opiskellut, mutta tässä säästämisprojektissa ja ajatusten selvittelyssä sillä ei ole yhtään mitään väliä.

Näin täällä päin (sipsilakko muuten pätee täällä edelleen). Miten teidän vuosi 2014 on lähtenyt käyntiin?

Edit. English translation: Basically I have now moved to Finland for now to work and save money for the autumn and my new adventures abroad. However, this move has created a slight 'identity crisis' if you will. For the past four years or so I have identified myself as a finn living abroad, not a finn living in Finland. This might not make any sense to some of you but for me Finland has been the lovely 'country of origin' where it's nice to return to every once in a while to see family and friends, but it hasn't been on my list of 'countries where I want to study and work in the near future.' It's 99% certain that I'll be moving abroad in August-September (the where part is still bit unclear tho) so this bit under 8 months just feels like some kind of a weird gap phase in my life. Which necessarily isn't a bad thing, I just don't quite know what/how to feel about this. 
The hardest part about living life abroad is that you almost always feel like you're missing something. When I'm in Finland spending time with my friends and family, I miss the UK, my friends and life there, and vice versa. Living in two countries at the same time is difficult, if not impossible, and as much as I miss the UK already (London/Glasgow) I have decided to try to concentrate mostly on my life in Finland; coming up with fun things to do in here even tho all that will possibly make moving abroad a bit more difficult next autumn.
All this means a change for my blog as well. Before I have been writing about what it is like to live abroad and now, for the next 8 months or so, this will be about what it is like to be a finn in Finland when you have lived abroad, enjoyed every minute of it and when you know that you're leaving soonish again. I personally think this will end up being a very interesting 8 months or so in many ways..

Ihanaa Itsenäisyyspäivää!

Mulla oli eilen synttärit. Täytin 26 eli olen vielä siis ihan täysin lapsonen. Tänään taas Suomi-neito täyttää 96 vuotta eli meillä on aika lailla tasan 70 vuotta ikäeroa. Ei loppujen lopuksi mikään ihan älyttömän paha ikäero. No eih, ihan tosissaan kuitenkin.. Askartelin äsken paremman puutteessa kuvassa näkyvän Suomen lipun (tiedän, en osaa leikata suoraan) ja aion tänään sytyttää vielä kynttilän palamaan samalla kun katselen Areenasta Itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Vaikka tulevaisuudensuunnitelmani ovatkin pääosin aika ulkomaapainoitteiset ja vaikka Suomeen jääminen pysyvästi tällä hetkellä ei löydy toivelistani kärjestä, on Suomi silti aina se rakas kotimaa jota olen oppinut arvostamaan ihan uudella tavalla sen jälkeen kun muutin ulkomaille. Sinne on myös ihana voida palata ystävien ja perheen luo nauttimaan kunnon valkoisesta talvesta ja kesän valoisista illoista. Suomi ei ole täydellinen, mutta koen kuitenkin olevani hyvin onnekas ja ylpeä siitä että olen suomalainen :)

Ihanaa Itsenäisyyspäivää kaikille!

It was my birthday yesterday, I turned 26 (so still a little kid basically). Today is the Finnish Independence Day and the lovely Finland is turning 96, so our age difference is basically almost exactly 70 years. Not too bad..No but seriously..I just made a Finnish flag to decorate the table for the day and will light a candle later today when watching Finnish tv online. Even tho living in Finland is not part of my future plans or at the top of my dream list, Finland will always be the dear and amazing home country that I've learned to appreciate in new ways since I moved abroad. It's always nice to go back to Finland for a period of time to spend time with my friends and family and to enjoy the white winter days and sunny and bright summer evenings. Finland isn't perfect but I feel lucky and proud to be Finnish :)

Happy Independence Day!

a walk down the memory lane year 4 -pt.2

Uuden vuoden juhlintojen jälkeen oli aika palata takaisin kirjojen ja läppärin ääreen. Ensin viimeisteltävänä oli methods kurssin projekti ja sen jälkeen se lopputyö.

Tässä vaiheessa mäkin siirryin muiden kavereiden seuraan kirjastoon opiskelemaan ja siellä tuli todella vietettyä paljon aikaa. Aamulla Costan kautta kirjastolle, jossa sitten istuttiin enemmän tai vähemmän tuskailemassa iltaan asti. Mulla on huolestuttavan monta kivaa auringonlasku kuvaa jotka on otettu kirjaston 10 kerroksen ikkunoiden läpi.

Mä aina mietin, että olisi ollut kiva jos valot olisi voinut sammuttaa hetkeksi ja sitten napata pari loistavaa kuvaa. Kirjasto kuitenkin oli myöhäiseen iltaan asti täynnä kiivaasti opiskelevia tyyppejä, jotka varmaan olisi lynkannut mut jo pelkän ajatuksen ilmaisemisesta ääneen.
Koko tammikuu ei kuitenkaan ollut ihan pelkkää työtä ja puurtamista. Me nimittäin lähdettiin neljän hengen porukalla yksi päivä Edinburghiin katsomaan kun Skotlanti pelasi Italiaa vastaan rugbya!

Kyseessä oli ensimmäinen kertani rugby- pelissä ja vaikka olinkin aluksi säännöistä hieman pihalla, oli pelin seuraaminen kuitenkin huippu kivaa. Yleisö oli ihan täysillä mukana ja mikä parasta, Skotlanti voitti!

Tämän jälkeen oli jälleen aika palata kirjastoon. Onnistuin tässä vaiheessa vielä saamaan poskiontelontulehduksen ja siihen perään vielä jonkun flunssan. Jos olisin ollut fiksu, olisin tässä vaiheessa anonut lopputyön palautukseen lisäaikaa, mutta..en selkeästi ole fiksu. Voin sanoa, että se lopputyön teko oli täyttä tuskaa.

Ja loppujen lopuksi vihasin sitä koko teosta ja halusin päästä siitä vaan eroon niin pian kuin mahdollista. Osasyy tähän varmasti oli se, että loppujen lopuksi jätin kaiken vähän turhan viime tinkaan eikä asiaa auttanut kipeänä oleminenkaan. Lisäksi, olisin ehkä voinut miettiä aiheeni vähän paremmin, mutta siitä kuitenkin selvittiin. Sain sen tehtyä ja palautettua ajallaan enkä olisi voinut olla tyytyväisempi (en tyytyväinen siihen itse työhön vaan tyytyväinen siihen, että se oli ohi!).

 Tässä vaiheessa eleltiin maaliskuun alkua ja ilmatkin piristyivät sitä mukaan kun mieli virkeni lopputyön aiheuttamista tuskista..Oli mahtava fiilis päästä rennosti ulos kävelemään aurinkoon ilman kamalaa opiskelustressiä.

Ajattelin myös, että ansaitsin tämmösen pikkuisen kakkusen.

 Lopputyön jälkeen tehtävänä oli vain yksi essee ja viikossa kaksi kontaktituntia mikä tarkoitti, että mulla oli yhtäkkiä todella paljon vapaa-aikaa käsissä. Niinpä sen lisäksi, että ehdin salille ja viettämään kavereiden kanssa aikaa, niin kävin edustamassa student ambassadorina yliopistoa Belfastin UCAS-fairissa.

Se oli aika hauska reissu. UCASin Belfast fair oli kaksipäiväinen ja yliopisto varasi ja maksoi taksit, lennot, majoituksen sekä ruuan. Oma tehtäväni oli saapua paikalle, vastailla koululaisten lukuisiin kysymyksiin sekä olla ystävällinen ja innokas. Olin messupäivän jälkeen aivan poikki, mutta se ei kauheasti haitannut kun pääsin huoneeseen joka oli minulle varattuna.

Huone oli ihanan viihtyisä ja sänky aivan mieletön. Sieltä löytyi myös tv ja iso peili jonka edessä viihdytin itseäni hetken ennenkuin lähdin läheiseen ravintolaan syömään (halvat huvit).

Ruuan jälkeen päätin vielä ottaa kaiken ilon irti huoneestani ja nauttia ihanan lämpöisestä kylvystä isossa kylpyammeessa.

Jos satutte suuntaamaan Belfastiin niin suosittelen kyseistä paikkaa erittäin lämpimästi. Paikka on nimeltään Tara Lodge ja löydät lisäinfoa klikkaamalla nimeä. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja huoneen hintaan kuulunut aamupalakin oli makunystyröitä hivelevä eikä mikään perus läntti pekonia, kuivia muroja ja vaaleaa paahtoleipää.

Pian Belfastin jälkeen suuntasin pitkäksi viikonlopuksi Lontooseen ja sieltä pariksi päiväksi Guildfordiin seuraavaan UCAS fairiin. Alunperin suuntasin Lontooseen, koska sain paikan erään firman 'Open Dayssä', jossa pääsin taas tutustumaan alan City firmaan ja oppimaan sekä hakuprosessista että työstä itsestään lisää. Olin Lontoossa liikkeellä yksin ja päätinkin ottaa eräästä perus hotellista (joka sijaitsi aivan loistavasti ihan Paddingtonin vieressä) pienen yhden hengen huoneen kylppärillä.

Oli jotenkin ihanaa ja rentouttavaa kun sain tutkailla Lontoota ihan itsekseni. Joskus nuorempana olisin ollut kauhistunut pelkästä ajatuksesta, mutta nyt nautin siitä kun sain oman mieleni mukaan kierrellä museoita (ilma ei ollut kovin ihanteellinen ulkona pyörimiselle) ja kokeilla uusia ravintoloita. Hotellille palatessani poikkesin matkalla ostamassa vähän naposteltavaa ja vietin mukavan rauhallista iltaa hyvän kirjan parissa.

Pari viikkoa Lontoo ja Guildford reissun jälkeen ihana ystäväni Suomesta tuli Glasgowhun vierailemaan. Olin toivonut ja odottanut ihanaa kevät säätä josta oltiin saatu nauttia aikaisempina vuosina, mutta se ei ikinä tullut..

Pääsin sen sijaan esittelemään Glasgowta elementissään; harmaata ja synkkää :D Päivän kiertelyn jälkeen suunnattiinkin kuitenkin jo vähän muille maille ja otettiin yöbussi..Lontooseen!

 

Megabussilla Lontooseen ja yövyttiin Doubletree Hiltonissa. Jossain piti säästää, kun matkakumppani kieltäytyi hostelli vaihtoehdosta. Tämä oli ystäväni ensimmäinen kerta Lontoossa, joten kierreltiin perusnähtävyyksiä läpi ja ehdittiin ihan kiitettävästi shoppailemaankin. Jotta parin päivän reissusta ei olisi tullut liian hektinen niin suunnattiin mm. taktisesti the Atheneumiin shampanja iltapäiväteelle..

 ja rauhoituttiin illasta menemällä London eyehin katselemaan juuri auringonlaskun jälkeistä Lontoota. Valittiin 'shampanja kierros' mikä oli aika hauska, sillä ei jouduttu lainkaan jonottomaan, meidän lisäksi samassa 'boksissa' oli vain kaksi muuta ja lasillinen shampanjaa oli myös tietenkin ihan kiva lisä.

Lontoosta palattiin kiertelemään Glasua vähän lisää ja lenneltiin sitten samalla lennolla Suomeen.

Suomessa ehdin olla muistaakseni viikon verran ennen seuraavaa lentoa. Tällä kertaa lennon päämääränä oli Bangkok! Lähdin siis kolmeksi viikoksi vierailemaan ihanan ja hyvän ystäväni Jennan luo Thaimaahan. Lennon laskeuduttua aikaisin torstai aamuna ei kuitenkaan jääty Bangkokiin vaan suunnattiin heti taksilla eteenpäin ja siitä vielä veneeseen, jotta päästiin ensimmäiseen kohteeseen eli ihastuttavalle Samedin saarelle.

Tässä vaiheessa matkustamista oli takana vuorokausi ja se myös tuntui siltä. Aikaisin nukkumaan ja aamulla oli aivan ihana herätä näihin maisemiin:

Vietettiin saarella rentouttava pitkä viikonloppu, jonka jälkeen luvassa oli vielä paljon Bangkokin tutkailua..

sekä visiitit Cha-Amiin

ja Kuala Lumpuriin ennen paluuta Suomeen.

En tälläkään kertaa viihtynyt Suomessa kovin pitkään vaan lensin suhteellisen nopealla aikataululla takaisin Skotlantiin ja sieltä taas suhteellisen nopealla aikataululla seuraavaan lomakohteeseen: Lissaboniin!

Lomailtiin Lissabonissa viikko ja tykästyin kaupunkiin, sen arkkitehtuuriin ja historiaan kovasti. Barcelona taitaa silti ehkä olla vielä suurempi suosikki (jos siihen näin suoraan verrataan). Erityisesti muuten ihastuin lukuisiin Lissabonin ympäristöstä oleviin linnoihin joita oli todella mielenkiintoista ja ihana kierrellä (tuli vähän prinsessa fiilis).

Lissabonista palasin pikaisesti takaisin Skotlantiin viimeistelemään tavaroiden pakkailua, poisheittämistä ja hyväntekeväisyyteen lahjoittamista. Yritin myös ehtiä nauttimaan viimeisistä kunnon päivistä Glasgowssa, mutta aivan liian pian oli jälleen aika lentää Suomeen ja kesätöihin. Tämä(kään) Suomen visiitti ei kuitenkaan kestänyt kauaa sillä n. parin viikon päästä oli se hetki jota oltiin odotettu jo pitkään: valmistujaiset!

Lensin Skotlantiin pari päivää ennen valmistujaisjuhlaa ja KLM ensimmäistä kertaa ikinä hukkasi hetkellisesti matkalaukkuni. Koska kyseessä oli vain kolmen päivän reissu oli tapahtuneessa ainesta pienoiseen katastrofiin, mutta onneksi siltä vältyttiin ja sain laukun kotiovelle toimitettuna jo seuraavana aamuna. Ennen juhlaa ehdin käydä Bruce Springsteenin keikalla, pakata huoneeni täydelliseen muuttokuntoon, siivota sekä tavata kavereita. 

Kun sitten sain aurinkoisena torstai aamuna kaapuni käteen, oli aika jännät tunnelmat. Olin todella innostunut sillä ensimmäistä kertaa katselin kuvia Glasgown yliopiston valmistujaisista jo kuukausia ennen kuin aloitin ensimmäisen vuoden opintoni!Tuolloin jo mietin kuinka mahtava fiilis mahtaakaan valmistujaisissa olla. Samalla oli kuitenkin hieman haikeat tunnelmat, sillä valmistuminen todella tarkoitti tietyn ajanjakson päätöstä ja ne neljä vuotta jotka vietin Skotlannissa opiskellen kuuluvat elämäni parhaimpiin.

 

 Seremonia meni putkeen ja sitä seurasi pitkät valokuvausessiot sekä herkullinen illallinen. Tämän jälkeen suunnattiin tapaamaan kavereita vielä haikeille drinksuille.

 Aivan liian pian oli aika lähteä asunnolle viettämään viimeistä yötä Glasgow kodissa ennen aikaista aamulentoa Lontooseen ja sieltä edelleen Helsinkiin. En olisi millään malttanut lähteä pubista kotiin päin ja yöunet jäivätkin paljon suunniteltua lyhyemmäksi, kun koko ajan vaan viivästytin lähtöäni. Kyse ei ollut vaan siitä haikeudesta etten tiennyt milloin näkisin niitä huippuja ihmisiä taas vaan myös siitä, että olin asunut Glasgowssa viimeiset neljä vuotta ja kotiutunut sinne äärettömän hyvin. Tuntui etten ollut vielä valmis sanomaan sille kaikelle hyvästejä.

Valitettavasti, halusin tai en niin oli aika lähteä. Aamulla hyvästelin asunnon joka oli ollut koti viimeiset kaksi vuotta ja katselin haikeana ikkunasta ulos kun istuin taksissa kohti lentokenttää. Suomeen lensin British Airwaysin siivin ja ensimmäistä kertaa tein sen lennon bisnes luokassa. Näin koska se itse asiassa tuli lentopisteiden kanssa huomattavasti halvemmaksi kuin turisti-luokka, ja bisnes-luokan lippuun kuuluu myös kaksi matkalaukkua. Bisnes luokassa lentäminen oli kieltämättä huomattavasti mukavampaa ja sujuvampaa kuin turisti-luokassa ja ehkä se tavallaan toi mukavan päätöksen Glasgow aikakaudelle.

Seuraavaksi seisoinkin Helsinki-Vantaan lentokentän ulkopuolella juhannus aaton auringonpaisteessa odottamassa kyytiä kotiin niiden kahden matkalaukun kanssa, jotka olivat mukana kun nelisen vuotta aikaisemmin olin samalta kentältä lähtenyt ja muuttanut maahan jossa en ollut ikinä aikaisemmin käynyt. Nyt vuosia myöhemmin se maa oli kuin toinen koti ja itse olin ehdottomasti monta kokemusta rikkaampi. Tässä vaiheessa oli kieltämättä helppo hymyillä ja todeta, että niistä kovin haikeista fiiliksistä huolimatta se suhteellisen spontaani päätökseni hakea Skotlantiin opiskelemaan ja päätökseni paikan saatuani sinne lähteä oli todella se ainoa oikea vaihtoehto!