3 päivää Amsterdamissa

Olin pääsiäisviikolla kolmisen päivää sooloreissulla Amsterdamissa. Kaupunki on pitkään ollut matkakohteena sellainen, missä olisi kiva joskus piipahtaa ja kun jo ennen vuodenvaihdetta mietin sopivaa kohdetta pääsiäiseksi tuli Amsterdam kanaaleineen ja tulppaaneineen heti mieleen. Skotlannissa asuessani lensin useaan otteeseen Helsinki-Glasgow väliä Amsterdamin kautta, mutta en kertaakaan poistunut kentältä. Nyt tuntui, että oli korkea aika.

Ensimmäinen päivä ei ollut sään puolesta Suomea lupaavampi - tuulista, sateista ja kylmä. Olin lisäksi aamulennon jäljiltä aivan kuitti. Mikä siinäkin on, että pitää aina varata se super aikainen lento idealla on sitten koko päivä paikan päällä, mutta todellisuudessa olet niin pirun väsynyt ettet jaksa sykkiä paljoa kuitenkaan? Pakenin kuitenkin ensimmäisenä päivänä kylmää ilmaa hotellilta ensin brunssille ja sitten Rijksmuseumiin, jossa kiertelin 1,5 tunnin best of- kierroksen multimediaopastuksella.

Seuraavat pari päivää menikin rennosti pyörien oman mielen mukaan ympäri kaupunkia, ilman sen tarkempaa suunnitelmaa päivän kohteista. Ihastelin lukemattomia kanaalimaisemia, somia vanhoja rakennuksia, tulppaaneja, keväistä vihreyttä ja piipahtelin välillä syömään, kahville tai tuoremehulle.

Hyvin nopeasti tuli selväksi, että voisin helposti täyttää kamerani muistikortin pelkillä kanaalikuvilla, koska näitä somia maisemia oli lähes joka kulman takana. Huomasin heti alussa myös, että hollantilaiset ovat todella ystävällisiä ja vielä puhuivat lähes kaikki hyvää englantia. Tykkäsin myös damin pyöräilykulttuurista, joka innosti itseni heti alusta lähtien vakavasti pohtimaan äitini korillisen pyörän lainaamista Suomessa omaan käyttöön.

Olisin halunnut ostaa mukaani kimpuittain ihania tulppaaneja, kassillisin tuoreita vastapuristettuja mehuja ja muuttaa kesäksi asustelemaan johonkin lukuisista söpöistä kanaalitaloista. How awesome would that be?

Amsterdam oli kiehtova myös sen tietynlaisen liberaalisuuden takia. Pitihän siellä punaisten lyhtyjen alueella pyörähtää ja vaikka (hyvin tarkoituksella) kävelin siellä valoisaan aikaan tuli heti tunne kuin olisi astunut jonnekin viikonloppubileisiin. Miesporukoiden määrä kasvoi eksponentiaalisesti, musiikki kuului selvästi kadulle, useaan otteeseen nenään tunkeutui hyvin vahva makea kannabiksen haju, poliiset olivat näkyvästi esillä ja olihan siellä ne punavaloin varustetut ikkunatkin (joita ei tietenkään saa suoraan kuvata). Ehkä yllättäen en kuitenkaan tuntenut oloani turvattomaksi tai edes varsinaisesti epämukavaksi, vaikka ei se ehkä ihan omalta paikalta tuntunutkaan.

Amsterdam sopi täydellisesti rentoon haahuiluun ja kunnon lomafiiliksen hakemiseen. Olisihan kaupungissa ollut lisää esimerkiksi mielenkiintoisia museoita, mutta kolmen tunnin Anne Frank- lippujen jonottamisen sijaan itseäni houkutteli enemmän nimenomaan se keväisestä ilmasta ja rennosta kävelystä nauttiminen (rakot jaloissa voivat tosin kertoa jotain muuta kävelystä kuin rentouden). Jäipähän jotain nähtävää seuraavaankin kertaan!