Auringonlasku Nusa Lembonganilla

bali
Huolimatta siitä, että reissailin kolme viikkoa itsekseni ympäri Balia, en malttanut kertaakaan jämähtää läppärini ääreen niin pitkäksi aikaa, että olisin saanut kunnolla päivitettyä blogia. Nyt kun olen Suomessa niin tuota samaa "ongelmaa" ei enää ole havaittavissa, joten tästä on hyvä alkaa vihdoin purkamaan Bali- fiiliksiä.

Vietin alkulomasta kolme yötä laiskotellen pienellä Nusa Lembonganin paratiisisaarella Balin kupeessa. Moni paikallinen kommentoi Nusa Lembonganin olevan kuin Bali 20-25 vuotta sitten ja olihan se pirusti rauhallisempi kuin etelä- Balin rantakohteet. Saarelle pääsee pikaveneellä kätevästi Sanurilta n. puolessa tunnissa ja useimpiin pikavenekyyteihin kuuluu myös kuljetus hotellilta satamaan.

Lembonganilla puolestaan vietin yhden parhaista illoista The Deck ravintolassa. The Deck sijaitsee aivan Jungut Batu rannan kupeessa (jonne myös useimmat pikaveneet rantautuvat) tarjoten upeat maisemat turkoosille merelle, auringonlaskun bongailuun sekä Balin tulivuorille.

Ravintolassa on todella rento tunnelma ja ystävällinen palvelu. Löysin itselleni täydellisen sohvapaikan läheltä tuuletinta ja pian olinkin jo heittänyt flip flopit jalasta, asettautunut mukavasti katse merelle päin ja tilannut pöytään ison kalatacon quacamolella sekä kulhollisen rapeita raneja.

Kaiken kruunasi pian alkanut auringonlasku, taustalla soiva fiilismusa ja uusi lempidrinkkini vesimeloni caipiroska (joka kuin tilauksesta oli sen päivän happy hour- juoma). Pahoin tosin pelkään ettei noita, ainakaan noin hyvänä, voi edes saada Suomesta.


Sitä sen hetkistä fiilistä on oikeastaan yllättävän hankala sanoin kuvailla; ilta -auringon säteet iholla, turkoosi Intian valtameri ja aaltojen kohina, auringonlaskun lempeä valo, akustinen fiilismusa, kylmä raikas drinkki kädessä ja iso osa lomasta vielä edessä. Se oli niitä hetkiä, kun tuntee itsensä yksinkertaisesti vaan niin pohjattoman onnelliseksi.



Istuin auringonlaskun jälkeen vielä hyvän tovin siemaillen toista caipiroskaani, vitsaillen rentojen tarjoilijapoikien kanssa ja katsellen kuinka maisema maalautui hetkeksi upean purppuraiseksi. Yksinkertaisuudessaan täydellinen lomailta!




















Pikkuvinkit:

  • Lembonganille pääsee kätevästi pikaveneellä Sanurista noin puolessa tunnissa ja hintaa meno-paluulle tuli muistaakseni n.35€ (käytin Rocky Cruise- firmaa)
  • Lyhyt venematka voi olla aika pomppuinen, joten suosittelen matkapahoinvointilääkettä jos olet vähänkin taipuvainen meripahoinvointiin
  • The Deck, kuten monet muutkin saaren ravintolat, tarjoavat ruokailijoille ilmaisen pick-upin hotelleilta/hostelleilta yleensä kello viidestä eteenpäin

8 comments

  1. No joo mitkä maisemat! Kyllä tuolla kelpasi nauttia illallisesta! Mulle oli Bali monta vuotta sellainen kohde jonne ei kokenut mitään halua lähteä, jotenkin kuvittelin sitä aina sellaiseksi stereotyyppiseksi aussien biletyskohdeeksi mutta matkablogit on kyllä tehneet tehtävänsä ja nyt Bali on kipunut sinne listalle jo aika korkealle! Näyttää kyllä aivan ihanalta ja parastahan se olisi matkustaa tonne ja todistaa ne stereostypiat vääräksi :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Balilla jos jää niihin lentokentän läheisiin kohteisiin (lähinnä Kuta/Legian) niin varmasti olisi aika pitkälle sellainen kuin oot kuvitellutkin :D Mutta Bali on onneksi upea ja niiin paljon muutakin, kun vaan lähtee tutkimaan siellä muitakin kohteita :)

      Delete
  2. Hei, ihania kuvia. Lisää tämmösiä! Oon itekkin suunnitellut balille reissua. Myös postaukset tavallisesta arjesta on kivoja. Keep it going girl! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos paljon ja lisää on tulossa! :) Juu, ihan arkipostauksetkin on ollut mielessä, mutta kaiken kiireen keskellä blogi-inspiraatio oli aika hukassa. Nyt kuitenkin loman myötä on taas fiilistä kirjoitella.
      Bali oli tosi huippu, suosittelen :)

      Delete
  3. Moikka! Hei sori jos et tykkää vastailla kysymyksiin Skotlannissa opiskelusta, mutta mun on pakko kysyä, koska se on mun toisena vaihtoehtona ja nyt se on tosissaan alkanut ahdistaa. Aion siis lukea joko Suomessa tai Skotlannissa ja ainoa syy miksi en halua lähteä on pelko siitä, etten koskaan palaa rakkaaseen Suomeen. Tätä oon todistanu useemman tutun kohdalla, jotka on lähteny vuodeksi opiskelemaan ja jäänytkin sinne loppuelämäksi asumaan. Pelkään itse tätä tosi paljon ja moni perheenjäsen pelkää myös, koska yksi sukulainen on näin jo "menetetty" maailmalle. Oliko sulla tällästä tai osaatko muutenkaan sanoo tähän mitään?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi! Ei mitään, vastaan mielelläni. En oikeastaan osaa sanoa tuohon muuta kuin, että eihän se loppujen lopuksi ole muusta kiinni kuin itsestäsi, haluatko palata Suomeen vai jäädä maailmalle :) jos todella Suomi on erittäin rakas, niin sitten ei muuta kuin takaisin. Itse lähinnä ajattelin vielä valmistuessanikin, että Suomeen en ainakaan palaa ja tänne kolmeksi vuodeksi päädyin sitten kuitenkin. Tiedän monta jotka ovat palanneet Suomeen jo kesken opintojen tai heti niiden päätyttyä, ja toisaalta tiedän myös niitä jotka ovat halunneet jatkaa seikkailujaan maailmalla..Itse lähden ainakin hetkeksi pian takaisin "maailmalle" ja odotan sitä innolla. Suomeen voi aina palata, joten en murehtisi sitä liikaa :)

      Delete
  4. Aivan ihana postaus!

    ReplyDelete