That magical winter sunset with thoughts

Niin kuin viime postauksessa mainitsin niin en voinut vastustaa kameran nappaamista käteen ja suuntaamista ulos silloin kun vielä päästiin nauttimaan niistä mahtavista paukkupakkasista. Kirkas sää, talvinen ilta aurinko ja kimmaltava lumi loi aika upeat puitteet kävelylle. Jos tietenkin unohdetaan se pirun pakkanen, jonka ansiosta oli niin sormet, reidet kuin peppukin kävelylenkin jälkeen aivan jäässä. Ehkei mulla siis ole pepussa tarpeeksi rasvakerrosta lämmittämässä kun se aina jäätyy ekana..hah! :D

Like I mentioned in the previous post, I ventured outside for a walk with my camera when we were still enjoying those lovely cold winter days (now it's all grey and brown with around +1C). Bright clear sky, winter evening sun and sparkling snow created the most perfect environment for a walk. That is naturally if you forget that freezing cold that especially seemed to attack once fingers, tights and well..ass. Maybe there isn't enough fat in my ass after all to protect from the cold as it always seems to freeze first..hah! :D

Joka tapauksessa olen nyt asustellut Suomessa kuukauden ja ollut pääosin tosi hyvillä fiiliksillä, jos ei niitä satunnaisia epätoivoisen hämmennyksen ja kriisin hetkiä lasketa. Onneksi on hyviä ystäviä joiden kanssa näitä asioita voi purkaa, ja jotka pitkän ystävyytemme takia myös niitä joutuvat kuuntelemaan halusivat tai eivät, niin viinilasillisella kuin mäkissä plus-aterioiden ja extra limujenkin lomassa (molemmilla osapuolilla oli silloin vähän kriisi päivä ja epäterveellinen ruokahan tunnetusti auttaa aina).

Well anyways, I have now lived in Finland for a month and mostly been feeling pretty good about everything,  if you don't count those few days when I've felt desperately confused and had a slight crisis. Fortunately, I have great friends here with whom I can chat about these things, and who because of our very long friendships are forced to listen whether they like it or not, with glasses of wine as well as in Mcdonald's with plus sized meals and extra soft drinks (both parties had a stress day then and naturally very unhealthy and processed food always helps in these situations).

Tällä viikolla kuitenkin sain ajatukseni sen verran kasaan, että uskon että pahemmilta kriiseiltä vältytään. Tajusin, että voin toki jatkaa sitä ns. identiteettikriisin tuskailua ja pähkäillä päässäni jatkuvasti sitä, että missä maassa haluaisinkaan asua, mutta se ei tule loppujen lopuksi muuttamaan juuri nyt yhtään mitään eikä auttamaan tilannetta mitenkään. Juu, toki koen itseni osittain vielä ihan ulkosuomalaiseksi, mutta olen kuitenkin elänyt suurimman osan elämästäni Suomessa eikä tänne syksyllä jääminenkään ihan täysin utopistinen ajatus ole, joten kyllä mun pitäisi nyt näistä tulevista kuukausista selvitä aika kunnialla!Toki kaipaan Britanniasta todella montaa eri asiaa ja ihmistä, ja on todella monia asioita jotka mua Suomessa ärsyttää.  Mutta hei, ehkä mulla ei todellakaan ole varaa valittaa, että elämäni olisi jotenkin nyt niin kovin rankkaa..

This week I finally managed to get my head around this situation well enough that I believe that I won't have to be so desperately confused anymore. I truly realised that yes, I could continue with this identity crisis thing and think about next Autumn so much that my head explodes but it's not going to change anything atm and it definitely won't help the situation. Sure, I still feel a bit weird about being properly in Finland again but come on, I've lived most of my life in Finland and staying in here is not totally out of the question so how difficult can it be to have fun and enjoy myself in these next months?! And sure there are many many many things I miss in the UK and people I would love to have the opportunity to see more often, and at the same time there are many things that annoy me about Finland.. But seriously now, I'm not exactly in a position to complain that my life is hard..

Loppujen lopuksihan, jos nyt valitan tai kriiseilen tulevaisuudesta niin sehän meinaisi sitä, että valittaisin koska minulla on tulevaisuudenvaihtoehtoina kolme huippua eri maata, hyviä yliopistoja, edessä uusia kokemuksia ja seikkailuja, ystäviä monessa eri maassa ja matkustelua.

In the end if I know stress and complain about the future I would essentially be complaining about the fact that there are three different and cool countries I could end up in, great universities, new adventures and experiences, friends around the world and travelling ahead of me. 

Jos taas valitan ja tuskailen tämän hetkisestä Suomessa asumisesta niin se taas tarkoittaisi, että valittaisin niinkin tyhmästä kuin siitä, että saan viettää aikaa ystävien ja perheen kanssa joita en ole viime vuosina ehtinyt kunnolla näkemään, pääsen nauttimaan niistä kaikista Suomi-jutuista täysin rinnoin joita ulkomailla ollessani kaipaan, ja jos nyt päädyn lähtemään syksyllä takaisin ulkomaille niin voin muistella lämpimästi tätä ajanjaksoa. Lisäksi keväälle/kesälle on vähitellen muotoutumassa kaikkea kivaa suunnitteille, joten en juuri nyt haluaisi edes välttämättä olla missään muualla.

If I then complain about being in Finland now that would essentially mean that I'd be complaining about something as stupid as having the opportunity to spend lots of time with friends and family I haven't had the opportunity to see that much in the past years, being able to enjoy all those Finnish things that I always miss so much when I'm abroad and if I do end up moving back abroad next autumn I'll have fun and great memories of this time here. On top of that there are some fun plans beginning to form for the spring and summer so I'm not sure I would even like to be anywhere else at this very moment.

Viimein, jos vaan valitan ja murehdin niitä juttuja joita kaipaan Britanniasta niin loppujen lopuksi sehän on vähän kuin valittaisin siitä, että olen ollut niin onnekas että olen päässyt asumaan toisessa maassa josta pidän hirmuisesti. Maassa, johon kotiuduin loistavasti, jonne pääsin opiskelemaan haluamaani alaa, jossa tapasin ihania ihmisiä ja jossa vietin aivan mahtavat neljä vuotta. Toki se on harmillista, kun on vähän aina ikävä jotain, mutta samalla harmillisempaa olisi se jos ei olisi näitä kokemuksia jotka ovat oikeesti hyvin kliseisesti rikastuttaneet elämää ja kasvattaneet itseluottamusta.

And lastly if I complain about the things I miss in the UK then essentially it's like I was complaining about being so lucky that I had the opportunity to live in another country that I ended up loving. A country that felt like home very soon, where I got to study what I wanted to study, where I met amazing people and overall spent amazing four years. Sure, it's bit sad when you almost always miss something but I think it would be even more sad if there wasn't something like this to miss!

Eli siis ehkä asiat eivät olekaan hullummalla mallilla. Ehkä  toki silti vielä ahdistaa se, että en yksinkertaisesti tiedä mikä olisi se mieluisin vaihtoehto. Toisaalta, sitä ei myöskään tarvitse tietää juuri nyt vaan voin rauhassa katsella miten asiat avautuu ja mikä fiilis sitten kesällä on. Pitäisi nyt vaan malttaa nauttia hetkestä ja miettiä sitä syksyä sitten kun se on vähän ajankohtaisempaa!

To sum it up, I guess things aren't bad at all..on the contrary actually. Maybe the one thing that actually makes me feel a bit anxious is that I just simply don't know what would be the thing I want the most. But then again, I don't have to know it now. Instead, I can just enjoy my time here and just see how things turn out and how I'm feeling about everything around summertime. Now I just need to stay calm, remember to live in the moment and think about these things when they are more relevant!

Odotetaan siis innolla mitä kaikkea uutta ja jännää kevät tuo tullessaan, ja mitä kaikkea hauskaa tässä ehtiikään vielä tekemään. Jos jotain olen oppinut vuosien aikana niin se on se, että asioilla on aina tapana järjestyä hyvin, mutta ikinä ei voi tietää mikä se hyvä sitten loppujen lopuksi onkaan.

So lets just wait and see what new and fun things this spring will bring with it. If I've learned something in these past years it's that things usually turn out good but you can never really know what that good in the end is.

Sellainen pohdiskelu tällä kertaa. Onko teillä muilla vastaanvanlaisia päätöksenteon fiiliksiä? Mitä piditte kuvista? Ihanan talvista, eikös?

So that was it this time. Have you had to make tricky decisions lately or felt like you have no clue what to choose? What did you think of the pictures?