Täällä on nyt asusteltu ihan virallisesti Tampereella ja vietetty 'maisterifuksin' opiskelijaelämää hieman yli viikko. Tästä statuksesta löytyy todisteena lompakossa oleva tälläinen vankikarkurin kuvalla varustettu sininen kortti jolla pääsee taas vuoden tauon jälkeen käsiksi kaikenlaisiin alennuksiin, joista allekirjoittanut tällä hetkellä arvostaa eniten halpaa ja perushyvää 'kouluruokaa.'
Itse asiassa ilman sitä halpaa ja kätevää kouluruokaa oma ruokavalioni olisi luultavasti viime aikoina koostunut lähinnä pelkästään yhdistelmästä epäterveellisiä suolaisia naksuja, hesburgerin ja mäkin äklöjä aterioita, kuppinuudeleita, limua ja alkoholia. Sekaan on satunnaisesti osunut lähinnä aamuisin myös ruisleipää ja omenoita. Tämä ei johdu siitä, että olisin päättänyt tehdä totaalisen u-käännöksen ja alkaa vannomaan eineksien ja pikaruuan nimeen vaan siitä, että aika ei yksinkertaisesti ole meinannut riittää.
Mistä päästäänkin sujuvasti viikon tapahtumiin eli siihen hyvin aktiiviseen sosiaalisen elämään jota yliopiston alussa harjoitetaan. En ollut aluksi ihan varma tulisiko kovinkaan moneen tapahtumaan mentyä; olinhan kuitenkin vetänyt aikoinani jo Britannian fuksimenot eikä jatkuva biletys huomattavasti nuoremmassa seurassa välttämättä kuulostanut mitenkään älyttömän houkuttelevalta. Kävi kuitenkin niin, että mukavat ihmiset ja yliopiston politiikan ainejärjestön iltakoulun tapahtumat ovat vieneet vähän mennessään..
Tähän on erityisesti vaikuttanut se, että meillä on loistava pieni 'maisterifuksien' porukka ja ollaan 'integroiduttu' hyvin todella lyhyessä ajassa. Hieman yli viikon sisään on nyt mahtunut mm. saunailta, poliittisen musiikin visailua, yliopiston akateemisen vuoden avajaiset ja viimeisimpänä amazing race skaba johon meidän joukkue lähti toteuttamaan hyvin selkeää taktiikkaa: lahjonta toimii aina. Koska ollaan vanhoja niin ei kuviteltu missään vaiheessa, että meillä olisi hyvistä lahjuksista huolimatta mitään mahdollisuuksia voittoon joten pidettiin koko kisan ajan prioriteetit kunnossa. Pysähdyttiin siis matkalla tyynesti kauppaan hankkimaan lisää nesteytystä ja mäkkiin nappaamaan vähän purtavaa. Tästä huolimatta oltiin lopussa aika hapoilla, mutta hauskaa ainakin oli. Siitäkin huolimatta, että olen jo jonkin aikaa ollut tulossa kipeäksi ja tuntuu kuin joku olisi tunkenut hieman oikealle päin vinoon kasvavan kaktuksen mun kurkkuun.
Jos joku siellä nyt kuvittelee, että siellä se Marika juhlii koko ajan kännipäissään pilkkuun asti niin joudun tuottamaan pettymyksen. Kahta tapahtumaa lukuunottamatta olen ollut kiltisti kotona ennen puoltayötä eikä krapulastakaan olla vielä missään vaiheessa kärsitty. Tämä toki saattaa vielä muuttua, mutta toistaiseksi tapahtumat on vedetty läpi hauskaa pitäen, kohtuutta kuitenkaan unohtamatta. Näkyy se siis jossain, että tässä ei vietellä fuksina ensimmäisiä opiskelijabileitä ja mukavuudenhalu voittaa armottoman väsymyksen ja huonon olon.
Sosiaalisen aspektin lisäksi olen ollut vähintäänkin yhtä innoissani uusista opiskelukuvioista ja ihanasta yksiöasumisesta. Tähän mennessä kaikki on toistaiseksi mennyt jopa reilusti yli odotusten. Mutta palaan näihin kuvioihin tarkemmin hieman myöhemmin. Nyt alkaa nälkä jo kovasti vaivaamaan ja koska mulla on jopa aikaa niin ajattelin ottaa siitä ilon irti ja ihan kokata itse jotain. Mitä luksusta!
No comments