Parempi maanantai

Tämäkään maanantai ei lähtenyt käyntiin ihan niin kuin haaveissa oli..Sen sijaan, että olisin venytellyt raukeasti sängyssä, aamujoogaillut kuin kokenut joogailija (mitä en tosin täydessä kankeudessani taida olla missään tilanteessa), syönyt aamupuuroa tyylikkäästi chia-siemenillä ja goji-marjoilla ja viimeiseksi rauhassa laittautunut upeaksi kaunottareksi jammaillen aamuradion tahtiin ennen rauhallista kävelyä bussiin, vedin sillä aika lailla normityylilläni. Herätys myöhemmin kuin oli tarkoitus, silloinkin teki tiukkaa. Aamujoogat jäi siihen kun spurttasin sängystä vaatekomeroon etsimään jotain päällepantavaa samalla kun aikataulutin mielessäni, mihin bussiin pitää ehtiä, jotta olen töissä edes kasiksi (halleluja liukuvalle työajalle!). Pikaiseen sipaisut ripsiväriä ja huulipunaa, hattu päähän (hiukset ehtii hyvin harjata työhuoneessa ennen aamupalaveria), jääkaapista äkkiä evästä laukkuun ja lähes lentämällä bussipysäkille. Mä olen tässä meiningissä onneksi jo sen verran pro, että 45 minuuttia heräämisen jälkeen, sisältäen 20minuutin työmatkan, seisoin silmät kirkkaina kahvi kädessä aamupalaverissa.. hiukset nätisti harjattuina.. miettien kaihoisasti laukussani odottavaa aamupalabanaania.



Mutta toisin kuin aikaisempina viikkoina, jotka ovat lähteneet käyntiin samaan tyyliin, olin vakaasti päättänyt että tämä maanantai..ja tämä viikko..ei ole niitä, joiden aikana stressitaso ja fiilis menee sille tasolle, että tekisi mieli oikeasti itkeä, kun tapahtuu jotain niinkin traagista ja maailmaa mullistavaa, että kynä putoaa lattialle. Yliopisto-opintojen ja työn yhdistäminen ottaa joo ehkä välillä vähän aivoon..

Parin aikaisemman viikon perusteella olin jo henkisesti valmistautunut vähintäänkin zombie maailmanlopun ja ydinsodan kaltaisiin kriiseihin sekä olemaan ainakin kolmessa paikassa tehokkaasti yhtä aikaa. Sen sijaan kaikki, mitä piti hoitaa järjestyikin yllättävän helposti ja iltapäivällä seisoinkin jo ihmeissäni päivittelemässä miespuolisille kollegoilleni (ne kun sattuu aika lailla kaikki olemaan miehiä..) kuinka seesteinen päivä mulla on ollut. Siinä missä olin valmistautunut olemaan kuuteen asti töissä, jotta voisin hyvällä omalla tunnolla pitää huomenna "opintovapaan" totesinkin jo vähän jälkeen kolme eväshaarukkaa viimeisen päälle tiskatessani, että kerran mulla on aikaa tälläiseen niin voisin varmaan lähteä kotiin.

Olin alunperin ajatellut taltuttavani yli viikon jatkuneen sushi-himoni perjantaina hakemalla Lahteen juuri avautuneesta sushi-paikasta kotiin pari herkullista rullaa, mutta päätinkin kotimatkalla tehdä sen tänään. Miksi kaiken kivan kanssa pitäisi odottaa perjantaihin, joka muutenkin on aina viikon parhaita päiviä? Eikö olisi fiksumpaa ripotella sitä kaikkea kivaa myös maanantaille, jolloin sekin tuntuisi vähän paremmalta. Sushi-maanantai voisi tulla perinteeksi.

En tosin tiedä, minkä vuosisadan maanantaina mun edes tulee tämän ähkyn jälkeen tekemään mieli sushia, mutta ajatuksen tasolla hei ihan kiva.

Susheilun jälkeen jäi vielä sopivasti aikaa järjestellä kaikki valmiiksi huomista opintovapaata varten. Opinnot painaa ahkerasti päälle (vaikka oikeastaan ainoa, joka sitä painetta luo on ihan minä itse) ja jotenkin ne pitäisi saada itselle vähintään tyydyttävään tyyliin etenemään tässä kokoaikatyön rinnalla. Niiden kahden yhdistämisen tempuista, tuskista ja onnistumisista riittäisi varmasti juttua pariksikin postaukseksi. Ainakin tämä viikko on nyt lähtenyt paljon paremmin käyntiin kuin aikaisemmat, vaikka se mun "täydellinen" aamuvisio ei toteunutkaan. Pienistä jutuista kuitenkin se hyvä fiiliskin usein rakentuu.

Nyt brittityyliin iltateet kehiin ja rentoutumista ennen huomisen puurtamista opintojen merkeissä.