a Stunning sunset and some talk about wet hair..

Sunday, 6 July 2014

12 työpäivän putken jälkeen pääsin vihdon nauttimaan vapaasta viikonlopusta. Perjantaina tapasin yhden pitkäaikaisimmista ystävistäni pienen viinilasillisen ääressä. Viimeisimmästä tapaamisesta oli venähtänyt aivan liian pitkä aika ja oli jo korkea aika päivittää toisemme ajantasalle kesäkuun tapahtumista. Parisuhdekiemuroiden ja sinkkuelämän ihmeellisyyksien puimisen lomassa ehdin nautiskella Seurahuoneen fiinimmästä lihamuki versiosta (niiin hyvää!) ja harrastaa hieman ohikulkijoiden vilkuilua. Bongattiinkin itse asiassa eräs aivan upea nainen, siis Wow, olispa mullakin sellanen kroppa. Sellaiset wow miehet olivat tosin näyttäneet kadonneen jonnekin..Parin tunnin lähes tauottoman höpötyksen jälkeen päätettiin piipahtaa vielä satamassa, jonne osuttiin täydellisesti ihailemaan yhtä upeinta auringonlaskua jonka olen ikinä nähnyt.
Olen aina ollut aikamoinen haaveilija, ja aikamoisena haaveilijana rakastan auringonlaskuja. Se tunnelma, värit ja jonkinlainen rauhallisuus on aina mieletöntä, ja voisinkin hiljaa itsekseni (tai miksei myös hyvässä seurassa) katsella niitä tuntitolkulla. Niin ja ottaa niistä miljoona lähes identtistä kuvaa..koska hei kyllähän se aina vähän muuttuu!?
Suunnattiin auringonlaskun loppuvaiheilla jo ennen pimeän tuloa kiltisti kotiin ja kohtalaisen aikaisin nukkumaan, allekirjoittaneen täytyi säästää voimia vielä lauantaillekin jolloin ohjelmassa oli hyvää ruokaa ja drinksuja (mä alan kohta kuulostamaan jo melkein alkoholistilta..) sekä auringonpaisteesta nauttimista toisen ystävän kanssa. Tämän nuoren neidon kanssa tavattiin itse asiassa joitain vuosia sitten kesätöissä, paikassa jossa 'ylläri ylläri' ollaan molemmat tänäkin kesänä. Osutaan töissä samaan vuoroon harmittavan harvoin ja selvänä naisvähemmistönä molemmilla tuntuu kertyvän jos jonkinlaisia miespatoutumia, joita on aina hauska päästä huumorin värittämänä purkamaan parin lasillisen parissa. Suunnattiin siis tällä kertaa yllättävän herkullisten salaattien ja aina yhtä namien mansikka margaritojen jälkeen kävellen satamaan..korkkareissa, josta onnistuttiin hetken epätoivoisen haahuilun jälkeen löytämään yhdeltä terassilta vapaat paikat. Tässä vaiheessa kirosin housuvalintaani, sillä suoraan lämmittävä auringonpaiste ja kireät farkut eivät ole mikään täydellinen pari, hikinen pari kyllä. Ehkä vähän otti päähän sillä olin lähtiessäni ollut olevinani kamalan fiksu, 'kyllä siellä ysiin mennessä viilenee.'  No ei perkele viilennyt! Samalla kun yritin elegantisti estää farkkujani liimautumasta ihooni limaisesti pysyvästi kiinni, aloitettiin juoruilu viime aikaisista tapahtumista ja tulevien seikkailujen suunnittelu.
Ilta sujui hauskoissa merkeissä ja kahden aikoihin seistiin pirun pitkässä taksijonossa naureskelemassa vähän kaikelle. Ajateltiin siinä samalla 'hyötykäyttää' aikaamme ja pohtia miten voisimme mahdollisesti saada itsemme perjantain aamuvuorosta kätevimmin ja nopeiten Tampereelle nauttimaan  Tammerfestin tunnelmasta. Oltiin ehkä vähän säälittävän ylpeitä itsestämme kun hetken pohdinnan jälkeen oltiin keksitty 'loistava' suunnitelma, johon kuului puolikkaan vapaapäivän pyytäminen töistä, kotona pikasuihkussa käyminen ja sitten vaan märillä hiuksilla autoon kun siinähän ne kuivuu eikä tarvitse käyttää aikaa edes hiustenkuivaajan käyttöön. Ehdin vielä kiroamaan niitä muka mukavia korkkareitani, vannoen tulevaisuudessa aina ballerinojen nimeen, kun takaa kuului todella närkästynyt tokaisu 'ei sillä että kiinnostaisi kuunnella mitä vieraat puhuu, mutta olen tässä kuunnellut ja eikö teillä ole elämässä isompia ongelmia kuin märät hiukset.' Mähän meinasin jo tässä vaiheessa revetä nauramaan, kun näin  ystäväni kasvoille nousseen närkästyneen kylmän ilmeen. Pokka kuitenkin onneksi piti ja sillä aikaa kun ystäväni kysyi kyseiseltä takanamme yksin seisseeltä leidiltä miksi vaivautua sitten kuuntelemaan, yritin vaan katsella muualle ja keskittyä tarkastelemaan vieressä ollutta puuta. Tämä toimi kunnes nainen, jota olin muuten luullut jonkin verran yli 30 vuotiaaksi, katseli meitä kuin huonosti käyttäytyviä pikkutyttöjä päätti tokaista 'näin lähemmäs kolmekymppisenä en voi kuin ajatella että oonko mäkin joskus ollut tollanen.' Sitten alkoi mahdoton suupielten nykiminen..ai miksikö?
Aloitetaan vaikkapa siitä, että minähän alan näin vielä tänä vuonna 27 täyttävänä olemaan myös vähitellen lähempänä kolmeakymmentä kuin esimerkiksi kahtaviittä, joten koko paheksuva kommentti sai ihan uusia hauskoja ulottuvuuksia päässäni. Toisekseen tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta tällä viikolla kun allekirjoittanutta epäillään jokseenkin junnuksi. Viikon hauskin tapahtuma oli nimittäin ollut, kun yövuoron jälkeen marssin aamu kuudelta läheiselle Nesteelle ostamaan isälleni nimipäivälahjaksi arpoja ja voi kyllä, myyjä katseli hetken epäilevästi ja pyysi sitten nähdä henkkarit!! Onneksi olen aikoja sitten hyväksynyt sen faktan, että saan näyttää henkkareitani varmaan vielä seuraavat kymmenen vuotta (jollei jotain yllättävää rupsahtamista tapahdu) ja kannankin niitä siitä syystä siis ihan aina mukanani. Tästä on nyt irronnut useammatkin naurut ja vitsikkäitä kyselyjä siitä mitä kasvovoidetta oikein mahdan käyttää.
Mutta ennenkaikkea vastauksena kyseisen naisen kysymykseen niin ei, minulla ei todella ole elämässä suurempia ongelmia. Enkä nyt kutsuisi sitä puhetta märistä hiuksistakaan ongelmaksi. Pitäisikö olla? Vai olisiko meidän omien isojen ongelmien puuttuessa ollut parempi keskustella taksijonossa vaikka sodista, nälänhädästä ja ilmastonmuutoksesta? Olen tällä hetkellä pääasiassa oikein onnellinen ja tyytyväinen päätöksiin joita olen viime aikoina tehnyt. Koska siitähän onnellisuus aika paljon kumpuaa; siitä mitä päätät tehdä elämälläsi ja miten asennoidut kaikkeen. Toki voisin kehitellä vaikka kriisin siitä kuinka olen 'pian' 30 ja ystävistäni lähes ainoa sinkku tai siitä, että olen viime aikoina syönyt niin paljon herkkuja että tunnen itseni löllöksi (vaikka moinen tunne taitaa mennä kerran kuussa hetken piikkiin) tai siitä, että en vieläkään tiedä varmasti mitä haluan joskus tehdä työkseni. Mutta miksi kehittelisin? Kauheasti vaivaa ja hyväntuulisena on vaan niin paljon mukavampaa ja helpompaa. Taidan siis vastaisuudessakin höpötellä ikijunnun näköisenä taksijonoissa märistä hiuksista ja varpaita painavista kengistä.

Jos kyseinen nainen ei olisi ollut niin äkäisen näköinen niin olisin kauniisti ehdottanut häntä kokeilemaan hymyilemistä ja suositellut perään sitä selkeästi toimivaa kasvovoidettani. Se voide muuten on Cliniquen super defense SPF 20, siltä varalta että haluatte tietää..

4 comments:

  1. Upea auringonlasku <3
    Mä en kyllä edes ymmärrä miten tota naista häiritsi teidän keskustelu. Ehkä elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin märät hiukset, mutta nyt on sentään kesä ja välillä pitää osata rentoutuakin ja ei ne ongelmat murehtimalla parane :) Itse olisin myös ehdottanut naiselle Unicef:ille rahan lahjoittamista kuin teidän keskusteluun puuttumista ;)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näinpä! Taisi henkilöllä olla vähän huono ilta..tai laskuhumala..tai molemmat :D

      Delete


CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan