Kun olet jojo

Opin viimeistään silloin, kun muutin Skotlantiin, että monessa asiassa kannattaa loppujen lopuksi tehdä niin kuin itsestä parhaasta tuntuu/mitä itse loppujen lopuksi todella haluaa. Välillä se on omalla kohdallani tarkoittanut ihmeellisten päähänpistojen toteuttamista ja välillä taas ihan viime tingan totaalisia u-käännöksiä. Nyt tehtiin jälkimmäinen. Peruin lähtöni Roomaan. Boom.

En tiedä osasiko joku lukea epäilyäni lähtöön jo edellisestä postauksesta, mutta se on jo jonkin aikaa pyörinyt mielessä. Oikeastaan koko vaihtoonlähtö on osaltani ollut sellaista eipäs-juupas-eipäs vaihtelua. Tavallaan, eikä vaan tavallaan vaan ihan täysin, ajatus keväisestä hengailusta Italiassa on edelleen, mitä houkuttelevin, mutta..olen kai kasvamassa aikuiseksi ja tajunnut, että nyt ei ehkä pidä lähteä hengailemaan. Jos lähtisin, niin pakollisia kursseja ja kursseja joita todella haluan käydä jäisi tekemättä ja siirtyisi syksyyn, toinen gradusemma siirtyisi syksyyn ja katkaisisi niin lupaavasti alkaneen gradun työstämisen ja minä en halua ottaa enää opintolainaa.  Ennen kaikkea, olen niin täysin valmis saamaan tämän tutkinnon purkkiin. Tämä on ehkä tylsin ja järkevin päätös, jonka olen elämässäni tehnyt. Odottelen perään iskevää lähestyvän 30- ikävuoden elämänkriisiä..Vaikka noihin lukemiin onkin vielä jokunen vuosi. Harjoittelu ulkomailla ehkä palvelee tulevaisuuden suunnitelmiani paremmin kuin tämä nuorten erasmuslaisten kanssa chillailu. Ja sitä harjoittelua pitäisi syksylle alkaa jo nyt hakemaan..jaiks.

Se, mikä sinetöi päätökseni oli syksyllä tullut työtarjous..tai ei työtarjous vaan kaksi sellaista. Paikoista en kumpaakaan hakenut, joten ne tulivat molemmat enemmän tai vähemmän puskista. En missään nimessä valita. Varsinkaan tässä taloudellisessa tilanteessa ei tulisi pieneen mieleenkään valittaa, että työtarjouksia pukkaa päälle ja täytyy yhtäkkiä tehdä isolta tuntuvia päätöksiä. Paitsi että kavereille silti ehkä vähän (tosi paljon) avauduin tästä minua kohdanneesta hyvin "rankasta ja hankalasta" tilanteesta..Mutta sitä varten ne ystävät on, että ne kuuntelee kun on urpo ja iso kiitos siitä!

Toinen töistä alkoi jo jokunen aika sitten ja liittyy ihan täysin graduuni. Sen ansiosta gradu onkin lähtenyt loistavaan lentoon. Työsopimus siihen oli päättymässä vuodenvaihteen aikoihin, mutta saankin siihen luultavasti minimaalisella etätuntimäärällä jatkoa niin, että gradu jatkossakin liittyy siihen tutkimusprojektiin tiiviisti, vaikka en niin töissä siinä olekaan. Tämä on kuitenkin toistaiseksi vielä vähän auki. Tammikuussa kuitenkin alkavat joka tapauksessa toiset työt ja siinä, missä tämänhetkinen työ luonnollisesti gradun kautta liittyy suoraan pääaineeseeni niin tämä toinen taas on sivuaineeseeni liittyvää työkokemusta. Myönnettäköön, että jos olisin oikeasti halunnut lähteä Roomaan niin tuo jälkimmäinen ei varmaankaan olisi saanut minua perumaan päätöstäni, mutta kun siihen yhdistetään loistava gradumahdollisuus ja muutenkin suuret epäilykset halustani lähteä niin nyt ei ole epäilystäkään etteikö vaihdon jättäminen pois olisi se oikea ratkaisu. Ehkä minä vielä joskus tässä valmistunkin!

Muutolta en kuitenkaan pääse tässä välttymään, vaan pakkaan joulukuussa tavarani (taas) ja muutan (h*lvetti taas). Asunnon kanssa kävi kyllä hauskasti. Soittelin eräästä asunnosta, joka kiinnosti ja jonka äitini kävi puolestani yleisessä näytössä katsomassa. Ilmeisesti työpaikkani maininta toimi tai sitten ääneni on jotenkin vetoava, sillä asuntoa lupailtiin minulle puhelimessa jo ennen näyttöä huolimatta muista hakijoista, jos vaan sen näytön jälkeen vielä haluan. Kyseessä on aivan keskustassa oleva parvekkeellinen yksiö, joka valmistuu remontista joulukuun puoleksi väliksi. Todellakin siis halusin.

Näin tällä kertaa. Mahdollista kesälomaa Italiassa suunnitellessa..

My little London trip

Alkuviikosta pääsin hieman lievittämään matkakuumetta ja Lontoo-kaipuutani noin neljän päivän visiitillä ihanan keväiseen ja aurinkoiseen Britannian pääkaupunkiin. Matka alkoi varhain sunnuntaina, kun suuntasin bussilla kohti lentokenttää jo ennen viittä. Näin aikaiset lähdöt painaa aina silmissä, mutta mahdollisti myös sen että olin jo puolenpäivän aikaan Sohossa herkuttelemassa aamupalaksi (tai oikeastaan päivän kolmanneksi aamupalaksi) vihreää smoothieta..

ja aamupalasuosikkiani Eggs Benedictiä. Pirun hyvää, mutta ei edelleenkään the Wolseleyn voittanutta.

Tarkoitus oli suunnata tämän jälkeen kiertelemään ahkerasti kauppoja, mutta piipahdettuani pikaisesti Zarassa, Mangossa ja Victoria's Secretillä totesin että univelan tuoma laiskuus voitti mennen tullen kaikenlaiset shoppailuhimot. Kaupoissa kiertely alkoi nimittäin lähinnä vain ärsyttämään, ja kyseinen ärsytys tuplaantui kun silmiin ei heti osunut jotain kivaa. Suunnattiinkiin loppujen lopuksi vaan ruokakaupan kautta kämpille rentoutumaan ja katselemaan Lontoon valoja parvekkeelta käsin.

Seuraavana päivänä heräsin pirteänä aikaisin ihanaan auringonpaisteeseen joka houkutteli samantien parvekkeelle nauttimaan suklaista lattea. En ole mikään mieletön kahvin rakastaja, mutta tämä tuntui loistavalta tavalta aloittaa päivä.

Lattea seurasi vielä pari köyhän ohutta lettua tuoreilla marjoilla..

jonka jälkeen olin valmis valloittamaan King's roadin vaatekaupat. Hakusessa tosin oli vain parit kengät (joten en nyt tiedä voiko sitä valloittamiseksi kutsua); klassiset kivat mustat korkkarit ja käytännölliset ja mahdollisimman mukavat ballerinat. Mielessä oli ennestään jo pari kauppaa joista saattaisin löytää ne unelma-yksilöt ja tällä kertaa aavistus meni myös aivan nappiin, vaikka lompakko toki olisi ehkä saattanut toivoa että ne löytyisi jostain muualta.

Ne juuri omaan silmään täydelliset nahkaiset mustat korkkarit löytyi siis mistäs muualta kuin L.K.Bennetiltä. Sen lisäksi, että kyseiset kengät miellyttää omaa silmää niin ne ovat myös jalassa äärimmäisen mukavat, mikä on itselle aivan ehdoton juttu. Mitä teet kivoilla kengillä, jos niillä kävely on kuin kävelisi pikku legojen päällä?! Puhumattakaan siitä, että kävelysi näyttää myös siltä kuin olisit pingviini joka kärsii tasapainohäiriöstä. Ballerinat taas löytyi odotusten mukaisesti French Solelta. Siellä olisin voinut seota ihan täysin; mahdottoman söpö pikkuliike täynnä ihania ballerinoja eri väreissä ja kuoseissa. Voin tässä vaiheessa ennustaa, että sieltä tulee tarttumaan mukaan tulevaisuudessa vielä pari jos toinenkin.

 Pari ensimmäistä päivää meni siis rennoissa ja hauskoissa tunnelmissa Lontoon fiiliksestä nauttien. Sitten koitti se aamu, jota varten Lontooseen varsinaisesti suuntasin eli assessment centre. Jos olette joskus lukeneet tai kuulleet niistä kaikkea kamalaa niin voin kertoa, että pääpiirteissään se on juuri sitä eli aika kamalaa. Oma aamuni lähti tyylikkäästi vielä liikkeelle sillä, että huomasin puvun housujeni, jotka vielä joulukuun alussa olivat suhteellisen sopivat, olevan aivan liian isot. Onneksi matkassa oli myös tilaisuuteen sopiva mekko, johon paniikinomaisesti vaihdoin ennen juoksemista bussiin, jossa meinasin sitten lentää tyylikkäästi nenälleni pitkin käytävää. Ei ihan siis sellainen tyylikäs ja rauhallinen alku Cityyn suuntaamiselle kuin saatoin ehkä mielessäni etukäteen kaavailla. Haluaisin pystyä kertomaan, että tästä alkoi mieletön nousukausi joka johti taianomaiseen suoritukseen assessment centerissä, mutta p*skat. Arvokasta kokemusta se oli silti ja jälkeenpäin olin pettymyksen sijaan vain äärimmäisen helpottunut, että se oli ohi.

Olin onneksi jo etukäteen aavistanut, että saattaisin tarvita traumatisoivan assessment centerin jälkeen päivääni jotain piristävää ja kivaa, ja täten tehtiin pöytävaraus illaksi kokeilemaan erästä dim-sum ravintolaa. Paikka oli sen verran loistava, että ansaitsee oman pienen postauksensa myöhemmin, mutta voin jo kertoa, että niitä herkkuja syödessä rankka aamu katosi aika nopeasti mielestä. Hyvä ruoka toimii aina kaikkeen. Great food cures everything, not alcohol! Tho, one cocktail is always a nice addition to the mix..

 Seuraavana päivänä oli harmikseni aika lennellä takaisin Suomeen. Onneksi paluulento oli vasta illemmasta, joten ehdin aamusta nauttimaan vielä Lontoon keväisestä säästä ja piipahtamaan Harrodsilla ostamassa töihin tuliaisiksi vähän suklaata. Harvemmin tulee nykyään ostettua tuliaisia miltään reissulta, mutta ajattelin että miesparat jotka joutuvat kestämään mua kahdeksan tuntia päivässä töissä ansaitsevat välillä vähän jotain hyvää.

 

Samalla pääsin myös ulkoiluttamaan uusia ballerinojani ja ostamaan itselleni vihdoin niitä Ladureen macaronseja! 

En ole mikään sokerihiiri, joten yksi epäonninen yksilö jäi matkustuksen ajaksi laukkuun ja löytyi sieltä seuraavana päivänä vakavasti liiskaantuneena pussiin kiinni. Hyviä ne kyllä oli (ainakin ne jotka ehdin ennen traagista liiskaantumista syömään). 

Tämän jälkeen hain hyvin vastahakoisesti laukkuni kämpiltä ja istahdin metron kyytiin kohti lentokenttää. Seisoskelin pihalla terminaalin edessä vielä hetken, koska en olisi millään malttanut mennä sisälle, koska ulkona oli niin ihana ilma ja koska se tarkoitti sitä, että olin jälleen kerran todella lähdössä pois. Faktoille oli kuitenkin taivuttava ja piristääkseni itseäni ajattelin istahtaa yo!sushiin katselemaan kierteleviä värikkäitä lautasia ja napsimaan vähän herkkuja. Tässä vaiheessa joku on saattanut ehkä huomata jonkinlaisen taipumuksen 'lohduttaa' itseäni hyvällä ruualla? Tai keksiä loistavia tekosyitä siihen miksi on hyvä hetki tuhlata vähän rahaa ravintolaruokaan..Guilty!

Kaivatun sushi ähkyn jälkeen alkoikin jo boarding. Pienen odottelun jälkeen päästiin ilmojen teille ja minä haikeana katselemaan ikkunasta taakse jäävää Lontoota.

Tälläinen pikainenkin reissu toi ihanaa piristystä arkeen. Toivottavasti pääsen pian uudestaan!

Viikkokatsaus

Tällä viikolla oli aika palata yhden yövuoroviikon jälkeen takaisin perus kuudelta alkavaan aamuvuoroon ja voi jestas kun oli hankalaa. Haluaisin onnistua aamuisin heräämään aikaisin, syömään rauhassa, ehkä tekemään muutakin ehostusta kuin harjaamaan hiukset ja lähtemään rauhassa töitä kohti. Se ei yleensä ikinä onnistu ja voin sanoa, että tällä viikolla oltiin kaukana pienestäkään harmoniasta. Säntäilin silmät puoliummessa ympäri kämppää ja laukkasin ovesta ulos joskus viittä vaille kuuden pintaan. Onneksi työmatkaan kuluu oikeasti se 2-3 minuuttia, joten en kertaakaan sentään myöhästynyt. Tulevalla viikolla uudet yritykset!

After working night shift for a week, it was time to return back to the basic 6am morning shift this week and oh boy was it difficult. I would like to be able to get up early in the mornings, eat properly before work, maybe have time to do something more than just brush my hair and then head out to work with enough time to walk there peacefully. This doesn't happen very often and I can tell you that this week was as far from any kind of morning harmony as you can possibly get. I ran around the flat with my eyes half closed and then ran out of the around five to six. Luckily it only takes me around 2-3 minutes to walk (run) to work so at least I didn't actually show up to work late. Better luck next week!

Bongasin alkuviikosta tuurilla lähikaupasta, jossa en käy kovin usein, yllättävän hyvin varustetun hyllykön aasialaista tavaraa. Erityisen innoissani olin riisipaperista! En ole nähnyt sitä täällä vielä missään, joten oli pakko napata koriin yksi 12 paprun paketti odottamaan jotain kivaa viikonloppua jolloin ehtisi loihtimaan vietnamilaisia kevätrullia. Tämän löydöksen innostama päätin myös kokkailla töihin pitkästä aikaa evästä, sen sijaan että turvautuisin vaan ruokalan annoksiin. Namia! Pitäisi varmaan ryhdistäytyä kokkailun suhteen useammin täälläkin.

Earlier this week I happened to come across a surprisingly well stocked shelf of Asian food stuff at my local store (don't go there very often). I was especially excited to notice that they had rice paper! I hadn't seen it anywhere here before so I naturally had to buy some. Now, I'm just waiting for that perfect weekend when I'll have time to make some delicious Vietnamese spring rolls! As a result of those 'findings' I also decided to make some Asian food for work. Should definitely do it more often here as well, almost forgot how delicious it can be!

Ehdin piipahtaa viikolla myös parissa kaupassa. Ostoslistalla oli lähinnä meikkejä ja muita purnukoita, jotka perinteiseen tapaan tietenkin loppuivat kaikki yhtä aikaa. Lisäksi ostin vihdoin pitkään himoitsemani Daniel Wellingtonin kellon! Olen katsellut kyseisiä kelloja jo varmaan ainakin vuoden, ja kun niitä sattui löytymään jopa täältä niin pienen hiplailun ja pähkäilyn jälkeen päätin yksinkertaisesti vaan ostaa sen ja lopettaa jahkailun. Yksi ehdottomista suosikkijutuistani Daniel Wellingtonin kelloissa on se, että voit ostaa rannekkeita erikseen ja vaihdella niitä sitten mielen mukaan. Tämä tieto helpotti myös hieman kellon valintaa, kun samalla tiesi, että kohtuulliseen hintaan voi ostaa tulevaisuudessa niitä muitakin värejä. Ensimmäiseksi valinta kohdistui tuohon kuvassa näkyvän Classic Cantenbury Ladyyn ja olen valintaani todella tyytyväinen.

I also had time to drop by a few stores during the week. My shopping list mainly included beauty products because, like always, I seemed to run out of everything at the same time. I also finally decided to buy a Daniel Wellington watch that I've been craving for quite a while. I've been looking at them for about a year now and when I happened to spot them here, I decided to just buy one. I chose the Classic Cantenbury Lady model and love it!

Tiistai oli koko viikon ehkä parhain päivä. Olin töiden jälkeen aivan poikki eikä fiilis yleisestikään ollut kovin korkealla. Päätin kuitenkin raahata itseni keskustaan pyörimään kaupoissa ja leffaan. Olin saanut töiden kautta kulttuuriseteleitä ja päätin laittaa niistä pari hyvään käyttöön ja suunnata leffaan. Halusin jotain kevyttä katsottavaa, joten juuri leffateattereihin rantautunut 'Lego' tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Siihen vielä raskaalla kädellä maustetut popparit ja jaffa mukaan niin edessä oli oikein rennot hetket. Ei ehkä mitään vuosisadan leffoja, mutta kyllä siinä pariin kertaan ainakin sai nauraa. Jo tässä vaiheessa alkoi fiilikset ja energiatila olemaan aika kohdillaan ja sitten päätin katsastaa puhelimella sähköpostit..

Tuesday was probably the best day of the week. I was first feeling exhausted and a bit down after long day at work but instead of staying in I decided to drag myself out of the door to the centre for a bit of shopping and cinema. I wanted something light and fun to watch so I figured the best option would be the new 'Lego' movie. Add some well spiced popcorn and jaffa and you'll have a pretty great couple of hours. It wasn't exactly the movie of the century but it was surprisingly entertaining. After this, and some shopping, I was already feeling quite happy and relaxed when I decided to check my emails with my phone..

Siellä odotti sähköposti, jota en ehkä ikinä odottanut saavani. Nimittäin erään Lontoon City firman kutsu heidän hakuprosessinsa kolmanteen vaiheeseen, niin kutsuttuun assessment centeriin Lontooseen! Jo se, että pääsin kaikkien niiden tuhansien hakemusten joukosta puhelinhaastatteluun viikkoa aiemmin oli ollut yllätys, mutta se että sain kutsun vielä sitä seuraavaan vaiheeseen oli mieletön paukku. En edes ehtiny kauhen pitkään odotella tietoa sillä haastattelun ja assessment center kutsun väliin mahtui vain yksi arkipäivä. Tämä tarkoitti sitä, että pääsin varailemaan seuraavan viikon sunnuntaille lentolippuja Lontooseen ja koska kyseinen firma sponssaa niistä osan, päätin halpojen hintojen sijaan valkata liput kerrankin mukavien lentoaikojen perusteella ja päädyin täten pitkästä aikaa varaamaan lennot Finnairilta! Omasta mielestäni on jo aivan uskomatonta ja niin mielettömän hienoa, että olen päässyt näinkin pitkälle etten edes kauheasti stressaa kyseisestä päivästä. Siitä tulee varmasti jokseenkin rankka ja intensiivinen kokemus, mutta oli lopputulos mikä tahansa niin se on varmasti hyvää kokemusta tulevaisuutta ajatellen. Ja mullahan tosiaan myös on onneksi jo ainakin ne kolme opiskelupaikkaa syksylle, joten ei tarvitse stressata että kaikki olisi vain tästä kiinni..

Ensiviikolla onkin sitten hieman erilainen viikko tiedossa. Varsinaisia työpäivä on vain kolme, jonka jälkeen siirryn seurailemaan vuosittaisia Salpausselän kisoja vähän eri vinkkelistä. Toimin nimittäin kisoissa team hostina keskiviikosta lauantaihin ja sunnuntaina lentelen sitten aamusta Finnairin siivin Lontooseen jossa viihdyn keskiviikko iltaan asti. Aikaa jää siis mukavasti muuhunkin kuin jännittävään assessment centeriin. En malta odottaa!

There was an email that I probably never expected to get. An invitation to a third phase of a City firm's application process, which in this case is an assessment centre. I was already quite excited to get through to the second phase earlier, which was phone interview and this was just amazing. I didn't even have to wait long to find out about it as there was only one working day between the interview and the assessment centre invitation. This meant that I got to book flights to London! Instead of just going for the cheapest flights, I for once decided to book the flights based on comfortable and nice flight times and thus, ended up booking flights with Finnair. I am very very excited and happy that I got this far in what is a very competitive application process and even tho, I'm sure the day will be quite intensive and tough, no matter what happens it will be a great experience! And I have those three postgrad offers so I don't have to feel like everything depends on just this..

Next week will be bit different. I'll only be working for three day after which I'll move on to experience the annual Salpausselkä Ski Competitions from a bit different perspective than before as I'll be working as a team host from Wednesday until Saturday. On Sunday morning I'll fly to London with Finnair where I'll stay until Wednesday evening, which means I'll have time for some fun leisure activities as well. Can't wait!