Opin viimeistään silloin, kun muutin Skotlantiin, että monessa asiassa kannattaa loppujen lopuksi tehdä niin kuin itsestä parhaasta tuntuu/mitä itse loppujen lopuksi todella haluaa. Välillä se on omalla kohdallani tarkoittanut ihmeellisten päähänpistojen toteuttamista ja välillä taas ihan viime tingan totaalisia u-käännöksiä. Nyt tehtiin jälkimmäinen. Peruin lähtöni Roomaan. Boom.
En tiedä osasiko joku lukea epäilyäni lähtöön jo edellisestä postauksesta, mutta se on jo jonkin aikaa pyörinyt mielessä. Oikeastaan koko vaihtoonlähtö on osaltani ollut sellaista eipäs-juupas-eipäs vaihtelua. Tavallaan, eikä vaan tavallaan vaan ihan täysin, ajatus keväisestä hengailusta Italiassa on edelleen, mitä houkuttelevin, mutta..olen kai kasvamassa aikuiseksi ja tajunnut, että nyt ei ehkä pidä lähteä hengailemaan. Jos lähtisin, niin pakollisia kursseja ja kursseja joita todella haluan käydä jäisi tekemättä ja siirtyisi syksyyn, toinen gradusemma siirtyisi syksyyn ja katkaisisi niin lupaavasti alkaneen gradun työstämisen ja minä en halua ottaa enää opintolainaa. Ennen kaikkea, olen niin täysin valmis saamaan tämän tutkinnon purkkiin. Tämä on ehkä tylsin ja järkevin päätös, jonka olen elämässäni tehnyt. Odottelen perään iskevää lähestyvän 30- ikävuoden elämänkriisiä..Vaikka noihin lukemiin onkin vielä jokunen vuosi. Harjoittelu ulkomailla ehkä palvelee tulevaisuuden suunnitelmiani paremmin kuin tämä nuorten erasmuslaisten kanssa chillailu. Ja sitä harjoittelua pitäisi syksylle alkaa jo nyt hakemaan..jaiks.
Se, mikä sinetöi päätökseni oli syksyllä tullut työtarjous..tai ei työtarjous vaan kaksi sellaista. Paikoista en kumpaakaan hakenut, joten ne tulivat molemmat enemmän tai vähemmän puskista. En missään nimessä valita. Varsinkaan tässä taloudellisessa tilanteessa ei tulisi pieneen mieleenkään valittaa, että työtarjouksia pukkaa päälle ja täytyy yhtäkkiä tehdä isolta tuntuvia päätöksiä. Paitsi että kavereille silti ehkä vähän (tosi paljon) avauduin tästä minua kohdanneesta hyvin "rankasta ja hankalasta" tilanteesta..Mutta sitä varten ne ystävät on, että ne kuuntelee kun on urpo ja iso kiitos siitä!
Toinen töistä alkoi jo jokunen aika sitten ja liittyy ihan täysin graduuni. Sen ansiosta gradu onkin lähtenyt loistavaan lentoon. Työsopimus siihen oli päättymässä vuodenvaihteen aikoihin, mutta saankin siihen luultavasti minimaalisella etätuntimäärällä jatkoa niin, että gradu jatkossakin liittyy siihen tutkimusprojektiin tiiviisti, vaikka en niin töissä siinä olekaan. Tämä on kuitenkin toistaiseksi vielä vähän auki. Tammikuussa kuitenkin alkavat joka tapauksessa toiset työt ja siinä, missä tämänhetkinen työ luonnollisesti gradun kautta liittyy suoraan pääaineeseeni niin tämä toinen taas on sivuaineeseeni liittyvää työkokemusta. Myönnettäköön, että jos olisin oikeasti halunnut lähteä Roomaan niin tuo jälkimmäinen ei varmaankaan olisi saanut minua perumaan päätöstäni, mutta kun siihen yhdistetään loistava gradumahdollisuus ja muutenkin suuret epäilykset halustani lähteä niin nyt ei ole epäilystäkään etteikö vaihdon jättäminen pois olisi se oikea ratkaisu. Ehkä minä vielä joskus tässä valmistunkin!
Muutolta en kuitenkaan pääse tässä välttymään, vaan pakkaan joulukuussa tavarani (taas) ja muutan (h*lvetti taas). Asunnon kanssa kävi kyllä hauskasti. Soittelin eräästä asunnosta, joka kiinnosti ja jonka äitini kävi puolestani yleisessä näytössä katsomassa. Ilmeisesti työpaikkani maininta toimi tai sitten ääneni on jotenkin vetoava, sillä asuntoa lupailtiin minulle puhelimessa jo ennen näyttöä huolimatta muista hakijoista, jos vaan sen näytön jälkeen vielä haluan. Kyseessä on aivan keskustassa oleva parvekkeellinen yksiö, joka valmistuu remontista joulukuun puoleksi väliksi. Todellakin siis halusin.
Näin tällä kertaa. Mahdollista kesälomaa Italiassa suunnitellessa..
No comments