Ciao - rakkaudesta Roomaan (day 1)

Saturday, 8 November 2014

Minä olen rakastunut. Rakastunut Roomaan ja Italiaan. Niin järkyttävän kliseistä, mutta Rooma iski muhun aivan täysin. Lähdin sinne ilman mitään ihmeempiä odotuksia, koska olin kuullut kaupungista hieman ristiriitaisia 'arvioita.' Suhtauduin myös paikalliseen ruokaan pienellä epäilyksellä, lähinnä siinä mielessä, että onnistutaanko löytämään oikeasti hyviä ravintoloita niiden turistiansojen seasta. Mutta voi että..se kaupungin tunnelma, ne ihanat vanhat kadut, taivaallinen ruoka, historialliset nähtävyydet (joita oli joka puolella), hauskat ihmiset, viehättävä kieli ja se, että kaikki meni aivan nappiin loman aikana saa mut nyt haluamaan Roomaan jo takaisin!
Saavuttiin siis Roomaan aikaisin maanantai aamuna ja oltiin etukäteen tilattu hotellin kautta meille kyyti lentokentältä, jotta päästäisiin mahdollisimman helpolla tavaroiden kanssa ja voitaisiin vaan suoraan aloittaa lomasta nauttiminen. Saapuvien terminaalissa odottikin vanhempi italiaano nimikyltin kanssa. Meinasi tosin vähän käydä naurattamaan, kun heppu katsoi meidän molempien matkalaukkuja hetken ja nappasi sitten mun pienen ja erittäin kevyen laukun itselleen ja jätti pikkuisen kaverini roudaamaan omaa isoa laukkuaan ihan itse. Taktisesti herrasmies..
Päästiin aivan hotellimme (smeraldo) eteen, joka sijaitsi todella lähellä Campo de' Fioria, ihastuttavalla mukulakivikadulla (painajainen jos olisi piikkarit). Oltiin sen verran aikaisessa ettei päästy vielä kirjautumaan sisään, joten jätettiin isommat tavarat hotellille ja lähdettiin samantien tutkailemaan aurinkoista kaupunkia.

Aloitettiin meitä lähellä olevista Piazza Navonasta ja Pantheonista.
Heti alusta asti tuli hauskasti huomattua mikä oli kauden hittituote: selfie-tikku. Niille, jotka eivät tiedä niin kyseessähän on siis tikku, jonka pituutta voi säädellä, ja jonka päähän saa sitten viritettyä oman puhelimen tai pienen kameran. Sillä voi sitten kätevästi ottaa selfieitä ilman, että ne näyttää niin selfieiltä. Tadaa! Monet turistit näyttivät ottavan tästä kaiken hyödyn irti, mutta me todettiin, että pärjätään oikein loistavasti ilmankin. Katsokaa vaikka:
Tuo kuvakulma vaati tosin hieman ekstraefforttia ettei tullut kauheita kaksoisleukoja.. 

Tässä välissä vedettiin vielä nälkäisinä ylihinnoitellut, mutta ihan jees, turistipizzat ja lähdettiin hotellille vähän ehostamaan matkustamisesta tärähtäneitä olemuksiamme. Hotelliin asettautumisen ja pienen virkistymisen jälkeen jatkettiin sitten taas Rooman tutkailua parhaalla mahdollisella tavalla eli kävellen.

Lähes hotellimme vieressä sijaitsevat nämä yllä olevassa kuvassa näkyvät rauniot, joihin törmättiinkin melkein heti kävelymatkan alussa. Me oltiin rehellisesti sanottuna erittäin laiskoja kantamaan matkaoppaitamme päivällä mukana, joten katseltiin vaan aluksi, että siinähän on makeen näköistä pylvästä sun muuta. Yksi ilta ohi kävellessä huomattiin vielä, että siellä hengaili ihan pirusti kissoja, joten nimettiin alue kätevästi kissa aukioksi.

Loppulomasta meille toki selvisi, että tämä meidän kissa aukiomme on Area Sacra dell'Argentina: temppelialue, jossa Julius Ceasarkin murhattiin. 

Kiertelyn lomassa ystäväni myös ikuisti salaa allekirjoittaneen keskittymisilmeen. Olen viime aikoina tiedostanut tekeväni tuota aina välillä (tai joidenkin mukaan aina) ollessani hyvin keskittynyt tai mietteliäänä. Kivat mutruhuulet.

Näistä maisemista lähdettiin suunnistamaan kohti Fontana di Treviä ja espanjalaisia portaita. Trevihän on tällä hetkellä rempassa eikä siinä sinänsä ollut kauheasti näkemistä. Yksi syy lisää matkustaa Roomaan vielä uudestaan, pitäähän se nimittäin nähdä täydessä loistossaan.

Espanjalaiset portaat ei varsinaisesti sykähdyttänyt mitenkään. Ne oli sellaiset..noh, portaat. Portailla hengaili myös paljon ruusuja tyrkytteleviä miehiä. Mä en ole oikein ikinä ymmärtänyt mikä logiikka niillä siinä on, että antavat naiselle väkisin ruusun ja sitten juoksevat perässä kinumassa siitä rahaa. Ette sitten mitään parempaa taktiikkaa rahankeruuseen ole keksineet? Mä oon aina välillä miettinyt, että mitä jos vaan ottais sellaisen ja lähtisi täysiä juoksemaan toiseen suuntaan. Kuinkahan pitkään sellainen heppu jaksaisi juosta ruusunsa perässä..


Ei viihdytty portaita ihmettelemässä kovin pitkään vaan jatkettiin matkaa luksus liikkeiden täyttämää katua pitkin kohti Piazza del Popoloa.

Siellä kuunneltiin tovi paikallista katumuusikkoa ja katseltiin kun lapset iloisesti juoksivat isojen saippuakuplien perässä ympäri aukiota. Okei, saatoin minäkin käydä pari poksauttamassa ennen kuin suunnattiin takaisin hotellille pehmeisiin sänkyihin keräämään voimia seuraavan päivän urakkaa varten.

No comments:

Post a Comment


CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan