Parasta just nyt

Turkoosi meri

Valkoinen hiekka

 

Auringonsäteet iholla

Hymyilevät ihmiset

 

 

Pisamat

 

Hyvä ruoka

 

Vesimeloni caipiroskat

 

Lukeminen

 

 Auringonlaskut

 

LOMA

Ensikosketus Venäjän maaperälle

Sain kesällä vihdon aikaiseksi vierailla massiivisessa Itä-naapurissamme Venäjällä ensimmäistä kertaa, kun lähdettiin kaverin kanssa viisumivapaalle päiväristeilylle Pietariin. Hassua kuinka lähellä kyseinen upea suurkaupunki on, mutta kuinka siellä ei ole aiemmin tullut käytyä. Toisaalta, kun miettii kuinka pahasti mulla meinasi leikata kiinni passintarkastusjonossa ja kuinka mielessäni vannoin ikuista rakkautta Euroopan Unionin vapaalle liikkuvuudelle niin ehkä se ei olekaan niin ihme..Rehellisyyden nimissä meillä tosin vaan taisi käydä vähän huono tuuri jonon valinnassa (vähän = aivan helvatun huono).

Jotenkin tässä vierailussa oli itselläni jännät vibat. Venäjästä on historian ja kv politiikan opintojen kautta oppinut ja lukenut todella paljon, mutta jotenkin en yhtään osannut hahmottaa, mitä odottaa. Kyseessä kuitenkin oli samalla maa, joka on viime aikoina pyrkinyt hieman esittelemään habaansa ja kaikenmaailman pakotteet ovat edelleen voimassa. Lisäksi olen kuullut hurjan paljon ihmisten ennakkoluuloja kyseisestä maasta ja sen kansalaisista. Lopputulos? Eihän se nyt ollu mitenkään kummoisempi kuin muutkaan kaupungit siinä mielessä. Nätti kuin mikä, todella kiehtova ja täynnä historiaa, sytytti kipinän jatkaa aivan vauvan askeliin jääneitä venäjän kielen opintojani ja ennen kaikkea synnytti innostuksen mennä sinne uudestaan. Mielellään vielä pidemmäksi aikaa kuin nopealle päivävisiitille.

Pietaria kannattaakin ehdottomasti harkita esimerkiksi päiväreissulle perinteisten Tukholman ja Tallinnan sijaan. Päivässä ehti mm. ihailla Eremitaasia/talvipalatsia ulkoapäin (jos halut päiväreissun aikana ehtiä sisälle, suosittelen todella lämpimästi lipun ostamista etukäteen), kävellä pitkän matkaa pitkin Nevski Prospektia ja piipahdella liikkeisiin sisälle, vierailla verikirkossa ja syödä kunnon venäläistä borssikeittoa. Yksi suurimmista positiivisista yllätyksistä Pietarissa oli myös aika kohtuullinen hintataso, joten seuraavalla(kin) kerralla kruunujen sijaan ruplia taskuun ja itää kohti!

Super söpö Symi

Herättiin yksi aamu aikaisin ja suunnattiin satamaan, jossa hypättiin Symin saarelle suuntaavaan lauttaan. Symi on pikkuinen saari, joka sijaitsee n.44 km päässä luoteeseen Rodoksessa, Turkin rannikolla. Tämä pikkuinen saari on itse asiassa vain 13km pitkä ja 8km leveä.

Päiväretki Lindokseen

Kesä alkaa olla ohi ja tälläisenä sateisena päivänä onkin hyvä aika palailla vähän aurinkoisempiin maisemiin Kreikkaan.

Lähdettiin siis kaverin kanssa kesällä äkkilähdöllä ultimate turistikohteeseen Rodokselle (se oli vaihtoehtojen puutteessa joko Rodos tai ei mitään) ja päätettiin, että lomaan pitää mahtua muutakin kuin pelkkää altaalla makoilua ja sisäänheittäjien välttelyä vanhassa kaupungissa. Ensimmäinen tutkimuskohde oli Lindos, jonne lähdettiin paikallisella bussilla puksuttelemaan eräs kaunis aamu. Mulla oli aivan järjetön päänsärky, kiitos täysin jumissa olevien niskojen, ja nukuin koko yllättävän pitkän matkan Rodoksen kaupungista Lindokseen.

TOP 6 Matkahaaveet

Niinhän siinä kävi, että palattuani kesälomalta ja kahdelta ulkomaanmatkaltani olin tyytyväinen matkasuunnitelmien puutteeseen ehkä noin 12 tuntia. Niiden tuntien aikana hetken jopa ajattelin, että ei tässä varmaan mitään tarvitse heti alkaa kehittelemään, hyvä näin vaihteeksi. Olin kuitenkin maaliskuun alun ja noin kesäkuun puolen välin välillä vieraillut kuudessa maassa ja näissä yhteensä yhdeksässä paikassa. 12 tuntia eteenpäin ja pää vilisi jo toinen toistaan loistavampia ajatuksia seuraavasta matkakohteesta sekä suunnitelmia siitä kuinka jonkin niistä voisi töiden ja rahatilanteen puolesta toteuttaa. Minkäs sitä matkakuumeelle ja suorastaan intohimolle tutkia maailmaa voi.

Tällä hetkellä oma TOP 6 matkahaaveet (paikoista, joissa en ole vielä koskaan käynyt, randomissa järjestyksessä) näyttää tältä:

1. Islanti

  Kuva täältä

Islanti olisi aivan huikea paikka tutkailla: upeita luonnonmaisemia, valaiden bongausta, kuumia lähteitä, Reykjavikissa pyörimistä, kalaruoilla herkuttelua..Mulla on nyt myös jotenkin sellainen olo ettei mikään olisi parempaa kuin syksyinen sää, jolloin ulos mennessä voisi heittää kunnon ulkoiluvaatteet päälle ja lähteä raikkaaseen ilmaan kiertelemään. Ehkä tää on joku mun sisäinen pieni tuulipukuhemmo, joka pyrkii pääsemään pinnalle.

Oi pakettimatka

Mulla alkoi tänään elämäni ensimmäinen palkallinen kesäloma, huimat 1,5 viikkoa. Aluksi pohdittiin erään ystäväni kanssa parin Euroopan kaupungin tutkailua viikon aikana, mutta sitten osoittautui, että oikeasti me oltiin molemmat vaan todella laiskalla tuulella ja päätettiin sen sijaan haluta laiskasti aurinkoon. Niin laiskasti, että me, jotka ei kumpikaan juuri todellakaan harrasteta pakettimatkoja, ollaan tänään lähdössä viikoksi Rodokselle. En nyt todellakaan sano, että pakettimatkoissa olisi välttämättä jotain vikaa, mutta edes aavistuksen omatoimisempi matkailu on yleensä enemmän se mun juttu. Viimeksi olen ollut pakettireissulla kuutisen vuotta sitten, kun oltiin perhelomalla..Rodoksella.

Brysselin iltahämärässä

Simpukoiden ja ranskalaisten jälkeen oli hyvä jatkaa Brysselin juomatarjonnan tutkimista auringon vähitellen laskiessa. Meillä oli oppaana Lontoosta mukaan lähteneen (osittain tunkeneen) kaverini tanskalainen kaveri, joka oli Brysselissä harjoittelussa ja tanskalaiseen tapaan hyvin perehtynyt kaupungin tarjoamaan juomapuoleen. Kierrettiinkin mitä söpöimmissä (pojat ei ehkä hyväksyisi tätä sanavalintaa) pikkupubeissa, joihin ei oltaisi ikinä löydetty ilman opastusta tai selkeää vinkkiä.

Bruxelles

Vietettyäni päivän Lontoossa oli aamulla suuntana St.Pancrass International ja Eurostar-juna Brysseliin. Toisin kuin lentokoneissa se pirun kanavan ali menevä tunneli vetää mun korvat aina ihan lukkoon. Korvat lukossa saavuimme tälläkin kertaa aamupäivästä aurinkoiseen Belgian pääkaupunkiin.

Aamiainen Lontoossa

Hieman yli viikko sitten Finnairin lento kaarsi Lontoon keskustan yllä kohti Heathrown kenttää kyydissä eräs erittäin kovasti kunnon vapaapäiviä odottava lomailija (minä siis). Lähdin tiistaina hieman aiemmin töistä ja suuntasin suoraan lentokentälle, jossa hauskasti törmäsin Burger Kingissä Glasgow-aikaiseen opiskelukaveriin, jonka kanssa ei oltu nähty vuosiin. Vaihdettiin joutuisasti kuulumisia ja satuttiin vielä olemaan samalla lennolla Lontooseen. Hauska yhteensattuma heti loman alkuun.

Danke Schön

Alkuvuodesta keksittiin työkaverini kanssa, että viikonloppumatka jonnekin voisi mukavasti piristää tätä jokseenkin ankeaa lopputalvea/alkukevättä. Kriteereinä oli ettei lentomatkaan kuluisi paljoa aikaa, kumpikaan ei olisi ennen käynyt kyseisessä kohteessa ja hintataso olisi kohtalaisen edullinen. Palloteltiin jonkun aikaa paria eri vaihtoehtoa ja päädyttiin loppujen lopuksi aika nopeasti Berliiniin.
Hauska sinänsä, että Berliini oli pitkään omalla "ei niin kauheasti kiinnosta" - listallani, mutta kuunneltuani usean kuukauden aikana monen henkilön Berliini- hehkutuksia ajattelin antaa kaupungille mahdollisuuden. Se myös tuntui sopivalta kaupungilta rennolle lomalle, jonka aikana ei ole tarkoitus juosta ympäriinsä ja olla koko aikaa liikkeessä.

Tehtiin siis eräs perjantai lyhennetyt työpäivät ja lähdettiin sieltä suoraan lentokentälle, ja illaksi Berliiniin. Ensimmäinen ilta meni hotellin baarissa drinksuillessa ja pienellä ulkoilmakierroksella, josta mukaan tarttui dönerit. Hotellimme sijaitsi Itä-Berliinin Mittessä, lähellä sekä "museosaarta" että Alexanderplatzia ja oli siten loistavien kulkuyhteyksien päässä joka paikasta. 

Ensimmäisenä aamuna suunnattiinkin hotellin kalliin aamiaisen sijaan Alexanderplatzin kupeessa sijaitsevan Galeria Kaufhofin ylimpään kerrokseen nauttimaan "all you can eat" aamiaisesta ja 1,5euron skumppalaseista. 

Aamaisen jälkeen lähdettiin Länsi-Berliinin puolelle rennosti katselemaan nähtävyyksiä. Kevät oli selvästi pidemmällä kuin Suomessa, mutta vihreää ei sielläkään näkynyt missään eikä aurinkokaan näyttäytynyt kuin pari kertaa. Jotenkin tuo harmaus kuitenkin sopi Berliiniin..

Hoettiin molemmat tosin kyllästymiseen asti, kuinka Berliinissä pitäisi varmaan käydä uudemman kerran, kun siellä on hieman vihreämpää..

Kävelyn jälkeen todettiin, että ollaan ehdottomasti ansaittu mätöt currywurstia ja olutta. Se hetken kävely kun varmasti poltti tuhannesti kaloreita.. Kuvassa myös allekirjoittaneen elämän ensimmäinen olut, jota upposi kokonainen lasillinen ja vielä ilman kamalaa irvistelyä.

..kun oluen makuun pääsin niin sen maistelua piti jatkaa myös sushi-illallisella japanilaisen oluen merkeissä. En olisi uskonut, mutta Asahi sopi täydellisesti herkullisen sushin kanssa yhteen.

Pimeän laskeutuessa illallisen jälkeen alkoi harmaa Berliinikin näyttää kauniilta.

Ensimmäisten päivien perusteella täytyi jo todeta, että itse asiassa pidin kaupungista. Ei noussut suosikkikaupungiksi ja eihän se nätti ole, mutta jokin tekee Berliinistä aivan loistavan viikonloppukohteen. Eikä se kaikki herkullinen ja kohtuuhintainen ruoka myöskään haitannut..

Rantapäivä

Landeillessamme Thaimaassa päätettiin ajaa viettämään erästä sunnuntaita rannalle Prachuap Khiri Khaniin. Suunnitelmissa oli ainakin uimapatjailua aalloilla, rantatuolissa hengailua ja hyvää ruokaa. Ajeltiin ensin hieman (tai hieman enemmän harhaan) eikä päädytty edes loppujen lopuksi juuri sille rannalle kuin alunperin haluttiin, mutta löydettiin sentään joku kiva ranta. Jätin tavarat aurinkotuoleille ja säntäsin samantien mereen uittamaan varpaitani ja ottamaan kuvia.

Lande-elämää Thaimaassa

Marraskuu tuli ja miten musta tuntuu, että heti tuolla ulkona näyttää jo paljon masentavammalta? Paetaan todellisuutta siis hetkeksi elo-syyskuun puolelle. Aikaan, jolloin rentouduin kesätyöpätkän jälkeen kaverini nurkissa jossain aika maaseudulla akselilla Hua Hin- Cha-Am. Meno oli jokseenkin rauhallisempaa kuin Bangkokissa.

Niin lomalla

Lähdin lomalle niin nopeassa hujauksessa, että kesti hyvin pitkään rekisteröidä, että olin ylipäätään lähtenyt maasta..lomalla olosta puhumattakaan. Vasta hetki sitten olin vielä hipsinyt menemään harmaan oransseissa työvaatteissani, katsellut haikeasti taakseni jäävää töihin hankkimaani kasvia joka oli alkanut kukoistamaan, mutta jonka selviytymismahdollisuuksia tästä eteenpäin pidin hyvin pieninä, syöttänyt työkavereilleni juustokakkua ja pinkonut kotiin viimeistelemään pakkailua kymmenisen minuuttia ennen kuin oli aika lähteä bussiasemalle. Sitten olinkin yhtäkkiä asettautumassa mahdollisimman mukavasti ikkunapaikalleni Finnairin koneeseen suuntana Bangkok.

Vielä viilettäessäni kaoottisessa Bangkokin liikenteessä taksin takapenkillä (jossa ei tietenkään ollut turvavyötä) kohti ystäväni kotia olin jokseenkin pihalla. Aika pian aloin kuitenkin sopeutua ajatukseen, että ei en ollut Suomessa vaan itse asiassa ihan eri maailmassa. Bangkok voi olla joidenkin mielestä kaoottinen ja ehkä jopa jokseenkin liikaa. Itselleni se on kaoottinen paikka, täynnä mielettömiä tuoksuja, mielenkiintoisia kontrasteja ja paljon uutta tutkittavaa. Se on vähän kuin yliannostus aisteille..sillei sopivalla tavalla.

Flowing

Mä olen nyt ihan kesälomafiiliksissä. Tuntuu kuin kesä olisi alkanut vasta viime viikonlopun flow-festareista. Upeat ilmat, työpäivät käyvät jo selvästi vähiin ja kaikkea hauskaa edessä. Jos useimmille flow oli vähän kuin kesän lopettajaiset niin mulle ne oli ihan täysin kesän aloituskemut! Ja minkälaiset aloituskemut olikaan..

Oli vaan ihan täydellinen sää, hyvä fiilis, mahtavia keikkoja..mieletöntä ruokaa! Yritin kovasti syödä mahdollisimman monesta kojusta, mutta kahdessa päivässä ei muhunkaan mahdu sentään niin paljoa, että olisin päässyt maistamaan ihan kaikkea.

Viikonlopun kruunasi Florence+The Machinen sunnuntain keikka. Olin puolipanostuksella yrittänyt päästä heidän keikoilleen pariinkiin kertaan Briteissä asuessani. Hyvin huonolla menestyksellä siis. Pari täydellistä kesäpäivää festareilla takana, kädessä kylmä juoma, upea auringonlasku ja lavalla menossa ehkä yksi parhaista esiintymisistä, jonka olen nähnyt. Ei olisi kauheasti paremmin voinut mennä..

Taideähkyä Vatikaanissa (day 2)

Toinenkin päivä Roomassa alkoi ihanassa auringonpaisteessa ja lähdettiinkin heti aamiaisen jälkeen kävelemään kohti Vatikaania.

Me ei oltu jaksettu/muistettu hankkia lippuja etukäteen, vaikka monet niin olivat suositelleet ja oltiinkin varauduttu seisomaan pitkään jonoissa. Pietarin kirkkoa lähestyttäessä turisteja lähestyy useampikin "tour agent", jotka kauppaavat hieman korkeampaan hintaan ryhmäsisäänpääsyjä jonon ohi niin Pietarin kirkkoon kuin Vatikaanin museoihin. Mekin saatiin näistä osamme ja kuunneltiin useampaankin kertaan kuinka meidän ehdottomasti kannattaisi lähteä heidän mukaansa tai joudutaan muuten jonottamaan vähintään 45 minuuttia Pietarin kirkkoon ja mahdollisesti jopa yli tunti Vatikaanin museoihin. Me ei näihin lähdetty ja hyvä niin sillä jonotusta kertyi loppujen lopuksi vain alle puoli tuntia sitä Pietarin kirkkoa varten ja museoihin käveltiin suoraan sisälle ilman minkäänlaista jonotusta! Ilmeisesti tämä ei tosin ole kovin yleistä, me vaan oltiin koko reissu ajoituksen kuningattaria.

Pietarin kirkko on todella upea, ja koska turisteja oli yllättävän vähän pystyttiin liikkumaan siellä hyvin vapaasti ja tutkailemaan rauhassa paikkoja.

Kun oltiin pää mutkalla tutkaillut kirkkoa sisältäpäin, oli aika suunnata ylös kupoliin. Maksamalla 2€ enemmän voit skipata ensimmäiset parisataa rappusta hissillä ja näin kivuttavaksi jää niitä "enää" kolmisensataa. Suosittelen lämpimästi, varsinkin jos on vähänkään lämmin. Kannattaa varautua siihen, että rappuset ovat paikoittain aika vaikeakulkuiset, ahtaat ja joissain kohdin joudut kävelemään vähän vinossa. Mulla oli parissa kohtaa oikeasti vaikeuksia kulkea niitä tuon laukun kanssa. Maisemat ylhäältä oli kuitenkin sen pienen liikuntasuorituksen ja kapeassa tilassa vääntelyn arvoiset!

Kun oltiin päästy samat rappuset taas alaspäin, suunnattiin samantien tutkailemaan Vatikaanin museoiden tarjontaa. Siinä missä Pietarin kirkkoon ei kupolia lukuunottamatta ole sisäänpääsyä, joutuu Vatikaanin museoista pulittamaan 16€. Sillä hinnalla kuitenkin pääsee näkemään paljon, ehkä vähän liiankin paljon, sillä mulle ainakin iski jossain vaiheessa jonkinlainen taideähky. Joka huone oli täynnä upeita maalauksia ja veistoksia (kattoonkin kannattaa muistaa katsella), mutta jossain vaiheessa se kaikki alkoi vaan tuntua jotenkin liialta. Tuntui siltä, että jotta paikasta saisi parhaiten irti niin pitäisi siihen varata erittäin paljon aikaa.

Me onnistuttiin kuitenkin pari kertaa kuuntelemaan eri opasryhmien selityksiä, niin suomeksi kuin ranskaksikin, joka hieman valaisi joidenkin huoneiden teoksia ja viihdytettiin muuten itseämme kiertelyn lomassa tekemällä kaikenlaisia huomioita teoksista ja esittämällä niistä omia tulkintojamme. Vähän tuntuu, että meidän tulkinnat saattoi hyvinkin radikaalisti poiketa niistä 'virallisemmista' versioista.

Vatikaanin museoista löytyy myös yksi Rafaelin kuuluisimmista teoksista, freskomaalaus 'The School of Athens' (Scuola di Atene) tai ihan 'Ateenan koulu' suomeksi. Tämä oli niitä teoksia, joista itse tiesin oikeasti ennalta jotain, koska ehkä sen tiedollisen sisällön vuoksi se on kuulunut pitkään suosikkeihini. Tiedollisella sisällöllä tarkoitan siis sitä, että sen sijaan, että maalaus esittäisi esimerkiksi vain uskonnollisia hahmoja, on siinä kuvattu mm. Aristotelesta ja Platonia sekä joukkoa muita tieteentekijöitä ja aikansa merkittäviä taiteilijoita. Siitä tosin on ilmeisesti hieman epäselvyyttä ja kiistaa joiltain osin, että kuka on teoksessa kuka. Huoneessa, jossa teos sijaitsee sen yläpuolella on teksti 'Causarom Cognitio', joka tarkoittaa suomeksi käännettynä 'tieto syistä.' Freskomaalauksen molemmin puolin on myös patsaat, joista toinen esittää Apolloa (mm. lääketieteen, valon, auringon, totuuden, musiikin ja ennustamisen jumala) kädessään lyyra ja toinen Athenea (sotataidon, tiedon ja viisauden jumalatar). Voisi varmaan sanoa, että tieto ja tiede inspiroi mua enemmän kuin uskonto.

Kierroksen lopussa oli sitten vihdoin Sikstuksen kappeli. Se oli upea, mutta jotenkin pienempi kuin olin odottanut. Me onnistuttiin saamaan reunasta istumapaikat aika pian ja istuttiinkin siellä useampi minuutti kattoon tuijottaen. Mua olisi kovasti houkuttanut heittäytyä lattialle selälleen, jotta olisin voinut tutkailla kattomaalauksia rauhassa. Arvelin kuitenkin ettei se olisi soveliasta ja voisin lentää sieltä ulos hieman nopeammin kuin olin suunnitellut. 

Meidän päivä oli Vatikaanin tutkailun jälkeen nähtävyyksien osalta purkissa ja lähdettiinkin sieltä vaan suoraan takaisin hotellille ja syömään (hyvistä Rooman ravintoloista luvassa ihan erikseen juttua).

Vatikaaniin on hyvä varata kokonainen päivä, jos haluaa katsella ympärilleen vähänkään rauhallisemmin. Kannattaa ottaa huomioon, että yleensä siellä saattaa vielä joutua jonottamaan sisäänpääsyä todella pitkään. Varaudu myös siihen, että kun olet vähintään puolet päivästä katsellut ylöspäin, saattaa niskasi olla hieman jumissa...