Matkahaaveita - going solo

Saturday, 2 May 2015

Mä olen viime aikoina pyöritellyt paljonkin mielessäni ajatusta yksin matkustamisesta. On paljon paikkoja, joissa haluaisin päästä käymään ja vaikka opiskelijana tietenkin rahatilanne rajoittaa näitä haaveita aina jonkin verran, niin siltikin rahallisesti pari matkaa vuoteen on usein ihan täysin mahdollista tehdä. Ongelma tuntuukin useammin olevan matkaseuran löytäminen ja sittenkin kun sellainen löytyy niin ongelmaksi muodostuu usein sopivan ajankohdan sopiminen. You know, timing is a bitch! Näin nyt vieläkin enemmän, kun kolmeakymppiä lähestyessä erittäin iso osa mun läheisistä ystävistä on kiinteästi parisuhteessa ja monet lisäksi vielä tulevia tai tuoreita mammoja.

Ei sillä, että olisin pohtinut etten enää haluaisi matkustaa jonkun toisen kanssa, kun sopiva tilaisuus tulee vaan lähinnä sitä, miksi pitäisi jättää lähtemättä jonnekin vaan sen takia ettei onnistu löytämään itselleen matkaseuraa? Jos on varaa, kova into lähteä jonnekin ja siihen sopiva ajankohta, niin miksi ei?
Kuva löytyy pinterest boardeistani
 
Hetken asiaa pohdittuani tajusin vielä ettei yksin matkustaminen itse asiassa ole mulle ihan täysin vierasta. Ainakin lähelle suuri osa lentomatkoista on tullut lennettyä ulkomailla asumisen myötä yksin ja olen viettänyt ihan täysin itsekseni myös pitkän viikonlopun Lontoossa. Otin silloin vielä hotellista yhden hengen huoneen enkä turvautunut opiskelijoiden perinteiseen hostellivaihtoehtoon. Kyseisestä viikonlopusta on ihan mielettömän hyvät ja lämpimät muistot, vaikka olinkin silloin aivan järkyttävässä flunssassa. Kiertelin omaan tahtiin Thames- joen varrella, pyörin tunteja Victoria&Albert museossa, kävin syömässä juuri siellä minne sillä hetkellä teki mieli mennä ja iltaisin rentouduin hotellihuoneessa. Pääsin vielä vesisateessa Patty&Buniin lempparihampparilleni pitkän lounasjonon ohi, koska vapaana oli yksi yhden hengen paikka baaritiskin lähettyvillä.

Bangkokissa taas ollessani en ollut koko aikaa yksin, mutta kiertelin paljon itsekseni ystäväni ollessa päivät töissä. Lähialueen ostoskeskusten ja katukojujen tutkailun lisäksi vietin yhden päivän itsekseni kiertelemässä "jokilaivan" avulla Bangkokin päänähtävyyksiä ja meinasin samalla reissulla aavistuksen eksyä paikallisessa ChinaTownissakin. Otin varmaan sadoittain valokuvia ja nappasin paluumatkalla mukaani katukojusta vähän herkullista syötävää. Loistavia muistoja siis sieltäkin.

Yksin matkustamista kohdallani helpottaisi myös se, että olen kuin vahingossa oppinut viime vuosina (ja varsinkin viimeisimmän sinkkuvuoden aikana) tekemään kaikkea itsenäisesti. Nuorempana koki helposti, että tarvitsee ihan joka paikkaan seuraa..eihän nyt esimerkiksi elokuviin tai rannalle voi mennä yksin. Nykyään en edes mieti moista. Jos todella haluan mennä jonnekin, enkä saa mukaani ketään niin voin ihan hyvin mennä yksin ja oikeasti nauttia siitä. Se on jotenkin äärimmäisen vapauttavaa, kun on sisäistänyt ettei ole näissä asioissa riippuvainen kenestäkään. Eikä mielestäni pitäisikään olla. Se on mukavaa, kun on hyvää seuraa, mutta voi olla mukavaa myös ilman sitä.

Ehkä siis seuraavalla kerralla hankin vaan sellaisen nolon "selfietikun", jolla saan itsenikin kätevästi ikuistettua pariin kuvaan ja omassa loistavassa seurassani suuntaan lomalle jonnekin päin maailmaa!

Mites te? Voisitteko matkustella yksin vai onko matkaseura ihan must?

6 comments:

  1. Olen pohdiskellut itsekin ihan samaa, kun tuntuu, ettei seuraa löydy joko ajan tai rahan puutteen takia, niin miksi ei matkustaisi yksin jonnekin. :) Itse kyllä haluaisin seuraavaksi Euroopan ulkopuolelle. Euroopan sisällä taas olisi todella helppoa tehdä reissuja ulkomaalaisten kavereiden luokse. Mutta tarkoituksena oli vain sanoa, että on ihanaa, kun tajuaa, ettei ole riippuvainen kenestäkään ja että voi niitä mukavia asioita yksinkin tehdä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Mä itse asiassa juuri harkitsen matkaa Euroopan ulkopuolelle kaverin luokse. Olisi ihan mahtia, mutta saa nähdä onnistuuko hetkeen :) Ja se on ihan mahtava ja jotenkin vapauttava fiilis, kun sen todella sisäistää!

      Delete
  2. Mä olen pari kertaa ollut yksin reissussa ja siinä on kyllä mielettömästi hyviä puolia! Olen itseasiassa miettinyt että nappasin jossain vaiheessa kun löytyisi halvat Nykin lennot niin liput sinne, se kaupunki on sellainen että voisin niin vaan viettää siellä aikaa yksin (samoin kuin Lontoo). Eli siitä vaan reissuun!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, ehdottomasti taidan olla jossain vaiheessa menossa:) Nyki itse asiassa tuntuu sellaselta, jonne voisin vaan lähteä yksin vaikken siellä ole aiemmin käynytkään.

      Delete
  3. Lähde vaan yksin reissuun! Saat tehdä just mitä itse haluat ja nauttia omasta seurastasi. Mä olen matkustanut paljon yksin. Euroopassa olen käynyt Pariisissa ja Lontoossa ja tänä lukovuonna olen matkannut paljon yksin Pohjois-Amerikassa. Vaikka tykkään tietysti matkustaa myös porukalla, yksin matkustaminen sopii mulle tosi hyvin. Luulen myös että yksin matkustaessa tutustuu helpommin muihin matkaajiin ja paikallisiin. Jos matkaa jonkun kanssa, ei ole tarvetta jutella tuntemattomien kanssa eivätkä tuntemattomatkaan ala jutella nini helposti. Yksin matkaaminen voi olla tosi sosiaalistakin, ainakin jos asuu hostellissa ja tapaa siellä muita matkailijoita. Ja kun istuskelee yksin puistossa tai kahvilla, syntyy helposti mielenkiintoisia keskusteluita, jos alkaa juttelemaan jonkun kanssa. Esimerkiksi New Yorkissa muutama viikko sitten juttelin ainakin tunnin verran yhden tuiki tuntemattoman miehen kanssa puistossa ja jaoimme leffa- ja kirjavinkkejä. Hauskaa oli!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kuulostaa hauskalta! :) Täytyy tosiaan enskerralla tehdä niin, että jos itsellä on rahaa&aikaa, mutta ei matkaseuraa niin lähtee silti. Varmasti tulee ensikeväänä matkusteltua yksin paljonkin, jos vaihtoon päädyn lähtemään.

      Delete


CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan