kun pari muumia laaksosta uupui

Parisen kuukautta..tai vähän yli..on mennyt ja ne voi tiivistää seuraavasti: olen edistynyt gradussani, tehnyt kokoaikatöitä, lihonut pari kiloa, värjännyt hiukset takaisin vaaleiksi, muuttanut ja käynyt ensimmäistä kertaa elämässäni Berliinissä. Noin, siinä hienosti kuukausia tiivistettynä yhteen pitkään lauseeseen.

Sen jälkeen, kun viime viikon alussa palasin ihanan rennolta Berliinin lomaltani painoinkin sitten perjantai iltaan asti pienillä unitauoilla vaan töitä ja gradua. Perjantaina oli nimittäin toisen seminaarin gradupaperin palautus. Minä kun olin se onnekas, joka saa ainoana ensimmäisellä seminaarikerralla esitellä omansa. Noina päivinä tuntui vahvasti siltä, että ainakin pari muumia uupui laaksosta, kun loppuvuodesta ajattelin, että kokoaikatyö + maisterin kurssit loppuun + gradu on hei ihan jees yhdistelmä.

 

Hoidin tietenkin tämän stressitilanteen tyylikkäästi eli hakkasin päätäni pöytään, harkitsin erakoitumista Lappiin eikä yhdeltäkään lähimmältä työkollegalta varmastikaan mennyt ohi, että Marikalla on gradukriisi. Mutta all good ja alkaa vaikuttaa siltä, että viimeistään siinä vaiheessa, kun yliopistosta on paperit vihdoin ulkona niin olen myös vähintään mustan vyön aikatauluttaja ja prioritisoija. 

Tähän yhtälöön, kun saan vielä lisää liikuntaa sovitettua mukaan niin loistavaa. En nimittäin millään raaskisi ostaa uusia Dieselin farkkuja vaan sen takia etten tällä menolla mahdu enää entisiin.

Toivottavasti tästä vielä joskus tulevaisuudessa irtoaa jotain motivaatiota gradun kanssa tuskaileville: jos minä nyt onnistun saamaan sitä tehtyä kaiken tämän muun lomassa niin saa lähes kuka vaan!