kun pari muumia laaksosta uupui

Parisen kuukautta..tai vähän yli..on mennyt ja ne voi tiivistää seuraavasti: olen edistynyt gradussani, tehnyt kokoaikatöitä, lihonut pari kiloa, värjännyt hiukset takaisin vaaleiksi, muuttanut ja käynyt ensimmäistä kertaa elämässäni Berliinissä. Noin, siinä hienosti kuukausia tiivistettynä yhteen pitkään lauseeseen.

Sen jälkeen, kun viime viikon alussa palasin ihanan rennolta Berliinin lomaltani painoinkin sitten perjantai iltaan asti pienillä unitauoilla vaan töitä ja gradua. Perjantaina oli nimittäin toisen seminaarin gradupaperin palautus. Minä kun olin se onnekas, joka saa ainoana ensimmäisellä seminaarikerralla esitellä omansa. Noina päivinä tuntui vahvasti siltä, että ainakin pari muumia uupui laaksosta, kun loppuvuodesta ajattelin, että kokoaikatyö + maisterin kurssit loppuun + gradu on hei ihan jees yhdistelmä.

 

Hoidin tietenkin tämän stressitilanteen tyylikkäästi eli hakkasin päätäni pöytään, harkitsin erakoitumista Lappiin eikä yhdeltäkään lähimmältä työkollegalta varmastikaan mennyt ohi, että Marikalla on gradukriisi. Mutta all good ja alkaa vaikuttaa siltä, että viimeistään siinä vaiheessa, kun yliopistosta on paperit vihdoin ulkona niin olen myös vähintään mustan vyön aikatauluttaja ja prioritisoija. 

Tähän yhtälöön, kun saan vielä lisää liikuntaa sovitettua mukaan niin loistavaa. En nimittäin millään raaskisi ostaa uusia Dieselin farkkuja vaan sen takia etten tällä menolla mahdu enää entisiin.

Toivottavasti tästä vielä joskus tulevaisuudessa irtoaa jotain motivaatiota gradun kanssa tuskaileville: jos minä nyt onnistun saamaan sitä tehtyä kaiken tämän muun lomassa niin saa lähes kuka vaan!

Mainio maaliskuu

Tiedän, olen maailman surkein keksimään otsikoita. Yritetään nyt vaan elää sen faktan kanssa..

Hauskaa, miten asiat voikin muuttua nopeasti. Helmikuussa olin ihan valmis repimään hiukset päästäni ja diagnosoimaan itselleni vähintäänkin jonkinasteisen kaamosmasennuksen, maaliskuu taas on ollut aivan erilainen. Enkä nyt puhu pelkästään siitä, että ensimmäiset viikot päästiin jopa nauttimaan auringonpaisteesta.

Ensin sain yllättäen puhelun, jossa tarjottiin kesätöitä. Yllättäen, koska se puhelu tuli jo maaliskuun alkupuolella. Itse asiassa juuri sinä iltapäivänä, jolloin olin aamulla kirjoitellut tännekin helmestä helmikuusta ja kesätyöstressistäni. Tänä kesänä on luvassa hieman erilaisia töitä kuin, mitä olen aiempina kesinä tehnyt ja nämä jopa liittyvät jollain tavalla opintoihini. Sivuaineeseen tosin, mutta hyvä sekin..Jouduin vielä puhelun lopussa varmistamaan rekrytoijalta, että olin todella kuullut oikein, mistä paikasta oli kyse. Varmasti mielenkiintoinen kesä edessä, tavalla tai toisella.

Kesätöitä seurasi toinen jymy-yllätys itselleni. Sain nimittäin TOAS:ilta (Tampereen opiskelija-asunnot) tarjouksen yksiöstä! Niitähän saattaa siis joutua jonottamaan hyvässäkin lykyssä 1-2 vuotta ja minä olin ollut jonossa kokonaiset kolme kuukautta. En itse asiassa ihan sitäkään. Ajoitus osui kohdilleen, koska TOAS:in uusin kohde valmistuu kesäkuun aluksi muuttokuntoon, joten olin kai sitten laittanut hakemuksen sen suhteen todellakin oikeaan aikaan.  Uusi asunto on pienempi kuin nykyinen, mutta se on alueella, jossa olen halunnut joskus Tampereella asustaa ja ennen kaikkea vuokra on huomattavasti halvempi kuin nykyisessä, joka koettelee jo raskaasti ultimaattista kipurajaani. Muuttaminen on tosin aina aivan hanurista, mutta ainakin tulee hyvä tilaisuus hankkiutua kaikesta ylimääräisestä (taas kerran) eroon.

Kolmas asia ei niinkään ole itselleni yllätys, vaan jotain, mitä olen enemmän tai vähemmän pyöritellyt mielessäni viime syksystä asti. Nimittäin vaihtoon hakeminen. Olin alkusyksystä ihan täysillä hakemassa vaihtoon jonnekin kevääksi 2016, kunnes totesin etten jaksakaan, kunnes sitten taas innostuin ideasta loppuvuodesta, mutta hakujen lähestyessä totesin, että njäääh (enkä hakenut)..kunnes nyt alkoi täydennyshaut ja aloin miettimään, että mitä jos sittenkin..miksi ei? Olisi mahdollisuus lähteä kevääksi jonnekin uuteen asuinpaikkaan ihmettelemään ja kirjoittamaan gradua (tai näin ainakin haluan itselleni uskotella). Tällä hetkellä mielessäni pyörii kaksi potentiaalista vaihtoehtoa, joista toinen on ehdoton ykkönen ja toinen oikein hyvä kakkonen..Hakemusta en ole vielä lähettänyt, mutta täytyy myöntää, että ajatus tuntuu päivä päivältä houkuttelevammalta.

Tähän oikeastaan liittyy sellainen jännä tunne, mikä mulla on ollut viime aikoina. Sellainen ympäröivän yhteiskunnan odotukset/vaatimukset vastaan se, mitä itse haluaisin tehdä/mitä tunnen fiilis. Viesti vähän joka puolelta tuntuu olevan, että nyt pitäisi vaan nopeasti suorittaa kaikki pois alta, valmistua ja siirtyä työelämään. Oikeastaan nykyistä työtilannetta tarkkaillessa ehkä pikemminkin YRITTÄÄ siirtyä täysipäiväisesti työelämään ja "aikuistua." Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan, koska itse en ainakaan koe, että elämäni suunnattomasti muuttuisi, jos valmistuisin nyt. Toki, jos saisin töitä niin olisin päivisin töissä enkä opiskelisi ja säännöllisetkin tulot olisi hieman isommat kuin nyt (mikä olisi luonnollisesti äärimmäisen kiva juttu). Mutta muuten ero tuskin olisi suuri, sillä en juurikaan juokse missään opiskeluriennoissa tai vastaavissa enää muutenkaan. Lisäksi mulla ei edelleenkään ole mitään suunnatonta perheenperustamis/pariutumisvimmaa. Myönnän toki, että jos joku mieletön vapaa kaksilahkeinen tulisi vastaan niin mut voisi saada jonkin verran asettumaan yllättävänkin nopeasti (opiskelin tai en), mutta niin kauan, kun sitä ei tapahdu niin voin mielestäni nauttia täysin rinnoin siitä vapaudesta, joka mahdollistaa kaikenlaisten omien ideoiden, kuten vaikkapa hetkellisen maan vaihdon, toteuttamisen.

Niin, mitäkö minä sitten haluan? Tehdä kaikkea itseäni inspiroivaa. Tehdä kaikkea, mikä tuntuu samaan aikaan pelottavalta ja kiehtovalta. Oli se sitten jotain, mitä multa "odotetaan" tai ei. Niin kliseistä kuin se onkin, niin monet parhaista asioista elämässä on usein seurausta niistä tavalla tai toisella pelottavista päätöksistä, joita on uskaltanut tehdä. Jos homma menee kuitenkin plörinäksi, niin ainakin tuli kokeiltua. Itse ainakin pystyn elämään paljon paremmin omien mokieni kanssa kuin niin, että vatvoisin asioita, joita jostain (usein enemmäin tai vähemmän typerästä) syystä olisin jättänyt tekemättä. Ehkä tavallaan vähän kuin mun soololaskuvarjohyppy: monet kehottivat olemaan hyppäämättä, mutta itse halusin hypätä, joten menin ja tein sen..siinä prosessissa sitten vedin toisen nilkkani totaalisesti rikki. Elän kuitenkin paljon mieluummin yhtä mieletöntä kokemusta rikkaampana nilkan kanssa, jossa on hieman metallia sisällä kuin pohtisin mitä jos..Tiedän nimittäin, että sen skippaaminen olisi jäänyt kalvamaan todella pahasti. Toki nilkan ajoittainen temppuilu ottaa välillä aivoon, mutta silloin voin vaan todeta, että itsepähän hyppäsin enkä kadu lainkaan. Asennekysymys.

a walk down the memory lane year 4 -pt.2

Uuden vuoden juhlintojen jälkeen oli aika palata takaisin kirjojen ja läppärin ääreen. Ensin viimeisteltävänä oli methods kurssin projekti ja sen jälkeen se lopputyö.

Tässä vaiheessa mäkin siirryin muiden kavereiden seuraan kirjastoon opiskelemaan ja siellä tuli todella vietettyä paljon aikaa. Aamulla Costan kautta kirjastolle, jossa sitten istuttiin enemmän tai vähemmän tuskailemassa iltaan asti. Mulla on huolestuttavan monta kivaa auringonlasku kuvaa jotka on otettu kirjaston 10 kerroksen ikkunoiden läpi.

Mä aina mietin, että olisi ollut kiva jos valot olisi voinut sammuttaa hetkeksi ja sitten napata pari loistavaa kuvaa. Kirjasto kuitenkin oli myöhäiseen iltaan asti täynnä kiivaasti opiskelevia tyyppejä, jotka varmaan olisi lynkannut mut jo pelkän ajatuksen ilmaisemisesta ääneen.
Koko tammikuu ei kuitenkaan ollut ihan pelkkää työtä ja puurtamista. Me nimittäin lähdettiin neljän hengen porukalla yksi päivä Edinburghiin katsomaan kun Skotlanti pelasi Italiaa vastaan rugbya!

Kyseessä oli ensimmäinen kertani rugby- pelissä ja vaikka olinkin aluksi säännöistä hieman pihalla, oli pelin seuraaminen kuitenkin huippu kivaa. Yleisö oli ihan täysillä mukana ja mikä parasta, Skotlanti voitti!

Tämän jälkeen oli jälleen aika palata kirjastoon. Onnistuin tässä vaiheessa vielä saamaan poskiontelontulehduksen ja siihen perään vielä jonkun flunssan. Jos olisin ollut fiksu, olisin tässä vaiheessa anonut lopputyön palautukseen lisäaikaa, mutta..en selkeästi ole fiksu. Voin sanoa, että se lopputyön teko oli täyttä tuskaa.

Ja loppujen lopuksi vihasin sitä koko teosta ja halusin päästä siitä vaan eroon niin pian kuin mahdollista. Osasyy tähän varmasti oli se, että loppujen lopuksi jätin kaiken vähän turhan viime tinkaan eikä asiaa auttanut kipeänä oleminenkaan. Lisäksi, olisin ehkä voinut miettiä aiheeni vähän paremmin, mutta siitä kuitenkin selvittiin. Sain sen tehtyä ja palautettua ajallaan enkä olisi voinut olla tyytyväisempi (en tyytyväinen siihen itse työhön vaan tyytyväinen siihen, että se oli ohi!).

 Tässä vaiheessa eleltiin maaliskuun alkua ja ilmatkin piristyivät sitä mukaan kun mieli virkeni lopputyön aiheuttamista tuskista..Oli mahtava fiilis päästä rennosti ulos kävelemään aurinkoon ilman kamalaa opiskelustressiä.

Ajattelin myös, että ansaitsin tämmösen pikkuisen kakkusen.

 Lopputyön jälkeen tehtävänä oli vain yksi essee ja viikossa kaksi kontaktituntia mikä tarkoitti, että mulla oli yhtäkkiä todella paljon vapaa-aikaa käsissä. Niinpä sen lisäksi, että ehdin salille ja viettämään kavereiden kanssa aikaa, niin kävin edustamassa student ambassadorina yliopistoa Belfastin UCAS-fairissa.

Se oli aika hauska reissu. UCASin Belfast fair oli kaksipäiväinen ja yliopisto varasi ja maksoi taksit, lennot, majoituksen sekä ruuan. Oma tehtäväni oli saapua paikalle, vastailla koululaisten lukuisiin kysymyksiin sekä olla ystävällinen ja innokas. Olin messupäivän jälkeen aivan poikki, mutta se ei kauheasti haitannut kun pääsin huoneeseen joka oli minulle varattuna.

Huone oli ihanan viihtyisä ja sänky aivan mieletön. Sieltä löytyi myös tv ja iso peili jonka edessä viihdytin itseäni hetken ennenkuin lähdin läheiseen ravintolaan syömään (halvat huvit).

Ruuan jälkeen päätin vielä ottaa kaiken ilon irti huoneestani ja nauttia ihanan lämpöisestä kylvystä isossa kylpyammeessa.

Jos satutte suuntaamaan Belfastiin niin suosittelen kyseistä paikkaa erittäin lämpimästi. Paikka on nimeltään Tara Lodge ja löydät lisäinfoa klikkaamalla nimeä. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja huoneen hintaan kuulunut aamupalakin oli makunystyröitä hivelevä eikä mikään perus läntti pekonia, kuivia muroja ja vaaleaa paahtoleipää.

Pian Belfastin jälkeen suuntasin pitkäksi viikonlopuksi Lontooseen ja sieltä pariksi päiväksi Guildfordiin seuraavaan UCAS fairiin. Alunperin suuntasin Lontooseen, koska sain paikan erään firman 'Open Dayssä', jossa pääsin taas tutustumaan alan City firmaan ja oppimaan sekä hakuprosessista että työstä itsestään lisää. Olin Lontoossa liikkeellä yksin ja päätinkin ottaa eräästä perus hotellista (joka sijaitsi aivan loistavasti ihan Paddingtonin vieressä) pienen yhden hengen huoneen kylppärillä.

Oli jotenkin ihanaa ja rentouttavaa kun sain tutkailla Lontoota ihan itsekseni. Joskus nuorempana olisin ollut kauhistunut pelkästä ajatuksesta, mutta nyt nautin siitä kun sain oman mieleni mukaan kierrellä museoita (ilma ei ollut kovin ihanteellinen ulkona pyörimiselle) ja kokeilla uusia ravintoloita. Hotellille palatessani poikkesin matkalla ostamassa vähän naposteltavaa ja vietin mukavan rauhallista iltaa hyvän kirjan parissa.

Pari viikkoa Lontoo ja Guildford reissun jälkeen ihana ystäväni Suomesta tuli Glasgowhun vierailemaan. Olin toivonut ja odottanut ihanaa kevät säätä josta oltiin saatu nauttia aikaisempina vuosina, mutta se ei ikinä tullut..

Pääsin sen sijaan esittelemään Glasgowta elementissään; harmaata ja synkkää :D Päivän kiertelyn jälkeen suunnattiinkin kuitenkin jo vähän muille maille ja otettiin yöbussi..Lontooseen!

 

Megabussilla Lontooseen ja yövyttiin Doubletree Hiltonissa. Jossain piti säästää, kun matkakumppani kieltäytyi hostelli vaihtoehdosta. Tämä oli ystäväni ensimmäinen kerta Lontoossa, joten kierreltiin perusnähtävyyksiä läpi ja ehdittiin ihan kiitettävästi shoppailemaankin. Jotta parin päivän reissusta ei olisi tullut liian hektinen niin suunnattiin mm. taktisesti the Atheneumiin shampanja iltapäiväteelle..

 ja rauhoituttiin illasta menemällä London eyehin katselemaan juuri auringonlaskun jälkeistä Lontoota. Valittiin 'shampanja kierros' mikä oli aika hauska, sillä ei jouduttu lainkaan jonottomaan, meidän lisäksi samassa 'boksissa' oli vain kaksi muuta ja lasillinen shampanjaa oli myös tietenkin ihan kiva lisä.

Lontoosta palattiin kiertelemään Glasua vähän lisää ja lenneltiin sitten samalla lennolla Suomeen.

Suomessa ehdin olla muistaakseni viikon verran ennen seuraavaa lentoa. Tällä kertaa lennon päämääränä oli Bangkok! Lähdin siis kolmeksi viikoksi vierailemaan ihanan ja hyvän ystäväni Jennan luo Thaimaahan. Lennon laskeuduttua aikaisin torstai aamuna ei kuitenkaan jääty Bangkokiin vaan suunnattiin heti taksilla eteenpäin ja siitä vielä veneeseen, jotta päästiin ensimmäiseen kohteeseen eli ihastuttavalle Samedin saarelle.

Tässä vaiheessa matkustamista oli takana vuorokausi ja se myös tuntui siltä. Aikaisin nukkumaan ja aamulla oli aivan ihana herätä näihin maisemiin:

Vietettiin saarella rentouttava pitkä viikonloppu, jonka jälkeen luvassa oli vielä paljon Bangkokin tutkailua..

sekä visiitit Cha-Amiin

ja Kuala Lumpuriin ennen paluuta Suomeen.

En tälläkään kertaa viihtynyt Suomessa kovin pitkään vaan lensin suhteellisen nopealla aikataululla takaisin Skotlantiin ja sieltä taas suhteellisen nopealla aikataululla seuraavaan lomakohteeseen: Lissaboniin!

Lomailtiin Lissabonissa viikko ja tykästyin kaupunkiin, sen arkkitehtuuriin ja historiaan kovasti. Barcelona taitaa silti ehkä olla vielä suurempi suosikki (jos siihen näin suoraan verrataan). Erityisesti muuten ihastuin lukuisiin Lissabonin ympäristöstä oleviin linnoihin joita oli todella mielenkiintoista ja ihana kierrellä (tuli vähän prinsessa fiilis).

Lissabonista palasin pikaisesti takaisin Skotlantiin viimeistelemään tavaroiden pakkailua, poisheittämistä ja hyväntekeväisyyteen lahjoittamista. Yritin myös ehtiä nauttimaan viimeisistä kunnon päivistä Glasgowssa, mutta aivan liian pian oli jälleen aika lentää Suomeen ja kesätöihin. Tämä(kään) Suomen visiitti ei kuitenkaan kestänyt kauaa sillä n. parin viikon päästä oli se hetki jota oltiin odotettu jo pitkään: valmistujaiset!

Lensin Skotlantiin pari päivää ennen valmistujaisjuhlaa ja KLM ensimmäistä kertaa ikinä hukkasi hetkellisesti matkalaukkuni. Koska kyseessä oli vain kolmen päivän reissu oli tapahtuneessa ainesta pienoiseen katastrofiin, mutta onneksi siltä vältyttiin ja sain laukun kotiovelle toimitettuna jo seuraavana aamuna. Ennen juhlaa ehdin käydä Bruce Springsteenin keikalla, pakata huoneeni täydelliseen muuttokuntoon, siivota sekä tavata kavereita. 

Kun sitten sain aurinkoisena torstai aamuna kaapuni käteen, oli aika jännät tunnelmat. Olin todella innostunut sillä ensimmäistä kertaa katselin kuvia Glasgown yliopiston valmistujaisista jo kuukausia ennen kuin aloitin ensimmäisen vuoden opintoni!Tuolloin jo mietin kuinka mahtava fiilis mahtaakaan valmistujaisissa olla. Samalla oli kuitenkin hieman haikeat tunnelmat, sillä valmistuminen todella tarkoitti tietyn ajanjakson päätöstä ja ne neljä vuotta jotka vietin Skotlannissa opiskellen kuuluvat elämäni parhaimpiin.

 

 Seremonia meni putkeen ja sitä seurasi pitkät valokuvausessiot sekä herkullinen illallinen. Tämän jälkeen suunnattiin tapaamaan kavereita vielä haikeille drinksuille.

 Aivan liian pian oli aika lähteä asunnolle viettämään viimeistä yötä Glasgow kodissa ennen aikaista aamulentoa Lontooseen ja sieltä edelleen Helsinkiin. En olisi millään malttanut lähteä pubista kotiin päin ja yöunet jäivätkin paljon suunniteltua lyhyemmäksi, kun koko ajan vaan viivästytin lähtöäni. Kyse ei ollut vaan siitä haikeudesta etten tiennyt milloin näkisin niitä huippuja ihmisiä taas vaan myös siitä, että olin asunut Glasgowssa viimeiset neljä vuotta ja kotiutunut sinne äärettömän hyvin. Tuntui etten ollut vielä valmis sanomaan sille kaikelle hyvästejä.

Valitettavasti, halusin tai en niin oli aika lähteä. Aamulla hyvästelin asunnon joka oli ollut koti viimeiset kaksi vuotta ja katselin haikeana ikkunasta ulos kun istuin taksissa kohti lentokenttää. Suomeen lensin British Airwaysin siivin ja ensimmäistä kertaa tein sen lennon bisnes luokassa. Näin koska se itse asiassa tuli lentopisteiden kanssa huomattavasti halvemmaksi kuin turisti-luokka, ja bisnes-luokan lippuun kuuluu myös kaksi matkalaukkua. Bisnes luokassa lentäminen oli kieltämättä huomattavasti mukavampaa ja sujuvampaa kuin turisti-luokassa ja ehkä se tavallaan toi mukavan päätöksen Glasgow aikakaudelle.

Seuraavaksi seisoinkin Helsinki-Vantaan lentokentän ulkopuolella juhannus aaton auringonpaisteessa odottamassa kyytiä kotiin niiden kahden matkalaukun kanssa, jotka olivat mukana kun nelisen vuotta aikaisemmin olin samalta kentältä lähtenyt ja muuttanut maahan jossa en ollut ikinä aikaisemmin käynyt. Nyt vuosia myöhemmin se maa oli kuin toinen koti ja itse olin ehdottomasti monta kokemusta rikkaampi. Tässä vaiheessa oli kieltämättä helppo hymyillä ja todeta, että niistä kovin haikeista fiiliksistä huolimatta se suhteellisen spontaani päätökseni hakea Skotlantiin opiskelemaan ja päätökseni paikan saatuani sinne lähteä oli todella se ainoa oikea vaihtoehto!

So..what are your plans?

That is probably the question that almost every graduate fears/hates/loathes and wants to avoid at every cost. At least if that graduate 1.doesn't know what he/she wants to do, 2. knows but hasn't managed to achieve it (yet) 3. knows but the answer includes many factors and options so explaining takes forever and is usually followed by a blank stare from the person asking. I belong to the category number three.

Tulevaisuudensuunnitelmien kysely on varmaan lähes jokaisen vastavalmistuneen painajainen, jota halutaan välttää hinnalla millä hyvänsä. Tai näin ainakin jos kyseinen vastavalmistunt joko 1.ei tiedä mitä haluaa tehdä, 2. tietää, mutta ei ole onnistunut saavuttamaan sitä (vielä) 3. tietää, mutta siihen liittyy niin monta vaihtoehtoa ja muuttujaa että sen selittäminen kestää pienen ikuisuuden ja perään saa yleensä vielä keskustelukumppanilta tyhjän katseen. Itse kuulun kategoriaan kolme.

 

After you graduate there are plenty of options to choose from or at least there is if you have graduated from a University in the UK and are planning on staying there. This is because the UK is full of graduate schemes and to most of them you can apply with any degree as long as you fulfill their academic requirements (quite often a 2.1 overall) and have done something else than just studied and partied like there's no tomorrow. These are both all good, but if you haven't been part of any societies, done any volunteering, worked and/or done sports you're really going to have hard time trying to answer all those 'lovely' competency based questions that many graduate scheme applications are full of. And that is what I've been doing lately. Researching graduate schemes and formulating my answers to questions asking, for example, about my leadership skills and asking me to describe a situation where I worked under pressure, what obstacles did I face and what was the end result..to name a few. Trust me, I'm so happy right now that I just didn't spend my degree buried under books in the library..Despite that, this whole thing feels like a lost cause, mission impossible..utopia.

Valmistumisen jälkeen on lukuisia vaihtoehtoja mitä tehdä seuraavaksi. Näin ainakin, jos valmistut brittiläisestä yliopistosta ja päätät myöskin hakea briteistä töitä. Näin koska Britannia on täynnä niin kutsuttuja graduate schemejä joista suurimpaan osaan voit hakea millä tutkinnolla vaan kunhan täytät ne perus akateemiset vaatimukset (useimmiten 2.1 keskiarvo) ja olet tehnyt muutakin kuin istunut nenä kiinni kirjassa tai bilettänyt kuin viimeistä päivää. Molempia toki kannattaa yliopiston aikana harrastaa, mutta jos aktiviteettisi rajoittuvat näihin niin olet niin sanotusti vähitään polviasi myöten suossa kun alat täyttelemään niitä hakemuksia ja keksimään perusteltuja vastauksia kysymyksiin kyvyistäsi johtaa, toimia tiimissä tai vaikkapa kuvailuun tilanteesta jossa toimit paineen alaisena. Lähes joka hakemuksesta löytyy myös kysymys töihin ja opiskeluun liittymättömistä aktiviteeteistasi (vapaaehtoistyö, järjestöt, urheilu jne). Tämä on juurikin sitä mitä allekirjoittanut on viime aikoina tehnyt. Tutkaillut graduate schemejä ja luonnostellut vastauksia moisiin kysymyksiin. Uskokaa pois, olen nyt äärimmäisen tyytyväinen siihen, että tein tutkintoni aikana vähän kaikkea yliopiston edustamisesta Nordic Societyn rahastonhoitajana toimimiseen. On edes jotain mistä ammentaa asiaa, vaikka tämä koko prosessi kyllä tuntuu jo ihan menetetyltä hankkeelta, toivottomalta ja ihan utopistiselta..vaikka en ole vielä oikein minnekään edes hakemusta lähettänyt.

You could also always study more which is my option number two. Studying in Finland doesn't really tempt me. There are Masters degrees in English buut just don't find them that interesting and generally just don't like the idea of living in Finland for the next two years at least. Studying in the UK doesn't tempt me either and that is purely because of the insane tuition fees. I don't really like the idea of paying over 10 000€ just for tuition fees when you could do a Masters somewhere in the continental Europe for free or for third of that price, at least. So after doing a bit of research on Universities around the world and the degree programs they offer I have decided to possibly send application to the University of Lund (Sweden) and the University of Amsterdam (Netherlands). Canada was also under consideration, UBC to be precise, but I am not sure I really want to move to Canada..Would love to go there for a holiday tho!

Ainahan voi vaikka opiskella lisää, mikä on myös itselleni toinen vaihtoehto. Opiskelu Suomessa ei nappaa. Toki Suomestakin löytyy englanniksin maisterin tutkintoja, mutta en ole löytänyt vielä yhtään joka olisi todella mielenkiintoinen, ja muutenkin Suomessa asuminen ei houkuttele. Opiskelu Briteissä ei myöskään nappaa kauheasti ja syynä siihen ovat lukuvuosimaksut. En ole valmis laittamaan (vaikka sen rahan saisinkin jotenkin kasaan) yli 10 000€ lukuvuosimaksuihin, kun voin tehdä mielenkiintoisen ja hyvän tutkinnon jossain päin manner Eurooppaa ilmaiseksi tai alle kolmasosalla tuosta hinnasta. Joten, tehtyäni hieman tutkimusta olen päättänyt mahdollisesti hakea Lundin ja Amsterdamin yliopistoihin. Kanada oli myös jonkin aikaa yksi vaihtoehdoista, UBC jos tarkkoja ollaan, mutta en ole ihan varma haluanko todella muuttaa Kanadaan..lomailu siellä kyllä kelpaisi!

 I must admit I've been very indecisive in regards to the Universities. One moment I am 100% certain that my first choice would be Amsterdam and then the next day I start thinking that maybe..UBC! Naturally I need to get in to these Universities first but the thing is that I don't really want to apply to UBC unless I'm sure that's where I want to go next year, don't really fancy paying a 100€ application fee just for fun. Aaah, decisions decisions..Would be great to get a place in a graduate scheme by early next year and then I wouldn't have to think about anything like this anymore. A girl can always dream!

Täytyy myöntää, että olen ollut kuin tuuliviiri mitä tulee yliopistovalintoihin. Yhtenä päivänä olen 100%, että Amsterdam on ykkössuosikkini ja seuraavana päivänä alankin miettimään, että ehkä se UBC sittenkin. Tietenkin voi olla etten edes pääse kaikkiin hakemiini sisään, mutta UBC päätöstä ei viitsi jättää siihen hetkeen sillä pelkkä hakumaksu on sadan euron luokkaa eikä moista summaa viitsisi maksaa vaan sen takia, että hakee vähän huvikseen olematta varma että haluaa varmasti juuri sinne. Aahhh, päätöksiä päätöksi. Olisi ihan loistavaa saada paikka jossain graduate schemessä alkuvuonna niin sitten ei tarvitsisi miettiä mitään tälläistä enää. Aina sopii unelmoida.

Options after studying abroad -not good enough for Finland?

First, I'm only writing in English this time and secondly, I would like to warn you that this will be very long (hence why just one language) and probably a bit sarcastic at times.

I thought I'd write a bit more personal text now, so to speak, after all the general travel and food posts. As you might know, I graduated this summer from University with 1st Class Honours and been trying to figure out what it is that I want to do, and also what would be the plan B. I think I now have a pretty good idea of both things and hence thought I could talk a bit about my plans and well, generally life and options after graduation. Also, I had an experience that confused me a bit the other day and fueled the need to write about this topic.

I guess I could start by summarising what I would like to/am planning on doing now. First, I will send out applications to some graduate schemes in the UK that start in the Autumn of 2014 and onwards (especially interested in commercial law and consulting). The competition is fierce and the current economic climate is definitely not making it any easier. I, however, think that it's always worth a shot and if nothing comes up I at least know that I have tried my best and can move on to other options. What are my other options? To study more. I have found many interesting masters programs in the UK such as International Political Economy but the tuition fees are insane. Fortunately, I spotted the perfect sounding masters program at the University of Amsterdam and the tuition fee is under 2000€, which is basically almost free compared to the UK. I also have few other unis as a back up so all good there. On top of this, I have decided to possibly do some Open University courses in Finland this year (related to business studies and corporate law), volunteer, study languages and work so I could save up more money. So all in all, I thought I was doing quite well until I had to go to the Finnish (un)employment office..

I thought that as someone who has a clear 'action plan' and goals, possibly a job lined up soon and energy and activity to do stuff I would be an easy and a great 'customer.' Mmmm..no. The first thing that I said to this person when we started talking was that I am not planning on and I don't want to pursue a career in Finland. I also am not interested in applying to Finnish Universities, instead I have these and these plans. For those of you who don't know, if you are a Finn and go on to do your degree abroad you can almost forget about working in Finland (you seem to be too weird/different/international after that)..at least as your first job after graduation. I have always known that and it has never been my primary desire/goal/ambition to do that. If it had, I would have stayed in Finland in the first place just to play if safe. So, I tried to explain my plan to this person who didn't listen a word I said and what followed was: 'You know you don't stand a chance of getting a relevant job here (with your degree).' Yes, I do know that and like I just told that person, I'm not even planning on doing that. We could have moved on to something that would have been more relevant in my case but there was still more to say..about Finland.

What was one the most 'funniest' things this person said after that was that with my degree I can't apply to Finnish Universities for Masters or Finnish Universities won't accept my degree even as a proper Bachelor because I have courses such as US History and Politics, Latin American Studies and British History/Politics. My degree is apparently a lot about international affairs (no shit, I studied Politics). Apparently the European History/Politics courses are fine tho. Seriously?!So Finnish Universities don't teach any of that stuff, like stuff strongly related mainly to the world outside Europe? Not that it's important..After all, it's just the biggest (growing) economies in the world that are outside Europe and one of the Finnish flagship companies was just sold to an US company, but who cares about knowing anything about these places? And when I told him that I do realise that if I wanted to apply to do a Masters in a Finnish University I would definitely have to do a Bachelors level course on Swedish, for example, the person told me that I should know that there are other compulsory languages I would have to do as well. Oh yes, English. I think I could get away with that..you know, a degree from an English speaking country and all that.

Well, after a lot of talk about my almost worthless degree to Finnish job and university markets and some things that I know were honestly just not quite true, the person moved on to suggest that maybe, if I was lucky, I might have a chance of somehow getting my foot in to a Finnish uni if I tried really hard and contacted different departments. I'm sorry, what? Didn't I just explain my plan and interests and didn't the person just tell me that I basically have no hope in Finland? Basically, I almost got the impression that I was a poor little girl who just had to go abroad because I was weird and didn't do my degree in Finland and I'm thus not suitable to work in a relevant field or go straight to do a Masters degree in this magnificent Nordic Pearl. Ok, I got a bit dramatic there..

I do understand that if I was delusional and clueless and thought that I would just land my dream job in Finland with my current degree, then the conversation would have probably made sense (could have been said in a other way tho). But in this case? After I clearly stated that Finland was not my plan (for very obvious reasons). Why? What am I missing here? I know there are people who think that some go and do their degrees abroad just because they can't get into Finnish universities so is this something like that? So I only want to go abroad because I still (apparently) can't get into Finnish Universities to do Masters and my degree isn't good enough to get 'relevant' work here? But maybe there is some hope for me after all and that's why we had to spend most of the time talking about this topic?

This doesn't change my plans in any way because obviously Finland was never part of the plan anyway (partly because I saw something like this coming) but I just needed to let all that out. Maybe some of you understand why I was slightly confused and maybe bit annoyed after this meeting, maybe some of you don't. I went in there thinking that I would get some guidance for my year stay in Finland, maybe some tips on useful work experience that could help me in applying to those graduate schemes and who knows, maybe even some proper encouragement, but instead I got that (and bit more, but maybe this is enough).

I also wrote this because I thought this could be informative for those of you who are studying in the UK/planning on studying so you know what you might face if you do decide to return to Finland. Basically the message seemed to be;

It doesn't matter that you have a first class degree from a good university, extra-curricular activities (sports, volunteering, board member), speak some languages and have work experience, you're simply not suitable to work in a relevant or even close field (especially as it's only 'kinda' a bachelors degree) in Finland. Also, you're not suitable to apply straight to masters in Finland.  Poor you.

Well, good for me that I'm still pursuing my dreams..abroad. Also, I don't want to scare anyone who would really like to do a Finnish Masters after doing a Bachelors abroad. I know some people who have done that and it is actually possible without having to necessarily do tons of Bachelor level studies on top of your degree. But apparently it won't be easy, and you'll most likely have to do at least some Bachelor lever studies as it seems that Finland hasn't really embraced this whole Bologna Process thing. Funny how a degree in one EU country is seen as a good degree whereas in another EU country the same degree is perceived as not quite sufficient.

Any thoughts? Comments? Experiences?

..because every post needs a picture to cheer it up, here are some lovely flowers enjoying Autumn sun in Copenhagen!

Ihana ja ahdistava syksy

Olisin voinut kirjoittaa tämän tekstin jo pariin kertaan viime viikkojen aikana. Toisina päivinä pienoinen ahdistuksen (tai identiteettikriisin?) tunne on ollut vahvempi, toisina päivinä sitä ei ole ollut lainkaan. Joka tapauksessa nämä tuntemukset eivät ole tulleet yllätyksenä. Arvelin jo viime keväänä, että siinä vaiheessa, kun alkaa koittamaan aika jolloin viimeiset neljä vuotta olen suunnannut Skotlantiin voi jonkinlaisia kriisin poikasia alkaa ilmaantumaan.

Mistäkö tämä sitten johtuu? Siitä samalla jännittävästä ja kivasta, mutta myös hieman pelottavasta ja ahdistavasta elämäntilanteesta jolloin et oikein tiedä mitä tulee tapahtumaan. Haaveita ja toiveita löytyy, vaikka muille jakaa, mutta mitä jos et pääsekään toteuttamaan niistä oikeasti mitään? Mitä jos et yksinkertaisesti saa sen alan työtä mitä haluat eniten? Tai edes sitä mitä haluat toiseksi eniten? Ja mitä, kun et edes tiedä mitä haluaisit toiseksi eniten? Sinulla on plan A joka on rehellisyyden nimissä ehkä jokseenkin jopa utopistinen, mutta ei lainkaan varsinaisesti plan B:tä. Ainakaan sellaista, joka olisi yhtään sen todennäköisempi.

 Pitäisi nyt myös sopeutua asumaan vuosi Suomessa. Vaikka Suomi on kotimaa, ja siellä on tullut asuttua huomattavasti enemmän tässä elämän aikana kuin Briteissä, niin kyllä tänne hetkeksi asettuminen silti vaatii sopeutumista. Tietenkin maan vaihtaminen itsessään on suuri juttu, mutta siihen päälle tulee vielä kaikkia pikkujuttuja joihin on tottunut ja joita toisessa paikassa kaipaa. Jollain hassulla tavalla tunnen itseni täällä välillä jotenkin 'outolinnuksi.' En ole varma miten sitä tunnetta voisi edes lähteä kunnolla kuvailemaan ja, jos lähtisin sitä kuvailemaan niin se vaatisi varmaan jo ihan oman postauksensakin jo..Ei sillä, että olisin mitenkään pesunkestävä britti, en todellakaan. Olen varmaan jonkinlainen kahden maan välinen hybridi..

En halua, että kukaan ajattelee, että nyt jotenkin valittaisin ja surkuttelisin, että minulla on niiin rankka elämä. Ei ole ja itse asiassa pidän itseäni onnekkaana, koska olen päässyt tekemään asioita joista joskus vaan unelmoin. Kuitenkin sen tajuaminen, että tietty mahtava vaihe elämässäsi on ohi on samalla jännittävää ja hirmu surullista. Ne neljä vuotta jotka vietin yliopistossa Skotlannissa ovat varmaankin toistaiseksi elämäni parhaat neljä vuotta ja, vaikka en haluaisikaan jäädä junnaamaan samaan niin sen tajuaminen, että kyseinen ajanjakso on nyt todella täysin ohi on yksinkertaisesti hieman surullista ja haikeaa. Tiedän, että edessä on varmasti vielä paljon kaikkea mahtavaa ja kannattaa elää päivä kerrallaan, mutta väkisinkin välillä puseroon iskee epäilyksen siemeniä, kun tulevaisuus on hyvin epävarmaa. Useimpina päivinä se ei juurikaan vaikuta mihinkään, mutta joskus iskee niitäkin päiviä jolloin se selkeästi kaihertaa mieltä.

Samalla kun kaikki epäilyttää ja ehkä ihan vähän hetkittäin ahdistaa niin olen myös innoissani tulevasta vuodesta. Olen jo ilmoittautunut parille avoimen yliopiston kauppatieteelliselle kurssille. Jos joku olisi vielä kolmisen vuotta sitten kertonut, että innostun kauppatieteellisen opiskelusta niin olisin varmaan silmiä pyöritellen nauranut päin naamaa. Hassua miten sitä mieli ja kiinnostukset muuttuu kun kasvaa. Niiden lisäksi ajattelin syksyllä tehdä myös pari kurssia oikeustieteellisestä. Näiden lisäksi suunnitelmiin kuuluu myös hieman vapaaehtoistyötä, urheilua, matkustelua ja töiden hakua. Tylsä syksy ei siis todellakaan ole tulossa!

Ehkä kuitenkin loppujen lopuksi olen syksystä vaan innoissani. Vaikka kaikissa vuodenajoissa onkin puolensa, niin rakastan syksyä! Rakastan, kun voin heittää päälle farkut, neuleen, saappaat ja huivin. Rakastan niitä ihanan kirpeitä syysaamuja ja pientä usvaa. Rakastan syksyn kaikkia ruskan värejä eikä sadekaan silloin haittaa mitään. Rakastan aurinkoisia syyspäiviä ja syksyistä tuoksua luonnossa. Rakastan pimeitä syysiltoja jolloin voin käpertyä ikkunan viereen juomaan kaakaota, lukemaan hyvää kirjaa ja kuuntelemaan sadepisaroiden iskeytymistä ikkunalaudalle. Ehkä siksi viihdynkin Briteissä niin hyvin; siellähän on suorastaan ainainen syksy (välillä kurjempi, välillä vähän mukavampi), hah!

Viikon päästä pääsen nauttimaan syksystä akselille Lontoo-Pariisi-Kööpenhamina. Kolme kaupunkia joihin kaikkiin olen ihan korviani myöten ihastunut. Ehkä tästä ja seuraavistakin vuosista tulee ihan mahtavia!

Minkälaisia syysfiiliksiä teillä on?

(kaksi kuvaa joissa ei ole 'leimaa' ovat pinterestistä, muut ovat omia kuviani Skotlannista)