So..what are your plans?

That is probably the question that almost every graduate fears/hates/loathes and wants to avoid at every cost. At least if that graduate 1.doesn't know what he/she wants to do, 2. knows but hasn't managed to achieve it (yet) 3. knows but the answer includes many factors and options so explaining takes forever and is usually followed by a blank stare from the person asking. I belong to the category number three.

Tulevaisuudensuunnitelmien kysely on varmaan lähes jokaisen vastavalmistuneen painajainen, jota halutaan välttää hinnalla millä hyvänsä. Tai näin ainakin jos kyseinen vastavalmistunt joko 1.ei tiedä mitä haluaa tehdä, 2. tietää, mutta ei ole onnistunut saavuttamaan sitä (vielä) 3. tietää, mutta siihen liittyy niin monta vaihtoehtoa ja muuttujaa että sen selittäminen kestää pienen ikuisuuden ja perään saa yleensä vielä keskustelukumppanilta tyhjän katseen. Itse kuulun kategoriaan kolme.
 
After you graduate there are plenty of options to choose from or at least there is if you have graduated from a University in the UK and are planning on staying there. This is because the UK is full of graduate schemes and to most of them you can apply with any degree as long as you fulfill their academic requirements (quite often a 2.1 overall) and have done something else than just studied and partied like there's no tomorrow. These are both all good, but if you haven't been part of any societies, done any volunteering, worked and/or done sports you're really going to have hard time trying to answer all those 'lovely' competency based questions that many graduate scheme applications are full of. And that is what I've been doing lately. Researching graduate schemes and formulating my answers to questions asking, for example, about my leadership skills and asking me to describe a situation where I worked under pressure, what obstacles did I face and what was the end result..to name a few. Trust me, I'm so happy right now that I just didn't spend my degree buried under books in the library..Despite that, this whole thing feels like a lost cause, mission impossible..utopia.

Valmistumisen jälkeen on lukuisia vaihtoehtoja mitä tehdä seuraavaksi. Näin ainakin, jos valmistut brittiläisestä yliopistosta ja päätät myöskin hakea briteistä töitä. Näin koska Britannia on täynnä niin kutsuttuja graduate schemejä joista suurimpaan osaan voit hakea millä tutkinnolla vaan kunhan täytät ne perus akateemiset vaatimukset (useimmiten 2.1 keskiarvo) ja olet tehnyt muutakin kuin istunut nenä kiinni kirjassa tai bilettänyt kuin viimeistä päivää. Molempia toki kannattaa yliopiston aikana harrastaa, mutta jos aktiviteettisi rajoittuvat näihin niin olet niin sanotusti vähitään polviasi myöten suossa kun alat täyttelemään niitä hakemuksia ja keksimään perusteltuja vastauksia kysymyksiin kyvyistäsi johtaa, toimia tiimissä tai vaikkapa kuvailuun tilanteesta jossa toimit paineen alaisena. Lähes joka hakemuksesta löytyy myös kysymys töihin ja opiskeluun liittymättömistä aktiviteeteistasi (vapaaehtoistyö, järjestöt, urheilu jne). Tämä on juurikin sitä mitä allekirjoittanut on viime aikoina tehnyt. Tutkaillut graduate schemejä ja luonnostellut vastauksia moisiin kysymyksiin. Uskokaa pois, olen nyt äärimmäisen tyytyväinen siihen, että tein tutkintoni aikana vähän kaikkea yliopiston edustamisesta Nordic Societyn rahastonhoitajana toimimiseen. On edes jotain mistä ammentaa asiaa, vaikka tämä koko prosessi kyllä tuntuu jo ihan menetetyltä hankkeelta, toivottomalta ja ihan utopistiselta..vaikka en ole vielä oikein minnekään edes hakemusta lähettänyt.
You could also always study more which is my option number two. Studying in Finland doesn't really tempt me. There are Masters degrees in English buut just don't find them that interesting and generally just don't like the idea of living in Finland for the next two years at least. Studying in the UK doesn't tempt me either and that is purely because of the insane tuition fees. I don't really like the idea of paying over 10 000€ just for tuition fees when you could do a Masters somewhere in the continental Europe for free or for third of that price, at least. So after doing a bit of research on Universities around the world and the degree programs they offer I have decided to possibly send application to the University of Lund (Sweden) and the University of Amsterdam (Netherlands). Canada was also under consideration, UBC to be precise, but I am not sure I really want to move to Canada..Would love to go there for a holiday tho!

Ainahan voi vaikka opiskella lisää, mikä on myös itselleni toinen vaihtoehto. Opiskelu Suomessa ei nappaa. Toki Suomestakin löytyy englanniksin maisterin tutkintoja, mutta en ole löytänyt vielä yhtään joka olisi todella mielenkiintoinen, ja muutenkin Suomessa asuminen ei houkuttele. Opiskelu Briteissä ei myöskään nappaa kauheasti ja syynä siihen ovat lukuvuosimaksut. En ole valmis laittamaan (vaikka sen rahan saisinkin jotenkin kasaan) yli 10 000€ lukuvuosimaksuihin, kun voin tehdä mielenkiintoisen ja hyvän tutkinnon jossain päin manner Eurooppaa ilmaiseksi tai alle kolmasosalla tuosta hinnasta. Joten, tehtyäni hieman tutkimusta olen päättänyt mahdollisesti hakea Lundin ja Amsterdamin yliopistoihin. Kanada oli myös jonkin aikaa yksi vaihtoehdoista, UBC jos tarkkoja ollaan, mutta en ole ihan varma haluanko todella muuttaa Kanadaan..lomailu siellä kyllä kelpaisi!
 I must admit I've been very indecisive in regards to the Universities. One moment I am 100% certain that my first choice would be Amsterdam and then the next day I start thinking that maybe..UBC! Naturally I need to get in to these Universities first but the thing is that I don't really want to apply to UBC unless I'm sure that's where I want to go next year, don't really fancy paying a 100€ application fee just for fun. Aaah, decisions decisions..Would be great to get a place in a graduate scheme by early next year and then I wouldn't have to think about anything like this anymore. A girl can always dream!

Täytyy myöntää, että olen ollut kuin tuuliviiri mitä tulee yliopistovalintoihin. Yhtenä päivänä olen 100%, että Amsterdam on ykkössuosikkini ja seuraavana päivänä alankin miettimään, että ehkä se UBC sittenkin. Tietenkin voi olla etten edes pääse kaikkiin hakemiini sisään, mutta UBC päätöstä ei viitsi jättää siihen hetkeen sillä pelkkä hakumaksu on sadan euron luokkaa eikä moista summaa viitsisi maksaa vaan sen takia, että hakee vähän huvikseen olematta varma että haluaa varmasti juuri sinne. Aahhh, päätöksiä päätöksi. Olisi ihan loistavaa saada paikka jossain graduate schemessä alkuvuonna niin sitten ei tarvitsisi miettiä mitään tälläistä enää. Aina sopii unelmoida.

2 comments

  1. Onnea hakuihin! :) Onko Kanadassa, Alankomaissa ja Ruotsissa minkälaiset haut ja lukukausimaksut? Minuakin alkoi kiehto Amsterdam ja UBC. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Kandin tutkinnoista en tiedä sen pahemmin, mutta maisteriin Kanadassa ja Alankomaissa on molemmissa lukuvuosimaksut. UBC:ssä tosin kaikille politiikan maisteri opiskelijoille taataan rahoitus joka kattaa ne lukuvuosimaksut ja Alankomaissa se on EU opiskelijoilla vaan 1900€n luokkaa. Ruotsissa ihan ilmaista :) Hakuun tarvitaan yleensä ainakin 2-3 akateemista suositusta ja personal statement.

      Delete