Kodista

Wednesday, 11 November 2015

Kaikista kodeista, joissa olen asunut tämä nykyinen on ehdottomasti suosikkini. Ehkä hieman pienehkö, mutta kuitenkin pohjapiirroksen ansiosta itselleni täydellisen kokoinen 28 neliön yksiö, joka sijaitsee sopivan lähellä keskustaa. En ole pahemmin panostanut juuri tämän asunnon sisustukseen, koska olen koko ajan tiennyt, että on hyvin todennäköistä etten tule asumaan tässä edes kokonaista vuotta, mutta olen ihan ihastunut tähän kotiin. Jos sijainti olisi toisessa kaupungissa, voisin helposti kuvitella asuvani tässä pidempäänkin. Ainoat pienet miinukset, joita asunnosta keksin ovat parvekkeen ja astianpesukoneen loistaminen poissaolollaan.


Tämä soma yksiöni on saanut minut hetkittäin miettimään, mitä järkeä on taas lähteä muille maille, kun on jotenkin asettautunut Suomeen. Heti perään tulee kuitenkin aina todettua, että miksi siinä ei olisi järkeä. Helpompaa toki olisi vaan jäädä tänne, mutta helpompi ei aina ole parempi. Voin ymmärtää tai jos en aina ymmärtää, niin ainakin arvostaa niiden mielipiteitä, jotka mieluummin asettautuvat jonnekin kuin lähtevät tukka putkella maailmalle, mutta itse en ainakaan vielä ole siinä pisteessä. Välillä toki melkein toivon, että olisin.
Niin ihana kuin asuntoni nyt onkin asua ja niin kamala läävä kuin tuleva Rooman asuntoni voikin olla, niin se on silti Rooma! Mahdollisuus asua keväisessä Italiassa, oppia uutta kieltä, kokea livenä Etelä-Eurooppalaista kulttuuria, matkustella, syödä paikallista ruokaa, lähteä viinikierrokselle Toscanaan (hip hei keski-ikä, täältä tullaan!), tutustua uusiin ihmisiin..eritoten tehdä Roomasta hetkellisesti se oma koti. Nuo kaikki ovat asioita, jotka loppujen lopuksi epäröimättä valitsen tämän ihanan yksiön ja sen asettautumisen sijaan. Samalla kuitenkin epäilen vähän, onko se lähteminen kaikissa tilanteissa kuitenkaan fiksuinta.
Olen alkanut myös bongailemaan potentiaalisia mielenkiintoisia kohteita, jonne voisin hakea työharjoitteluun Rooman jälkeen. Eikä yksikään niistä ainakaan toistaiseksi tarkoittaisi kotia Suomessa. Ei välttämättä edes kotia Euroopassa. Kerran kun on menestyksekkäästi lähtenyt päähänpistosta ulkomaille, on lähteminen sen jälkeen aina vaan helpompaa ja houkuttelevampaa. Näin ainakin omalla kohdallani. Lisäksi perheettömänä sinkkuja voi vaan ottaa ja lähteä oman mielen mukaan.

Vanhempani ja ystäväni eivät välttämättä aina kovasti pidä uusimmista päähänpistoistani, mutta niin kuin hyvä ystäväni kuultuaan uusimmista ideoistani totesi "mut sä ootki semmoi...marika"

No comments:

Post a Comment


CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan