Otteita ensimmäisestä soolomatkasta

Päätin jo jokunen aika sitten etten halua missään nimessä sellaista elämää, jossa jätän matkoja ja mahdollisuuksia välistä sen takia ettei ole seuraa lähteä. En halua miettiä vanhempana, että olisin mennyt sinne ja sinne tai kokeillu eri asioita, mutta kun ei ollut ketään kenen kanssa mennä. Eihän juuri tätä elämää elä kukaan muu kuin minä itse, eikä sen pitäisi olla niin riippuvainen siitä, mitä muut tekevät. Olenkin ollut vuoden alusta asti valmis nappaisemaan lennot yksin jonnekin matkakohteeseen, mutta matkaseuraa onkin yllättäen pulpahtanut vähän joka puolelta. Tämä pulpahtelu kuitenkin hyytyi kesäkuun jälkeen ja kun huomasin, että matkalistallani olleeseen Islantiin saikin kohtalaisen hintaisia suoria lentoja en hetkeäkään epäröinyt ostaa niitä itselleni.



Siitä alkoi matkasuunnitelmat, joita oli jotenkin virkistävä tehdä ihan vain itsekseni. Ainoa, millä oli väliä oli se mitä itse halusin tehdä ja nähdä. Näistä vähitellen muotoutuikin pitkä lista, jota oli ajanpuutteen takia pakko karsia ja loppujen lopuksi päädyin kiertelemään Golden Circlen, tutkailemaan Islannin etelä-rannikon huikeita maisemia, kävelemään pitkin poikin Reykjavikin söpöjä katuja värikkäiden talojen lomassa ja bongailemaan villejä valaita ja delfiinejä mereltä käsin. Alusta asti odotin jonkinlaista uutta matkajännitystä, ehkä jopa ahdistusta siitä miten selviän yksin tai haikeita fiiliksiä toivoen, että mukana olisi seuraa.

Mitään näistä ei kuitenkaan missään vaiheessa tullut. Sen sijaan matka Reykjavikiin sujui uskomattoman sujuvasti ja pian olinkin pikaisen hostelli-piipahduksen jälkeen syömässä saksalaisen jäbän kanssa hodareita vesisateessa ja vertailemassa joulukaupassa pilke silmäkulmassa Suomen ja Saksan jouluperinteitä. Seuraavana päivänä tutustuin turistipysäkillä herttaiseen vanhaan kanadalaiseen pariskuntaan ja naureskelisin kalifornialaisen soolomatkailijan kanssa Thringvellirin kansallispuistossa meidän selfieiden ottoyrityksille (soolomatkailijalle ihan täysin sallittua)..

Reykjavikia tutkailin tyytyväisenä itsekseni, poiketen erilaisiin pikkuputiikkeihin hypistelemään paikallisia luomuksia ja vietin pienen ikuisuuden kirjakaupassa tutkailemassa tarjontaa. Kuljin ristiin rastiin pitkin katuja, hetken mielijohteesta poikkesin ihailemaan Hallgrimskirkjan huipulta avautuvaa kaupunkinäkymää ja ahdoin kahvilassa itseni liian täyteen porkkanakakkua.

Illemmasta olin aivan puhki ja lähes valmis aikaisin nukkumaan, kun uudet huonekaverini saapuivat kirjaimellisesti ryminällä sisään. Ennen kuin ehdin oikein edes tajuta, mitä oli tapahtunut istuin jo pääkadun varrella syömässä päivän kala-annosta ja juomassa islantilaista olutta kahden aussin ja yhden saksalaisen nuoren miehen kanssa, jotka olivat juuri palanneet Reykjavikiin useamman päivän vaellukselta jostain kirjaimellisesti keskeltä ei mitään. Seuraavana päivänä, kun muut kaverukset vielä nukkuivat, keräilin itseni aikaisin aamupalalle jossa juttuseurana oli tällä kertaa ensimmäisellä soolomatkallaan ollut jenkki, joka oli jatkamassa Islannista vielä Pariisiin ja Lontooseen ennen paluutaan Washingtoniin ja kertoi innoissaan matkasuunnitelmistaan.

Päivän vietin suorastaan huumassa ihaillen aurinkoista etelä-rannikkoa. Maisemat olivat jatkuvasti ympärillä niin upeat etten ole ihan varma muistinko aina edes hengittää, syömisestä puhumattakaan sykkiessäni kamera kädessä ympäriinsä. Toisinaan en tosin muistanut edes kuvata, kun jumituin vain tuijottamaan ympärilleni. Välillä seisoin niin lähellä mahtavaa vesiputousta, että kameran linssi oli hetkessä täynnä vesipisaroita, toisena hetkenä tuijotin niska kenossa tulivuorelle, kiipeilin vesiputouksen takana tai kävelin pitkin mustaa hiekkarantaa Pohjois-Atlantin aatojen iskien täydellä voimalla rantaan. Islanti todella on henkeäsalpaavan kaunis maa.

Palatessani illalla hostellille olivat edellisillan seuralaiset paikalla odottamassa ja lähdettiin taas yhdessä syömään. Väsyneenä, mutta onnellisena tanssahtelin illalla vielä irkkupubissa ja mietin, miten mukavan hassua elämä osaakaan välillä olla: olin irkkupubissa Islannissa kuuntelemassa irlantilaisen esittämää loistavaa livemusiikkia ruotsalainen siideri kädessä, lennokkaan aussin ja hauskan saksalaisen kanssa.

Viimeisenä päivänä alkoi jo selkeästi olemaan kipeä olo, mutta siitä huolimatta seisoin kunnon lämpöpuku päällä hyytävässä tuulessa laivan kannella, kuuntelin aaltojen roisketta ja bongasin elämäni ensimmäiset villivalaat ja delfiinit. Lämpöisen ja maukkaan hummerikeiton jälkeen hain tavarani hostellilta ja lähdin väsyneenä lentokentälle yölentoani varten. En todellakaan olisi ollut valmis vielä lähtemään takaisin Suomeen, koska aika Islannin tutkimiseen tuntui loppuneen auttamatta kesken..mutta niin oli loppumassa rahatkin.

Islanti ja soolomatkailu veivät täysin mennessään.