Super söpö Symi

Sunday, 11 September 2016

Herättiin yksi aamu aikaisin ja suunnattiin satamaan, jossa hypättiin Symin saarelle suuntaavaan lauttaan. Symi on pikkuinen saari, joka sijaitsee n.44 km päässä luoteeseen Rodoksessa, Turkin rannikolla. Tämä pikkuinen saari on itse asiassa vain 13km pitkä ja 8km leveä.

Istuskeltiin kannella nauttimassa aamuisesta auringonpaisteesta ja tuulen tuiverruksesta. Kahvi kädessä, yllättävän hyvää paninia mutustellessa ja merimaisemia ihaillessa oli ehdottomasti täydellisen raukea lomafiilis. Hieman päälle tunnin matkan jälkeen eteemme alkoi vähitellen avautumaan näkymä kauniiseen Symin satamaan, jota reunustaa värikkäät talot ja korkeat kukkulat.
Siirryttiin pikavauhtia lautalta maihin ihailemaan hiljaisen ja rauhallisen kylän maisemia. Toisena rauhallisuuden jälkeen huomio keskittyi tuulenviren puuttumiseen ja Rodokseen verrattuna paahtavaan kuumuuteen, joka jo aamusta hohkasi täysillä niskaan. Käveltiinkin vesipullojen kanssa seuraavat tunnit vaan superlaiskasti ympäriinsä.
Totesin aika nopeasti, että jos ikinä polttaisin itseni totaalisesti loppuun niin tämä ei olisi yhtään hassumpi ympäristö toipua siitä.
Merimaisemien ihailun jälkeen lähdettiin tutkimaan kujia ja päädyttiin suosituksesta kapuamaan rappusia ylös..ylös...ylös. Helle oli aika paahtava, portaat hapottavat ja mä en voinut olla miettimättä kuinka tuskaa olisi hoitaa muutto johonkin niistä matkan varrella olevista rinnetaloista.

Talot ja niiden väleissä poukkoilevat kujat olivat kuitenkin uneliaan kauniita ja todella rauhallisia. Tuntui paikoittain ettei kesäkuun alussa sellaisessa keskipäivän helteessä koko kylässä ollut ketään muita kuin me.
Rappusten varrella istuskelee myös jo ilmeisesti jossain määrin legenda-mummo, paikallinen vanhempi nainen joka iskee käteesi kylmän vesimukin ennen kuin ehdit hihkaista kissa ja samalla saatat nopeasti huomata ostaneesi kolme pussia, tai kuulemma ilmeisesti joissain tapauksissa jopa enemmän, paikallisia kuivattuja yrttejä. Lady on selkeästi keksinyt, miten hyödyntää bisnesmielessä rappusia ylöspäin vaeltavat turistit.
Tutkailtuamme hetken, mitä kaikkea huipulta löytyi päätettiin suunnata takaisin satamaan päin etsimään lounaaksi kunnon mereneläviä. Matka alaspäin taittuikin huomattavasti kevyemmin ja pian löydettiin itsemme pienestä kalaravintolasta tuulettimien ympäröimänä. Eikä aikaakaan kun kylmien kreikkalaisten oluiden lisäksi pöytään kannettiin iso jaettava annos mereneläviä.
Pikkuisia fisuja, joita oli täydellinen dipata makoisaan tzatzikiin, herkullisia katkarapuja, suussa sulavaa mustekalaa ja simpukoita, jotka tällä hetkellä kantavat titteliä parhaat syömäni simpukat ikinä.
 Kuljeskeltiin ruuan jälkeen vielä hetki ja ihailtiin aivan upeaa turkoosia vettä, jonne olisi tehnyt mieli vain hypätä vaatteet päällä uiskentelemaan. Istahdettiin lopuksi rantapöytään nauttimaan jälkiruuaksi sorbetit, jotka syötiin molemmat raukeassa hiljaisuudessa.
Tämän jälkeen olikin sopivasti aika suunnata paluulautalle, jossa löydettiin mukavat kansipaikat paluumatkaa varten. Tilaa oli onneksi paljon, joten asettelin laukkuni tyynyksi, kääriydyin ohueen pitkähihaiseen ja loikoilin pitkälläni kuunnellen aaltoja lähes koko matkan takaisin Rodokselle.

No comments:

Post a Comment


CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan