Ihana ja ahdistava syksy

Monday, 26 August 2013

Olisin voinut kirjoittaa tämän tekstin jo pariin kertaan viime viikkojen aikana. Toisina päivinä pienoinen ahdistuksen (tai identiteettikriisin?) tunne on ollut vahvempi, toisina päivinä sitä ei ole ollut lainkaan. Joka tapauksessa nämä tuntemukset eivät ole tulleet yllätyksenä. Arvelin jo viime keväänä, että siinä vaiheessa, kun alkaa koittamaan aika jolloin viimeiset neljä vuotta olen suunnannut Skotlantiin voi jonkinlaisia kriisin poikasia alkaa ilmaantumaan.
Mistäkö tämä sitten johtuu? Siitä samalla jännittävästä ja kivasta, mutta myös hieman pelottavasta ja ahdistavasta elämäntilanteesta jolloin et oikein tiedä mitä tulee tapahtumaan. Haaveita ja toiveita löytyy, vaikka muille jakaa, mutta mitä jos et pääsekään toteuttamaan niistä oikeasti mitään? Mitä jos et yksinkertaisesti saa sen alan työtä mitä haluat eniten? Tai edes sitä mitä haluat toiseksi eniten? Ja mitä, kun et edes tiedä mitä haluaisit toiseksi eniten? Sinulla on plan A joka on rehellisyyden nimissä ehkä jokseenkin jopa utopistinen, mutta ei lainkaan varsinaisesti plan B:tä. Ainakaan sellaista, joka olisi yhtään sen todennäköisempi.
 Pitäisi nyt myös sopeutua asumaan vuosi Suomessa. Vaikka Suomi on kotimaa, ja siellä on tullut asuttua huomattavasti enemmän tässä elämän aikana kuin Briteissä, niin kyllä tänne hetkeksi asettuminen silti vaatii sopeutumista. Tietenkin maan vaihtaminen itsessään on suuri juttu, mutta siihen päälle tulee vielä kaikkia pikkujuttuja joihin on tottunut ja joita toisessa paikassa kaipaa. Jollain hassulla tavalla tunnen itseni täällä välillä jotenkin 'outolinnuksi.' En ole varma miten sitä tunnetta voisi edes lähteä kunnolla kuvailemaan ja, jos lähtisin sitä kuvailemaan niin se vaatisi varmaan jo ihan oman postauksensakin jo..Ei sillä, että olisin mitenkään pesunkestävä britti, en todellakaan. Olen varmaan jonkinlainen kahden maan välinen hybridi..
En halua, että kukaan ajattelee, että nyt jotenkin valittaisin ja surkuttelisin, että minulla on niiin rankka elämä. Ei ole ja itse asiassa pidän itseäni onnekkaana, koska olen päässyt tekemään asioita joista joskus vaan unelmoin. Kuitenkin sen tajuaminen, että tietty mahtava vaihe elämässäsi on ohi on samalla jännittävää ja hirmu surullista. Ne neljä vuotta jotka vietin yliopistossa Skotlannissa ovat varmaankin toistaiseksi elämäni parhaat neljä vuotta ja, vaikka en haluaisikaan jäädä junnaamaan samaan niin sen tajuaminen, että kyseinen ajanjakso on nyt todella täysin ohi on yksinkertaisesti hieman surullista ja haikeaa. Tiedän, että edessä on varmasti vielä paljon kaikkea mahtavaa ja kannattaa elää päivä kerrallaan, mutta väkisinkin välillä puseroon iskee epäilyksen siemeniä, kun tulevaisuus on hyvin epävarmaa. Useimpina päivinä se ei juurikaan vaikuta mihinkään, mutta joskus iskee niitäkin päiviä jolloin se selkeästi kaihertaa mieltä.
Samalla kun kaikki epäilyttää ja ehkä ihan vähän hetkittäin ahdistaa niin olen myös innoissani tulevasta vuodesta. Olen jo ilmoittautunut parille avoimen yliopiston kauppatieteelliselle kurssille. Jos joku olisi vielä kolmisen vuotta sitten kertonut, että innostun kauppatieteellisen opiskelusta niin olisin varmaan silmiä pyöritellen nauranut päin naamaa. Hassua miten sitä mieli ja kiinnostukset muuttuu kun kasvaa. Niiden lisäksi ajattelin syksyllä tehdä myös pari kurssia oikeustieteellisestä. Näiden lisäksi suunnitelmiin kuuluu myös hieman vapaaehtoistyötä, urheilua, matkustelua ja töiden hakua. Tylsä syksy ei siis todellakaan ole tulossa!
Ehkä kuitenkin loppujen lopuksi olen syksystä vaan innoissani. Vaikka kaikissa vuodenajoissa onkin puolensa, niin rakastan syksyä! Rakastan, kun voin heittää päälle farkut, neuleen, saappaat ja huivin. Rakastan niitä ihanan kirpeitä syysaamuja ja pientä usvaa. Rakastan syksyn kaikkia ruskan värejä eikä sadekaan silloin haittaa mitään. Rakastan aurinkoisia syyspäiviä ja syksyistä tuoksua luonnossa. Rakastan pimeitä syysiltoja jolloin voin käpertyä ikkunan viereen juomaan kaakaota, lukemaan hyvää kirjaa ja kuuntelemaan sadepisaroiden iskeytymistä ikkunalaudalle. Ehkä siksi viihdynkin Briteissä niin hyvin; siellähän on suorastaan ainainen syksy (välillä kurjempi, välillä vähän mukavampi), hah!
Viikon päästä pääsen nauttimaan syksystä akselille Lontoo-Pariisi-Kööpenhamina. Kolme kaupunkia joihin kaikkiin olen ihan korviani myöten ihastunut. Ehkä tästä ja seuraavistakin vuosista tulee ihan mahtavia!

Minkälaisia syysfiiliksiä teillä on?

(kaksi kuvaa joissa ei ole 'leimaa' ovat pinterestistä, muut ovat omia kuviani Skotlannista)

6 comments:

  1. Kauppatieteet on mielenkiintoisia :)
    Itse vaan tiedän, että mun matikantaitoni ei riitä kyseisen alan opiskeluun, valitettavasti :(
    Oikeustiedekin vaikuttaa ihan mukavalta :) :)
    Syksy on ihana vuodenaika omalla tavallaan :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Syksyssä, nimenomaan alkusykyssä, on vaan sitä jotain:)
      Juu, noi molemmat on tosi mielenkiintosia. Mä tosin olen aina ollut kiinnostunut monesta eri aineesta, ihme että ikinä sain päätettyä mitä lähdin yliopistoon opiskelemaan.

      Delete
  2. Mä rakastan syksyssä ihan samoja juttuja! Alkusyksy on kyllä niin ihanaa aikaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin on! Odottelen sitä jo kovasti..:)

      Delete
  3. Mua ahdistaa ja vahan myos epailyttaa tuleva syksy mutta toisaalta olen innoissani tulevista muutoksista. Joten ymmarran tunteen hyvin :D Ja ma olen kylla ihan innoissani odottamassa syksya, hyva siita tulee ja asioilla on tapana jarjestya :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva tietää etten ole yksin näiden tunteiden kanssa, vertaistukea :D Olen samaa mieltä, että asioilla on yleensä tapana järjestyä joten eiköhän kaikki meillä molemmilla loksahda kohdilleen :)

      Delete


CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan