Aamuista

Sunday, 11 October 2015

Jos jokin asia itsessäni tällä hetkellä todella ärsyttää ja turhauttaa on täysi kykenemättömyyteni ylläpitää fiksua unirytmiä muutoin kuin työaikana. Kesällä heräsin aina ihan hyvin niin, että olin töissä aamuvuoroissa helposti ennen KUUTTA enkä useimpina päivinä tarvinnut iltapäivästä päiväunia. Toki välillä väsytti niin, että tuntui kuin olisi valmis antamaan ihan mitä tahansa päästäkseen edes hetkeksi nukkumaan, mutta nousin kuitenkin ja sain aina aikaiseksi jotain. Sanon heipat työlle ja moikat opiskelulle niin Booom, hyvä jos olen sängystä ylös ennen kahtatoista.

Minä vihaaaaan sitä! Haluaisin olla aamuvirkku, herätä aikaisin, nauttia aamukahvista ja aamupalasta oikeasti aamuaikaan ja saada jotain hyödyllistä aikaiseksi ennen iltapäivää. Eikä niin, että iltapäivän saavutus on aamupala ja vaatteiden pukeminen päälle, jonka jälkeen alan pohtimaan mitä päivän aikana pitäisi saada aikaiseksi. Tuntuu, että kaikki muut ovat tässä aamuvirkkumeiningissä Paljon parempia kuin minä. Kesällä se onnistuu, kun on töitä ja valoisaa, mutta sen jälkeen meininki muistuttaa vähän karhua talviunilla.
Luulin jonkin aikaa, että tämä on itselleni jokin uusi Suomi ilmiö kunnes muistin, että itse asiassa sama se oli Glasgowssakin. Oli harvinaisempaa, että ilmestyin aamuluennoille kuin etten ollut siellä. Silloisen poikaystävän kanssa meillä oli usein samoja aamuluentoja ja kun hän reippaasti lähti kelistä huolimatta aina suuntaamaan ylipistolle, minä huidoin kädellä heipat ja käperryin vaan tiukemmin pehmoiseen peittoon kylkeä kääntäen.

Aamut kuuluu päivässä lempiaikaani ja olisikin kiva viettää ne muutenkin kuin nukkumalla tai peittoon kietoutuneena miettien, kuinka voisi olla ihan fiksua nousta ylös. Ehkä tässä on osittain ainakin kyse itsekurista (tarkemmin sanottuna sen puutteesta) ja suunnattomasta mukavuudenhaluisuudesta. Olen myös äärettömän huono menemään aikaisin nukkumaan ja yleensä se on nimenomaan siitä malttamisesta kyse: kun olisi muka vaan niin paljon kaikkea, mitä haluaisi vielä tehdä.
On kuitenkin pakko alkaa ottaa itseä niskasta kiinni ja yrittää kääntää tämä unirytmi jotenkin fiksummaksi. Jos jollain on tähän jotain häikäiseviä vinkkejä, niin kertokaa ihmeessä. Vertaistuki on myös tervetullutta vai olenko oikeasti ainoa, joka on näin iltavirkku?

Kaikki kuvat löytyvät pinterest-boardini kautta (learning to love mornings), eikä credit yhdestäkään kuvasta kuulu minulle.

No comments:

Post a Comment


CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan