Kanadalainen kiitospäivä

Wednesday, 14 October 2015

Maanantaina oli virallisesti kanadalainen kiitospäivä ja sain kanadalaiselta ystävältäni, joka on täällä poikaystävänsä kanssa viettämässä vaihtosyksyä, kutsun juhlistamaan sitä perinteisen kiitospäiväaterian pariin. Meitä oli paikalla mukavan sekalainen joukko kanadalaisia, suomalaisia, saksalaisia ja yksi espanjanlainen.


Illan hostit olivat suorastaan vaatineet kaikkia saapumaan paikalle mahdollisimman nälkäisinä, joten viinimukiemme kanssa tuijoteltiin kiiluvin silmin, kun pöytään kannettiin kokonaisen kalkkunan lisäksi kinkkua, perunamuussia, kalkkunatäytettä, porkkanoita, ruusukaalia ja sipulia, leipää, ruskeaa kastiketta, marjahilloa ja papuja.
Samalla kun sivistyneesti siemailtiin viiniä kertakäyttömukeista ja ahdettiin itsemme täyteen ruokaa, saimme kuulla molempien kanadalaisten kiitospäiväperinteistä, suosikkiruuista ja kiitospäivän tarkoituksesta. Selvennyksenä tuli ettei se juurikaan ole uskonnollinen juhla, vaan silloin juhlitaan satoa ja siksi pöydässä onkin kalkkuna ja mahdollisimman paljon juureksia. Juhlan teemaan kuuluu luonnollisesti myös olla kiitollisia kaikesta vuoden aikana tapahtuneesta hyvästä.

Pöydän ääressä kävi jatkuvasti kovaääninen ja iloinen höpötys, kun vertailtiin muun muassa eri maiden ruokaperinteitä, jouluruokia, luonnosta löytyviä villieläimiä (tässä vaiheessa keskusteltiin myös siitä, mitä tehdä jos karhu tulee vastaan, hämähäkkipuremian aiheuttamista reaktioista ja hirvistä), kielten opiskelua, vuodenaikoja, hintatasoa, alkoholin käyttöä..Kaiken kaikkiaan koko illan vallitsi mukava yhteisolon tunne ja oli taas avartavaa päästä juttelemaan muidenkin kuin suomalaisten kanssa. Huomasin itse asiassa jo hyvin aikaisessa vaiheessa Glasgowssakin asuessani, että ulkomaalaisten tuttavien ja ystävien kanssa juttelu on aina ihan parasta. Opit lähes joka kerta jotain uutta, et pelkästään kyseisestä henkilöstä, vaan myös toisesta maasta, sen kielestä ja kulttuurista. Samalla, kun opit uusista asioista ja eroavaisuuksia huomaat myös usein ettette loppujen lopuksi kuitenkaan ole niin kovin erilaisia.
Vaikka kaiken tuon mätön jälkeen alkoikin olla todella täysi ja mukavan unelias olo, piti vielä luonnollisesti mahduttaa masuun jälkiruokaa, joka tietenkin oli teeman mukaisesti ehkä hieman epäilyttävän näköinen, mutta herkullinen kurpitsapiiras.

Puolenyön lähestyessä alettiin kaikki olemaan lähes epämukavan täynnä ja todella uneliaita, joten oli aika kiittää ihanasta illasta ja suunnata kotiin. Sellainenkin ajatus heitettiin ilmoille, että seuraavan vuoden kiitospäivää voitaisiin juhlia vaikka Kanadassa. Ei mielestäni ollenkaan hassumpi idea.

Ystäväni ujutti vielä illan aikana laukkuuni soman purkin aitoa kanadalaista vaahterasiirappia kiitoksena alkusyksyn "mahtavasta tutoroinnista ja kaikesta avusta."  En tiedä, miten ikinä raaskin avata tuon..

No comments:

Post a Comment


CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan