Kaikissa vuodenajoissa on jotain ihanaa, mutta (alku)syksy on mielestäni ylivoimaisesti parasta aikaa vuodessa. Päivät alkaa lyhenemään ja iltaisin on ihanan tunnelmallista polttaa kynttilöitä, päivisin auringonkin paistaessa lämpötilat alkavat olemaan mukavan kirpsakoita ja ilma tuntuu raikkaalta, ympärillä on sateisinakin päivinä värikästä..whats not to like! Syyspukeutuminen neuleineen, huiveineen ja saappaineen on myös eniten omaan mieleen. Tämä aika vuodesta tuntuu aina myös jotenkin jonkin innostavan uuden alulta ja sen lopussa odottaa aina joulufiilistelyt. Itse asiassa, jos ikinä menen naimisiin niin ne on sitten ehdottomasti syyshäät vaahterapuiden ympäröimänä!
Omaan syksyiseen arkeeni on tällä hetkellä kuulunut lähinnä opiskelu. Aloittelen nyt toista maisterivuottani yliopistolla, kontaktituntien loistaessa poissaolollaan. Jollekin joka on edelleen suorittanut suurimman osan "yliopistourastaan" brittiläisen systeemin syleilyssä, alkusyksy ilman mitään luentoja ja seminaareja tuntuu vähän hassulta. Vuosi Suomessa on kuitenkin jo hyvin totuttanut tähän huomattavasti vapaampaan tyyliin hallita omia opiskeluja ja täytyy sanoa, että pidän tästä hieman
(ja välillä huomattavasti) enemmän kuin brittiläisestä tyylistä. Erityisesti siksi, että nyt kun aloittelen graduani ja halu saada se edistymään on suuri, niin on loistavaa saada suunnitella omat aikataulut hyvin vapaasti, ja suorittaa juuri niitä opintoja joita haluaa.
Siitä gradusta puheenollen. Siinä missä väkisin keksin itselleni kandin aiheen ja hampaat irvessä väänsin sen todella viime tingassa valmiiksi, syntyi gradun aihe oikeastaan jo viime keväänä ja on siitä lähtien muhinut mielessä ja muotoutunu selkeämmäksi. Tietenkään se ei vielä ole täysin rajattu, mutta olen ihan mielettömän innoissani sen aloittamisesta. Kävin viime viikolla tapaamassa paria proffaa aiheen tiimoilta, joista toinen on oma ohjaajani, ja lähdin molemmista tapaamisista intoa puhkuen. Tiedän, että tästä se into vielä jossain vaiheessa todennäköisesti ainakin ajoittain laantuu, mutta fiilikset ja lähtökohdat verrattuna kandin työhöni ovat kuin yö ja päivä. Luojan kiitos siitä!
Opiskeluiden ja näistä mahtavista syysilmoista nauttimisen ohella olen jatkanut ihanan pienen yksiöni fiilistelyä, haastanut itseni viettämään lähes lihatonta lokakuuta, seurannut ensimmäistä kertaa vuosiin kiinteästi sm-liigakiekkoa, nähnyt kavereita ja alkanut taas lukemaan muitakin kirjoja kuin niitä, jotka liittyvät suoraan opiskeluun
(tällä hetkellä ipadissa on kesken Amy Poehlerin Yes Please). Edistyminen on rajallisen ajan vuoksi pirun hidasta, mutta on onnistunut palauttanut mieleeni, kuinka paljon rakastankaan lukemista.
Kommenttibokseista saa aina välillä lukea, kuinka arkitset kuulumiset on parhaita ja niitä on nyt tänä syksynä todellakin luvassa. Tämä syksy on nimittäin täynnä opiskelua, kokkailuja, leipomista, urheilua ja muuta perusarkea, mutta kuitenkin ihanaa sellaista. Jotenkin kaikesta tälläisestä on nyt suuri into nauttia, kun tietää, että seuraava kevät tulee olemaan täynnä toisenlaista upeutta
(Italia ja kevät!), josta tulee tämänkaltainen perusarki olemaan aika kaukana.
No comments