Dim sum heaven @ Yauatcha

Dim sum kuuluu ehdottomasti allekirjoittaneen suosikkiruokiin. Ei pelkästään siksi, että se vaan on yksinkertaisesti hyvää vaan myös siksi, että dim sum on jotenkin hyvin seurallinen ruoka. Ainoa oikea tapa on syödä sitä hyvässä seurassa tilaten pöytä täyteen erilaisia herkullisia vaihtoehtoja, maistella niitä kaikkia ja porukassa jutustella mikä niistä oli parasta ja mitä ehkä voisi tilata lisää. Vielä parempi jos siinä sivussa pääsee maistelemaan jotain herkullista cocktailia ja saa loppuun maistuvaa teetä.

Kun sain tietää viettäväni pari päivää Lontoossa, ensimmäinen ajatukseni oli että dim sumia on pakko saada. Halusin päästä kokeilemaan jotain itselleni uutta paikkaa, jonka lisäksi piti tarjoilla dim sumia iltaan saakka eikä vain iltapäivään niinkuin monessa Chinatownin ravintolassa tuntuu olevan tapana. Hetken tutkailun jälkeen tulin siihen tulokseen, että Sohossa sijaitseva Michelin tähdenkin ansainnut Yauatcha vaikutti lupaavalta paikalta tiistai iltaiselle dim sumille.
Saavuttiin kahdeksan pöytävaraukseen hyvissä ajoin ja meidät ohjattiin samantien rappusia alas vilkkaan puheensorinan täyttämään kellarikerrokseen pöytään istumaan. Tykästyin samantien paikan eloisaan ja puheliaaseen ilmapiiriin (joka ei tosin välttämättä ole ideaali jos joku haluaa viettää hiljaisia romanttisia treffejä). Oli myös hauska katsella baaritiskin yhteydessä olevan pitkän akvaarion värikkäitä asukkeja. Tarjoilija saapui nopeasti paikalle ruoka-ja drinkkilistojen kanssa, ja päästiin aloittamaan sitä illan vaikeinta vaihetta eli päättämään mitä kaikkea haluttiin maistella.
Ensin pöytään kannettiin tilaamamme juomat. Oma valintani veden rinnalle oli Cha la lai cocktail; vodkaa, tummia rypäleitä, oolong teetä, omena mehua ja shampanjaa. Tätä seurasi virta herkullisia ruokia: Har gau..
scallop shui mai
chicken shanghai dumblings
prawn cheung fun
crispy duck rolls
singapore stir-fry vermicelli noodles
Oltiin yhtä mieltä siitä, että kaikki mitä maistettiin oli todella herkullista. Omaksi suosikiksi kuitenkin nousi selkeästi nuo rapeat ankkarullat kastikkeineen. Vaikka olinkin lopuksi aivan ähky, harkitsin silti vakavasti vielä toisen annoksen tilaamista. Se jäi kuitenkin loppujen lopuksi seuraavaan kertaan (joka toivottavasti koittaa pian).

Hinnaltaan Yauatcha ei ole niitä ihan halvimpia dim sum- paikkoja, mutta ei myöskään mahdottoman kallis. Juomien ja service feen kanssa hintaa tuli euroissa n. 50 /henkilö. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan paikkaa, jos satut kulmille ja dim sum nappaa. Kannattaa kuitenkin sen verran ennakoida, että teet pöytävarauksen vaikka kyseessä olisikin arki-ilta niin et varmasti jää pettyneenä ulkopuolelle.

Onko teillä joitain lemppari dim sum paikkoja?

My little London trip

Alkuviikosta pääsin hieman lievittämään matkakuumetta ja Lontoo-kaipuutani noin neljän päivän visiitillä ihanan keväiseen ja aurinkoiseen Britannian pääkaupunkiin. Matka alkoi varhain sunnuntaina, kun suuntasin bussilla kohti lentokenttää jo ennen viittä. Näin aikaiset lähdöt painaa aina silmissä, mutta mahdollisti myös sen että olin jo puolenpäivän aikaan Sohossa herkuttelemassa aamupalaksi (tai oikeastaan päivän kolmanneksi aamupalaksi) vihreää smoothieta..
ja aamupalasuosikkiani Eggs Benedictiä. Pirun hyvää, mutta ei edelleenkään the Wolseleyn voittanutta.
Tarkoitus oli suunnata tämän jälkeen kiertelemään ahkerasti kauppoja, mutta piipahdettuani pikaisesti Zarassa, Mangossa ja Victoria's Secretillä totesin että univelan tuoma laiskuus voitti mennen tullen kaikenlaiset shoppailuhimot. Kaupoissa kiertely alkoi nimittäin lähinnä vain ärsyttämään, ja kyseinen ärsytys tuplaantui kun silmiin ei heti osunut jotain kivaa. Suunnattiinkiin loppujen lopuksi vaan ruokakaupan kautta kämpille rentoutumaan ja katselemaan Lontoon valoja parvekkeelta käsin.
Seuraavana päivänä heräsin pirteänä aikaisin ihanaan auringonpaisteeseen joka houkutteli samantien parvekkeelle nauttimaan suklaista lattea. En ole mikään mieletön kahvin rakastaja, mutta tämä tuntui loistavalta tavalta aloittaa päivä.
Lattea seurasi vielä pari köyhän ohutta lettua tuoreilla marjoilla..
jonka jälkeen olin valmis valloittamaan King's roadin vaatekaupat. Hakusessa tosin oli vain parit kengät (joten en nyt tiedä voiko sitä valloittamiseksi kutsua); klassiset kivat mustat korkkarit ja käytännölliset ja mahdollisimman mukavat ballerinat. Mielessä oli ennestään jo pari kauppaa joista saattaisin löytää ne unelma-yksilöt ja tällä kertaa aavistus meni myös aivan nappiin, vaikka lompakko toki olisi ehkä saattanut toivoa että ne löytyisi jostain muualta.
Ne juuri omaan silmään täydelliset nahkaiset mustat korkkarit löytyi siis mistäs muualta kuin L.K.Bennetiltä. Sen lisäksi, että kyseiset kengät miellyttää omaa silmää niin ne ovat myös jalassa äärimmäisen mukavat, mikä on itselle aivan ehdoton juttu. Mitä teet kivoilla kengillä, jos niillä kävely on kuin kävelisi pikku legojen päällä?! Puhumattakaan siitä, että kävelysi näyttää myös siltä kuin olisit pingviini joka kärsii tasapainohäiriöstä. Ballerinat taas löytyi odotusten mukaisesti French Solelta. Siellä olisin voinut seota ihan täysin; mahdottoman söpö pikkuliike täynnä ihania ballerinoja eri väreissä ja kuoseissa. Voin tässä vaiheessa ennustaa, että sieltä tulee tarttumaan mukaan tulevaisuudessa vielä pari jos toinenkin.
 Pari ensimmäistä päivää meni siis rennoissa ja hauskoissa tunnelmissa Lontoon fiiliksestä nauttien. Sitten koitti se aamu, jota varten Lontooseen varsinaisesti suuntasin eli assessment centre. Jos olette joskus lukeneet tai kuulleet niistä kaikkea kamalaa niin voin kertoa, että pääpiirteissään se on juuri sitä eli aika kamalaa. Oma aamuni lähti tyylikkäästi vielä liikkeelle sillä, että huomasin puvun housujeni, jotka vielä joulukuun alussa olivat suhteellisen sopivat, olevan aivan liian isot. Onneksi matkassa oli myös tilaisuuteen sopiva mekko, johon paniikinomaisesti vaihdoin ennen juoksemista bussiin, jossa meinasin sitten lentää tyylikkäästi nenälleni pitkin käytävää. Ei ihan siis sellainen tyylikäs ja rauhallinen alku Cityyn suuntaamiselle kuin saatoin ehkä mielessäni etukäteen kaavailla. Haluaisin pystyä kertomaan, että tästä alkoi mieletön nousukausi joka johti taianomaiseen suoritukseen assessment centerissä, mutta p*skat. Arvokasta kokemusta se oli silti ja jälkeenpäin olin pettymyksen sijaan vain äärimmäisen helpottunut, että se oli ohi.
Olin onneksi jo etukäteen aavistanut, että saattaisin tarvita traumatisoivan assessment centerin jälkeen päivääni jotain piristävää ja kivaa, ja täten tehtiin pöytävaraus illaksi kokeilemaan erästä dim-sum ravintolaa. Paikka oli sen verran loistava, että ansaitsee oman pienen postauksensa myöhemmin, mutta voin jo kertoa, että niitä herkkuja syödessä rankka aamu katosi aika nopeasti mielestä. Hyvä ruoka toimii aina kaikkeen. Great food cures everything, not alcohol! Tho, one cocktail is always a nice addition to the mix..
 Seuraavana päivänä oli harmikseni aika lennellä takaisin Suomeen. Onneksi paluulento oli vasta illemmasta, joten ehdin aamusta nauttimaan vielä Lontoon keväisestä säästä ja piipahtamaan Harrodsilla ostamassa töihin tuliaisiksi vähän suklaata. Harvemmin tulee nykyään ostettua tuliaisia miltään reissulta, mutta ajattelin että miesparat jotka joutuvat kestämään mua kahdeksan tuntia päivässä töissä ansaitsevat välillä vähän jotain hyvää.
Samalla pääsin myös ulkoiluttamaan uusia ballerinojani ja ostamaan itselleni vihdoin niitä Ladureen macaronseja! 
En ole mikään sokerihiiri, joten yksi epäonninen yksilö jäi matkustuksen ajaksi laukkuun ja löytyi sieltä seuraavana päivänä vakavasti liiskaantuneena pussiin kiinni. Hyviä ne kyllä oli (ainakin ne jotka ehdin ennen traagista liiskaantumista syömään). 
Tämän jälkeen hain hyvin vastahakoisesti laukkuni kämpiltä ja istahdin metron kyytiin kohti lentokenttää. Seisoskelin pihalla terminaalin edessä vielä hetken, koska en olisi millään malttanut mennä sisälle, koska ulkona oli niin ihana ilma ja koska se tarkoitti sitä, että olin jälleen kerran todella lähdössä pois. Faktoille oli kuitenkin taivuttava ja piristääkseni itseäni ajattelin istahtaa yo!sushiin katselemaan kierteleviä värikkäitä lautasia ja napsimaan vähän herkkuja. Tässä vaiheessa joku on saattanut ehkä huomata jonkinlaisen taipumuksen 'lohduttaa' itseäni hyvällä ruualla? Tai keksiä loistavia tekosyitä siihen miksi on hyvä hetki tuhlata vähän rahaa ravintolaruokaan..Guilty!
Kaivatun sushi ähkyn jälkeen alkoikin jo boarding. Pienen odottelun jälkeen päästiin ilmojen teille ja minä haikeana katselemaan ikkunasta taakse jäävää Lontoota.
Tälläinen pikainenkin reissu toi ihanaa piristystä arkeen. Toivottavasti pääsen pian uudestaan!