5 randomia faktaa

 Olen keittänyt koko lähes 28 vuotisen elämäni aikana muistaakseni vain kerran kahvia. Kyllä, vain kerran ja siitäkin on nyt useampi vuosi. Olen sitä toki juonut useammin, mutta keittänyt itse vain kerran. Mulla on asunnossa periaatteessa kahvinkeitin, mutta se kuulemma tekee pahaa kahvia enkä ole muutenkaan kokenut tarpeelliseksi sitä käyttää.

Sushia ja pakkailuja

Vielä joku kaunis päivä palkkaan jonkun pakkaamaan muuttoon tavarat mun puolesta. Itse asiassa, palkkaan jonkun hoitamaan kaiken mun puolesta ja lähden itse silloin vaan jonnekin lomalle. Henkilöksi, joka muuttaa todella usein, mä taidan vihata sitä tavaroiden siirtämisprosessia vähän turhan paljon. Lisäksi mulle tulee aina sellainen olo, että haluaisin vaan suunnilleen heittää ihan kaiken tavaran pois. Iskee oikein kunnon tavara-ahdistus ja haaveilen siitä, kuinka vaan kärräisin (tai oikeastaan joku kärräisi puolestani) kaiken kaatopaikalle. Ruikutus ei nyt kuitenkaan auta, vaan tavarat on saatava laatikoihin ja huomenna kiidän aamulla hakemaan uuden asuntoni avaimen, jonka jälkeen iltapäivällä saapuu muuttomiehet hoitamaan tavaroiden siirron. Sitten on n. 24h aikaa purkaa kaikki laatikot ennen kuin ne tullaan hakemaan pois. Sitten vanhan asunnon siivous, pari päivää lomaa ja töihin. Olisin hoitanut muuton paljon aikaisemmin alta pois, mutta avaimet saan siis vasta huomenna aamusta. Ai kysyt, että hajottaako? Kyllä.

Uudet kotikulmat

Keskiviikkona koittaa vihdoin muutto uuteen asuntoon Tampereen Tampellaan ja pääsen sen myötä sanomaan muuttaneeni elämäni aikana 14 kertaa. Vaikka muutto ärsyttää ja jokseenkin myös ahdistaa tällä hetkellä (ilman sitäkin olisi nyt ihan tarpeeksi tekemistä), niin en kuitenkaan malta odottaa! Tampella on sijaintinsa, maisemiensa ja veden läheisyytensä vuoksi kuulunut mun suosikkialueisiin Tampereella jo pitkään, joten ihan huippua päästä asumaankin siellä.

Ne hyvät vohvelit Tampereella

Tampereen Hämeenkadulta, tai Koskipuistosta josta yllä oleva aurinkoinen kuva on otettu, ei ole pitkä matka Ojakadulle, josta puolestaan löytyy aivan loistava vohvelikahvila.

Elämäni inflaatio

Mulla oli varsinkin koko lopputalven/alkukevään sellainen tunne, että jokin ei ollut ihan ok. Jollain tavalla tuntui, että kärsin tajuttomista sopeutumisvaikeuksista Suomeen yleensäkin, mutta en vaan itsekään meinannut millään keksiä miksi. Halusin kuitenkin jäädä tänne, enkä nimenomaan lainkaan katunut päätöstäni jäädä tänne. Joka kerta, kun mietin että voisin olla tällä hetkellä esimerkiksi Lontoossa niin mieleen tuli samantien iso kasa syitä, joiden takia on itse asiassa parempi tällä hetkellä olla täällä. Blogiin ei oikein meinanut löytyä mitään inspiraatiota, eikä oikein mihinkään muuhunkaan. Todella harmaat ilmat eivät auttaneet asiaa ja tuntui etten saanut mitään aikaiseksi. Se tosin oli oma moka, koska olin haalinut itselleni aivan mahdottoman määrän tekemistä, sitten stressasin ja ruoskin itseäni kun en saanut niitä tehtyä. En tosin tiedän olisiko kukaan voinut saada, sen verran överiksi meni. Kesää kohden fiilikset on olleet huomattavasti paremmat ja oon ollut muutenkin ihan perus iloinen oma itseni, mutta kuitenkin on kaivellut se, miksi on ollut jotenkin niin sopeutumaton olo. Joo, Suomessa on jotain pikkujuttuja, jotka vieläkin tuntuu ehkä vähän häiritseviltä..mutta niin niitä oli aikoinaan Briteissäkin. Tavallaan myös edelleen tunnen itseni vähän "hybridiksi", vähän kuin kahden maan välissä eläjäksi, kun ei missään paikassa ole ihan 100% kotonaan. Mutta ei sekään oikein toiminut syynä, koska niin on ollut pitkään, olen sopeutunut siihen ja tavallaanhan se on osoitus hienoista kokemuksista ja sinänsä rikkaus. Toissapäivänä koin sitten vihdoin jonkinlaisen ahaa-elämyksen tämän dilemman kanssa.

Blogissa uutta ilmettä

Blogissa on vihdoin jonkinlainen uusi ilme! Sain inspiraation ihan suoraan Lauralta, joka uudisti makeasti omaa blogiaan Etsyn valmiin templatin avulla. Olihan sitä pakko sitten itsekin kokeilla, koska olin jo aivan täysin puutunut siihen, miltä blogi näytti ennen ja musta ei saa koodaajaa, vaikka kuinka yrittäisi. Aluksi tarkoitus oli odotella kunnes olisi sopivasti aikaa blogin uudella ilmeellä leikkimiseen, mutta päädyinkin nyt ensihätään nappaamaan tälläisen hyvin simppelin lookin, jolla mennään nyt ainakin jonkin aikaa.

Omasta mielestäni ehdottomasti parannusta edelliseen! Onko teillä jotain mielipiteitä? :)

Kuulumiset ja vähän politiikan opiskelijan ajatusmaailmaa

Viime aikoina on ollut ehkä vähän kiire. Kävin tänään aamulla tekemässä tentin (tiedättekö sen hienon fiiliksen, kun luet ensimmäisen kysymyksen ja tuulettelet kuinka tiedät kaiken, vitonen tuleee, vain siirtyäksesi kysymykseen numero kaksi ja tajutaksesi, että siitä puolestaan et muuten muista mitään ja alat pohtimaan kuinka paljon se eka kysymys voi pelastaa..jep), kävin pyytämässä vaihtohakemukseni hyvin alustavaan learning agreementiin kv koordinaattorin nimmarin ja aloin lukemaan seuraavaan tenttiin. Lisäksi ensiviikolla olisi muutto uuteen kotiin Tampereella ja siirtyminen ainakin arkipäiviksi Lahteen päin töihin. Missähän vaiheessa mä pääsisin oikeasti kunnolla hengähtämään? Tuntuu, että ihan koko ajan on jotain, mistä enemmän tai vähemmän stressata. Paitsi kesätyöt, niistä nyt ei jaksa kukaan stressata. Pääasia, että niitä on..

Kuitenkin pakko kommentoida näin politiikan opiskelijana vähän näitä viime aikaisia vaaleja. Mitään kovin syvää analyysia tästä ei oo tulossa, mutta olin juuri ehkä jollain tasolla toipumassa tästä Suomen vaalituloksesta, kun britit menivät äänestämään..noh, niin kuin äänestivät. Sitten taas tuijottelin epäuskoisena uutisia ja mietin, että mitäs hittoa nyt tapahtui. Konservatiivit voittivat enemmistön ja saavat siis jatkaa brittien hallituksessa, ja David Cameron pääministerinä. Vaalipäivää edeltäneiden mielipidetutkimuksien mukaan taisto olisi ollut kohtalaisen tasaista konservatiivien (Tories) ja työväenpuolueen (Labour) välillä, mutta siinä sitten kävikin niin, että Labour otti kunnolla pataan. Eniten konservatiiveissa mua ehkä hiertää se, kuinka "yläluokkainen" puolue ne oikeasti tuntuu olevan. Esimerkiksi kehitysvammaisten tukien leikkaamisen ei ehkä pitäisi olla niitä ensimmäisiä säästötoimenpiteitä (miksi pitää viedä ekana niiltä joilla muutenkin menee heikommin?), bedroom tax:kin on vähän siinä ja siinä, samalla kun kuitenkin joku kettujahti olis ilmeisesti kiva saada niiden mielestä taas lailliseksi ja niin, EU äänestystä kehiin. *alapeukku*

Oli myös ihan kiinnostava huomata, että Glasgow-aikaisesta kaveripiiristäni ainoa, joka koskaan puolusti konservatiiveja tuli itse erittäin rikkaasta perheestä. Voin myöntää, että pari kertaa sieltä tuli niin tietämätöntä/ajattelematonta kommenttia, että teki mieli heittää sitä jollain (henkilö sattuu myös olemaan ex-poikaystäväni) ja otettiin pariinkin kertaan kiivaan sanallisesti yhteen, mitä politiikkaan tuli. Herra nyt sattui olemaan hieman enemmän tuolla politiikan "oikealla spektrumilla" kuin minä (vaikken itsekään mikään "himo vasuri" ole) :D

Britannian vaalitulokseen toki vaikuttaa erittäin uuno Britannian vaalijärjestelmäkin, joka voisi olla jo korkea aika uudistaa..SNP puolestaan totaalisesti puhdisti pöydän Skotlannissa ja ovat monessakin asiassa hyvin eri mieltä kuin konservatiivit. Voi todellakin sanoa, että hyvin mielenkiintoiset ajat edessä. Politiikan opiskelijana nämä vaalitulokset on ihan pirun mielenkiintoisia ja siinä mielessä innolla odotan, mitä tulee tapahtumaan.

Jonkinasteinen ajattelutasojen ero on ollut jännä huomata viime aikoina. Olen huomannut pohtivani juurikin esimerkiksi vaalituloksia,Venäjää ja vaikkapa Isistä kansainvälisen politiikan opiskelijan näkökulmasta huomattavasti enemmän kuin ns. yksityishenkilönä, johon ne tapahtumat voi myös henkilökohtaisesti vaikuttaa. Mitä Suomen vaalitulokseen tulee niin vaikka itse en äänestänyt yhtäkään hallitukseen päätynyttä puoluetta niin päällimmäisenä tässä vaiheessa pohdin, että jännä nähdä, mitä ne keksii, miten tulee vaikuttamaan talouteen ja yhteiskunnan rakenteisiin pitkällä aikatähtäimellä? Missä määrin vaalitulos vie pitkällä tähtäimellä Suomen puoluekenttää kauemmas muista Pohjoismaista? Mitä vaalitulos kertoo suomalaisesta yhteiskunnasta, vai onko tulos vain ns. protestitulos? Tuleeko millaisia muutoksia Suomen ulko-ja puolustuspolitiikkaan? Mitä tapahtuu, jos Suomi oikeasti boikotoi Kreikan seuraavan mahdollisen tukipaketin? Voiskohan tosta saada jotain mielenkiintoista tutkimusta aikaan? Missä määrin perussuomalaisia sitoo hallituksessa olo ja vallitsevat instituutiot? Miten vaikuttaa Suomen energiapolitiikkaan, jossa on viime aikoina menty muihin maihin verrattuna yllättävänkin pro-ydinvoima linjalla? 2000- luvulla on tehty kolme myönteistä päätöstä lisäydinvoiman rakentamiseen liittyen eli siis hyväksytty kolme periaatepäätöshakemusta + ydinjätepäätökset. Tämä on myös tehty ehkä hieman uusiutuvienkin energiavarojen kehittämisen kustannuksella (niitä kuitenkin EU-ohjeistuksen mukaan pitäisi kehittää), ja ainakaan perussuomalaiset ei tunnu olevan kovin innoissaan näistä uusiutuvista. Toisaalta voisin miettiä, kuinka jossain määrin "pelottavaa" henkilökohtaisesti on ajatus täydestä porvarihallituksesta, jossa mukana on myös jokseenkin rasistisia vivahteita osoittanut puolue. Päällimmäisenä on kuitenkin mielessä, kuinka pirun jännää ja mielenkiintoista tämä kaikki on.

Mitä Venäjään tulee, niin oon toki pohtinut sitä vaihtoehtoa, että jos ne vaikka menettäisikin viimeisetkin järjenrippeensä ja hyökkäisivät Suomeen. Mutta sen sijaan, että olisin miettinyt mitä se mulle henkilökohtaisesti tarkoittaisi niin se ajattelu on ollut tasoa; hmm..hyvin kiehtovaa, kuinka kansainväliset organisaatiot (EU, NATO) ja yksittäiset maat vastaisivat siihen. Sopisiko sen tilanteen analysointiin sitten paremmin realistinen tai vaikkapa konstruktivistinen tulkintatapa? Mitä se käytännössä tarkottaisi Suomen kyvylle toimia ja Suomen politiikalle? Kuinka helposti Suomessa syntyisi vastarintaliikkeitä, vai syntyisikö? Olisiko sodankäynti ns. traditionaalista vai uutta sodankäyntiä? Niin, ja mitähän hyödyllistä mä itse voisin tehdä. Muuttaa Lontooseen kavereiden nurkkiin tuottamaan etänä pro-Suomi propagandaa? En todellakaan toivo, että Venäjä hyökkäisi, mutta pakko myöntää, että siitä saisi ainakin ihan pirun mielenkiintoista tutkimusmatskua.

Isis on mun "uutiskyttäyksen" uusi lempparikohde. Olin jotenkin ihan muissa maailmoissa, kun ne alkoi alkujaan kaivautua luolistaan esiin, joten viime aikoina olen yrittänyt niin sanotusti "catch up" mitä on tapahtunut, ja miksi, ja kuinka sekopäitä ne on. Äärimmäisen häiritsevää, että noin raakaa porukkaa valloittelee maita ja mantuja pitkin Lähi-Itää ja samalla se on myös tutkimusmielessä erittäin kiehtovaa. Mikä saa ihmiset varsinkin länsimaista lähtemään mukaan taistelemaan? Miten sitä voisi ehkäistä? Kuinka pitkälle tuollainen järjestö oikeasti voi edetä? Voidaanko alkaa odottaa jonkinlaisia iskuja pian Euroopassa (Roomahan taitaa esimerkiksi historian ja kulttuurinsa puolesta olla yksi niiden unelmakohteista räjäytellä)? Miten Isis- taistelijoiden pääsyä Eurooppaan voidaan ehkäistä lyömättä rajoja entistä tiukemmin kiinni? Onko niitä jo Euroopassa? Mikä ylipäätään saa ihmiset niin jonkin uskonnon/aatteen valtaan, että käyttäytyy noin? Minkälaista olisi kunnon kansainvälinen sodankäynti Isistä vastaan? Missä määrin voitaisiin vaikkapa oikeutetun sodan teorian perusteella oikeuttaa siitä koituvat siviilien kuolemat, entä humanitaarisen lain perusteella?

Isiksen tapausta seuratessa niiden raakuudelta ja systemaattiselta tuhoamiselta ei ole voinut välttyä, ja musta on puistattavaa ajatella että ihmiset ylipäätään ovat kykeneväisiä missään olosuhteissa kohtelemaan toisiaan noin. Valitettavasti kansainvälistä politiikkaa opiskellessa olen joutunut järkyttymään ihmisten raakuudesta ja epäinhimillisyydestä vähän turhankin usein. Olen äärimmäisellä kauhulla seurannut myös Isiksen tyyliä tuhota historiallisesti ja kultuurillisesti täysin korvaamattomia kohteita. Irakin Nimrudinhan ne ilmeisesti tuhosivat jo aika palasiksi, mikä on raivostuttavaa ja surullista. Huokaisin kuitenkin erittäin syvään helpotuksesta, kun pari päivää sitten uutisoitiin, että Isis oli onnistuttu ajamaan ulos Syyrian Palmyrasta. Palmyra on muinainen rauniokaupunki Syyrian aavikolla, yksi Lähi-Idän tärkeimmistä nähtävyyksistä ja Unescon listaama maailmanperintökohde. Mäkin haluaisin vielä joskus päästä käymään siellä..mielellään niin, että siellä olisi jotain muutakin kuin joku yksi Isiksen jäljiltä jäänyt kivi hatarasti pystyssä.

Upsista, nyt kun innostuin höpöttelemään kaikkea kv politiikasta niin tämä tekstikin venähti. Innostun aina, kun pääsen tähän aihepiiriin kunnolla käsiksi. Ainakin opiskelen itselleni juuri oikeaa alaa. Olisin voinut jatkaa vielä monestakin aiheesta, mutta jos nyt jätetään tällä kertaa tähän :D Mietin hetken olisinko edes julkaissut tätä, mutta menkööt nyt kun sen kirjoitinkin. 10 pistettä ja se kuuluisa papukaijamerkki, jos oikeasti jaksoit lukea tämän ajatusvirran loppuun asti!

Matkahaaveita - going solo

Mä olen viime aikoina pyöritellyt paljonkin mielessäni ajatusta yksin matkustamisesta. On paljon paikkoja, joissa haluaisin päästä käymään ja vaikka opiskelijana tietenkin rahatilanne rajoittaa näitä haaveita aina jonkin verran, niin siltikin rahallisesti pari matkaa vuoteen on usein ihan täysin mahdollista tehdä. Ongelma tuntuukin useammin olevan matkaseuran löytäminen ja sittenkin kun sellainen löytyy niin ongelmaksi muodostuu usein sopivan ajankohdan sopiminen. You know, timing is a bitch! Näin nyt vieläkin enemmän, kun kolmeakymppiä lähestyessä erittäin iso osa mun läheisistä ystävistä on kiinteästi parisuhteessa ja monet lisäksi vielä tulevia tai tuoreita mammoja.

Ei sillä, että olisin pohtinut etten enää haluaisi matkustaa jonkun toisen kanssa, kun sopiva tilaisuus tulee vaan lähinnä sitä, miksi pitäisi jättää lähtemättä jonnekin vaan sen takia ettei onnistu löytämään itselleen matkaseuraa? Jos on varaa, kova into lähteä jonnekin ja siihen sopiva ajankohta, niin miksi ei?

Kuva löytyy pinterest boardeistani

 

Hetken asiaa pohdittuani tajusin vielä ettei yksin matkustaminen itse asiassa ole mulle ihan täysin vierasta. Ainakin lähelle suuri osa lentomatkoista on tullut lennettyä ulkomailla asumisen myötä yksin ja olen viettänyt ihan täysin itsekseni myös pitkän viikonlopun Lontoossa. Otin silloin vielä hotellista yhden hengen huoneen enkä turvautunut opiskelijoiden perinteiseen hostellivaihtoehtoon. Kyseisestä viikonlopusta on ihan mielettömän hyvät ja lämpimät muistot, vaikka olinkin silloin aivan järkyttävässä flunssassa. Kiertelin omaan tahtiin Thames- joen varrella, pyörin tunteja Victoria&Albert museossa, kävin syömässä juuri siellä minne sillä hetkellä teki mieli mennä ja iltaisin rentouduin hotellihuoneessa. Pääsin vielä vesisateessa Patty&Buniin lempparihampparilleni pitkän lounasjonon ohi, koska vapaana oli yksi yhden hengen paikka baaritiskin lähettyvillä.

Bangkokissa taas ollessani en ollut koko aikaa yksin, mutta kiertelin paljon itsekseni ystäväni ollessa päivät töissä. Lähialueen ostoskeskusten ja katukojujen tutkailun lisäksi vietin yhden päivän itsekseni kiertelemässä "jokilaivan" avulla Bangkokin päänähtävyyksiä ja meinasin samalla reissulla aavistuksen eksyä paikallisessa ChinaTownissakin. Otin varmaan sadoittain valokuvia ja nappasin paluumatkalla mukaani katukojusta vähän herkullista syötävää. Loistavia muistoja siis sieltäkin.

Yksin matkustamista kohdallani helpottaisi myös se, että olen kuin vahingossa oppinut viime vuosina (ja varsinkin viimeisimmän sinkkuvuoden aikana) tekemään kaikkea itsenäisesti. Nuorempana koki helposti, että tarvitsee ihan joka paikkaan seuraa..eihän nyt esimerkiksi elokuviin tai rannalle voi mennä yksin. Nykyään en edes mieti moista. Jos todella haluan mennä jonnekin, enkä saa mukaani ketään niin voin ihan hyvin mennä yksin ja oikeasti nauttia siitä. Se on jotenkin äärimmäisen vapauttavaa, kun on sisäistänyt ettei ole näissä asioissa riippuvainen kenestäkään. Eikä mielestäni pitäisikään olla. Se on mukavaa, kun on hyvää seuraa, mutta voi olla mukavaa myös ilman sitä.

Ehkä siis seuraavalla kerralla hankin vaan sellaisen nolon "selfietikun", jolla saan itsenikin kätevästi ikuistettua pariin kuvaan ja omassa loistavassa seurassani suuntaan lomalle jonnekin päin maailmaa!

Mites te? Voisitteko matkustella yksin vai onko matkaseura ihan must?