Elämäni inflaatio

Mulla oli varsinkin koko lopputalven/alkukevään sellainen tunne, että jokin ei ollut ihan ok. Jollain tavalla tuntui, että kärsin tajuttomista sopeutumisvaikeuksista Suomeen yleensäkin, mutta en vaan itsekään meinannut millään keksiä miksi. Halusin kuitenkin jäädä tänne, enkä nimenomaan lainkaan katunut päätöstäni jäädä tänne. Joka kerta, kun mietin että voisin olla tällä hetkellä esimerkiksi Lontoossa niin mieleen tuli samantien iso kasa syitä, joiden takia on itse asiassa parempi tällä hetkellä olla täällä. Blogiin ei oikein meinanut löytyä mitään inspiraatiota, eikä oikein mihinkään muuhunkaan. Todella harmaat ilmat eivät auttaneet asiaa ja tuntui etten saanut mitään aikaiseksi. Se tosin oli oma moka, koska olin haalinut itselleni aivan mahdottoman määrän tekemistä, sitten stressasin ja ruoskin itseäni kun en saanut niitä tehtyä. En tosin tiedän olisiko kukaan voinut saada, sen verran överiksi meni. Kesää kohden fiilikset on olleet huomattavasti paremmat ja oon ollut muutenkin ihan perus iloinen oma itseni, mutta kuitenkin on kaivellut se, miksi on ollut jotenkin niin sopeutumaton olo. Joo, Suomessa on jotain pikkujuttuja, jotka vieläkin tuntuu ehkä vähän häiritseviltä..mutta niin niitä oli aikoinaan Briteissäkin. Tavallaan myös edelleen tunnen itseni vähän "hybridiksi", vähän kuin kahden maan välissä eläjäksi, kun ei missään paikassa ole ihan 100% kotonaan. Mutta ei sekään oikein toiminut syynä, koska niin on ollut pitkään, olen sopeutunut siihen ja tavallaanhan se on osoitus hienoista kokemuksista ja sinänsä rikkaus. Toissapäivänä koin sitten vihdoin jonkinlaisen ahaa-elämyksen tämän dilemman kanssa.

Lempparit ja inhokit

Laura kirjoitteli jokin aika sitten blogissaan lemppari ja inhokkikaupungeistaan, ja ajattelin luoda omankin listan. Sen kokoaminen oli itse asiassa yllättävän hankalaa, mutta..

Suosikit

1. Lontoo

Ei varmaankaan yllätä ketään. En ole itse asiassa edes varma osaanko selittää, mikä tekee Lontoosta niin ykkösen. Rakastan sitä kansainvälistä ilmapiiriä, museoita, ravintoloita, nähtävyyksiä, puistoja..ja ennen kaikkea, mulla on siellä aina todella kotoinen olo. Siellä on hyvä olla.

 2. Rooma

Tykästyin Roomaan sillä sekunnilla, kun saavuin sinne ensimmäistä kertaa viime marraskuussa. Ensimmäisen päivän jälkeen olin jo todennut, että voisin helposti nähdä itseni vaikka asumassa siellä jonkin aikaa, ja italiaa olisi tietenkin kiva oppia puhumaan edes vähän. Rooma on mieletön paikka niin ruuan&viinin kuin historian, kulttuurin ja muodinkin puolesta. Lisäksi mua viehättää se tietynlainen Etelä- Eurooppalainen "laid back" - asenne, josta itsekin voisin yrittää ottaa välillä vähän mallia.

 3. Tämä on todella paha ja voisin antaa kolmannen sijan useammallekin kaupungille. Tykästyin esimerkiksi Bangkokiin enemmän kuin olisin osannut odottaa. Se liikenne oli kaaosmaista, mutta yhdistelmä historiallisia temppeleitä, korkeita rakennuksia ja mieletöntä katuruokaa vei mukanaan. En myöskään kokenut olleeni ihan puhtaalla turistilomalla, koska vierailin siellä asuvan ystäväni luona (enkä esimerkiksi yöpynyt lainkaan hotellissa), joten sekin varmasti vaikutti kokemukseen.

Kolmossijaa voisin harkita myös Perastille. Se kuului pikaiseen Montenegro kierrokseemme hyvin aikaisin eräänä aurinkoisena aamuna, ja haluaisin sinne ehdottomasti vielä uudestaan. Vaikutti ihan täydelliseltä paikalta rentouttavalle lomalle

..tai voisin antaa sen kolmannen sijan  Glasgowlle. Tykkäsin todella paljon asua siellä, joten pakkohan sen olisi listalle päästä. Glasgow ei todellakaan ole yhtä nätti kuin esimerkiksi Edinburgh, mutta siinä kaupungissa vaan on sellaista kivaa särmää.

Inhokit

Näitä oli sinänsä hankala keksiä, että mulla ei oikeastaan ole mitään varsinaisia inhokkipaikkoja. Toki on sellaisia, jotka eivät välttämättä ole jääneet mitenkään vakuuttavasti mieleen, mutta olen silti pitänyt niistä. Hetken pohdinnan jälkeen keksin kuitenkin pari, joista on loppujen lopuksi mielessä enemmän huonoa kuin hyvää..

1. Sharm el Sheikh

Se, että kyseinen paikka päätyi inhokkilistalle ei niinkään liity kyseiseen turistirysään paikkana, vaan siihen kokemukseen niistä ihmisistä. Miehistä siis lähinnä, koska eipä siellä paikallisia naisia "vapaalla" ihan kauheasti näkynyt. Tästä reissusta on nyt noin kahdeksan vuotta aikaa ja oltiin liikenteessä kahdestaan kaverini kanssa. Viikon aikana opittiin hyvin nopeasti, että meidän oli ihan turha kuvitella edes lähtevämme minnekään hotellimme vieressä olevaa Hard Rock Cafeta kauemmas pimeän tultua, koska siitä ei yksinkertaisesti tullut yhtään mitään. Meitä pari kertaa jopa huoriteltiin, kutsuttiin ylimielisiksi ja meille myös luennoitiin, kuinka meidän kuuluisi naisina kunnioittaa enemmän miehiä. Nämä kommentit tulivat siis yleensä, kun oltiin esimerkiksi matkalla takaisin hotellille suihkuun tai menossa pikapikaa nälkäisinä syömään eikä lähdetty tutkailemaan jokaisen meitä lähestyneen tsiljoonan äijän jotain putiikkia jossain miljoonan kulman takana. Oltiin kuitenkin todella kohteliaita, mutta eiiiiiii.. Sitten saatiin myös kuulla sellaista turisteille suollettua limaista paskanjauhantaa, että oksat pois. Eräs tyyppi esimerkiksi yritti kai tehdä vaikutuksen selittämällä, kuinka mun upeista silmistä näkee mun sieluun, joka ei oo ihan täysin tyytyväinen ja kaipaa jotain. Ilmeisesti se mies olisi ollut sitä jotain. Joo..morjens. Mulla yksinkertaisesti paloi niin sanotusti käpy siihen meininkiin, vaikka ymmärrän toki että tuolla turistien "nuoleskelulle" monet yrittävät myydä jotain ja ansaita elantonsa. Meni se silti kyllä vähän yli! Lopuksi voisin vielä mainita, että kiinnitettiin reissulla todella paljon huomiota siihen, mitä laitettiin päälle ettei ollut liian paljastavaa meininkiä.

2. Pariisi

Voi Pariisi..en kiellä etteikö se olisi kaupunkina sinänsä aika mieletön ja näkemisen arvoinen paikka, mutta jokin siinä vaan tökkii. En ole varma, miten selittäisin tämän, mutta en jotenkin koe sitä kaiken sen hehkutuksen arvoiseksi. Ehkä ne ihmiset tekee siitä vaan jotenkin..sellaisen paikan, johon ei "pääse sisään". Mä pystyn jopa sönköttämään jotain ranskaa ja silti tuntuu siltä, että se paikka jää jotenkin etäiseksi. Muistan myös elävästi, kuinka ensimmäisellä Pariisin reissulla astuin vaaleilla tennareilla jumalauttomaan paskakasaan..sen kaupungin kadut on siis kirjaimellisesti aika täynnä paskaa. Oon käynyt siellä nyt kaksi kertaa ja ajattelin kyllä antaa kaupungille vielä kolmannen mahdollisuuden..Hassuahan tässä on se, että ensimmäisen visiitin jälkeen (2006) fiilikset paikasta oli kuitenkin pääosin positiiviset. Ehkä, jos olisin todella rikas ja voisin yöpyä jossain huippuhotellissa, ja shoppailla Chanelilla niin kokemus voisi olla hieman toisenlainen. Pariisi oli muuten toinen niistä kohteista, joita harkitsin kevään 2016 vaihtoa varten, koska ranskan taitoja olisi kiva parantaa ja Science Po on mieletön yliopisto. Totesin kuitenkin ettei ajatus nappaa tarpeeksi ja jätin sen hakemuksesta pois.

Ok, nyt kun katselin tuota kuvaa niin järkytyin vähän siitä, että kyseinen kaupunki todella on listalla inhokeissa. Ehkä se vielä joskus muuttuu..

ThrowBackThursday Glasgow

Mulle tuli yksi päivä sellainen olo, että ihan kuin olisin unohtanut ikinä olleenikaan Glasgowssa, tai kuin se koko ajanjakso olisikin ollut vaan unta. Tämähän on kai hyvä merkki siitä, kuinka olen onnistunut sopeutumaan ja kotiutumaan taas Suomeen, mutta se synnytti myös kipinän kaivaa esiin kuvia neljän vuoden taipaleelta Skotlannissa. Ajattelinkin fiilistellä ja jakaa niitä tässä kuvapläjäyksen muodossa myös teille #ThrowBackThursdayn merkeissä.

Yliopiston päärakennus näytti muuten aina yhtä vaikuttavalta, vaikka sen neljän vuoden aikana ehtikin nähdä lukemattomia kertoja. Aina sitä silti jotenkin jaksoi vähän ihmeissään katsella.

Myönnän, että elelin Glasgowssa aikamoisessa opiskelijakuplassa: asuin neljästä vuodesta kolme ihanassa West Endissä ja vietinkin lähinnä aikaa joko siellä tai keskustassa.

Ensimmäinen vuoden asuin kuitenkin jokseenkin kuuluisassa Muranon asuntolassa (se isoin ja varmaankin myös rähjäisin). Monet taisivat yksinkertaisesti kutsua sitä vain shiteholeksi; se sanotaan yleensä rakkaudella mutta myös ihan oikeutetusti. Jos haluat lukea aika hyvän luennehdinnan paikasta niin klikkaa tästä. Meiltä pöllittiin jonkun randomin paikallisen toimesta sieltä ekana vuonna pakastesafkat. Jätti se heebo mulle pari kalapuikkoa, mutta mun puoliks syöty Ben&Jerry's jätski kyllä kelpas. Oon vieläkin katkera. Onnistuin kaivamaan pari kuvaa, jotka olin ottanut ollessani siellä päin Glasgowta lenkillä, vähän eri näköistä..:

Siellä asuessa kuitenkiin järkkäiltiin aika legendaarisia juhlia. Alla oleva kuva on meidän ekana vuonna emännöimistä loppukevään Sangria- bileistä:

Viimeisen kahden vuoden kotikatu muuten näytti sen sijaan tältä:

Se oli kiva kämppä, vaikka meillä vierailikin välillä hiiriä ja se vuokranvälitysfirma oli aivan jostain syvältä. Glasgowssa ei muuten oikeasti ole aina niin hyvä ilma kuin kuvista voisi ehkä ymmärtää ja siellä todella saattaa joskus kokea kaikki vuodenajat saman päivän aikana. Oli siis niitä hetkiä, kun satoi lunta ja kaikki meni aivan sekaisin:

..ja paljon niitä hetkiä, kun satoi vettä aivan kaatamalla eikä tuulen takia ollut mitään järkeä yrittää edes käyttää sateenvarjoa. Siinä sitten vaan tottui siihen, että kastuit matkalla kauppaan, yliopistolle, salille, kotiin, juhlimaan, leffaan..

Yksi asia, joka näissä kuvissa osui omaan silmään eniten oli mun oma hiustenväri! En jotenkin yhtään muistanut, että olin oikeasti melkein koko Glasgow- ajan niin blondi.

Noihin neljään vuoteen mahtuu kyllä ihan uskomaton määrä mielettömiä muistoja ja fiiliksiä! Kaipaan Skotlantiin todella paljon. En välttämättä pysyvästi asumaan, mutta haluaisin ehdottomasti päästä edes käymään siellä pian. Onneksi jonkinlaista helpotusta tähän tuo se, että lähden lauantaina pitkästä aikaa Britteihin, kun suuntana on Lontoo!

Tarina häijystä vuokranvälitysfirmasta

Olisin voinut kirjoittaa tämän tekstin jo viime kesän lopussa, mutta päässä kiehui silloin vielä niin paljon että se ei oikein luonnistunut. Itse asiassa, vieläkin ottaa päähän kun ajattelen asiaa, mutta ajattelin että nyt voisi kuitenkin olla hyvä aika kertoa vähän omia kokemuksia eräästä brittiläisestä vuokranvälitysfirmasta. Varsinkin nyt kun olen jonkin verran ollut tekemisissä nykyisen reilun vuokranantajani (yksityinen) kanssa, joka esimerkiksi viime viikonloppuna saapui paikalle hyvin lyhyellä varoitusajalla virittämään keittiöni lampun paikalleen kun en itse sitä hämärän näköisten sokeripalojen takia onnistunut tekemään. Voin sanoa, että kokemukset ovat aika vastakkaisia.

Kutsutaan tätä kyseistä vuokranvälitysfirmaa tässä tapauksessa vaikkapa nimellä torvet. Heiltä löytyy  kohtalaisen epäpätevältä vaikuttavalla 'respa' henkilökunnalla varustettu toimisto ainakin Glasgown Gibson Streetiltä.

Alku meni niinkuin kaikissa onnellisissa tarinoissa; käytiin katsomassa todella kivalta vaikuttavaa asuntoa monien muiden kanssa ja onnekkaasti saatiin se. Torvet oli oikein mukavia ja hymyileviä, kaikki kuulemma kyllä järjestyy kun otetaan yhteyttä ja blabalblaa. Parin vuoden aikana sattui kaikenlaisia pieniä 'kömmähdyksiä'; hitaasti hoidettu vesivuoto yläkerrasta ja yleensäkin hidas toiminta korjausten ja yhteydenpidon suhteen, mutta mikään ei saanut meidän veriä kiehumaan/aiheuttanut hysteerisen äkäisiä ja epäuskoisia naurukohtauksia niinkuin  nämä seuraavat tapaukset.

Aluksi sinne ensimmäisenä meistä muuttanut joutui jonkin aikaa palelemaan, kun boileri ei toiminut ja uuden toimitukseen/asennukseen vierähti hetkinen aikaa. Kun asennus vihdoin tapahtui, rikkoivat asentajat tuolin yhdestä makuuhuoneesta. Kämppikseni painui samantien henkilökohtaisesti ilmoittamaan tuolista ja torven vastaanotossa ollut nuori tekokynsillä ja luonnollisen oranssilla iholla varustettu nainen ilmoitti että asia hoidetaan välittömästi. Meni viikkoja. Ilmoitettiin asiasta taas. Meni kuukausia. Ilmoitettiin asiasta. Tuli aika kirjoittaa keväällä uusi vuokrasoppari, jolloin jälleen ilmoitettiin asiasta. Mitään ei tapahtunut. Sitten oli asunnon katsastuksen aika, yli vuosi siitä kun oltiin ensimmäisen kerran mainittu tuolista ja nyt meidät otettiin jopa tosissaan että joo nyt se oikeasti korvataan uudella. Näinhän ne teki, mutta lähetti siitä laskun..tadaa..MEILLE. Oltiin kuulemma selkeästi liian kovalla käytöksellä aiheutettu tuolin rikkoutuminen ja näin maksuvelvollisia. Hintaa oli vielä joku älytön 70puntaa+ alv. Mehän ei sitä suostuttu maksamaan, nehän sitten veti sen meidän takuuvuokrasta pois. Mitä tästä opimme, älkää luottako siihen kun joku sanoo, että asia on kirjattu ylös jonnekin tjv. Pyytäkää siitä itsellenne kopio mustaa valkoisella!

Seuraava episodi oli vähän pienempi. Boileriheebot (tosi päteviä varmasti) eivät olleet onnistuneet poraamaan kunnon reikää seinään johon asentaa se boxi jolla säädellään asunnon lämpötilaa. Sehän tästä syystä jo heti alusta lähtien roikkui siinä hassusti. Me tunnollisesti ilmoitettiin tästä monta kertaa. Kun paikalle vihdoin saapui joku taas super pätevä korjaaja, hän laittoi seinään kaksipuolista teippiä (!!!) ja painoi boxin siihen. Arvatkaas pysyikö se siinä? Ja arvatkaa ketkä sai siitä laskun? 20 puntaa+alv siitä hemmetin kaksipuolisesta teipistä. Sattuipa niin, että lasku tuli päivänä jolloin mulla keitti muutenkin joten painelin erittäin äkäisenä suoraan toimistolle ja onnistuin ilmeisesti hätkähdyttämään heitä sen verran paljon ettei meitä enää vaadittu kyseistä 'korjausta' maksamaan.

Skotlannissahan on (tai ainakin oli silloin) meneillään kampanja, jonka idea oli valistaa varsinkin opiskelijoita siitä mitkä vuokranvälitysfirmojen perimät maksut ovat laittomia ja mitä niistä voi ihan lain mukaan vaatia takaisin, ja kuinka tämä tapahtuu. Ylläri ylläri, torvet oli tietenkin perineet meiltä tälläisen laittoman maksun kun uusittiin vuokrasopparia ja ajateltiin, että laitetaan se takaisinvaatimushakemus menemään. Kyse ei ollut isosta summasta, mutta rahasta kuitenkin ja ihan periaatteesta. Muut tutut olivat omilta firmoiltaan ilman sen kummempia häsläyksiä saaneet rahat takaisin. Mutta hahahhaa, kämppikseni joka oli hoitanut asian sai torvilta takaisin kirjeen, jossa he ilmoittivat etteivät ole velvoitettuja noudattamaan kyseistä Skotlannin lakia vaan menevät Westminsterin antamien ohjeiden mukaan, kuinka he eivät todellakaan ole velvollisia maksamaan sitä takaisin, kuinka kyseinen kampanja on vaan kiusauskampanja vuokranvälitysfirmoja vastaan ja kuinka he pidättävät oikeuden ottaa oikeudellisia toimenpiteitä henkilöitä vastaan jotka perättömillä syytteillä (laittomat maksut) tahraavat heidän mainettaan. Voin kertoa, että nauroin ihan oikeasti maha kippurassa kun olin lukenut kirjeen. Jos kyse ei olisi ollut niin pienestä summasta ja jos en juuri parin päivän sisään olisi ollut muuttamassa pois Skotlannista, olisin vienyt kirjeen yliopistomme oikeuspalveluun, koska heillä olisi todellakin ollut 'field day' sen kanssa. Että voi hyvää päivää.

Kaikkien kiemuroiden jälkeen tuli sitten aika muuttaa pois. Oltiin täytetty tarkastuslista kun muutettiin, johon merkattiin joka ikinen jälki joka asunnossa ennen meidän muuttoa oli jotta meitä ei voisi niistä laskuttaa. Torvet nimittäin tuntuivat olevan sitä mieltä, että asunnossa ei saa olla mitään asumisen jälkiä ja jos on niin vuokralaisenhan kuuluu sitten takuuvuokrasta maksaa kaiken maailman ammattisiivoojat. Voin kertoa, että se asunto oli meidän jäljiltä todella siisti. Ikkunatkin pestiin ennen muuttoa. Meidän aikana kokolattiamattoon tuli pienen pieni jälki ja se oli ainoa pysyvä merkki siitä, että oltiin asuttu siellä. Tai siis meidän mielestä..mutta ilmeisesti meidän siisteysstandardit ei sitten ole ihan kohdillaan sillä takuuvuokrasta vähennettiin aika iso summa johon kuului mm. asunnon siivous (mukaanlukien kokolattiamattojen pesu) ja ikkunoiden pesu. Todettiin siinä vaiheessa, että paskat kun vaivauduttiin oikeasti hinkkaamaan ja pesemään siis vielä ne ikkunatkin. Olisi vaan pitänyt jättää siivoamatta kerran meinasivat laskuttaa meitä anyways. Kaiken huippu oli kun meiltä yritettiin veloittaa suurta summaa (kyse oli muistaakseni lähemmäs 150 punnasta, ellei ylikin) yhdessä huoneessa olevista sinitarran jäljistä, jotka 1. olivat edellisten vuokralaisten jäljiltä ja 2. hyvin selkeästi merkitty tarkastuslistaan (josta heilläkin oli kopio) kun muutettiin asuntoon. Tämä maksuhan heidän oli sitten pakko poistaa, koska meillä oli siitä mustaa valkoisella.

Ei jäänyt siitä firmasta kovin lämpöisiä muistoja. Kävi suorastaan v*tuttamaan jo kun kirjoitin tätä tekstiä. Kannattaa siis olla todella tarkkana mitä kautta vuokraa asuntoja ja ennenkaikkea varmistaa että sulla on kaikesta mustaa valkoisella! Osaan arvostaa tämän hetkistä Suomi asumistani ihan eri tavalla mitä osaisin ilman tätä kokemusta..että kai kaikesta on jotain hyötyä.

This is way too long to translate but basically it is a story about a letting agency that basically sucked..big time.

a walk down the memory lane year 4 -pt.2

Uuden vuoden juhlintojen jälkeen oli aika palata takaisin kirjojen ja läppärin ääreen. Ensin viimeisteltävänä oli methods kurssin projekti ja sen jälkeen se lopputyö.

Tässä vaiheessa mäkin siirryin muiden kavereiden seuraan kirjastoon opiskelemaan ja siellä tuli todella vietettyä paljon aikaa. Aamulla Costan kautta kirjastolle, jossa sitten istuttiin enemmän tai vähemmän tuskailemassa iltaan asti. Mulla on huolestuttavan monta kivaa auringonlasku kuvaa jotka on otettu kirjaston 10 kerroksen ikkunoiden läpi.

Mä aina mietin, että olisi ollut kiva jos valot olisi voinut sammuttaa hetkeksi ja sitten napata pari loistavaa kuvaa. Kirjasto kuitenkin oli myöhäiseen iltaan asti täynnä kiivaasti opiskelevia tyyppejä, jotka varmaan olisi lynkannut mut jo pelkän ajatuksen ilmaisemisesta ääneen.
Koko tammikuu ei kuitenkaan ollut ihan pelkkää työtä ja puurtamista. Me nimittäin lähdettiin neljän hengen porukalla yksi päivä Edinburghiin katsomaan kun Skotlanti pelasi Italiaa vastaan rugbya!

Kyseessä oli ensimmäinen kertani rugby- pelissä ja vaikka olinkin aluksi säännöistä hieman pihalla, oli pelin seuraaminen kuitenkin huippu kivaa. Yleisö oli ihan täysillä mukana ja mikä parasta, Skotlanti voitti!

Tämän jälkeen oli jälleen aika palata kirjastoon. Onnistuin tässä vaiheessa vielä saamaan poskiontelontulehduksen ja siihen perään vielä jonkun flunssan. Jos olisin ollut fiksu, olisin tässä vaiheessa anonut lopputyön palautukseen lisäaikaa, mutta..en selkeästi ole fiksu. Voin sanoa, että se lopputyön teko oli täyttä tuskaa.

Ja loppujen lopuksi vihasin sitä koko teosta ja halusin päästä siitä vaan eroon niin pian kuin mahdollista. Osasyy tähän varmasti oli se, että loppujen lopuksi jätin kaiken vähän turhan viime tinkaan eikä asiaa auttanut kipeänä oleminenkaan. Lisäksi, olisin ehkä voinut miettiä aiheeni vähän paremmin, mutta siitä kuitenkin selvittiin. Sain sen tehtyä ja palautettua ajallaan enkä olisi voinut olla tyytyväisempi (en tyytyväinen siihen itse työhön vaan tyytyväinen siihen, että se oli ohi!).

 Tässä vaiheessa eleltiin maaliskuun alkua ja ilmatkin piristyivät sitä mukaan kun mieli virkeni lopputyön aiheuttamista tuskista..Oli mahtava fiilis päästä rennosti ulos kävelemään aurinkoon ilman kamalaa opiskelustressiä.

Ajattelin myös, että ansaitsin tämmösen pikkuisen kakkusen.

 Lopputyön jälkeen tehtävänä oli vain yksi essee ja viikossa kaksi kontaktituntia mikä tarkoitti, että mulla oli yhtäkkiä todella paljon vapaa-aikaa käsissä. Niinpä sen lisäksi, että ehdin salille ja viettämään kavereiden kanssa aikaa, niin kävin edustamassa student ambassadorina yliopistoa Belfastin UCAS-fairissa.

Se oli aika hauska reissu. UCASin Belfast fair oli kaksipäiväinen ja yliopisto varasi ja maksoi taksit, lennot, majoituksen sekä ruuan. Oma tehtäväni oli saapua paikalle, vastailla koululaisten lukuisiin kysymyksiin sekä olla ystävällinen ja innokas. Olin messupäivän jälkeen aivan poikki, mutta se ei kauheasti haitannut kun pääsin huoneeseen joka oli minulle varattuna.

Huone oli ihanan viihtyisä ja sänky aivan mieletön. Sieltä löytyi myös tv ja iso peili jonka edessä viihdytin itseäni hetken ennenkuin lähdin läheiseen ravintolaan syömään (halvat huvit).

Ruuan jälkeen päätin vielä ottaa kaiken ilon irti huoneestani ja nauttia ihanan lämpöisestä kylvystä isossa kylpyammeessa.

Jos satutte suuntaamaan Belfastiin niin suosittelen kyseistä paikkaa erittäin lämpimästi. Paikka on nimeltään Tara Lodge ja löydät lisäinfoa klikkaamalla nimeä. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja huoneen hintaan kuulunut aamupalakin oli makunystyröitä hivelevä eikä mikään perus läntti pekonia, kuivia muroja ja vaaleaa paahtoleipää.

Pian Belfastin jälkeen suuntasin pitkäksi viikonlopuksi Lontooseen ja sieltä pariksi päiväksi Guildfordiin seuraavaan UCAS fairiin. Alunperin suuntasin Lontooseen, koska sain paikan erään firman 'Open Dayssä', jossa pääsin taas tutustumaan alan City firmaan ja oppimaan sekä hakuprosessista että työstä itsestään lisää. Olin Lontoossa liikkeellä yksin ja päätinkin ottaa eräästä perus hotellista (joka sijaitsi aivan loistavasti ihan Paddingtonin vieressä) pienen yhden hengen huoneen kylppärillä.

Oli jotenkin ihanaa ja rentouttavaa kun sain tutkailla Lontoota ihan itsekseni. Joskus nuorempana olisin ollut kauhistunut pelkästä ajatuksesta, mutta nyt nautin siitä kun sain oman mieleni mukaan kierrellä museoita (ilma ei ollut kovin ihanteellinen ulkona pyörimiselle) ja kokeilla uusia ravintoloita. Hotellille palatessani poikkesin matkalla ostamassa vähän naposteltavaa ja vietin mukavan rauhallista iltaa hyvän kirjan parissa.

Pari viikkoa Lontoo ja Guildford reissun jälkeen ihana ystäväni Suomesta tuli Glasgowhun vierailemaan. Olin toivonut ja odottanut ihanaa kevät säätä josta oltiin saatu nauttia aikaisempina vuosina, mutta se ei ikinä tullut..

Pääsin sen sijaan esittelemään Glasgowta elementissään; harmaata ja synkkää :D Päivän kiertelyn jälkeen suunnattiinkin kuitenkin jo vähän muille maille ja otettiin yöbussi..Lontooseen!

 

Megabussilla Lontooseen ja yövyttiin Doubletree Hiltonissa. Jossain piti säästää, kun matkakumppani kieltäytyi hostelli vaihtoehdosta. Tämä oli ystäväni ensimmäinen kerta Lontoossa, joten kierreltiin perusnähtävyyksiä läpi ja ehdittiin ihan kiitettävästi shoppailemaankin. Jotta parin päivän reissusta ei olisi tullut liian hektinen niin suunnattiin mm. taktisesti the Atheneumiin shampanja iltapäiväteelle..

 ja rauhoituttiin illasta menemällä London eyehin katselemaan juuri auringonlaskun jälkeistä Lontoota. Valittiin 'shampanja kierros' mikä oli aika hauska, sillä ei jouduttu lainkaan jonottomaan, meidän lisäksi samassa 'boksissa' oli vain kaksi muuta ja lasillinen shampanjaa oli myös tietenkin ihan kiva lisä.

Lontoosta palattiin kiertelemään Glasua vähän lisää ja lenneltiin sitten samalla lennolla Suomeen.

Suomessa ehdin olla muistaakseni viikon verran ennen seuraavaa lentoa. Tällä kertaa lennon päämääränä oli Bangkok! Lähdin siis kolmeksi viikoksi vierailemaan ihanan ja hyvän ystäväni Jennan luo Thaimaahan. Lennon laskeuduttua aikaisin torstai aamuna ei kuitenkaan jääty Bangkokiin vaan suunnattiin heti taksilla eteenpäin ja siitä vielä veneeseen, jotta päästiin ensimmäiseen kohteeseen eli ihastuttavalle Samedin saarelle.

Tässä vaiheessa matkustamista oli takana vuorokausi ja se myös tuntui siltä. Aikaisin nukkumaan ja aamulla oli aivan ihana herätä näihin maisemiin:

Vietettiin saarella rentouttava pitkä viikonloppu, jonka jälkeen luvassa oli vielä paljon Bangkokin tutkailua..

sekä visiitit Cha-Amiin

ja Kuala Lumpuriin ennen paluuta Suomeen.

En tälläkään kertaa viihtynyt Suomessa kovin pitkään vaan lensin suhteellisen nopealla aikataululla takaisin Skotlantiin ja sieltä taas suhteellisen nopealla aikataululla seuraavaan lomakohteeseen: Lissaboniin!

Lomailtiin Lissabonissa viikko ja tykästyin kaupunkiin, sen arkkitehtuuriin ja historiaan kovasti. Barcelona taitaa silti ehkä olla vielä suurempi suosikki (jos siihen näin suoraan verrataan). Erityisesti muuten ihastuin lukuisiin Lissabonin ympäristöstä oleviin linnoihin joita oli todella mielenkiintoista ja ihana kierrellä (tuli vähän prinsessa fiilis).

Lissabonista palasin pikaisesti takaisin Skotlantiin viimeistelemään tavaroiden pakkailua, poisheittämistä ja hyväntekeväisyyteen lahjoittamista. Yritin myös ehtiä nauttimaan viimeisistä kunnon päivistä Glasgowssa, mutta aivan liian pian oli jälleen aika lentää Suomeen ja kesätöihin. Tämä(kään) Suomen visiitti ei kuitenkaan kestänyt kauaa sillä n. parin viikon päästä oli se hetki jota oltiin odotettu jo pitkään: valmistujaiset!

Lensin Skotlantiin pari päivää ennen valmistujaisjuhlaa ja KLM ensimmäistä kertaa ikinä hukkasi hetkellisesti matkalaukkuni. Koska kyseessä oli vain kolmen päivän reissu oli tapahtuneessa ainesta pienoiseen katastrofiin, mutta onneksi siltä vältyttiin ja sain laukun kotiovelle toimitettuna jo seuraavana aamuna. Ennen juhlaa ehdin käydä Bruce Springsteenin keikalla, pakata huoneeni täydelliseen muuttokuntoon, siivota sekä tavata kavereita. 

Kun sitten sain aurinkoisena torstai aamuna kaapuni käteen, oli aika jännät tunnelmat. Olin todella innostunut sillä ensimmäistä kertaa katselin kuvia Glasgown yliopiston valmistujaisista jo kuukausia ennen kuin aloitin ensimmäisen vuoden opintoni!Tuolloin jo mietin kuinka mahtava fiilis mahtaakaan valmistujaisissa olla. Samalla oli kuitenkin hieman haikeat tunnelmat, sillä valmistuminen todella tarkoitti tietyn ajanjakson päätöstä ja ne neljä vuotta jotka vietin Skotlannissa opiskellen kuuluvat elämäni parhaimpiin.

 

 Seremonia meni putkeen ja sitä seurasi pitkät valokuvausessiot sekä herkullinen illallinen. Tämän jälkeen suunnattiin tapaamaan kavereita vielä haikeille drinksuille.

 Aivan liian pian oli aika lähteä asunnolle viettämään viimeistä yötä Glasgow kodissa ennen aikaista aamulentoa Lontooseen ja sieltä edelleen Helsinkiin. En olisi millään malttanut lähteä pubista kotiin päin ja yöunet jäivätkin paljon suunniteltua lyhyemmäksi, kun koko ajan vaan viivästytin lähtöäni. Kyse ei ollut vaan siitä haikeudesta etten tiennyt milloin näkisin niitä huippuja ihmisiä taas vaan myös siitä, että olin asunut Glasgowssa viimeiset neljä vuotta ja kotiutunut sinne äärettömän hyvin. Tuntui etten ollut vielä valmis sanomaan sille kaikelle hyvästejä.

Valitettavasti, halusin tai en niin oli aika lähteä. Aamulla hyvästelin asunnon joka oli ollut koti viimeiset kaksi vuotta ja katselin haikeana ikkunasta ulos kun istuin taksissa kohti lentokenttää. Suomeen lensin British Airwaysin siivin ja ensimmäistä kertaa tein sen lennon bisnes luokassa. Näin koska se itse asiassa tuli lentopisteiden kanssa huomattavasti halvemmaksi kuin turisti-luokka, ja bisnes-luokan lippuun kuuluu myös kaksi matkalaukkua. Bisnes luokassa lentäminen oli kieltämättä huomattavasti mukavampaa ja sujuvampaa kuin turisti-luokassa ja ehkä se tavallaan toi mukavan päätöksen Glasgow aikakaudelle.

Seuraavaksi seisoinkin Helsinki-Vantaan lentokentän ulkopuolella juhannus aaton auringonpaisteessa odottamassa kyytiä kotiin niiden kahden matkalaukun kanssa, jotka olivat mukana kun nelisen vuotta aikaisemmin olin samalta kentältä lähtenyt ja muuttanut maahan jossa en ollut ikinä aikaisemmin käynyt. Nyt vuosia myöhemmin se maa oli kuin toinen koti ja itse olin ehdottomasti monta kokemusta rikkaampi. Tässä vaiheessa oli kieltämättä helppo hymyillä ja todeta, että niistä kovin haikeista fiiliksistä huolimatta se suhteellisen spontaani päätökseni hakea Skotlantiin opiskelemaan ja päätökseni paikan saatuani sinne lähteä oli todella se ainoa oikea vaihtoehto!