Parempi maanantai

Tämäkään maanantai ei lähtenyt käyntiin ihan niin kuin haaveissa oli..Sen sijaan, että olisin venytellyt raukeasti sängyssä, aamujoogaillut kuin kokenut joogailija (mitä en tosin täydessä kankeudessani taida olla missään tilanteessa), syönyt aamupuuroa tyylikkäästi chia-siemenillä ja goji-marjoilla ja viimeiseksi rauhassa laittautunut upeaksi kaunottareksi jammaillen aamuradion tahtiin ennen rauhallista kävelyä bussiin, vedin sillä aika lailla normityylilläni. Herätys myöhemmin kuin oli tarkoitus, silloinkin teki tiukkaa. Aamujoogat jäi siihen kun spurttasin sängystä vaatekomeroon etsimään jotain päällepantavaa samalla kun aikataulutin mielessäni, mihin bussiin pitää ehtiä, jotta olen töissä edes kasiksi (halleluja liukuvalle työajalle!). Pikaiseen sipaisut ripsiväriä ja huulipunaa, hattu päähän (hiukset ehtii hyvin harjata työhuoneessa ennen aamupalaveria), jääkaapista äkkiä evästä laukkuun ja lähes lentämällä bussipysäkille. Mä olen tässä meiningissä onneksi jo sen verran pro, että 45 minuuttia heräämisen jälkeen, sisältäen 20minuutin työmatkan, seisoin silmät kirkkaina kahvi kädessä aamupalaverissa.. hiukset nätisti harjattuina.. miettien kaihoisasti laukussani odottavaa aamupalabanaania.

Kaivattu hengähdystauko

Lontoo-loman oleellisimpia tavoitteita oli rentoutuminen ja sitä kautta ansaittu hengähdystauko. Yksi iltapäivä lähdettiinkin entisen opiskelukaverini kanssa the mae delin kautta smoothiet kädessä Hyde Parkiin nauttimaan keväisestä päivästä ja vaihtamaan kuulumisia. Tunnelma oli vaihteeksi todellakin kaukana suurkaupungin sykkeestä ja vilinästä. Samalla kaukana myös kaikesta muusta elämän hektisyydestä.

Viikon kuulumisia

Sen jälkeen, kun aloitin työt vuoden alusta, kaikki viikot ovat olleet täynnä menoa ja hurahtaneet ohi ihan uskomatonta vauhtia. Olen huomannut toivovani lähes joka päivä päiviin lisätunteja tai että vaihtoehtoisesti selviäisin skarppina ja virkeänä kahden tunnin yöunilla.

Tähän viikkoon kuului töiden lisäksi mm:

• Opiskelua. Kohtalaisen kiireisen kokoaikatyön ja maisteriopintojen yhteensovittaminen on ollut ajoittain vähän haastavaa. Lähinnä sen takia, että kun pääsen töistä kotiin en millään jaksaisi enää motivoitua opiskelemaan vaan haluaisin tehdä kaikkea rentoa ja kivaa. Tentteihin lukuun on huomattavasti helpompi motivoitua, koska aiheet on todella mielenkiintoiset, mutta gradu (joka tökkii) ja menetelmäesseet ei nostata kovinkaan suuria riemunkiljahduksia mielessä. En kuitenkaan halua, että opinnot jää töiden takia roikkumaan, enkä myöskään halua venyttää valmistumista aiemmin asettamastani tavoitteesta yhtään eteenpäin, joten nyt painetaan tuplasti hommia, vaikka kuinka ottaisi aivoon..Tällä viikolla kävin yliopistolla esittämässä toista graduseminaaria varten kokoaman paperini (jonka kanssa ylläri ylläri tuli paniikkikiire) ja vaikka olen siihen kaikkea muuta kuin tyytyväinen, niin ainakin se on tehty.

• Leipomista. Innostuin viime kesänä erityisesti kuppikakkujen loihtimisesta, kun pääsin syöttämään valmiit tuotokset työkavereille. Syksyllä leipomiset jäi tekemättä, koska en keksinyt mihin suihin olisin niitä tyrkyttänyt. Itse en nimittäin ole juurikaan makean perään ja yksi kakkunen onkin ihan tarpeeksi. Töihin palattuani ehdittiin leivonnaisten perään jopa kysellä ennen kuin löysin taas sopivasti aikaa ja inspiraatiota kakkusia varten. Tällä kertaa lopputuloksena oli ihan mielettömän hyvät sitruunaiset kakkuset vanilja kuorrutteella. Yllätyin itsekin totaalisesti siitä, kuinka hyviä niistä tuli.

• Lomasuunnitelmia. Berliinistä palattuani päätiin, että jonnekin reissuun on päästävä pian uudestaan. Tällä viikolla olen pyöritellyt mielessäni erilaisia lomavaihtoehtoja niin tälle keväälle, mahdolliselle kesälomalleni kuin syksyllekin. Mielessä on pyörinyt esimerkiksi Lontoo, Madrid, Wien, Singapore, Bali..Briteissä en ole nyt käynyt yli vuoteen, joten sinne päin on ainakin varmasti luvassa jonkinlaista reissua! Kutkuttaisi myös kovasti lähteä soolomatkailemaan jonnekin päin maailmaa..

• Herkuttelua. Lauantaina suunnattiin kaverin kanssa testaamaan ensimmäistä kertaa Farangin antia. Paikka oli miljöönä ihan kiva ja ruoka todella hyvää. Valittiin Farangin klassinen tasting menu, johon kuului mm. morning glorya, karamellisoitua possua ja taskurapua. Viinipaketin sijaan valittiin juomapuolelle erilaisia aasialaishenkisiä cocktaileja. Onnistuttiin kuulumisten vaihtamisen ohessa vetämään näistä sen verran järkyttävät ähkyt, että ravintolasta lähtiessä oli kävelykin äärimmäisen hankalaa. Siinä jäi legendaarisimmat jouluähkytkin kakkoseksi. Se siitä väitteestä, että kalliimmista ravintoloista joutuisi lähtemään nälkäisenä mäkin kautta kotiin.. 

Ensiviikolla onkin jo pääsiäinen ja lyhyt työviikko. Agendalla ykkösenä on erään jo vuoden niskakarvoja pystyyn nostattaneen esseen taklaaminen..Onneksi mun elämä ei tule loputtomiin olemaan tätä työ-opiskelu sahausta.

kun pari muumia laaksosta uupui

Parisen kuukautta..tai vähän yli..on mennyt ja ne voi tiivistää seuraavasti: olen edistynyt gradussani, tehnyt kokoaikatöitä, lihonut pari kiloa, värjännyt hiukset takaisin vaaleiksi, muuttanut ja käynyt ensimmäistä kertaa elämässäni Berliinissä. Noin, siinä hienosti kuukausia tiivistettynä yhteen pitkään lauseeseen.

Sen jälkeen, kun viime viikon alussa palasin ihanan rennolta Berliinin lomaltani painoinkin sitten perjantai iltaan asti pienillä unitauoilla vaan töitä ja gradua. Perjantaina oli nimittäin toisen seminaarin gradupaperin palautus. Minä kun olin se onnekas, joka saa ainoana ensimmäisellä seminaarikerralla esitellä omansa. Noina päivinä tuntui vahvasti siltä, että ainakin pari muumia uupui laaksosta, kun loppuvuodesta ajattelin, että kokoaikatyö + maisterin kurssit loppuun + gradu on hei ihan jees yhdistelmä.

 

Hoidin tietenkin tämän stressitilanteen tyylikkäästi eli hakkasin päätäni pöytään, harkitsin erakoitumista Lappiin eikä yhdeltäkään lähimmältä työkollegalta varmastikaan mennyt ohi, että Marikalla on gradukriisi. Mutta all good ja alkaa vaikuttaa siltä, että viimeistään siinä vaiheessa, kun yliopistosta on paperit vihdoin ulkona niin olen myös vähintään mustan vyön aikatauluttaja ja prioritisoija. 

Tähän yhtälöön, kun saan vielä lisää liikuntaa sovitettua mukaan niin loistavaa. En nimittäin millään raaskisi ostaa uusia Dieselin farkkuja vaan sen takia etten tällä menolla mahdu enää entisiin.

Toivottavasti tästä vielä joskus tulevaisuudessa irtoaa jotain motivaatiota gradun kanssa tuskaileville: jos minä nyt onnistun saamaan sitä tehtyä kaiken tämän muun lomassa niin saa lähes kuka vaan!

Kun olet jojo

Opin viimeistään silloin, kun muutin Skotlantiin, että monessa asiassa kannattaa loppujen lopuksi tehdä niin kuin itsestä parhaasta tuntuu/mitä itse loppujen lopuksi todella haluaa. Välillä se on omalla kohdallani tarkoittanut ihmeellisten päähänpistojen toteuttamista ja välillä taas ihan viime tingan totaalisia u-käännöksiä. Nyt tehtiin jälkimmäinen. Peruin lähtöni Roomaan. Boom.

En tiedä osasiko joku lukea epäilyäni lähtöön jo edellisestä postauksesta, mutta se on jo jonkin aikaa pyörinyt mielessä. Oikeastaan koko vaihtoonlähtö on osaltani ollut sellaista eipäs-juupas-eipäs vaihtelua. Tavallaan, eikä vaan tavallaan vaan ihan täysin, ajatus keväisestä hengailusta Italiassa on edelleen, mitä houkuttelevin, mutta..olen kai kasvamassa aikuiseksi ja tajunnut, että nyt ei ehkä pidä lähteä hengailemaan. Jos lähtisin, niin pakollisia kursseja ja kursseja joita todella haluan käydä jäisi tekemättä ja siirtyisi syksyyn, toinen gradusemma siirtyisi syksyyn ja katkaisisi niin lupaavasti alkaneen gradun työstämisen ja minä en halua ottaa enää opintolainaa.  Ennen kaikkea, olen niin täysin valmis saamaan tämän tutkinnon purkkiin. Tämä on ehkä tylsin ja järkevin päätös, jonka olen elämässäni tehnyt. Odottelen perään iskevää lähestyvän 30- ikävuoden elämänkriisiä..Vaikka noihin lukemiin onkin vielä jokunen vuosi. Harjoittelu ulkomailla ehkä palvelee tulevaisuuden suunnitelmiani paremmin kuin tämä nuorten erasmuslaisten kanssa chillailu. Ja sitä harjoittelua pitäisi syksylle alkaa jo nyt hakemaan..jaiks.

Se, mikä sinetöi päätökseni oli syksyllä tullut työtarjous..tai ei työtarjous vaan kaksi sellaista. Paikoista en kumpaakaan hakenut, joten ne tulivat molemmat enemmän tai vähemmän puskista. En missään nimessä valita. Varsinkaan tässä taloudellisessa tilanteessa ei tulisi pieneen mieleenkään valittaa, että työtarjouksia pukkaa päälle ja täytyy yhtäkkiä tehdä isolta tuntuvia päätöksiä. Paitsi että kavereille silti ehkä vähän (tosi paljon) avauduin tästä minua kohdanneesta hyvin "rankasta ja hankalasta" tilanteesta..Mutta sitä varten ne ystävät on, että ne kuuntelee kun on urpo ja iso kiitos siitä!

Toinen töistä alkoi jo jokunen aika sitten ja liittyy ihan täysin graduuni. Sen ansiosta gradu onkin lähtenyt loistavaan lentoon. Työsopimus siihen oli päättymässä vuodenvaihteen aikoihin, mutta saankin siihen luultavasti minimaalisella etätuntimäärällä jatkoa niin, että gradu jatkossakin liittyy siihen tutkimusprojektiin tiiviisti, vaikka en niin töissä siinä olekaan. Tämä on kuitenkin toistaiseksi vielä vähän auki. Tammikuussa kuitenkin alkavat joka tapauksessa toiset työt ja siinä, missä tämänhetkinen työ luonnollisesti gradun kautta liittyy suoraan pääaineeseeni niin tämä toinen taas on sivuaineeseeni liittyvää työkokemusta. Myönnettäköön, että jos olisin oikeasti halunnut lähteä Roomaan niin tuo jälkimmäinen ei varmaankaan olisi saanut minua perumaan päätöstäni, mutta kun siihen yhdistetään loistava gradumahdollisuus ja muutenkin suuret epäilykset halustani lähteä niin nyt ei ole epäilystäkään etteikö vaihdon jättäminen pois olisi se oikea ratkaisu. Ehkä minä vielä joskus tässä valmistunkin!

Muutolta en kuitenkaan pääse tässä välttymään, vaan pakkaan joulukuussa tavarani (taas) ja muutan (h*lvetti taas). Asunnon kanssa kävi kyllä hauskasti. Soittelin eräästä asunnosta, joka kiinnosti ja jonka äitini kävi puolestani yleisessä näytössä katsomassa. Ilmeisesti työpaikkani maininta toimi tai sitten ääneni on jotenkin vetoava, sillä asuntoa lupailtiin minulle puhelimessa jo ennen näyttöä huolimatta muista hakijoista, jos vaan sen näytön jälkeen vielä haluan. Kyseessä on aivan keskustassa oleva parvekkeellinen yksiö, joka valmistuu remontista joulukuun puoleksi väliksi. Todellakin siis halusin.

Näin tällä kertaa. Mahdollista kesälomaa Italiassa suunnitellessa..

Italy on my mind

Buongiorno! .. ja siinä olikin arrivedercin ja grazien kanssa suunnilleen kaikki, mitä italiaksi osaan sanoa. Helmikuuksi voisi ehkä opetella pari sanaa lisää. Ei pelkästään siksi, että osaisin heti alkuun Italiaan muuttaessani sanoa paikallisellakin kielellä jotain vaan myös siksi, että niin varmasti saisin kevään kielikurssistakin enemmän irti. Jännä nähdä, miten kielitaito voi vajaassa viidessä kuukaudessa karttua, kun lähtötaso on lähellä pyöreää nollaa.

Ihanaa syksyistä (opiskelu) arkea

Kaikissa vuodenajoissa on jotain ihanaa, mutta (alku)syksy on mielestäni ylivoimaisesti parasta aikaa vuodessa. Päivät alkaa lyhenemään ja iltaisin on ihanan tunnelmallista polttaa kynttilöitä, päivisin auringonkin paistaessa lämpötilat alkavat olemaan mukavan kirpsakoita ja ilma tuntuu raikkaalta, ympärillä on sateisinakin päivinä värikästä..whats not to like! Syyspukeutuminen neuleineen, huiveineen ja saappaineen on myös eniten omaan mieleen. Tämä aika vuodesta tuntuu aina myös jotenkin jonkin innostavan uuden alulta ja sen lopussa odottaa aina joulufiilistelyt. Itse asiassa, jos ikinä menen naimisiin niin ne on sitten ehdottomasti syyshäät vaahterapuiden ympäröimänä!

Tästä se lähtee

Moii! Muistatteko vielä mut? Itse en nimittäin hetkeen edes muistanut, että mullahan on blogi. Kesä on selkeästi mulle aina sellaista suvantoaikaa tämän suhteen, mutta nyt on taas ihana syksy ja jokseenkin uudet kuviot.

Olen nyt hieman päälle viikon fiilistellyt sitä ihanaa faktaa, että olen kotona. Siis ihan koti kotona Tampereella. Tämä on pisin aika, jonka olen tässä vielä jokseenkin uudelta tuntuvassa asunnossa päässyt viettämään putkeen ja olen siitä edelleen ihan fiiliksissä. Tuntuu hyvältä olla nyt jonkin aikaa samassa paikassa. Kesällä en viettänyt kertaakaan kahta peräkkäistä viikonloppua samassa paikassa ja paikasta toiseen loikkiminen jatkui myös kesätöiden loputtua. Thaimaassa oli upeaa ja reissun aikana tulikin käytyä neljässä eri kohteessa (palataan siihen vielä myöhemmin). Sieltä lähdin melkein suoraan kesän työkavereiden kanssa jokseenkin riemukkaalle reissulle Tallinnaan, josta taas vauhdilla Lahden kautta Tampereelle.

Kevääksi kait muille maille

Mun koko vaihtoonhaku on ollut sellaista pientä vuoristorataa. Ennen viime syksyä olin varma, että hakisin (en tosin ollut varma, että minne), sitten en halunnutkaan hakea, sitten mietin varsinaisen hakuajan jälkeen josko olisi sittenkin pitänyt hakea ja kohtalaisen ex-tempore päädyin täydennyshaussa hakemaan.

Epäröin vaihtoon hakemista osittain, koska tein sen koko kandini jo ulkomailla. Pähkäilin myös sitä, olenko liian vanha lähtemään, viivästyttääkö se opintojani, varsinkin kun haluan sisällyttää tutkintoon myös pääaineen harjoittelun, ja haittaako se edes, jos viivästyttää. Yliopistolla oltiin kuitenkin todella kannustavia ja erityisesti meidän politiikan kv koordinaattori oli sitä mieltä, että sinne vaan ja vaikka opiskelemaan sinne mennäänkin niin ei niistä siellä suoritettavista opintopisteistä kannata liikaa stressata.

Kohde oli mielessä oikeastaan jo ennen vuodenvaihdetta, mutta en kuitenkaan tosiaan hakenut varsinaisessa haussa. Täydennyshaun lähestyessä mieltä kuitenkin kävi kaivelemaan hakematta jättäminen ja päätin, että jos se ehdoton ykköskohteeni sinne täydennyshakuun vielä ilmestyy niin haen. Näin tapahtui, hain ja sain sen paikan. Lähden siis (ellen jostain syystä tässä vielä muuta mieltäni) helmikuussa viettämään kevättä..

Elämäni inflaatio

Mulla oli varsinkin koko lopputalven/alkukevään sellainen tunne, että jokin ei ollut ihan ok. Jollain tavalla tuntui, että kärsin tajuttomista sopeutumisvaikeuksista Suomeen yleensäkin, mutta en vaan itsekään meinannut millään keksiä miksi. Halusin kuitenkin jäädä tänne, enkä nimenomaan lainkaan katunut päätöstäni jäädä tänne. Joka kerta, kun mietin että voisin olla tällä hetkellä esimerkiksi Lontoossa niin mieleen tuli samantien iso kasa syitä, joiden takia on itse asiassa parempi tällä hetkellä olla täällä. Blogiin ei oikein meinanut löytyä mitään inspiraatiota, eikä oikein mihinkään muuhunkaan. Todella harmaat ilmat eivät auttaneet asiaa ja tuntui etten saanut mitään aikaiseksi. Se tosin oli oma moka, koska olin haalinut itselleni aivan mahdottoman määrän tekemistä, sitten stressasin ja ruoskin itseäni kun en saanut niitä tehtyä. En tosin tiedän olisiko kukaan voinut saada, sen verran överiksi meni. Kesää kohden fiilikset on olleet huomattavasti paremmat ja oon ollut muutenkin ihan perus iloinen oma itseni, mutta kuitenkin on kaivellut se, miksi on ollut jotenkin niin sopeutumaton olo. Joo, Suomessa on jotain pikkujuttuja, jotka vieläkin tuntuu ehkä vähän häiritseviltä..mutta niin niitä oli aikoinaan Briteissäkin. Tavallaan myös edelleen tunnen itseni vähän "hybridiksi", vähän kuin kahden maan välissä eläjäksi, kun ei missään paikassa ole ihan 100% kotonaan. Mutta ei sekään oikein toiminut syynä, koska niin on ollut pitkään, olen sopeutunut siihen ja tavallaanhan se on osoitus hienoista kokemuksista ja sinänsä rikkaus. Toissapäivänä koin sitten vihdoin jonkinlaisen ahaa-elämyksen tämän dilemman kanssa.

Kuulumiset ja vähän politiikan opiskelijan ajatusmaailmaa

Viime aikoina on ollut ehkä vähän kiire. Kävin tänään aamulla tekemässä tentin (tiedättekö sen hienon fiiliksen, kun luet ensimmäisen kysymyksen ja tuulettelet kuinka tiedät kaiken, vitonen tuleee, vain siirtyäksesi kysymykseen numero kaksi ja tajutaksesi, että siitä puolestaan et muuten muista mitään ja alat pohtimaan kuinka paljon se eka kysymys voi pelastaa..jep), kävin pyytämässä vaihtohakemukseni hyvin alustavaan learning agreementiin kv koordinaattorin nimmarin ja aloin lukemaan seuraavaan tenttiin. Lisäksi ensiviikolla olisi muutto uuteen kotiin Tampereella ja siirtyminen ainakin arkipäiviksi Lahteen päin töihin. Missähän vaiheessa mä pääsisin oikeasti kunnolla hengähtämään? Tuntuu, että ihan koko ajan on jotain, mistä enemmän tai vähemmän stressata. Paitsi kesätyöt, niistä nyt ei jaksa kukaan stressata. Pääasia, että niitä on..

Kuitenkin pakko kommentoida näin politiikan opiskelijana vähän näitä viime aikaisia vaaleja. Mitään kovin syvää analyysia tästä ei oo tulossa, mutta olin juuri ehkä jollain tasolla toipumassa tästä Suomen vaalituloksesta, kun britit menivät äänestämään..noh, niin kuin äänestivät. Sitten taas tuijottelin epäuskoisena uutisia ja mietin, että mitäs hittoa nyt tapahtui. Konservatiivit voittivat enemmistön ja saavat siis jatkaa brittien hallituksessa, ja David Cameron pääministerinä. Vaalipäivää edeltäneiden mielipidetutkimuksien mukaan taisto olisi ollut kohtalaisen tasaista konservatiivien (Tories) ja työväenpuolueen (Labour) välillä, mutta siinä sitten kävikin niin, että Labour otti kunnolla pataan. Eniten konservatiiveissa mua ehkä hiertää se, kuinka "yläluokkainen" puolue ne oikeasti tuntuu olevan. Esimerkiksi kehitysvammaisten tukien leikkaamisen ei ehkä pitäisi olla niitä ensimmäisiä säästötoimenpiteitä (miksi pitää viedä ekana niiltä joilla muutenkin menee heikommin?), bedroom tax:kin on vähän siinä ja siinä, samalla kun kuitenkin joku kettujahti olis ilmeisesti kiva saada niiden mielestä taas lailliseksi ja niin, EU äänestystä kehiin. *alapeukku*

Oli myös ihan kiinnostava huomata, että Glasgow-aikaisesta kaveripiiristäni ainoa, joka koskaan puolusti konservatiiveja tuli itse erittäin rikkaasta perheestä. Voin myöntää, että pari kertaa sieltä tuli niin tietämätöntä/ajattelematonta kommenttia, että teki mieli heittää sitä jollain (henkilö sattuu myös olemaan ex-poikaystäväni) ja otettiin pariinkin kertaan kiivaan sanallisesti yhteen, mitä politiikkaan tuli. Herra nyt sattui olemaan hieman enemmän tuolla politiikan "oikealla spektrumilla" kuin minä (vaikken itsekään mikään "himo vasuri" ole) :D

Britannian vaalitulokseen toki vaikuttaa erittäin uuno Britannian vaalijärjestelmäkin, joka voisi olla jo korkea aika uudistaa..SNP puolestaan totaalisesti puhdisti pöydän Skotlannissa ja ovat monessakin asiassa hyvin eri mieltä kuin konservatiivit. Voi todellakin sanoa, että hyvin mielenkiintoiset ajat edessä. Politiikan opiskelijana nämä vaalitulokset on ihan pirun mielenkiintoisia ja siinä mielessä innolla odotan, mitä tulee tapahtumaan.

Jonkinasteinen ajattelutasojen ero on ollut jännä huomata viime aikoina. Olen huomannut pohtivani juurikin esimerkiksi vaalituloksia,Venäjää ja vaikkapa Isistä kansainvälisen politiikan opiskelijan näkökulmasta huomattavasti enemmän kuin ns. yksityishenkilönä, johon ne tapahtumat voi myös henkilökohtaisesti vaikuttaa. Mitä Suomen vaalitulokseen tulee niin vaikka itse en äänestänyt yhtäkään hallitukseen päätynyttä puoluetta niin päällimmäisenä tässä vaiheessa pohdin, että jännä nähdä, mitä ne keksii, miten tulee vaikuttamaan talouteen ja yhteiskunnan rakenteisiin pitkällä aikatähtäimellä? Missä määrin vaalitulos vie pitkällä tähtäimellä Suomen puoluekenttää kauemmas muista Pohjoismaista? Mitä vaalitulos kertoo suomalaisesta yhteiskunnasta, vai onko tulos vain ns. protestitulos? Tuleeko millaisia muutoksia Suomen ulko-ja puolustuspolitiikkaan? Mitä tapahtuu, jos Suomi oikeasti boikotoi Kreikan seuraavan mahdollisen tukipaketin? Voiskohan tosta saada jotain mielenkiintoista tutkimusta aikaan? Missä määrin perussuomalaisia sitoo hallituksessa olo ja vallitsevat instituutiot? Miten vaikuttaa Suomen energiapolitiikkaan, jossa on viime aikoina menty muihin maihin verrattuna yllättävänkin pro-ydinvoima linjalla? 2000- luvulla on tehty kolme myönteistä päätöstä lisäydinvoiman rakentamiseen liittyen eli siis hyväksytty kolme periaatepäätöshakemusta + ydinjätepäätökset. Tämä on myös tehty ehkä hieman uusiutuvienkin energiavarojen kehittämisen kustannuksella (niitä kuitenkin EU-ohjeistuksen mukaan pitäisi kehittää), ja ainakaan perussuomalaiset ei tunnu olevan kovin innoissaan näistä uusiutuvista. Toisaalta voisin miettiä, kuinka jossain määrin "pelottavaa" henkilökohtaisesti on ajatus täydestä porvarihallituksesta, jossa mukana on myös jokseenkin rasistisia vivahteita osoittanut puolue. Päällimmäisenä on kuitenkin mielessä, kuinka pirun jännää ja mielenkiintoista tämä kaikki on.

Mitä Venäjään tulee, niin oon toki pohtinut sitä vaihtoehtoa, että jos ne vaikka menettäisikin viimeisetkin järjenrippeensä ja hyökkäisivät Suomeen. Mutta sen sijaan, että olisin miettinyt mitä se mulle henkilökohtaisesti tarkoittaisi niin se ajattelu on ollut tasoa; hmm..hyvin kiehtovaa, kuinka kansainväliset organisaatiot (EU, NATO) ja yksittäiset maat vastaisivat siihen. Sopisiko sen tilanteen analysointiin sitten paremmin realistinen tai vaikkapa konstruktivistinen tulkintatapa? Mitä se käytännössä tarkottaisi Suomen kyvylle toimia ja Suomen politiikalle? Kuinka helposti Suomessa syntyisi vastarintaliikkeitä, vai syntyisikö? Olisiko sodankäynti ns. traditionaalista vai uutta sodankäyntiä? Niin, ja mitähän hyödyllistä mä itse voisin tehdä. Muuttaa Lontooseen kavereiden nurkkiin tuottamaan etänä pro-Suomi propagandaa? En todellakaan toivo, että Venäjä hyökkäisi, mutta pakko myöntää, että siitä saisi ainakin ihan pirun mielenkiintoista tutkimusmatskua.

Isis on mun "uutiskyttäyksen" uusi lempparikohde. Olin jotenkin ihan muissa maailmoissa, kun ne alkoi alkujaan kaivautua luolistaan esiin, joten viime aikoina olen yrittänyt niin sanotusti "catch up" mitä on tapahtunut, ja miksi, ja kuinka sekopäitä ne on. Äärimmäisen häiritsevää, että noin raakaa porukkaa valloittelee maita ja mantuja pitkin Lähi-Itää ja samalla se on myös tutkimusmielessä erittäin kiehtovaa. Mikä saa ihmiset varsinkin länsimaista lähtemään mukaan taistelemaan? Miten sitä voisi ehkäistä? Kuinka pitkälle tuollainen järjestö oikeasti voi edetä? Voidaanko alkaa odottaa jonkinlaisia iskuja pian Euroopassa (Roomahan taitaa esimerkiksi historian ja kulttuurinsa puolesta olla yksi niiden unelmakohteista räjäytellä)? Miten Isis- taistelijoiden pääsyä Eurooppaan voidaan ehkäistä lyömättä rajoja entistä tiukemmin kiinni? Onko niitä jo Euroopassa? Mikä ylipäätään saa ihmiset niin jonkin uskonnon/aatteen valtaan, että käyttäytyy noin? Minkälaista olisi kunnon kansainvälinen sodankäynti Isistä vastaan? Missä määrin voitaisiin vaikkapa oikeutetun sodan teorian perusteella oikeuttaa siitä koituvat siviilien kuolemat, entä humanitaarisen lain perusteella?

Isiksen tapausta seuratessa niiden raakuudelta ja systemaattiselta tuhoamiselta ei ole voinut välttyä, ja musta on puistattavaa ajatella että ihmiset ylipäätään ovat kykeneväisiä missään olosuhteissa kohtelemaan toisiaan noin. Valitettavasti kansainvälistä politiikkaa opiskellessa olen joutunut järkyttymään ihmisten raakuudesta ja epäinhimillisyydestä vähän turhankin usein. Olen äärimmäisellä kauhulla seurannut myös Isiksen tyyliä tuhota historiallisesti ja kultuurillisesti täysin korvaamattomia kohteita. Irakin Nimrudinhan ne ilmeisesti tuhosivat jo aika palasiksi, mikä on raivostuttavaa ja surullista. Huokaisin kuitenkin erittäin syvään helpotuksesta, kun pari päivää sitten uutisoitiin, että Isis oli onnistuttu ajamaan ulos Syyrian Palmyrasta. Palmyra on muinainen rauniokaupunki Syyrian aavikolla, yksi Lähi-Idän tärkeimmistä nähtävyyksistä ja Unescon listaama maailmanperintökohde. Mäkin haluaisin vielä joskus päästä käymään siellä..mielellään niin, että siellä olisi jotain muutakin kuin joku yksi Isiksen jäljiltä jäänyt kivi hatarasti pystyssä.

Upsista, nyt kun innostuin höpöttelemään kaikkea kv politiikasta niin tämä tekstikin venähti. Innostun aina, kun pääsen tähän aihepiiriin kunnolla käsiksi. Ainakin opiskelen itselleni juuri oikeaa alaa. Olisin voinut jatkaa vielä monestakin aiheesta, mutta jos nyt jätetään tällä kertaa tähän :D Mietin hetken olisinko edes julkaissut tätä, mutta menkööt nyt kun sen kirjoitinkin. 10 pistettä ja se kuuluisa papukaijamerkki, jos oikeasti jaksoit lukea tämän ajatusvirran loppuun asti!

Essee meininkiä

Heti alkuun on pakko todeta, että olin jo ihan täysin ehtinyt unohtaa minkälainen prosessi esseen kirjoittaminen on. En siis tarkoita niinkään sitä, kuinka se vaatii yleensä paljon materiaalin etsintää, lukemista, muistiinpanoja, suunnittelua, kirjoittamista ja editoimisen, vaan lähinnä sitä kuinka hitosti mun tekee aina mieli SYÖDÄ IHAN KOKO AJAN, kun kirjoitan esseetä. Se on ihan uskomatonta, kuinka koko ajan pitäisi olla jotain käden ulottuvilla. Ja ruuan (yleensä epäterveellisen) lisäksi on jostain syystä ihan pakko saada limua tai karpalomehua(?!). Toki sitä voi koko ajan yrittää juoda jotain vettä sitruunalla ja napostella jotain kurkun palasia, mutta se ei toimi (vaikka muissa tilanteissa toimisikin) vaan ainakin jossain vaiheessa sen veden on vaihduttava edes hetkellisesti limuun..tai siihen aavistuksen randomiin karpalomehuun. Sitä tulee muuten vaan äkäiseksi ja esseetä kirjoittaessa ei tarvitse yhtään lisäsyytä olla äkäinen. Ehkä tästä syystä en myöskään viihdy kirjastoissa kauhean hyvin esseetä työstämässä: siellä ei vaan yksinkertaisesti ole jääkappia parin askeleen päässä. Järkyttävää..lisäksi mulla on nyt ranteessa vielä toi kiva "blackcurrantin" värinen pirun aktiivisuusranneke kertomassa mulle, kuinka hemmetin vähän mä tässä esseeprosessin lomassa oikeasti liikun verrattuna siihen, mitä mun ilmeisesti tämän härvelin mukaan Pitäisi liikkua. Onneksi se ei sentään kerro mulle, kuinka paljon kaloreita vedän napaani tässä istuskellessa. En todellakaan halua tietää. Tietenkin esseiden ja muiden ajankohta osuu melkein aina näin mukavasti keväälle, mikä on jokaisen unelma-aika keräillä vaikka vähän lisäkiloja kroppaan. On sitten hei enemmän, mitä vähissä vaatteissa voi muille ihmisille kesällä esitellä. Oikeastaan mun pelko tosin liittyy lähinnä kesän suhteen siihen, että joudun töissä pyytämään viime kesää kaksi kokoa isomman työtakin käyttöön..

Tai ehkä mä en oikeasti pelkää sitä, sillä tänään on menussa itse tehtyä tonnikalapizzaa. Tosin, siinä on tonnikalaa ja se on itse tehty ni eikös sen voi jo laskea terveelliseksi ruuaksi?:D 

Essee, jota tällä hetkellä kirjoittelen liittyy sodan moraalisuuteen tai oikeastaan tarkemmin sanottuna siihen, missä tilanteissa (jos missään) on moraalisesti oikeutettua aiheuttaa siviilikuolemia. Tarkastelen tätä kolmen just war- teoreetikon tekstien kautta. Oikeasti mielenkiintoista, mutta menee vähän etiikan ja filosofian puolelle ja lähes kaikki, mikä menee niiden puolelle on yleensä huomattavasti hämmentävämpää kuin aluksi osaa odottaa. Eikä muuten yhtään naurattanut, kun tajusin vielä että essee, jota täytyy alkaa kirjoittelemaan suunnilleen heti sillä sekunnilla, kun tämä on valmis liittyy puolestaan kansainvälisen politiikan metateoriaan. Ihan selvennykseksi; se on pakollinen essee kyseisestä aiheesta, en ole moista vapaaehtoisesti vääntämässä. Korvaan sillä sen etten halunnut istua kyseistä kurssia eikä se kyllä oikein sopinut aikatauluunkaan. Ajattelin, että itse väännetty essee aiheesta on loppujen lopuksi pienempi kärsimys..Ehkä löydän jonkun sisäisen poliittisen filosofini vielä tässä kevään aikana.

Kiireisen essee aikataulun takia en myöskään ole tehnyt mitään vappusuunnitelmia. Jos siis sitä ei lasketa, että aion suunnata vappupäivänä kirjastolle heti aamusta kirjoittamaan tätä esseetä..Juu, elämä on välillä vähän karua. Jos huomenna kuitenkin keksisin illasta jotain rentoa ja kivaa, niin ei mene koko vappuaika sodan moraalisia puolia pohdiskellessa.

Jouduin muuten äsken uhmaamaan räntäsadetta ja pinkomaan kirjastoon hakemaan nelisen kirjaa, joista olisi tarkoitus saada tänään vielä muistiinpanot tehtyä. Kävin samalla kaupassa, jossa sitten tein päivän hyvän työn avustamalla japanilaista pariskuntaa hedelmäosastolla. Ne selkeesti yritti selvittää mikä logiikka meillä toimii esimerkiksi satsumien ostamisessa, joten he sitten sivusta tuijottivat kun minä ladoin niitä pussiin, punnitsin ja otin sen tarrasen pussiin.Yrittivät sitten tehdä sen perässä, mutta ongelmia tuli siinä punnitsemisvaiheessa, joten minä mukavana neitokaisena riensin apuun ja siinä hymyillen ja käsimerkein saatiin viitottua, miten homma toimii. Sain tästä kymmeniä kertoja kiitosta (sen verran japania mäkin ymmärrän), joiden saattelemana lähdin jatkamaan ostoksiani. Ehdin kuitenkin huomata, kuinka kyseiset mies ja nainen vuoronperään vielä poseerasivat meidän lähi S-marketin hienon punnitsemislaitteen vieressä satsumapussi kädessään..

Mutta nyt sitä pizzaa, ehkä vähän limua ja jotain hömppää katsottavaa ennen kuin paneudun kirjaseen the ethics of war. 

All nighter

Niille onnekkaille tietämättömille, jotka eivät tiedä, mitä all nighter tarkoittaa opiskelijoiden keskuudessa heti alkuun selvennykseksi, all nighter= läpi yön opiskelua. Kyseiset all nighterit ainakin Glasgowssa lisääntyivät opiskelijoiden keskuudessa kummasti yleisten essee ja tenttipäivien lähestyessä. Voisi ehkä luulla, että viidennen yliopistovuoden aikoihin tälläisia viime hetken paniikkeja ei enää tulisi. Luulet näin ja sitten sen yhden 16 sivuisen oppimistehtävän kanssa tajuatkin, että voihan peppu, se deadline on huomenna ja sivuja on kasassa kokonaiset kolme kappaletta. Ethän sinä olekaan tiennyt kuin viimeiset kaksi kuukautta, mitä pitäisi tehdä ja milloin se pitäisi palauttaa. Tässä vaiheessa voit vähän taputella itseäsi olkapäälle loistavasti tehdystä välttelystä ja todellisuuden kieltämisestä. Kaikissa asioissa iän karttuminen ei selkeästikään korreloi viisauden kanssa..

Kello on 22.46 ja nyt olisi päätösten aika. Juoksetko viereiseen överikalliiseen lähisiwaan hakemaan energiajuomaa (joita et ikinä juo, joten teho on taattu) ja kirjoitat hurmionomaisessa tuskassa energiajuomavapinoissasi kuutisentoista sivua tekstiä ja palautat, mitä ikinä tuleekaan saatua aikaan..vai annatko yksinkertaisesti vaan olla etkä tällä kertaa suorita koko pirun kurssia. To do or not to do..

Hyvin pian toteat, että viimeisimmät kuukaudet ovat tuottavuudeltaan olleet niin säälittäviä ettei nyt ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä se. 16 sivua..kuinka hankalaa se nyt voi muka olla?

Suunnaksi siis se siwa, jossa saat kassalta vähän huvittuneita katseita osaksesi. Sillä voi mahdollisesti olla jotain tekemistä sen kanssa, että seisot siellä hieman vajaa ilta 11 tennareissa, t-paidassa, toppatakissa ja joogatrikoissa ostamassa lievä paniikki silmistä paistaen energiajuomaa. Koet tarpeelliseksi hymyillä ja selittää ahdinkosi. Saat sympatiaa. Sympatia on aina tälläisissä tilanteissa kiva, vaikka rehellisesti sanottuna et voikaan syyttää lirissä olostasi ketään muuta kuin itseäsi.

klo.00.30  Miten helvatussa kello on jo yli 12? Vastahan kävit siellä siwassa, etkä ole vielä saanut mitään aikaiseksi, tai ainakaan mitään mitä pitäisi olla saanut. Sen sijaan olet selvitellyt viimeisimmän spontaanin ideasi toteuttamiskelpoisuutta ja kuunnellut radioiden tarjoamaa surkeaa yömusiikkia. Tulee ihan mieleen aiemmat työsi yövuorossa, jossa jouduit jatkuvasti vaihtamaan radiokanavaa, koska mistään ei tullut mitään vähänkään hyvää kuunneltavaa. Nyt perhana nainen..

klo.02.01 Edistystä on tapahtunut. Mielessäsi kuitenkin epäilet, että 1. onko tässä mitään helvatun järkeä ja 2. vaikka kuinka yrittäisit niin saatko tätä kuitenkaan valmiiksi. Ja muuten, energiajuoma on siis ihan järkyttävän pahaa eikä väriltäänkään kovin houkuttelevaa. Oikeasti, miten kukaan pystyy juomaan näitä päivittäin? Tai tekee niin vielä ihan mielellään?

klo. 02.07 Tässä vaiheessa mieleesi tulee vielä tarkastaa moodlesta, onko se auki tämän tulevan huipputeoksen palautusta varten koko päivän vai häijysti vaan iltapäivään. Huh, palautus 20.3 klo. 23.55 mennessä. Tässähän on hei kamuset vaikka kuinka paljon aikaa..

klo.03.06 Kaikesta huolimatta nyt alkaa vähän naurattaa. Makaat hyvin epäergonimisessa asennossa puoliksi keittiön pöytäsi päällä (surkea paikka opiskella muuten, olisi ehkä kannattanut hankkia ihan sellainen kirjoituspöytä) kolmen aikoihin aamuyöstä runoilemassa työstressistä ja työn imusta, kun spotifyn klassisen musiikin listaltasi alkaa soimaan tämä melodia:

Menipäs dramaattiseksi..

klo.04.10 Tiesittekös muuten, että tutkimusten mukaan naisjohtajien/esimiesten osoittamiin negatiivisiin tunteisiin - suruun ja vihaan- reagoidaan työntekijöiden keskuudessa vahvemmin kuin miesjohtajien? Jep, molempien tunteiden näyttäminen näyttäisi johtavan siihen, että naisjohtajan tehokkuus ja työssään suoriutuminen koetaan heikentyneeksi, kun taas miesjohtajien kohdalla vain surun näyttämisellä oli jokseenkin vastaavia vaikutuksia. Tarkoittaako tää siis sitä, että jos oot esimiesasemassa oleva nainen ja flippaat, niin sun johtamiskykyjä epäillään, mutta sun miespuolinen kollega saa flippailla ihan rauhassa? Not cool.

klo.05.01 Päällimmäinen ajatus mielessäsi "I'm getting way too old for this kind of shit.." Ei sitä näin "vanhana" jaksa tälläistä ihan yhtä sujuvasti kuin kandiaikoina. Olet selkeästi vanhentumassa..

klo.06.04 Ulkona alkaa taivas kirkastumaan ja aamuradiot pauhaa. Hyvää huomenta vaan! Aamulypsyy onkin kyllä ollut ikävä..

klo.07.17 Nyt tökkii todella pahasti. Aamun paras oivalluksesi tähän mennessä on lähettää lapsuuden ystävällesi viesti sisällöllä "Tuli mieleen, että me kun ollaan tunnettu 2,5 vuotiaasta asti ni lasketaanko se siitä, kun sä oot ollut 2,5 vai siitä ku mä oon ollu 2,5?"

klo.08.30 Et haluaisi mitään muuta tällä hetkellä yhtä paljon kuin mennä nukkumaan, mutta siitähän ei tulisi sitten yhtään mitään. Joten sen sijaan vaatteiden vaihtoon ja hampaiden pesuun. Uusi päivä, eilisen kujeet.

Nyt jos et kaikesta huolimatta saa tekstiä valmiiksi tai toisaalta saat, mutta et tule saamaan sitä läpi, niin saattaa niin sanotusti palaa käpy...

Pikaiset viikon kootut

Ankean helmikuun jälkeen maaliskuu on lähtenyt kaikin puolin tosi hyvissä merkeissä käyntiin. No ok, opiskelut eivät ehkä ole edistyneet ihan niin kuin olisin voinut haluta. Tökkii vaan nyt ihan kunnolla. Opiskelemani aineet kyllä kiinnostaa kovasti edelleen, mutta on vaan jotenkin sellainen olo, että eikö se kaikki tieto nyt vaan voisi painua päähän ja voisinko valmistua jo, kiitos! Harmi vaan ettei ole tapahtumassa vielä hetkeen..

Opiskeluita lukuunottamatta olen saanut itsestäni tällä viikolla paljonkin irti. Asunto kiiltää puhtauttaan ja kevään ensimmäinen kunnon lenkkikin on takana. Voin muuten sanoa, että oli erittäin tuskainen kokemus. Oon tainnut viimeksi juosta kunnolla joskus syksyllä ja nyt luonnollisesti innostuin alussa vähän liikaa, jonka seurauksena juoksuvauhti oli varmaan kolme kertaa kovempaa kuin olisi pitänyt. Näsijärven rannalla oli sitten pakko pysähtyä haukkomaan henkeä ja miettimään, että oksentaisikohan tässä nyt ihan oikeasti. En sentään, mutta kotimatka ainakin sujui huomattavasti rauhallisemmissa merkeissä. Tästä se lähtee!

Loppuviikosta mentiin kaverin kanssa taas kauppahalliin pikaiselle sushilounaalle ja poikettiin sen jälkeen nappaamaan juveneksen minikojusta take away-kahvit, jotka nautittiin aurinkoisella keskustorilla. En ollut tajunnutkaan, kuinka paljon oon kaivannut sitä, että ulkona voi vaan istua ilman, että jäätyy samantien pystyyn. Tämän auringonpaisteen kaipaamisesta nyt puhumattakaan! Karu totuus tosin taitaa olla, että jossain vaiheessa iskee se kuuluisa takatalvi ja sitten vasta tätä neitoa v*tuttaakin. Suomen ankea talvi on oikeastaan ainoa asia, joka on saanut minut hetkittäin katumaan päätöstäni palata tänne. Suomen jatkuvat harmaat ja synkät päivät saavat nimittäin jopa Britannian vaikuttamaan aurinkolomakohteelta!

Tällä viikolla hetken kadoksissa ollut kokkausinspiraatio on taas nostanut kunnolla päätään. Alkuviikosta menulla oli lohimedaljonkeja fenkolilla ja valkosipulin kera höyrystetyllä pinaatilla, sen jälkeen herkullisia vietnamilaisia banh mi- patonkeja nyhtöpossulla ja viikonloppuna raikasta kreikkalaista gyrosta (suosikki valkkarini kera tietenkin). Kuulen usein sanottavan, että onhan kokkaaminen kivaa, mutta kun ei vaan itselle viitsi. Henkilökohtaisesti en voi ymmärtää tätä. Rakastan hyvää ruokaa niin, miksi ihmeessä en tekisi sitä itselleni?! Toki kokkaus on vielä kivempaa, kun sitä voi tehdä myös jollekin toiselle, mutta huippua näinkin. Ja saapahan ainakin tehdä kaiken juuri omien mieltymysten mukaan!

Mutta nyt..niitä kouluhommia. Alunperin olisi pitänyt palauttaa yrityksen johtamisen aineopintoihin kuuluvan organisaatiokäyttäytymisen kurssin 16 sivuinen oppimistehtävä huomenna. Minullahan niitä sivuja on tällä hetkellä siis kasassa n. 1,5. Perjantaina tuli kuitenkin sähköpostia proffalta, että hän kyllä ottaa niitä sittenkin tulevaan perjantaihin asti vastaan..jaa siinä samassa Marikan motivaatio kirjoittaa sitä putosi kuin masentuneen lehmän häntä. Niin kuin opiskelukaverini sanoo "pakko on paras motivaattori." Tsemppailen tässä itseni nyt loppu sunnuntaiksi kuitenkin pohtimaan "syvällisiä" mm. tunteiden merkityksestä työpaikoilla. Yritys ainakin on kova.

Helmestä helmikuusta

Akateeminen vapaus on kiva juttu. Saat itse jaksottaa aika pitkälle, mitä teet ja milloin teet. Monestihan siinä on sellainen riski, että päätyy niin sanotusti lusmuilemaan.. tai sitten voit vaan kunnianhimoisesti haalia niitä kursseja ihan pirusti ilman, että lasket olevasi suorittamassa yksin kevään aikana 68 opintopistettä, kun se standardi on 60 VUODESSA. Sitten ihmettelet, kun tuntuu että on ihan helvatusti hommaa ja vedät sellaisen mini "meltdownin", kun ilmakin ulkona on kuin jostain harmaasta ja synkästä elokuvasta, joka kertoo ihmisistä, jotka eivät kestä enää nähdä auringonvaloa..IKINÄ. Tuonelassakin on varmaan oikeesti pirteempi meno. Koska tuossahan ei kuitenkaan ole tarpeeksi, niin se on hyvä kehitellä vielä sen tasoinen stressi ettet yksinkertaisesti saa mitään aikaiseksi. Nukahtaminen kohtuulliseen aikaan on vaan luusereille ja syöminenkin on aina ollut ihan yliarvostettua. Sitten vielä kunnolla oikutteleva vanha nilkkavamma päälle, niin sulla on kasassa ainekset oikein helmeen helmikuuhun.

Se helmi helmikuu on nyt onneksi ohi ja siinä vaiheessa, kun kaikki alkoi vaikuttaa syömiseen niin minäkin tajusin ettei koko hommassa ollut yhtään mitään järkeä. Kävi kursseissa aika kova karsinta; jotkut pudotin kokonaan pois ja jotkut päätin yksinkertaisesti suorittaa myöhemmin. Suurin osa kursseista oli kuitenkin täysin ylimääräisiä, joita olin haalinut puhtaasta kiinnostuksesta. Ei kai tässä mikään yli-ihminen tarvitse yrittää olla (nyt mä melkein odotan, että joku tulee ilmoittamaan etteihän 68opintopistettä keväässä ole hei mitään :D).

Tällä hetkellä ei kuitenkaan onneksi stressaa mikään muu, kuin jokakeväinen kesätyöpaniikki. Mulle iskee ihan joka maaliskuu sellainen minipaniikki siitä, mitä teen jos en saakaan mitään kesätöitä. Opiskelijallehan se kuulostaa aina ensikuulemalta ihan täydeltä maailmanlopulta. Minähän olen jo maalaillut kaikenlaiset kauhuskenaariot siitä, kuinka joudun kesän tappelemaan kaikkien mummojen kanssa tyhjistä pulloista maamme uljaissa puistoissa saadakseni vähän taskurahaa ja vaihtamaan ihanan (ja perus opiskelijabudjetille aivan liian kalliin) asuntoni johonkin soluun. Ärsyttävää, olisin muutenki jo ihan valmis suurelta osin luopumaan tästä opiskelijaelämästä ja tämä ei todellakaan tule olemaan niitä asioita, joita siitä tulen joskus kaipaamaan. (Palkallinen) kesäloma olisi kanssa muuten aika kova sana..

Tästä se kuitenkin lähtee, ihana kevät nimittäin! Ja siltä varalta, että joku ihmettelee, mistä olen nuo kuvassa olevat ihanat asuntoa piristävät tulppaanit saanut, niin ostin ihan itse itselleni..läheisestä S-marketista. Ne on ihan Rainbown tulppaaneja et kovasti panostin :D

Olen muuten huomattavasti ahkerampi päivittämään kuvia instagrammiin kuin mitään tänne, ja suora linkki sinnehän löytyy tuosta yläpalkista.

Syksyn opinnot

Blogi on ollut nyt hetken jäissä. Lomalla nautin ihan vaan lomailusta, enkä vanhemmilla ollessani edes yrittänyt miettiä mitään opiskeluun liittyvää. Nollasin kaiken täysin ja nautin vaan kaikenlaisten jouluaiheisten hömppäkirjojen lukemisesta. Olin jo unohtanut, kuinka kirjaan voikin uppoutua tunneiksi tajuamatta ympärillä olevasta maailmasta mitään. Loman jälkeen piti hetki niin sanotusti ottaa itseäni kunnolla niskasta kiinni ja järjestää elämään jonkinlainen rytmi. Se mystinen unirytmi alkkoi jo todella ärsyttämään itseänikin, samoin kuin se aikaansaamattomuus ja turvonnut olo ja ja..joten laitoin itseni jouluaatosta eteenpäin sipsilakkoon ja lähes täyteen tipattomaan tammikuun loppuun asti. Nyt alkaa olemaan unirytmikin kohdallaan (kiitos aamuluentojen) ja muutenkin keskittyminen kohdillaan, niin voi tännekin tulla taas päivittelemään.

Ajattelin aloittaa sillä aiemmin lupaamallani kuvauksella opinnoistani täällä Tampereella. Tässä siis niille, joita kiinnostaa pieni katsaus viime syksyn opintoihini:


Kansainvälisen politiikan teoria ja metateoria (politiikan tutkimus)

Näitä pahuksen pakollisia teoriakursseja. Jos mulla oli yläasteella asennevamma ruotsia kohtaan niin yliopistossa mulla on ollut kesto-ongelma teoriakurssien kanssa. Kurssista on nyt suoritettu oppimispäiväkirjalla yllättävän kunniakkaasti luento-osuus ja jäljellä on vielä 8op:n laajuinen kirjatentti, joka koostuu kolmesta tentittävästä kirjasta. Näistä pakollinen on lähes 400 sivuinen Wendtin "Social theory of International Politics", kaksi muuta saa valita annetusta listasta. Itse valitsin Bullin klassikon "anarchical society" ja Katzensteinin teoksen analyyttisesta ekletismista. Vaikka en edelleenkään ole teoriakurssien fani, on kuitenkin myönnettävä, että Wendtiä lukiessani olen saanut jotain yllättäviä ahaa-elämyksiä teoriaan ja kansainväliseen politiikkaan liittyen. Ehkä sillä siis on syynsä, miksi meidän täytyy näitä asioita käydä läpi. Ei se silti herkkua ole! Tämän periodin ykköstavoite on saada tämä tentti alta pois tai on olemassa iso riski, että se jää syksyyn asti roikkumaan.

Kansainvälisen politiikan työseminaari (politiikan tutkimus)

Tämä kurssi alkoi ensimmäisestä periodista ja jatkuu aina kevääseen asti. Se on jaettu teemoittain kolmeen osioon: maailmanpolitiikka, Euroopan tutkimus ja rauhan- ja konfliktintutkimus. Näistä teemoista jokainen valitsee oman suuntautumisensa ja suorittaa sen mukaan sitten myös erään 10 op:n laajuisen syventävän kurssin. Oma valintani on rauhan-ja konfliktintutkimus. Kurssi suoritetaan niin, että sen oman valinnan aihealueen seminaareissa täytyy käydä 5 kertaa, kahdesta muusta aihealueesta yhteensä 5 kertaa ja näiden lisäksi vielä 5 vapaavalintaista. Vapaavalintaiset voivat olla, vaikka ylimääräisiä kertoja joissain näistä aihealueista tai jotain yliopistolla järkättäviä seminaareja/tapahtumia. Itse olen esimerkiksi käynyt kuuntelemassa Intia-seminaaria, jossa oli puhujana esimerkiksi Suomen Intian suurlähettiläs ja alkuvuodesta osallistuin seminaariin, jossa puhujana oli Suomen Pankin Erkki Liikanen. Näistä kaikista tehdään oppimispäiväkirja. Tämän lisäksi omaan aihealueeseen liittyen tulee lukea jokin määrä artikkeleita ja muistaakseni kirjoittaa essee. Sekavaa? Kyllä.

Kurssi on kuitenkin ollut sisällöltään todella mielenkiintoinen, sillä jokaisella luennolla on vieraileva luennoitsija, joka kertoo jostain ajankohtaisesta asiasta/tutkimuskohteesta/omista kokemuksistaan. Aiheina ovat olleet mm. Britannia ja EU, nationalismi maailmanpolitiikassa, ulkopolitiikan tutkimus, EU:n kehityspolitiikan tutkimus, jäätyneet konfliktit (Euroopassa) ja rauhantutkimus. Kurssiin kuuluu myös vierailu mm. Tapriin ja myöhemmin keväällä Helsinkiin, jossa kohteena muistaakseni oli ainakin Puolustusministeriö (jossain vaiheessa se tässä keväällä selkiintyy, viimeistään kun olen siellä).


Johdatus oikeusjärjestykseen (kauppatieteet)

Johdatus oikeusjärjestykseen on täällä kauppatieteiden alainen kurssi ja kävin sen osittain siksi, että saan siitä kurssin kauppatieteiden perusopinnot kokonaisuuteen ja toisaalta, koska se on pakollinen edeltävä kurssi kaikille oikeuskursseille (Eurooppa oikeus jne). Kurssilla käsiteltiin pintapuolisesti julkisoikeutta, yritysjuridiikkaa ja vero-oikeutta. Varsinkin kaksi jälkimmäistä yllätti mielenkiintoisuudellaan. En olisi ihan heti uskonut, että vero-oikeuden osion lukeminen tenttikirjasta menisi niin sujuvasti ja jotain jäi heti ekalla kerralla päähänkin. Nyt on myönnettävä, että kävin koko kurssin aikana vain yhdellä luennolla, mutta ei se arvosanassa näkynyt, joten annettakoon moinen lusmuilu tällä kertaa anteeksi.

Tieteellinen kirjoittaminen (kielikeskus)

Tämä olikin hauska tapaus. Tieteellinen kirjoittaminen kuuluu kielikeskuksen kautta käytäviin pakollisiin kursseihin ja suoritetaan yleensä kandivaiheessa. Mulla tää oli se ainut vaadittu täydentävä opinto, josta en onnistunut -enkä kunnolla tosin edes yrittänyt- puhumaan itseäni pois. Kurssi oli vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta se oli todella turhauttavaa ja tylsää, sillä kurssilla käsiteltiin esseen kirjoittamiseen ja rakenteeseen liittyviä seikkoja, jotka omaan päähän oli taottu Glasgowssa jo ensimmäisen vuoden alussa. Toisaalta taas se oli kielenhuollon kannalta mulle ihan hyvä kurssi. Aika kuvaavaa on harjoitustyön tulos. Harjoitustyöhön en jaksanut rehellisesti sanottuna panostaa lähes lainkaan. Sain kuitenkin hyvät arvostelut työni rakenteesta, argumentaatiosta ja vastaavista, mutta..oikeinkirjoituksesta, lauseenrakenteista ja vastaavista tipahti kakkonen. Upsista. Nyt on kuitenkin pilkkusäännöt ja muut ainakin vähän paremmin hallussa kuin vielä vuosi sitten.


Ympäristön ja alueiden poliittisuus (hallintotieteet)

Ympäristön ja alueiden poliittisuus kuuluu hallintotieteiden peruskursseihin. Hallintotieteisiin yleisesti en ole (ainakaan vielä) syttynyt lainkaan, mutta tämä kurssi kuulosti sisällöltään mielenkiintoiselta ja kuuluu lisäksi erääseen Johtamiskorkeakoulun teemakokonaisuuteen energia- ja ympäristöpolitiikasta, jonka haluaisin saada suoritettua. Kurssin sisältöä luonnehditaan opinto-oppaassa mm. näin: Kurssin virittämän ’tieteellisen mielikuvituksen’ avulla opiskelija kykenee jäsentämään jännitteitä, jotka nousevat ympäristöongelmien luonnontieteellisen hahmon ja yhteiskunnallisen sekä poliittisen luonteen välisestä, usein ristiriitaisesta suhteesta. Kurssia jäsentävä politisoitumisen näkökulma auttaa opiskelijaa arvioimaan ympäristöongelmien ja alueellisten kysymysten luonnetta yhteiskunnallisina prosesseina. 


Yrityksen johtamisen perusteet (kauppatieteet)

Yrityksen johtamisen perusteet oli toisen periodin kursseista ehdoton suosikkini. Aihealue kiinnosti todella paljon ja kaikki lukeminen jäi loistavasti päähän, mikä näkyi myös tenttituloksesta. Kurssilla käytiin läpi mm. erilaisia yritysmuotoja ja yrittäjyyttä, organisaatiorakenteita, eri johtamisalueita kuten muutosjohtaminen, henkilöstöjohtaminen, laatujohtaminen jne, esimiestyötä, vastuullista yritystoimintaa, strategiaa ja sitä rataa. Kurssin suoritukseen vaadittiin parityönä tehty oppimispäiväkirja ja tentti. Kurssin myötä päätin varmasti haluavani suorittaa kauppatieteiden aineopinnot nimenomaan yrityksen johtamisen opintosuunnasta.

Kansainvälinen talous (kauppatieteet)

Menin kansainvälisen talouden kurssille, koska se on ainoa kurssi, joka multa puuttuu jotta saisin kokoon teemakokonaisuuden talous ja maailmanpolitiikka. Luennoitsija oli hyvä, mutta liekeissä kirjoitteli kaiken liitutaululle eli toisin sanoen, jos olit luennolta pois niin olit muistiinpanojen suhteen hieman kusessa. Kurssin tentti nimittäin pohjautui aika lailla täysin luentoihin, vaikka luennoitsija toki suositteli oheislukemiseksi paria kirjaakin. Mä tykkään piirrellä kaikkia taloustieteen kiemuroita ja aina luennolla ymmärrän ne loistavasti. Jälkeenpäin ei aina välttämättä menekään niin vahvasti. Sitä, mikä arvosana tästä kurssista tulee vai tuleeko mitään on vielä avoinna, koska mä päätin tyynesti edellisenä iltana etten mene tekemään sitä tenttiä vielä. Kuinka mahtavaa muuten, että Suomessa voi yliopistossa tehdä noin? Menen tekemään sen parin viikon päästä..tai ainakin kokeilemaan tulisiko siitä jotain. Näin sivuhuomiona pakko myöntää, että nautin tästä Tampereen hieman stressittömämmästä yliopistotyylistä huomattavasti enemmän kuin Glasgown brutaalimmasta menosta.

Ranska 1 (kielikeskus):

Täällä on kielikeskuksen kursseille on aika kova tunku, mutta mä sain suoraan paikan ranskan alkeiskurssille. Maisteriopiskelijana on etusijajärjestyksen mukaan aina aika kärjessä, kun täysille kursseille jaetaan paikkoja. Oon opiskellut ranskaa joskus viisi vuotta, mutta siitä on niin pitkä aika, että koin fiksuimmaksi päätökseksi aloittaa alusta. Kurssin opettaja on paras ranskan opettaja, joka mulla on koskaan ollut. Ensimmäistä kertaa oikeasti ymmärrän jotkin ääntämissäännöt ja kieli tuntuu muutenkin selkeämmältä. Toki sillä on varmasti vaikutusta, että olen opiskellut sitä ennenkin, mutta eiköhän noilla opetusmetodeillakin ole vaikutuksensa. Innostukseni ranskaan nousi sille tasolle, että olin välillä tunnilla pettynyt, jos multa ei kysytty mitään. Nuorempana taas, kun halusin aina ranskan ja ruotsin tunneilla vajota johonkin maanrakoon etten vaan joutuisi vastaamaan johonkin kysymykseen..


Siinä syksyn suoritukset. Kaikista kevään kursseista en ole vielä tietoinen, mutta nyt alkaneessa periodissa lukujärjestyksestä löytyy ainakin:

 Kansainvälisen politiikan työseminaari (Politiikan tutkimus, pakollinen syventävä)
 Menetelmäharjoituskurssi (Politiikan tutkimus, pakollinen syventävä)
 Organisaatiokäyttäytyminen (Kauppatieteiden aineopinnot)
 Strategian perusteet (Kauppatieteiden perusopinnot)
 Työhyvinvoinnin perusteet (Kauppatieteiden perusopinnot)
 Ranska 2

Näiden lisäksi olisi tarkoitus yrittää saada suoritettua Suomen energiapolitiikka- opinnot kirjatentillä. Yritän myös mahdollisuuksien mukaan piipahtaa välillä kuuntelemassa avoimia luentoja poliittisesta viestinnästä (mielenkiintoisia aiheita nyt kun on vaalitkin pian tulossa). Tekemisestä ei siis todellakaan tule olemaan pulaa. Päinvastoin. Päiviin olisi kiva saada edes pari tuntia lisää.

ThrowBackThursday Glasgow

Mulle tuli yksi päivä sellainen olo, että ihan kuin olisin unohtanut ikinä olleenikaan Glasgowssa, tai kuin se koko ajanjakso olisikin ollut vaan unta. Tämähän on kai hyvä merkki siitä, kuinka olen onnistunut sopeutumaan ja kotiutumaan taas Suomeen, mutta se synnytti myös kipinän kaivaa esiin kuvia neljän vuoden taipaleelta Skotlannissa. Ajattelinkin fiilistellä ja jakaa niitä tässä kuvapläjäyksen muodossa myös teille #ThrowBackThursdayn merkeissä.

Yliopiston päärakennus näytti muuten aina yhtä vaikuttavalta, vaikka sen neljän vuoden aikana ehtikin nähdä lukemattomia kertoja. Aina sitä silti jotenkin jaksoi vähän ihmeissään katsella.

Myönnän, että elelin Glasgowssa aikamoisessa opiskelijakuplassa: asuin neljästä vuodesta kolme ihanassa West Endissä ja vietinkin lähinnä aikaa joko siellä tai keskustassa.

Ensimmäinen vuoden asuin kuitenkin jokseenkin kuuluisassa Muranon asuntolassa (se isoin ja varmaankin myös rähjäisin). Monet taisivat yksinkertaisesti kutsua sitä vain shiteholeksi; se sanotaan yleensä rakkaudella mutta myös ihan oikeutetusti. Jos haluat lukea aika hyvän luennehdinnan paikasta niin klikkaa tästä. Meiltä pöllittiin jonkun randomin paikallisen toimesta sieltä ekana vuonna pakastesafkat. Jätti se heebo mulle pari kalapuikkoa, mutta mun puoliks syöty Ben&Jerry's jätski kyllä kelpas. Oon vieläkin katkera. Onnistuin kaivamaan pari kuvaa, jotka olin ottanut ollessani siellä päin Glasgowta lenkillä, vähän eri näköistä..:

Siellä asuessa kuitenkiin järkkäiltiin aika legendaarisia juhlia. Alla oleva kuva on meidän ekana vuonna emännöimistä loppukevään Sangria- bileistä:

Viimeisen kahden vuoden kotikatu muuten näytti sen sijaan tältä:

Se oli kiva kämppä, vaikka meillä vierailikin välillä hiiriä ja se vuokranvälitysfirma oli aivan jostain syvältä. Glasgowssa ei muuten oikeasti ole aina niin hyvä ilma kuin kuvista voisi ehkä ymmärtää ja siellä todella saattaa joskus kokea kaikki vuodenajat saman päivän aikana. Oli siis niitä hetkiä, kun satoi lunta ja kaikki meni aivan sekaisin:

..ja paljon niitä hetkiä, kun satoi vettä aivan kaatamalla eikä tuulen takia ollut mitään järkeä yrittää edes käyttää sateenvarjoa. Siinä sitten vaan tottui siihen, että kastuit matkalla kauppaan, yliopistolle, salille, kotiin, juhlimaan, leffaan..

Yksi asia, joka näissä kuvissa osui omaan silmään eniten oli mun oma hiustenväri! En jotenkin yhtään muistanut, että olin oikeasti melkein koko Glasgow- ajan niin blondi.

Noihin neljään vuoteen mahtuu kyllä ihan uskomaton määrä mielettömiä muistoja ja fiiliksiä! Kaipaan Skotlantiin todella paljon. En välttämättä pysyvästi asumaan, mutta haluaisin ehdottomasti päästä edes käymään siellä pian. Onneksi jonkinlaista helpotusta tähän tuo se, että lähden lauantaina pitkästä aikaa Britteihin, kun suuntana on Lontoo!

Stressiä, oliiviöljymaski ja damaged goods

Näiden kuvien perusteella voisi vaikka päätellä, että musta on tullut vaan viinilasi kädessä ympäriinsä viilettävä viinideeku, joka on totaalisesti feilannut, mitä tulee opiskeluun. Ei sentään, vaikka viiniä on toki juotu aina välillä sivistyneesti ja oikeanpuolimmainen kuva on vähän turhankin osuva otos joistain mun opiskeluhetkistä. Mä olen tosin viime aikoina stressannut opinnoista tosi paljon. En aluksi edes tajunnut tätä, mutta sitten, kun hoksasin etten ollut pariin viikkoon nukkunut kunnolla yli 5 tunnin yöunia, mikä on mulle siis aivan liian vähän, niin lamppu syttyi päässä ja tajusin et hei moi stressi! Tämä koko stressihän on aivan idiootti juttu, koska ei mun tarvitsisi opiskella niin montaa kurssia tällä hetkellä kuin mitä nyt on menossa, mutta kun haluan ja vaadin itseltäni, että näin nyt tehdään. Sitten se lähtee aina välillä vähän lapasesta ja alan myös stressaamaan liikunnan puutteesta ja siitä, että syön huonosti, joiden seurauksena saatan alkaa stressaamaan ulkonäöstä ja sitten ollaankin ylitetty jo reilusti typeryyden punainen viiva. Hyvä etten stressaa siitä minkä väriset sukat laitan aamulla jalkaan..Onneksi nämä överihetket on yleensä todella lyhyitä ja vaativat vain yhden päivän, jolloin koen olevani suunnilleen epäonnistunein ihminen koko maailmassa. Mulla muuten auttaa näihin stressihetkiin aina se, että saan vähän sympatiaa - sympatialla en muuten todellakaan tarkoita sitä kaikkien aikojen ärsyttävintä "älä hei stressaa" lausetta, ja halauksen. Halit oikeasti auttavat aina. Halailkaa ihmiset enemmän!

Opiskelujen ohella ollaan käyty kavereiden kanssa myös testaamassa Tampereelle jokunen aika sitten avattu Burger King. Yksi perjantai siis hylättiin yliopiston halvat opiskelijalounasvaihtoehdot ja suunnattiin BK:hon. Mun täytyi pieneksi ärsytyksekseni myöntää ettei se ollut niin pahaa kuin muistin. Voihan myös olla, että Suomen BK:t vaan tekee parempia hamppareita kuin Brittien. Älkää nyt jestas kuitenkaan ymmärtäkö väärin: suht teollisen makuistahan se silti oli! Tämän jälkeen lähdin kaverini yllyttämänä luovuttamaan verta. Sehän se vasta fail reissu olikin. Mulle toivoteltiin, että vaikka alkuvuodesta voit tulla kokeilemaan uudestaan ja sain lisäksi tietää ettei mun veri kelpaa enää ikinä Suomessa plasmaksi. Tämä, koska olen ollut Britanniassa leikkauksessa. Damaged goods! Yritys hyvä kymppi kuitenkin.

Sain myös viikolla mielestäni aivan nerokkaan ajatuksen: kotitekoinen hiusmaski! Oujes, olin lukenut jonkun kauneusartikkelin, jossa todettiin juoksevan hunajan ja oliiviöljyn muodostavan hiuksille todella ravitsevan ja hyvän maskin. Ei muuta kuin sekoittelemaan ja mössö päähän 20 minuutiksi vaikuttamaan. Hiuksista tuli kyllä upean pehmeät ja kiiltävät, mutta voi luoja sitä hajua. Oliiviöljyn ja hunajan sekoitus ei todellakaan tuoksu hiuksissa hyvälle, mikä oli jotain, mitä tämä artikkeli ei todellakaan kertonut. Pesin hiukset useamman kerran ja tuskailin vielä seuraavana aamunakin, että ei saakeli vieläkö ne haisee pistävästi oliiviöljyltä. Ei kaukaa hakenut etten pyytänyt kaveriani haistelemaan hiuksiani kesken kansainvälisen talouden luennon. Ilmeisesti ne ei kuitenkaan enää siinä vaiheessa haisseet..ja ainahan mä olisin tietty voinut sanoa, että se on vaan mun uusi tuoksu hiuksissa, kun ajattelin vähän hakea tähän synkkyyteen ja kylmyyteen sellasia kivoja välimerellisiä viboja. 

Viikonlopun positiivisiin kuuluu ehdottomasti se, että mua suunnattomasti ahdistanut persikanbeigen- värinen seinä on nyt maalattu valkoiseksi. Ei siis enää seinätraumoja! Vanhempani tekivät parin sukulaisen kanssa visiitin Tampereelle ja siinä samalla sai seinäkin uuden värin. Olin toki sanonut voivani itsenäisenä nuorena naisena maalata sen itsekin, mutta jotenkin mun taitoihin ei luotettu, ja kun näin millä tarkkuudella sitä alettiin maalaamaan niin en sinänsä yhtään ihmettele. Voin myöntää ettei tälläiset "käytännön työt" kuulu aina mun vahvuuksiin. Edellisessä työpaikassanihan maalailin tosin uuden valkoisen kerroksen erääseen seinään ja mielestäni jälki oli todella siisti - ainakin tehdasympäristöön ihan hyväksyttävä. Olin tosin sen jälkeen ihan valkoisten länttien peitossa ja näytin siltä kuin lokkilauma olisi paskonut päälle. 

Nyt pitäisi mennä vähän tuunaamaan mun bataattikeittoa. Ihmettelin, miksi siitä tuli jotenkin niin mössömäistä alunperin kunnes tajusin, että olin unohtanut siitä kasvirasvasekoitteen, vaikka se oli ollut koko ajan pöydällä vieressä. Siis miten niin unenpuute alkaa näkyä? Sitten vähän oppimispäiväkirjan kirjoittelua (opin siitä viime kertaisesta), jonka jälkeen katselen josko tänne ilmestyisi jaffa-pullo. Olen nimittäin vähän kipeä ja yritin hyvin vahvasti vihjailla, että haluaisin sellaisen. Nimenomaan jaffaa, ei fantaa. Ne ovat kaksi aivan eri asiaa.

Luomisen tuskaa

Uusi periodi ja sen mukana useampi aamuluento alkoi viime viikon maanantaina. Mä olen aina halunnut olla sellainen aamuvirkku ihminen, joka sulavasti leijuu aamuisin sängystä ylös tekemään aamupalaa ja lukemaan päivän lehteä. Lähtee mukavan ajoissa töihin/yliopistolle virkeänä ja aloittaa päivänsä tehokkaasti. Valitettavasti, mä olen sellainen jonka puhelimessa on monesti aamuisin viisi eri herätystä ja sekään ei aina takaa, että oikeasti nousisin tarpeeksi aikaisin. Sen sijaan, että sulavasti leijuisin sängystäni virkeänä uuteen päivään kampean sieltä itseni nyrpeän peikon näköisenä (fakta, sänkyni vieressä on peili josta näen tämän näyn lähes joka aamu) ja yleensä enemmän tai vähemmän myöhässä. Tämä tarkoittaa sitä, että usein aamuni alkavat Boltmaisilla spurteilla ympäri asuntoa ja huipentuvat siihen kun nälkäisenä ja huohottavana saavun yliopistolle. Näin kävi myös viime viikolla lähes joka aamu ja sehän se vasta ottikin päähän.

Ei kuitenkaan niin paljoa kuin viimeiselle mahdolliselle viikolle tehtäväksi jättämäni kansainvälisen politiikan teorian ja metateorian oppimispäiväkirja. Yhdeksän sivua omaa pohdintaa kahdeksasta luennosta, kuinka hankalaa se nyt voi muka olla?

Sanotaan vaikka niin, että loppuviikosta yritin jo motivoida itseäni parempiin suorituksiin lasillisella viiniä. Alkon täti tosin kun kysyi mihin tarkoitukseen olin viiniä etsimässä sanoin, että ihan vaan seurustelujuomaksi. Jotenkin se kuulosti paremmalta kuin katsos kun mun pitäisi kirjoittaa yksi oppimispäiväkirja. Jotain lisäosviittaa saattaa myös antaa se, että whatsappissa yksi viikon käytetyimmistä "kuvistani" oli se hymyilevä ruskea kakkakikale, jota käytin ahkerasti keskusteluissa kuvaamaan luomistyöni edistymistä ja tulosta.

Homma ei ihan luistanut toivomallani tavalla, joten ajattelin tehdä itselleni seuraavana päivänä romanttisen kattauksen ja kokeilla uudestaan. Juu ei. Tiedän, että osasyy tälläisten töiden takkuiluun on usein se sisälläni asuva pieni mutta pippurinen puoli, joka tykkää näissä asioissa tavoitella täydellisyyttä. Yritä siinä sitten saada jotain kirjoitettua, kun tuntuu, että pitäisi joka kerta tuottaa vähintään jotain Nobelin palkinnon arvoista tekstiä. Hassu lasillinen viiniä päivässä ei muuten mitenkään avannut luovuuden kanavia (vaikka hyvää se toki oli). Olisi varmaan pitänyt vetää koko punkku kerralla ja kokeilla sitten.

Kuitenkin deadline läheni ja sinne tiedostoon oli pakko saada jotain. Niimpä jossain vaiheessa heitin kaikki standardit ikkunasta ulos ja ryhdyin runoilemaan.

"Jos ajatellaan kansainvälisen politiikan teorioiden tarjoavan tapoja laajentaa näkökykymme rajoja ja ymmärtää maailmaa, voiko silloin olla yhtä paljon oikeita totuuksia kuin on teorioitakin? Toisaalta, mistä voimme tietää, että ne ovat oikeita totuuksia eivätkä vain virheellisten teorioiden luomia näkökulmia maailmasta? Missä määrin kansainvälisessä politiikassa on todellisuutta, joka on havainnoistamme riippumatonta?"

"Näiden kysymysten pyörittelyn äärellä luennollakin esitetyn pragmatismin ja instrumentalismin “älyllinen laiskuus” tarjoaa minusta ajoittain houkuttelevan vaihtoehdon kansainvälisen politiikan ontologisten ja epistemologisten kysymysten äärellä."

 "Kaiken kaikkiaan luento sai minut toteamaan ettei minusta tule poliittista filosofia."

Ainakin olin tuossa viimeisessä lauseessa täysin rehellinen siitä mitä olin oppinut.

Kahden jälkeen perjantain ja lauantain välisenä yönä se oli sitten ahkeran tuskailun ja hiusten haromisen jälkeen (ihme että on vielä edes noinkin paljon hiuksia päässä) aika lailla valmis. Nuutunut olo ja kökkö fiilis, mutta tulipahan tehtyä. 

Ehkä voisin ensi kerralla harkita vastaavien töiden tekemistä kurssin mittaan sen sijaan, että jättäisin ne viime tinkaan. Mites te? Onko teillä tapana useinkin jättää asioiden hoitamiset viimeisiin hetkiin vai onnistutteko oikeasti tekemään hommat ilman viime hetken paniikkeja?

Huomioita Suomessa opiskelusta

Te olette pyydelleet hirmuisesti ajatuksia/huomiota Suomessa opiskelusta Skotlannissa opiskelun jälkeen, joten ajattelin vihdoin kirjoitella siitä vähän. Tämän tyylisiä tekstejä on varmasti vielä tulossa lisääkin, mutta ajattelin nyt tähän ensimmäiseen kerätä tiivistetysti joitain sekalaisia huomioita, jotka päähän on näiden ensimmäisten kahden kuukauden aikana putkahtanut.

Akateeminen vapaus

Tästähän on nyt aivan pakko aloittaa. Sanoisin, että Skotlannissa opiskellessa ei oltu niin kutsuttua akateemista vapautta nähtykään. Toki Skotlannin yliopistot ylpeili ja käytti valtteinaan Englannin yliopistoihin verrattuna sitä, että oltiin niinkin joustavia, että pystyt hei opiskelemaan vähän paria sivuainetta. Suomi tai ainakin Tampereen yliopisto täysin vapaalla sivuaineoikeudellaan vetää tässä Skotlannin yliopistoja kyllä pataan ihan 100-0. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa sitä, että niiden pakollisten kansainvälisen politiikan maisteritason opintojen (niistä vaikka toiste lisää) lisäksi opiskelen nyt kauppatieteitä ja kielikeskuksen kautta ranskaa. Johtamiskorkeakoululla (kauppatieteet, hallintotieteet ja politiikan tutkimus) on nk. yhteisiä teemakokonaisuuksia, joista itse haluaisin vielä saada kunnianhimoisesti kasaan merkinnän kolmesta, joten omasta opintosuunnitelmasta löytyy lisäksi myös pari hallintotieteen kurssia. Jos olet oikein utelias, voit käydä kurkkaamassa näitä teemakokonaisuuksia täältä. Nämä kaikki ylimääräiset opinnot tarkoittavat sitä, että kokoon tulee luultavasti huomattavasti enemmän opintopisteitä kuin mitä maisteriin tarvitsisi, mikä on jotain mitä esimerkiksi Skotlannissa opiskellessa ei tapahdu (voi tapahtua).

Toisaalta joku saattaa myös nähdä tämän valinnanvapauden huonona asiana. Voihan se pistää vähän pään pyörälle, aiheuttaa hieman valinnanvaikeutta sekä mahdollisesti venyttää valmistumista. Paljon kuitenkin riippuu ihan omasta asenteesta ja tavoitteista. Itse kuitenkin todella arvostan nyt sitä, että saan käydä juuri niitä kursseja pakollisten opintojen ohella, joita haluan.


Kurssien suorittaminen

Siinä missä Skotlannissa suoritin suurimman osan kursseista esseillä, täällä keskitytään selkeästi enemmän tentteihin ja niihin kuuluisiin reflektoiviin oppimispäiväkirjoihin. Olen aina pitänyt esseistä enemmän, mutta ei tuo tenttiminenkään nyt kovin pahalta tunnu. Varsinkaan, kun tietää, että on mahdollisuus uusia. Helpottaa tälläisen pienen perfektionistin stressiä huomattavasti. Aika moneen kurssiin siis kuuluu juurikin tuo tentti ja oppimispäiväkirja. Proffat/luennoitsijat tuntuvat olevan erittäin joustavia ja ymmärtäväisiä palautuspäivien suhteen. Joitain kursseja voi taas suorittaa vaan tekemällä sähköisen tentin aika lailla silloin kun se itselle parhaiten sopii.

Tuo sähköinen tenttijärjestelmä on muuten loistava. Yliopistolla on pari tietokonetilaa, jotka on varattu sähköisiä tenttejä varten. Netin kautta voi varata omilla tunnuksilla ajan sähköiseen tenttiin: järjestelmässä pääset valitsemaan päivän välillä maanantai-lauantai sekä kellonajan jolloin haluat mennä valitsemasi tentin tekemään. Kaikissa Suomen yliopistoissa tämä ei ilmeisesti ole läheskään yhtä laajasti käytössä ja Tampereenkin yliopistossa yleisyys vaihtelee, mutta ainakin politiikan tutkimuksen tenteistä lähes kaikki (jos ei jopa kaikki) voi suorittaa sähköisellä tentillä.

Ihanan vapaata ja mahdollistaa täysin oman aikataulun. Vaarana toki on, että päätyy lykkäämään tenttejään aina vaan myöhäisemmäksi. Hyvä ajankäytön suunnittelu ja edes jonkinlainen itsekuri auttavat tässä kummasti. Mä olen muuten ainakin tuossa jälkimmäisessä välillä todella huono..

Kontaktitunnit

Skotlannissa tämä toki riippui ihan siitä mitä opiskeli, mutta omalla kohdallani ainakin kahtena viimeisenä vuotena kontaktitunteja oli maksimissaan kuusi viikossa. Ei kovin huima määrä. Täälläkin kontaktituntien määrään voi vaikuttaa se, että mitä opiskelee mutta myös omat kurssivalinnat omien oppiaineiden sisällä. Jos en suorittaisi näitä kaikkia ylimääräisiä opintoja, niin ei mun kauheasti tuolla yliopistolla tarvitsisi pyöriä. Ensimmäisessä periodissa kontaktitunteja viikossa taisi olla 15, ja tässä toisessa periodissa niitä olisi näillä näkymin parhaimmillaan (riippuu aina vähän viikosta) parikymmentä. Käytännössä nuo luvut eivät ihan pidä paikkaansa, koska kaikkiin luentoihin kuuluu ns. akateemin vartti, jotta luentojen väliin mahtuu jonkinlaiset tauot. Kammotuspäivänä vielä mainittakoon tämän periodin tiistain 12-20 luentoaikataulu. Itsepähän olen kurssini valinnut.

Suomeksi opiskelu

Tätä kammosin aluksi aika paljonkin, mutta yllättävän hyvin sekin on lähtenyt käyntiin. Huomaan itse asiassa, että luentomuistiinpanojen tekeminen on aavistuksen verran helpompaa suomeksi. Toki väliin eksyy aina pari englanninkielistä sanaa, kun ei ole luennon aikana välttämättä aikaa jäädä hakemaan mitenkäs se jokin asia nyt suomeksi ilmaistaankaan. Tekstien kirjoittaminenkin on lähtenyt suomeksi yllättävän hyvin rullaamaan, vaikka pakko myöntää, että kaikenlainen höpötys kuulostaa omaan korvaan suomeksi aina tuplasti pahemmalta kuin englanniksi. Lisäksi jotkin suomen kielioppisäännöt (varsinkin pilkutus) ovat vielä aika hakusessa, mutta tässähän ne taidot kehittyvät!

Yliopistolounas

Ei ehkä sinänsä liity opiskeluun, mutta on suuri osa yliopistolla hengailua ja lisäksi täytyyhän ahkeran opiskelijan saada hieman polttoainetta. Yliopistolounas on täällä myös hyvin erilainen kuin Skotlannissa. Siinä missä ainakin Glasgown yliopistolla maksoin muistaakseni helposti lähemmäs, tai yli, vitosen jostain valkoisesta pastamössöstä tai vastaavasta (puhumattakaan, että olin varma, että kokki käytti lähes kaikkiin ruokiin jotain samaa kastiketta) niin täällä lounaan saa opiskelijakortilla hintaan 2,6 €. Lounasravintoloita yliopistolla on useampia ja yleensä löytyy aina jotain jota tekee mieli syödä. Toki taso hieman vaihtelee, mutta aina löytyy jotain vähintään ok- ruokaa ja usein on jotain super herkullistakin. Itselläni (enkä kaveriporukastani ole ainoa) on tapana yleensä valita se kalavaihtoehto. Lisäksi halvan hinnan vuoksi monet käyvät yliopistolla lähes päivittäin syömässä ja siksi se onkin mukava tapa tavata kavereita.