Tarina häijystä vuokranvälitysfirmasta

Olisin voinut kirjoittaa tämän tekstin jo viime kesän lopussa, mutta päässä kiehui silloin vielä niin paljon että se ei oikein luonnistunut. Itse asiassa, vieläkin ottaa päähän kun ajattelen asiaa, mutta ajattelin että nyt voisi kuitenkin olla hyvä aika kertoa vähän omia kokemuksia eräästä brittiläisestä vuokranvälitysfirmasta. Varsinkin nyt kun olen jonkin verran ollut tekemisissä nykyisen reilun vuokranantajani (yksityinen) kanssa, joka esimerkiksi viime viikonloppuna saapui paikalle hyvin lyhyellä varoitusajalla virittämään keittiöni lampun paikalleen kun en itse sitä hämärän näköisten sokeripalojen takia onnistunut tekemään. Voin sanoa, että kokemukset ovat aika vastakkaisia.

Kutsutaan tätä kyseistä vuokranvälitysfirmaa tässä tapauksessa vaikkapa nimellä torvet. Heiltä löytyy  kohtalaisen epäpätevältä vaikuttavalla 'respa' henkilökunnalla varustettu toimisto ainakin Glasgown Gibson Streetiltä.

Alku meni niinkuin kaikissa onnellisissa tarinoissa; käytiin katsomassa todella kivalta vaikuttavaa asuntoa monien muiden kanssa ja onnekkaasti saatiin se. Torvet oli oikein mukavia ja hymyileviä, kaikki kuulemma kyllä järjestyy kun otetaan yhteyttä ja blabalblaa. Parin vuoden aikana sattui kaikenlaisia pieniä 'kömmähdyksiä'; hitaasti hoidettu vesivuoto yläkerrasta ja yleensäkin hidas toiminta korjausten ja yhteydenpidon suhteen, mutta mikään ei saanut meidän veriä kiehumaan/aiheuttanut hysteerisen äkäisiä ja epäuskoisia naurukohtauksia niinkuin  nämä seuraavat tapaukset.

Aluksi sinne ensimmäisenä meistä muuttanut joutui jonkin aikaa palelemaan, kun boileri ei toiminut ja uuden toimitukseen/asennukseen vierähti hetkinen aikaa. Kun asennus vihdoin tapahtui, rikkoivat asentajat tuolin yhdestä makuuhuoneesta. Kämppikseni painui samantien henkilökohtaisesti ilmoittamaan tuolista ja torven vastaanotossa ollut nuori tekokynsillä ja luonnollisen oranssilla iholla varustettu nainen ilmoitti että asia hoidetaan välittömästi. Meni viikkoja. Ilmoitettiin asiasta taas. Meni kuukausia. Ilmoitettiin asiasta. Tuli aika kirjoittaa keväällä uusi vuokrasoppari, jolloin jälleen ilmoitettiin asiasta. Mitään ei tapahtunut. Sitten oli asunnon katsastuksen aika, yli vuosi siitä kun oltiin ensimmäisen kerran mainittu tuolista ja nyt meidät otettiin jopa tosissaan että joo nyt se oikeasti korvataan uudella. Näinhän ne teki, mutta lähetti siitä laskun..tadaa..MEILLE. Oltiin kuulemma selkeästi liian kovalla käytöksellä aiheutettu tuolin rikkoutuminen ja näin maksuvelvollisia. Hintaa oli vielä joku älytön 70puntaa+ alv. Mehän ei sitä suostuttu maksamaan, nehän sitten veti sen meidän takuuvuokrasta pois. Mitä tästä opimme, älkää luottako siihen kun joku sanoo, että asia on kirjattu ylös jonnekin tjv. Pyytäkää siitä itsellenne kopio mustaa valkoisella!

Seuraava episodi oli vähän pienempi. Boileriheebot (tosi päteviä varmasti) eivät olleet onnistuneet poraamaan kunnon reikää seinään johon asentaa se boxi jolla säädellään asunnon lämpötilaa. Sehän tästä syystä jo heti alusta lähtien roikkui siinä hassusti. Me tunnollisesti ilmoitettiin tästä monta kertaa. Kun paikalle vihdoin saapui joku taas super pätevä korjaaja, hän laittoi seinään kaksipuolista teippiä (!!!) ja painoi boxin siihen. Arvatkaas pysyikö se siinä? Ja arvatkaa ketkä sai siitä laskun? 20 puntaa+alv siitä hemmetin kaksipuolisesta teipistä. Sattuipa niin, että lasku tuli päivänä jolloin mulla keitti muutenkin joten painelin erittäin äkäisenä suoraan toimistolle ja onnistuin ilmeisesti hätkähdyttämään heitä sen verran paljon ettei meitä enää vaadittu kyseistä 'korjausta' maksamaan.

Skotlannissahan on (tai ainakin oli silloin) meneillään kampanja, jonka idea oli valistaa varsinkin opiskelijoita siitä mitkä vuokranvälitysfirmojen perimät maksut ovat laittomia ja mitä niistä voi ihan lain mukaan vaatia takaisin, ja kuinka tämä tapahtuu. Ylläri ylläri, torvet oli tietenkin perineet meiltä tälläisen laittoman maksun kun uusittiin vuokrasopparia ja ajateltiin, että laitetaan se takaisinvaatimushakemus menemään. Kyse ei ollut isosta summasta, mutta rahasta kuitenkin ja ihan periaatteesta. Muut tutut olivat omilta firmoiltaan ilman sen kummempia häsläyksiä saaneet rahat takaisin. Mutta hahahhaa, kämppikseni joka oli hoitanut asian sai torvilta takaisin kirjeen, jossa he ilmoittivat etteivät ole velvoitettuja noudattamaan kyseistä Skotlannin lakia vaan menevät Westminsterin antamien ohjeiden mukaan, kuinka he eivät todellakaan ole velvollisia maksamaan sitä takaisin, kuinka kyseinen kampanja on vaan kiusauskampanja vuokranvälitysfirmoja vastaan ja kuinka he pidättävät oikeuden ottaa oikeudellisia toimenpiteitä henkilöitä vastaan jotka perättömillä syytteillä (laittomat maksut) tahraavat heidän mainettaan. Voin kertoa, että nauroin ihan oikeasti maha kippurassa kun olin lukenut kirjeen. Jos kyse ei olisi ollut niin pienestä summasta ja jos en juuri parin päivän sisään olisi ollut muuttamassa pois Skotlannista, olisin vienyt kirjeen yliopistomme oikeuspalveluun, koska heillä olisi todellakin ollut 'field day' sen kanssa. Että voi hyvää päivää.

Kaikkien kiemuroiden jälkeen tuli sitten aika muuttaa pois. Oltiin täytetty tarkastuslista kun muutettiin, johon merkattiin joka ikinen jälki joka asunnossa ennen meidän muuttoa oli jotta meitä ei voisi niistä laskuttaa. Torvet nimittäin tuntuivat olevan sitä mieltä, että asunnossa ei saa olla mitään asumisen jälkiä ja jos on niin vuokralaisenhan kuuluu sitten takuuvuokrasta maksaa kaiken maailman ammattisiivoojat. Voin kertoa, että se asunto oli meidän jäljiltä todella siisti. Ikkunatkin pestiin ennen muuttoa. Meidän aikana kokolattiamattoon tuli pienen pieni jälki ja se oli ainoa pysyvä merkki siitä, että oltiin asuttu siellä. Tai siis meidän mielestä..mutta ilmeisesti meidän siisteysstandardit ei sitten ole ihan kohdillaan sillä takuuvuokrasta vähennettiin aika iso summa johon kuului mm. asunnon siivous (mukaanlukien kokolattiamattojen pesu) ja ikkunoiden pesu. Todettiin siinä vaiheessa, että paskat kun vaivauduttiin oikeasti hinkkaamaan ja pesemään siis vielä ne ikkunatkin. Olisi vaan pitänyt jättää siivoamatta kerran meinasivat laskuttaa meitä anyways. Kaiken huippu oli kun meiltä yritettiin veloittaa suurta summaa (kyse oli muistaakseni lähemmäs 150 punnasta, ellei ylikin) yhdessä huoneessa olevista sinitarran jäljistä, jotka 1. olivat edellisten vuokralaisten jäljiltä ja 2. hyvin selkeästi merkitty tarkastuslistaan (josta heilläkin oli kopio) kun muutettiin asuntoon. Tämä maksuhan heidän oli sitten pakko poistaa, koska meillä oli siitä mustaa valkoisella.

Ei jäänyt siitä firmasta kovin lämpöisiä muistoja. Kävi suorastaan v*tuttamaan jo kun kirjoitin tätä tekstiä. Kannattaa siis olla todella tarkkana mitä kautta vuokraa asuntoja ja ennenkaikkea varmistaa että sulla on kaikesta mustaa valkoisella! Osaan arvostaa tämän hetkistä Suomi asumistani ihan eri tavalla mitä osaisin ilman tätä kokemusta..että kai kaikesta on jotain hyötyä.

This is way too long to translate but basically it is a story about a letting agency that basically sucked..big time.

Opiskelijaelämää

Täällä on nyt asusteltu ihan virallisesti Tampereella ja vietetty 'maisterifuksin' opiskelijaelämää hieman yli viikko. Tästä statuksesta löytyy todisteena lompakossa oleva tälläinen vankikarkurin kuvalla varustettu sininen kortti jolla pääsee taas vuoden tauon jälkeen käsiksi kaikenlaisiin alennuksiin, joista allekirjoittanut tällä hetkellä arvostaa eniten halpaa ja perushyvää 'kouluruokaa.'

Itse asiassa ilman sitä halpaa ja kätevää kouluruokaa oma ruokavalioni olisi luultavasti viime aikoina koostunut lähinnä pelkästään yhdistelmästä epäterveellisiä suolaisia naksuja, hesburgerin ja mäkin äklöjä aterioita, kuppinuudeleita, limua ja alkoholia. Sekaan on satunnaisesti osunut lähinnä aamuisin myös ruisleipää ja omenoita. Tämä ei johdu siitä, että olisin päättänyt tehdä totaalisen u-käännöksen ja alkaa vannomaan eineksien ja pikaruuan nimeen vaan siitä, että aika ei yksinkertaisesti ole meinannut riittää.

Mistä päästäänkin sujuvasti viikon tapahtumiin eli siihen hyvin aktiiviseen sosiaalisen elämään jota yliopiston alussa harjoitetaan. En ollut aluksi ihan varma tulisiko kovinkaan moneen tapahtumaan mentyä; olinhan kuitenkin vetänyt aikoinani jo Britannian fuksimenot eikä jatkuva biletys huomattavasti nuoremmassa seurassa välttämättä kuulostanut mitenkään älyttömän houkuttelevalta. Kävi kuitenkin niin, että mukavat ihmiset ja yliopiston politiikan ainejärjestön iltakoulun tapahtumat ovat vieneet vähän mennessään..

Tähän on erityisesti vaikuttanut se, että meillä on loistava pieni 'maisterifuksien' porukka ja ollaan 'integroiduttu' hyvin todella lyhyessä ajassa. Hieman yli viikon sisään on nyt mahtunut mm. saunailta, poliittisen musiikin visailua, yliopiston akateemisen vuoden avajaiset ja viimeisimpänä amazing race skaba johon meidän joukkue lähti toteuttamaan hyvin selkeää taktiikkaa: lahjonta toimii aina. Koska ollaan vanhoja niin ei kuviteltu missään vaiheessa, että meillä olisi hyvistä lahjuksista huolimatta mitään mahdollisuuksia voittoon joten pidettiin koko kisan ajan prioriteetit kunnossa. Pysähdyttiin siis matkalla tyynesti kauppaan hankkimaan lisää nesteytystä ja mäkkiin nappaamaan vähän purtavaa.  Tästä huolimatta oltiin lopussa aika hapoilla, mutta hauskaa ainakin oli. Siitäkin huolimatta, että olen jo jonkin aikaa ollut tulossa kipeäksi ja tuntuu kuin joku olisi tunkenut hieman oikealle päin vinoon kasvavan kaktuksen mun kurkkuun.

Jos joku siellä nyt kuvittelee, että siellä se Marika juhlii koko ajan kännipäissään pilkkuun asti niin joudun tuottamaan pettymyksen. Kahta tapahtumaa lukuunottamatta olen ollut kiltisti kotona ennen puoltayötä eikä krapulastakaan olla vielä missään vaiheessa kärsitty. Tämä toki saattaa vielä muuttua, mutta toistaiseksi tapahtumat on vedetty läpi hauskaa pitäen, kohtuutta kuitenkaan unohtamatta. Näkyy se siis jossain, että tässä ei vietellä fuksina ensimmäisiä opiskelijabileitä ja mukavuudenhalu voittaa armottoman väsymyksen ja huonon olon.

Sosiaalisen aspektin lisäksi olen ollut vähintäänkin yhtä innoissani uusista opiskelukuvioista ja ihanasta yksiöasumisesta. Tähän mennessä kaikki on toistaiseksi mennyt jopa reilusti yli odotusten. Mutta palaan näihin kuvioihin tarkemmin hieman myöhemmin. Nyt alkaa nälkä jo kovasti vaivaamaan ja koska mulla on jopa aikaa niin ajattelin ottaa siitä ilon irti ja ihan kokata itse jotain. Mitä luksusta!