Kun olet jojo

Opin viimeistään silloin, kun muutin Skotlantiin, että monessa asiassa kannattaa loppujen lopuksi tehdä niin kuin itsestä parhaasta tuntuu/mitä itse loppujen lopuksi todella haluaa. Välillä se on omalla kohdallani tarkoittanut ihmeellisten päähänpistojen toteuttamista ja välillä taas ihan viime tingan totaalisia u-käännöksiä. Nyt tehtiin jälkimmäinen. Peruin lähtöni Roomaan. Boom.

En tiedä osasiko joku lukea epäilyäni lähtöön jo edellisestä postauksesta, mutta se on jo jonkin aikaa pyörinyt mielessä. Oikeastaan koko vaihtoonlähtö on osaltani ollut sellaista eipäs-juupas-eipäs vaihtelua. Tavallaan, eikä vaan tavallaan vaan ihan täysin, ajatus keväisestä hengailusta Italiassa on edelleen, mitä houkuttelevin, mutta..olen kai kasvamassa aikuiseksi ja tajunnut, että nyt ei ehkä pidä lähteä hengailemaan. Jos lähtisin, niin pakollisia kursseja ja kursseja joita todella haluan käydä jäisi tekemättä ja siirtyisi syksyyn, toinen gradusemma siirtyisi syksyyn ja katkaisisi niin lupaavasti alkaneen gradun työstämisen ja minä en halua ottaa enää opintolainaa.  Ennen kaikkea, olen niin täysin valmis saamaan tämän tutkinnon purkkiin. Tämä on ehkä tylsin ja järkevin päätös, jonka olen elämässäni tehnyt. Odottelen perään iskevää lähestyvän 30- ikävuoden elämänkriisiä..Vaikka noihin lukemiin onkin vielä jokunen vuosi. Harjoittelu ulkomailla ehkä palvelee tulevaisuuden suunnitelmiani paremmin kuin tämä nuorten erasmuslaisten kanssa chillailu. Ja sitä harjoittelua pitäisi syksylle alkaa jo nyt hakemaan..jaiks.

Se, mikä sinetöi päätökseni oli syksyllä tullut työtarjous..tai ei työtarjous vaan kaksi sellaista. Paikoista en kumpaakaan hakenut, joten ne tulivat molemmat enemmän tai vähemmän puskista. En missään nimessä valita. Varsinkaan tässä taloudellisessa tilanteessa ei tulisi pieneen mieleenkään valittaa, että työtarjouksia pukkaa päälle ja täytyy yhtäkkiä tehdä isolta tuntuvia päätöksiä. Paitsi että kavereille silti ehkä vähän (tosi paljon) avauduin tästä minua kohdanneesta hyvin "rankasta ja hankalasta" tilanteesta..Mutta sitä varten ne ystävät on, että ne kuuntelee kun on urpo ja iso kiitos siitä!

Toinen töistä alkoi jo jokunen aika sitten ja liittyy ihan täysin graduuni. Sen ansiosta gradu onkin lähtenyt loistavaan lentoon. Työsopimus siihen oli päättymässä vuodenvaihteen aikoihin, mutta saankin siihen luultavasti minimaalisella etätuntimäärällä jatkoa niin, että gradu jatkossakin liittyy siihen tutkimusprojektiin tiiviisti, vaikka en niin töissä siinä olekaan. Tämä on kuitenkin toistaiseksi vielä vähän auki. Tammikuussa kuitenkin alkavat joka tapauksessa toiset työt ja siinä, missä tämänhetkinen työ luonnollisesti gradun kautta liittyy suoraan pääaineeseeni niin tämä toinen taas on sivuaineeseeni liittyvää työkokemusta. Myönnettäköön, että jos olisin oikeasti halunnut lähteä Roomaan niin tuo jälkimmäinen ei varmaankaan olisi saanut minua perumaan päätöstäni, mutta kun siihen yhdistetään loistava gradumahdollisuus ja muutenkin suuret epäilykset halustani lähteä niin nyt ei ole epäilystäkään etteikö vaihdon jättäminen pois olisi se oikea ratkaisu. Ehkä minä vielä joskus tässä valmistunkin!

Muutolta en kuitenkaan pääse tässä välttymään, vaan pakkaan joulukuussa tavarani (taas) ja muutan (h*lvetti taas). Asunnon kanssa kävi kyllä hauskasti. Soittelin eräästä asunnosta, joka kiinnosti ja jonka äitini kävi puolestani yleisessä näytössä katsomassa. Ilmeisesti työpaikkani maininta toimi tai sitten ääneni on jotenkin vetoava, sillä asuntoa lupailtiin minulle puhelimessa jo ennen näyttöä huolimatta muista hakijoista, jos vaan sen näytön jälkeen vielä haluan. Kyseessä on aivan keskustassa oleva parvekkeellinen yksiö, joka valmistuu remontista joulukuun puoleksi väliksi. Todellakin siis halusin.

Näin tällä kertaa. Mahdollista kesälomaa Italiassa suunnitellessa..

Kodista

Kaikista kodeista, joissa olen asunut tämä nykyinen on ehdottomasti suosikkini. Ehkä hieman pienehkö, mutta kuitenkin pohjapiirroksen ansiosta itselleni täydellisen kokoinen 28 neliön yksiö, joka sijaitsee sopivan lähellä keskustaa. En ole pahemmin panostanut juuri tämän asunnon sisustukseen, koska olen koko ajan tiennyt, että on hyvin todennäköistä etten tule asumaan tässä edes kokonaista vuotta, mutta olen ihan ihastunut tähän kotiin. Jos sijainti olisi toisessa kaupungissa, voisin helposti kuvitella asuvani tässä pidempäänkin. Ainoat pienet miinukset, joita asunnosta keksin ovat parvekkeen ja astianpesukoneen loistaminen poissaolollaan.

Rantapäivä














Landeillessamme Thaimaassa päätettiin ajaa viettämään erästä sunnuntaita rannalle Prachuap Khiri Khaniin. Suunnitelmissa oli ainakin uimapatjailua aalloilla, rantatuolissa hengailua ja hyvää ruokaa. Ajeltiin ensin hieman (tai hieman enemmän harhaan) eikä päädytty edes loppujen lopuksi juuri sille rannalle kuin alunperin haluttiin, mutta löydettiin sentään joku kiva ranta. Jätin tavarat aurinkotuoleille ja säntäsin samantien mereen uittamaan varpaitani ja ottamaan kuvia.

Italy on my mind


Buongiorno! .. ja siinä olikin arrivedercin ja grazien kanssa suunnilleen kaikki, mitä italiaksi osaan sanoa. Helmikuuksi voisi ehkä opetella pari sanaa lisää. Ei pelkästään siksi, että osaisin heti alkuun Italiaan muuttaessani sanoa paikallisellakin kielellä jotain vaan myös siksi, että niin varmasti saisin kevään kielikurssistakin enemmän irti. Jännä nähdä, miten kielitaito voi vajaassa viidessä kuukaudessa karttua, kun lähtötaso on lähellä pyöreää nollaa.

Rehellisesti arjesta

Blogeissa usein esitetään vain ne elämän hyvät puolet, vähän sellainen siloteltu kuori, jota höystetään usein kuvilla joita on mahdollisesti aseteltu ikuisuus..oli kyse sitten vaatteiden esittelystä, kodista tai ihan vaan kahvikupista ja lompakosta. Elämä tuntuu olevan täynnä matkustelua, hyvää ruokaa (joko itse tehtyä tai mahtavissa ravintoloissa syötyä), uusia hankintoja ja muutenkin hienoa meininkiä. Itsekin sensuroin täältä pois paljon ja mielestäni blogi on muutenkin kiva pitää pääasiassa sellaisena hyvän mielen paikkana. Nyt kuitenkin ajattelin elämän rösöisen rehellisyyden nimissä päivittää elämästä hyvin rehellisesti. Idea tähän lähti itse asiassa toisesta postauksesta, jota aloittelin. Siinä aloin muistuttamaan itseäni siitä kaikesta ihan huipusta, mitä elämässäni on tapahtunut ja mitä kaikkia haaveita olen päässyt jo toteuttamaan. Vähän sellaista elämä on ihanaa & unelmia kannattaa tavoitella - lässytystä. Jotenkin sen postaaminen ilman "vastapainoa" olisi kuitenkin tuntunut..teennäiseltä ja ärsyttävältä.

Lande-elämää Thaimaassa

Marraskuu tuli ja miten musta tuntuu, että heti tuolla ulkona näyttää jo paljon masentavammalta? Paetaan todellisuutta siis hetkeksi elo-syyskuun puolelle. Aikaan, jolloin rentouduin kesätyöpätkän jälkeen kaverini nurkissa jossain aika maaseudulla akselilla Hua Hin- Cha-Am. Meno oli jokseenkin rauhallisempaa kuin Bangkokissa.

Kasvista naamaan - päivitys

Lokakuu on jo yli puolen välin ja yhtä pitkään on myös kestänyt (melkein) lihaton lokakuuni. Mainitsin aikaisemmin, että niitä lihaisia poikkeuskertoja saa olla pari ennakolta määriteltyä. Ne pari ovat nyt menneet ja niissä se on myös pysynyt. En toki kiellä, ettenkö olisi jo useampaan otteeseen haaveillut ihanan mehevästä ja kunnon lihaisasta juustohampurilaisesta, jopa siinä määrin, että mäkinkin juustohamppari himottaa aivan uudella tavalla..

Banging Bangkok

Vierailin alkusyksystä toista kertaa Bangkokissa, kaupungissa jonka olen aiemmin täälläkin listannut suosikkikaupunkieni joukkoon. Viime kerralla tuli kierreltyä paljon Bangkokin huimia ostoskeskuksia ja historiallisia nähtävyyksiä, tällä kertaa voiton vei mielestäni kaupungin paras osa: katuruoka. Se ei ole pelkästään suomalaisen kukkarolle lähes naurettavan halpaa, vaan myös valehtelematta parasta ruokaa, jota voit saada. Rakastan kaikkea mausteista, tuoretta ja tulista. Thai-keittiö täyttää nämä vaatimukset helposti.

Viikon valitut kasvisherkut: kevyt kananmunalounas

Lihaisan kiitospäivän perään ensimmäinen "kasvisresepti". Tämä lempparini on ehkä enemmänkin akselille brunssi/lounas, mutta miksei toimisi muuhunkin aikaan päivästä varsinkin, jos tekee isomman satsin.

Pohjois-Afrikkalaiset kananmunat ja tuoretta leipää

Tätä on tullut kokeiltua jo useamman kerran eri annosmäärillä ja toimii!

Kanadalainen kiitospäivä

Maanantaina oli virallisesti kanadalainen kiitospäivä ja sain kanadalaiselta ystävältäni, joka on täällä poikaystävänsä kanssa viettämässä vaihtosyksyä, kutsun juhlistamaan sitä perinteisen kiitospäiväaterian pariin. Meitä oli paikalla mukavan sekalainen joukko kanadalaisia, suomalaisia, saksalaisia ja yksi espanjanlainen.

Melkein lihaton lokakuu

Nappasin osittain kiinni lihaton lokakuu- haasteesta, koska ajattelin, että se olisi hyvä tapa saada kunnon potku uusien ruokien kokeiluun, kasvisten määrän lisäämiseen ja punaisen lihan vähentämiseen. Ihan all in en ole tähän lähtenyt, vaan lähinnä sallien itselleni kiitospäivän kalkkunan ja  mahdollisesti lihan esimerkiksi niinä parina ravintolakertana tässä kuussa, jotka on ollut jo pidempään sovittuna. Varsinkin, kun toinen niistä treffeistä on sovittuna kaverini syntymäpäiviä juhlimaan siipiravintolaan ja vaikka tutkin ruokalistaa hyvin ahkerasti niin jotenkin kummasti siellä ei ollut kasvissiipiä...Päätavoitteena tässä kuussa kuitenkin on siis se, että ihan kaikki, mitä kokkaan itse/syön kotona olisi lihatonta. Se olisi minulle jo kunnon saavutus!

Aamuista

Jos jokin asia itsessäni tällä hetkellä todella ärsyttää ja turhauttaa on täysi kykenemättömyyteni ylläpitää fiksua unirytmiä muutoin kuin työaikana. Kesällä heräsin aina ihan hyvin niin, että olin töissä aamuvuoroissa helposti ennen KUUTTA enkä useimpina päivinä tarvinnut iltapäivästä päiväunia. Toki välillä väsytti niin, että tuntui kuin olisi valmis antamaan ihan mitä tahansa päästäkseen edes hetkeksi nukkumaan, mutta nousin kuitenkin ja sain aina aikaiseksi jotain. Sanon heipat työlle ja moikat opiskelulle niin Booom, hyvä jos olen sängystä ylös ennen kahtatoista.

5 kertaa Miksi

MIKSI liikunnan aloittaminen tauon jälkeen on aina niin pirun hankalaa? Ja miksi niitä taukoja pitää edes päästä tulemaan? Osaan helposti kuvitella sen mahtavan fiiliksen, mikä kunnon treenistä tulee ja mä oikeasti tykkään liikkua; kuntosali, juoksu, uinti, jooga, spinning you name it, mutta ei vaan meinaa lähteä. Viime vuonna maksoin yliopiston liikunnan hieman päälle 60euron vuosimaksun ja kävin siellä liikuntakeskuksella tasan kerran. Maksoin siis käytännössä erään sunnuntain suhteellisen chillistä core-tunnista päälle 60€. Boom! Rakas opiskelukaverini jaksaa nauraa tälle vieläkin. Saadakseni itseeni tällä kertaa hieman enemmän vipinää, olen hankkinut liian kalliit juoksu/sali trikoo ja antautumassa kalliimmalle kaupalliselle kuntosalille, koska 1. siellä on tosi kivat tilat ja 2. se on lähellä kotia ja mä tiedän olevani laiska lähtemään kovin kauas urheilemaan. Go helppous & välineurheilu!
MIKSI joku on mennyt keksimään sipsit? Nuo jumalaisen epäterveelliset, mutta niiin herkulliset ja suussa rapisevat prosessoidut perunalättöset. Voisin vetää helposti yksin ison pussin sipsiä lähemmäs kerran päivässä + dipin. Nou problemo. Se problemo tässä tulee siitä, että haluaisin pitkän ja terveen elämän normaalipainoisena yksilönä. Mulla on joku addiktio ja mut pitäisi viedä varmaan johonkin hard core sipsihoitolaan. Luin jostain, että sipsihimo voi olla merkki kalsiumin puutteesta ja marssin aika lailla samantien ostamaan kalsiumia tablettimuodossa. Nyt kun vielä muistaisin syödä niitä..

Ihanaa syksyistä (opiskelu) arkea

Kaikissa vuodenajoissa on jotain ihanaa, mutta (alku)syksy on mielestäni ylivoimaisesti parasta aikaa vuodessa. Päivät alkaa lyhenemään ja iltaisin on ihanan tunnelmallista polttaa kynttilöitä, päivisin auringonkin paistaessa lämpötilat alkavat olemaan mukavan kirpsakoita ja ilma tuntuu raikkaalta, ympärillä on sateisinakin päivinä värikästä..whats not to like! Syyspukeutuminen neuleineen, huiveineen ja saappaineen on myös eniten omaan mieleen. Tämä aika vuodesta tuntuu aina myös jotenkin jonkin innostavan uuden alulta ja sen lopussa odottaa aina joulufiilistelyt. Itse asiassa, jos ikinä menen naimisiin niin ne on sitten ehdottomasti syyshäät vaahterapuiden ympäröimänä!

Tästä se lähtee

Moii! Muistatteko vielä mut? Itse en nimittäin hetkeen edes muistanut, että mullahan on blogi. Kesä on selkeästi mulle aina sellaista suvantoaikaa tämän suhteen, mutta nyt on taas ihana syksy ja jokseenkin uudet kuviot.

Olen nyt hieman päälle viikon fiilistellyt sitä ihanaa faktaa, että olen kotona. Siis ihan koti kotona Tampereella. Tämä on pisin aika, jonka olen tässä vielä jokseenkin uudelta tuntuvassa asunnossa päässyt viettämään putkeen ja olen siitä edelleen ihan fiiliksissä. Tuntuu hyvältä olla nyt jonkin aikaa samassa paikassa. Kesällä en viettänyt kertaakaan kahta peräkkäistä viikonloppua samassa paikassa ja paikasta toiseen loikkiminen jatkui myös kesätöiden loputtua. Thaimaassa oli upeaa ja reissun aikana tulikin käytyä neljässä eri kohteessa (palataan siihen vielä myöhemmin). Sieltä lähdin melkein suoraan kesän työkavereiden kanssa jokseenkin riemukkaalle reissulle Tallinnaan, josta taas vauhdilla Lahden kautta Tampereelle.

Niin lomalla

Lähdin lomalle niin nopeassa hujauksessa, että kesti hyvin pitkään rekisteröidä, että olin ylipäätään lähtenyt maasta..lomalla olosta puhumattakaan. Vasta hetki sitten olin vielä hipsinyt menemään harmaan oransseissa työvaatteissani, katsellut haikeasti taakseni jäävää töihin hankkimaani kasvia joka oli alkanut kukoistamaan, mutta jonka selviytymismahdollisuuksia tästä eteenpäin pidin hyvin pieninä, syöttänyt työkavereilleni juustokakkua ja pinkonut kotiin viimeistelemään pakkailua kymmenisen minuuttia ennen kuin oli aika lähteä bussiasemalle. Sitten olinkin yhtäkkiä asettautumassa mahdollisimman mukavasti ikkunapaikalleni Finnairin koneeseen suuntana Bangkok.

Vielä viilettäessäni kaoottisessa Bangkokin liikenteessä taksin takapenkillä (jossa ei tietenkään ollut turvavyötä) kohti ystäväni kotia olin jokseenkin pihalla. Aika pian aloin kuitenkin sopeutua ajatukseen, että ei en ollut Suomessa vaan itse asiassa ihan eri maailmassa. Bangkok voi olla joidenkin mielestä kaoottinen ja ehkä jopa jokseenkin liikaa. Itselleni se on kaoottinen paikka, täynnä mielettömiä tuoksuja, mielenkiintoisia kontrasteja ja paljon uutta tutkittavaa. Se on vähän kuin yliannostus aisteille..sillei sopivalla tavalla.

Flowing

Mä olen nyt ihan kesälomafiiliksissä. Tuntuu kuin kesä olisi alkanut vasta viime viikonlopun flow-festareista. Upeat ilmat, työpäivät käyvät jo selvästi vähiin ja kaikkea hauskaa edessä. Jos useimmille flow oli vähän kuin kesän lopettajaiset niin mulle ne oli ihan täysin kesän aloituskemut! Ja minkälaiset aloituskemut olikaan..


























Oli vaan ihan täydellinen sää, hyvä fiilis, mahtavia keikkoja..mieletöntä ruokaa! Yritin kovasti syödä mahdollisimman monesta kojusta, mutta kahdessa päivässä ei muhunkaan mahdu sentään niin paljoa, että olisin päässyt maistamaan ihan kaikkea.

























Viikonlopun kruunasi Florence+The Machinen sunnuntain keikka. Olin puolipanostuksella yrittänyt päästä heidän keikoilleen pariinkiin kertaan Briteissä asuessani. Hyvin huonolla menestyksellä siis. Pari täydellistä kesäpäivää festareilla takana, kädessä kylmä juoma, upea auringonlasku ja lavalla menossa ehkä yksi parhaista esiintymisistä, jonka olen nähnyt. Ei olisi kauheasti paremmin voinut mennä..


















Kesäistä arkea

Näiden kirjoitusten aloittaminen tuntuu joskus ihan uskomattoman vaikealta, varsinkin jos ei ole hetkeen tänne höpötellyt. Vähän samantyylistä tuskaa kuin joskus akateemisten esseiden kanssa: tiedät, mitä haluat sanoa ja mielessä ehkä jo pyörii jotain enemmän tai vähemmän oikeasti nerokkaita lauseita joihinkin kohtiin esseetä, mutta alkuun ei vaan meinaa päästä millään. Jonkinlainen kuulumisten päivitys on kuitenkin saatava kehiin, jotta kirjoittaminen alkaa taas luistaa..toivottavasti.



























Kesä on todellakin kliseisesti mennyt kuin siivillä. Työpäivät tuntuu menevän aina hujauksessa ja vapaa-aikakin vierähtää kavereiden kanssa pyöriessä ja ihan vain oleillessa. Olen lisäksi innostunut viime viikkoina leipomisesta, kun työkaverini ilmoittivat olevansa mielellään koekaniineja. Olenkin nyt parina viikkona kuskaillut töihin leivonnaisia, jotka ovat käyneet loistavasti kaupaksi. Ehkä mä en olekaan niin toivoton leipuri kuin olen kuvitellut..

Kevääksi kait muille maille

Mun koko vaihtoonhaku on ollut sellaista pientä vuoristorataa. Ennen viime syksyä olin varma, että hakisin (en tosin ollut varma, että minne), sitten en halunnutkaan hakea, sitten mietin varsinaisen hakuajan jälkeen josko olisi sittenkin pitänyt hakea ja kohtalaisen ex-tempore päädyin täydennyshaussa hakemaan.

Epäröin vaihtoon hakemista osittain, koska tein sen koko kandini jo ulkomailla. Pähkäilin myös sitä, olenko liian vanha lähtemään, viivästyttääkö se opintojani, varsinkin kun haluan sisällyttää tutkintoon myös pääaineen harjoittelun, ja haittaako se edes, jos viivästyttää. Yliopistolla oltiin kuitenkin todella kannustavia ja erityisesti meidän politiikan kv koordinaattori oli sitä mieltä, että sinne vaan ja vaikka opiskelemaan sinne mennäänkin niin ei niistä siellä suoritettavista opintopisteistä kannata liikaa stressata.

Kohde oli mielessä oikeastaan jo ennen vuodenvaihdetta, mutta en kuitenkaan tosiaan hakenut varsinaisessa haussa. Täydennyshaun lähestyessä mieltä kuitenkin kävi kaivelemaan hakematta jättäminen ja päätin, että jos se ehdoton ykköskohteeni sinne täydennyshakuun vielä ilmestyy niin haen. Näin tapahtui, hain ja sain sen paikan. Lähden siis (ellen jostain syystä tässä vielä muuta mieltäni) helmikuussa viettämään kevättä..

5 randomia faktaa


 Olen keittänyt koko lähes 28 vuotisen elämäni aikana muistaakseni vain kerran kahvia. Kyllä, vain kerran ja siitäkin on nyt useampi vuosi. Olen sitä toki juonut useammin, mutta keittänyt itse vain kerran. Mulla on asunnossa periaatteessa kahvinkeitin, mutta se kuulemma tekee pahaa kahvia enkä ole muutenkaan kokenut tarpeelliseksi sitä käyttää.

Sushia ja pakkailuja

Vielä joku kaunis päivä palkkaan jonkun pakkaamaan muuttoon tavarat mun puolesta. Itse asiassa, palkkaan jonkun hoitamaan kaiken mun puolesta ja lähden itse silloin vaan jonnekin lomalle. Henkilöksi, joka muuttaa todella usein, mä taidan vihata sitä tavaroiden siirtämisprosessia vähän turhan paljon. Lisäksi mulle tulee aina sellainen olo, että haluaisin vaan suunnilleen heittää ihan kaiken tavaran pois. Iskee oikein kunnon tavara-ahdistus ja haaveilen siitä, kuinka vaan kärräisin (tai oikeastaan joku kärräisi puolestani) kaiken kaatopaikalle. Ruikutus ei nyt kuitenkaan auta, vaan tavarat on saatava laatikoihin ja huomenna kiidän aamulla hakemaan uuden asuntoni avaimen, jonka jälkeen iltapäivällä saapuu muuttomiehet hoitamaan tavaroiden siirron. Sitten on n. 24h aikaa purkaa kaikki laatikot ennen kuin ne tullaan hakemaan pois. Sitten vanhan asunnon siivous, pari päivää lomaa ja töihin. Olisin hoitanut muuton paljon aikaisemmin alta pois, mutta avaimet saan siis vasta huomenna aamusta. Ai kysyt, että hajottaako? Kyllä.

Uudet kotikulmat





Keskiviikkona koittaa vihdoin muutto uuteen asuntoon Tampereen Tampellaan ja pääsen sen myötä sanomaan muuttaneeni elämäni aikana 14 kertaa. Vaikka muutto ärsyttää ja jokseenkin myös ahdistaa tällä hetkellä (ilman sitäkin olisi nyt ihan tarpeeksi tekemistä), niin en kuitenkaan malta odottaa! Tampella on sijaintinsa, maisemiensa ja veden läheisyytensä vuoksi kuulunut mun suosikkialueisiin Tampereella jo pitkään, joten ihan huippua päästä asumaankin siellä.

Ne hyvät vohvelit Tampereella



Tampereen Hämeenkadulta, tai Koskipuistosta josta yllä oleva aurinkoinen kuva on otettu, ei ole pitkä matka Ojakadulle, josta puolestaan löytyy aivan loistava vohvelikahvila.

Elämäni inflaatio

Mulla oli varsinkin koko lopputalven/alkukevään sellainen tunne, että jokin ei ollut ihan ok. Jollain tavalla tuntui, että kärsin tajuttomista sopeutumisvaikeuksista Suomeen yleensäkin, mutta en vaan itsekään meinannut millään keksiä miksi. Halusin kuitenkin jäädä tänne, enkä nimenomaan lainkaan katunut päätöstäni jäädä tänne. Joka kerta, kun mietin että voisin olla tällä hetkellä esimerkiksi Lontoossa niin mieleen tuli samantien iso kasa syitä, joiden takia on itse asiassa parempi tällä hetkellä olla täällä. Blogiin ei oikein meinanut löytyä mitään inspiraatiota, eikä oikein mihinkään muuhunkaan. Todella harmaat ilmat eivät auttaneet asiaa ja tuntui etten saanut mitään aikaiseksi. Se tosin oli oma moka, koska olin haalinut itselleni aivan mahdottoman määrän tekemistä, sitten stressasin ja ruoskin itseäni kun en saanut niitä tehtyä. En tosin tiedän olisiko kukaan voinut saada, sen verran överiksi meni. Kesää kohden fiilikset on olleet huomattavasti paremmat ja oon ollut muutenkin ihan perus iloinen oma itseni, mutta kuitenkin on kaivellut se, miksi on ollut jotenkin niin sopeutumaton olo. Joo, Suomessa on jotain pikkujuttuja, jotka vieläkin tuntuu ehkä vähän häiritseviltä..mutta niin niitä oli aikoinaan Briteissäkin. Tavallaan myös edelleen tunnen itseni vähän "hybridiksi", vähän kuin kahden maan välissä eläjäksi, kun ei missään paikassa ole ihan 100% kotonaan. Mutta ei sekään oikein toiminut syynä, koska niin on ollut pitkään, olen sopeutunut siihen ja tavallaanhan se on osoitus hienoista kokemuksista ja sinänsä rikkaus. Toissapäivänä koin sitten vihdoin jonkinlaisen ahaa-elämyksen tämän dilemman kanssa.

Blogissa uutta ilmettä


Blogissa on vihdoin jonkinlainen uusi ilme! Sain inspiraation ihan suoraan Lauralta, joka uudisti makeasti omaa blogiaan Etsyn valmiin templatin avulla. Olihan sitä pakko sitten itsekin kokeilla, koska olin jo aivan täysin puutunut siihen, miltä blogi näytti ennen ja musta ei saa koodaajaa, vaikka kuinka yrittäisi. Aluksi tarkoitus oli odotella kunnes olisi sopivasti aikaa blogin uudella ilmeellä leikkimiseen, mutta päädyinkin nyt ensihätään nappaamaan tälläisen hyvin simppelin lookin, jolla mennään nyt ainakin jonkin aikaa.

Omasta mielestäni ehdottomasti parannusta edelliseen! Onko teillä jotain mielipiteitä? :)

Kuulumiset ja vähän politiikan opiskelijan ajatusmaailmaa

Viime aikoina on ollut ehkä vähän kiire. Kävin tänään aamulla tekemässä tentin (tiedättekö sen hienon fiiliksen, kun luet ensimmäisen kysymyksen ja tuulettelet kuinka tiedät kaiken, vitonen tuleee, vain siirtyäksesi kysymykseen numero kaksi ja tajutaksesi, että siitä puolestaan et muuten muista mitään ja alat pohtimaan kuinka paljon se eka kysymys voi pelastaa..jep), kävin pyytämässä vaihtohakemukseni hyvin alustavaan learning agreementiin kv koordinaattorin nimmarin ja aloin lukemaan seuraavaan tenttiin. Lisäksi ensiviikolla olisi muutto uuteen kotiin Tampereella ja siirtyminen ainakin arkipäiviksi Lahteen päin töihin. Missähän vaiheessa mä pääsisin oikeasti kunnolla hengähtämään? Tuntuu, että ihan koko ajan on jotain, mistä enemmän tai vähemmän stressata. Paitsi kesätyöt, niistä nyt ei jaksa kukaan stressata. Pääasia, että niitä on..
Kuitenkin pakko kommentoida näin politiikan opiskelijana vähän näitä viime aikaisia vaaleja. Mitään kovin syvää analyysia tästä ei oo tulossa, mutta olin juuri ehkä jollain tasolla toipumassa tästä Suomen vaalituloksesta, kun britit menivät äänestämään..noh, niin kuin äänestivät. Sitten taas tuijottelin epäuskoisena uutisia ja mietin, että mitäs hittoa nyt tapahtui. Konservatiivit voittivat enemmistön ja saavat siis jatkaa brittien hallituksessa, ja David Cameron pääministerinä. Vaalipäivää edeltäneiden mielipidetutkimuksien mukaan taisto olisi ollut kohtalaisen tasaista konservatiivien (Tories) ja työväenpuolueen (Labour) välillä, mutta siinä sitten kävikin niin, että Labour otti kunnolla pataan. Eniten konservatiiveissa mua ehkä hiertää se, kuinka "yläluokkainen" puolue ne oikeasti tuntuu olevan. Esimerkiksi kehitysvammaisten tukien leikkaamisen ei ehkä pitäisi olla niitä ensimmäisiä säästötoimenpiteitä (miksi pitää viedä ekana niiltä joilla muutenkin menee heikommin?), bedroom tax:kin on vähän siinä ja siinä, samalla kun kuitenkin joku kettujahti olis ilmeisesti kiva saada niiden mielestä taas lailliseksi ja niin, EU äänestystä kehiin. *alapeukku*

Oli myös ihan kiinnostava huomata, että Glasgow-aikaisesta kaveripiiristäni ainoa, joka koskaan puolusti konservatiiveja tuli itse erittäin rikkaasta perheestä. Voin myöntää, että pari kertaa sieltä tuli niin tietämätöntä/ajattelematonta kommenttia, että teki mieli heittää sitä jollain (henkilö sattuu myös olemaan ex-poikaystäväni) ja otettiin pariinkin kertaan kiivaan sanallisesti yhteen, mitä politiikkaan tuli. Herra nyt sattui olemaan hieman enemmän tuolla politiikan "oikealla spektrumilla" kuin minä (vaikken itsekään mikään "himo vasuri" ole) :D

Britannian vaalitulokseen toki vaikuttaa erittäin uuno Britannian vaalijärjestelmäkin, joka voisi olla jo korkea aika uudistaa..SNP puolestaan totaalisesti puhdisti pöydän Skotlannissa ja ovat monessakin asiassa hyvin eri mieltä kuin konservatiivit. Voi todellakin sanoa, että hyvin mielenkiintoiset ajat edessä. Politiikan opiskelijana nämä vaalitulokset on ihan pirun mielenkiintoisia ja siinä mielessä innolla odotan, mitä tulee tapahtumaan.
Jonkinasteinen ajattelutasojen ero on ollut jännä huomata viime aikoina. Olen huomannut pohtivani juurikin esimerkiksi vaalituloksia,Venäjää ja vaikkapa Isistä kansainvälisen politiikan opiskelijan näkökulmasta huomattavasti enemmän kuin ns. yksityishenkilönä, johon ne tapahtumat voi myös henkilökohtaisesti vaikuttaa. Mitä Suomen vaalitulokseen tulee niin vaikka itse en äänestänyt yhtäkään hallitukseen päätynyttä puoluetta niin päällimmäisenä tässä vaiheessa pohdin, että jännä nähdä, mitä ne keksii, miten tulee vaikuttamaan talouteen ja yhteiskunnan rakenteisiin pitkällä aikatähtäimellä? Missä määrin vaalitulos vie pitkällä tähtäimellä Suomen puoluekenttää kauemmas muista Pohjoismaista? Mitä vaalitulos kertoo suomalaisesta yhteiskunnasta, vai onko tulos vain ns. protestitulos? Tuleeko millaisia muutoksia Suomen ulko-ja puolustuspolitiikkaan? Mitä tapahtuu, jos Suomi oikeasti boikotoi Kreikan seuraavan mahdollisen tukipaketin? Voiskohan tosta saada jotain mielenkiintoista tutkimusta aikaan? Missä määrin perussuomalaisia sitoo hallituksessa olo ja vallitsevat instituutiot? Miten vaikuttaa Suomen energiapolitiikkaan, jossa on viime aikoina menty muihin maihin verrattuna yllättävänkin pro-ydinvoima linjalla? 2000- luvulla on tehty kolme myönteistä päätöstä lisäydinvoiman rakentamiseen liittyen eli siis hyväksytty kolme periaatepäätöshakemusta + ydinjätepäätökset. Tämä on myös tehty ehkä hieman uusiutuvienkin energiavarojen kehittämisen kustannuksella (niitä kuitenkin EU-ohjeistuksen mukaan pitäisi kehittää), ja ainakaan perussuomalaiset ei tunnu olevan kovin innoissaan näistä uusiutuvista. Toisaalta voisin miettiä, kuinka jossain määrin "pelottavaa" henkilökohtaisesti on ajatus täydestä porvarihallituksesta, jossa mukana on myös jokseenkin rasistisia vivahteita osoittanut puolue. Päällimmäisenä on kuitenkin mielessä, kuinka pirun jännää ja mielenkiintoista tämä kaikki on.

Mitä Venäjään tulee, niin oon toki pohtinut sitä vaihtoehtoa, että jos ne vaikka menettäisikin viimeisetkin järjenrippeensä ja hyökkäisivät Suomeen. Mutta sen sijaan, että olisin miettinyt mitä se mulle henkilökohtaisesti tarkoittaisi niin se ajattelu on ollut tasoa; hmm..hyvin kiehtovaa, kuinka kansainväliset organisaatiot (EU, NATO) ja yksittäiset maat vastaisivat siihen. Sopisiko sen tilanteen analysointiin sitten paremmin realistinen tai vaikkapa konstruktivistinen tulkintatapa? Mitä se käytännössä tarkottaisi Suomen kyvylle toimia ja Suomen politiikalle? Kuinka helposti Suomessa syntyisi vastarintaliikkeitä, vai syntyisikö? Olisiko sodankäynti ns. traditionaalista vai uutta sodankäyntiä? Niin, ja mitähän hyödyllistä mä itse voisin tehdä. Muuttaa Lontooseen kavereiden nurkkiin tuottamaan etänä pro-Suomi propagandaa? En todellakaan toivo, että Venäjä hyökkäisi, mutta pakko myöntää, että siitä saisi ainakin ihan pirun mielenkiintoista tutkimusmatskua.

Isis on mun "uutiskyttäyksen" uusi lempparikohde. Olin jotenkin ihan muissa maailmoissa, kun ne alkoi alkujaan kaivautua luolistaan esiin, joten viime aikoina olen yrittänyt niin sanotusti "catch up" mitä on tapahtunut, ja miksi, ja kuinka sekopäitä ne on. Äärimmäisen häiritsevää, että noin raakaa porukkaa valloittelee maita ja mantuja pitkin Lähi-Itää ja samalla se on myös tutkimusmielessä erittäin kiehtovaa. Mikä saa ihmiset varsinkin länsimaista lähtemään mukaan taistelemaan? Miten sitä voisi ehkäistä? Kuinka pitkälle tuollainen järjestö oikeasti voi edetä? Voidaanko alkaa odottaa jonkinlaisia iskuja pian Euroopassa (Roomahan taitaa esimerkiksi historian ja kulttuurinsa puolesta olla yksi niiden unelmakohteista räjäytellä)? Miten Isis- taistelijoiden pääsyä Eurooppaan voidaan ehkäistä lyömättä rajoja entistä tiukemmin kiinni? Onko niitä jo Euroopassa? Mikä ylipäätään saa ihmiset niin jonkin uskonnon/aatteen valtaan, että käyttäytyy noin? Minkälaista olisi kunnon kansainvälinen sodankäynti Isistä vastaan? Missä määrin voitaisiin vaikkapa oikeutetun sodan teorian perusteella oikeuttaa siitä koituvat siviilien kuolemat, entä humanitaarisen lain perusteella?

Isiksen tapausta seuratessa niiden raakuudelta ja systemaattiselta tuhoamiselta ei ole voinut välttyä, ja musta on puistattavaa ajatella että ihmiset ylipäätään ovat kykeneväisiä missään olosuhteissa kohtelemaan toisiaan noin. Valitettavasti kansainvälistä politiikkaa opiskellessa olen joutunut järkyttymään ihmisten raakuudesta ja epäinhimillisyydestä vähän turhankin usein. Olen äärimmäisellä kauhulla seurannut myös Isiksen tyyliä tuhota historiallisesti ja kultuurillisesti täysin korvaamattomia kohteita. Irakin Nimrudinhan ne ilmeisesti tuhosivat jo aika palasiksi, mikä on raivostuttavaa ja surullista. Huokaisin kuitenkin erittäin syvään helpotuksesta, kun pari päivää sitten uutisoitiin, että Isis oli onnistuttu ajamaan ulos Syyrian Palmyrasta. Palmyra on muinainen rauniokaupunki Syyrian aavikolla, yksi Lähi-Idän tärkeimmistä nähtävyyksistä ja Unescon listaama maailmanperintökohde. Mäkin haluaisin vielä joskus päästä käymään siellä..mielellään niin, että siellä olisi jotain muutakin kuin joku yksi Isiksen jäljiltä jäänyt kivi hatarasti pystyssä.

Upsista, nyt kun innostuin höpöttelemään kaikkea kv politiikasta niin tämä tekstikin venähti. Innostun aina, kun pääsen tähän aihepiiriin kunnolla käsiksi. Ainakin opiskelen itselleni juuri oikeaa alaa. Olisin voinut jatkaa vielä monestakin aiheesta, mutta jos nyt jätetään tällä kertaa tähän :D Mietin hetken olisinko edes julkaissut tätä, mutta menkööt nyt kun sen kirjoitinkin. 10 pistettä ja se kuuluisa papukaijamerkki, jos oikeasti jaksoit lukea tämän ajatusvirran loppuun asti!

Matkahaaveita - going solo

Mä olen viime aikoina pyöritellyt paljonkin mielessäni ajatusta yksin matkustamisesta. On paljon paikkoja, joissa haluaisin päästä käymään ja vaikka opiskelijana tietenkin rahatilanne rajoittaa näitä haaveita aina jonkin verran, niin siltikin rahallisesti pari matkaa vuoteen on usein ihan täysin mahdollista tehdä. Ongelma tuntuukin useammin olevan matkaseuran löytäminen ja sittenkin kun sellainen löytyy niin ongelmaksi muodostuu usein sopivan ajankohdan sopiminen. You know, timing is a bitch! Näin nyt vieläkin enemmän, kun kolmeakymppiä lähestyessä erittäin iso osa mun läheisistä ystävistä on kiinteästi parisuhteessa ja monet lisäksi vielä tulevia tai tuoreita mammoja.

Ei sillä, että olisin pohtinut etten enää haluaisi matkustaa jonkun toisen kanssa, kun sopiva tilaisuus tulee vaan lähinnä sitä, miksi pitäisi jättää lähtemättä jonnekin vaan sen takia ettei onnistu löytämään itselleen matkaseuraa? Jos on varaa, kova into lähteä jonnekin ja siihen sopiva ajankohta, niin miksi ei?
Kuva löytyy pinterest boardeistani
 
Hetken asiaa pohdittuani tajusin vielä ettei yksin matkustaminen itse asiassa ole mulle ihan täysin vierasta. Ainakin lähelle suuri osa lentomatkoista on tullut lennettyä ulkomailla asumisen myötä yksin ja olen viettänyt ihan täysin itsekseni myös pitkän viikonlopun Lontoossa. Otin silloin vielä hotellista yhden hengen huoneen enkä turvautunut opiskelijoiden perinteiseen hostellivaihtoehtoon. Kyseisestä viikonlopusta on ihan mielettömän hyvät ja lämpimät muistot, vaikka olinkin silloin aivan järkyttävässä flunssassa. Kiertelin omaan tahtiin Thames- joen varrella, pyörin tunteja Victoria&Albert museossa, kävin syömässä juuri siellä minne sillä hetkellä teki mieli mennä ja iltaisin rentouduin hotellihuoneessa. Pääsin vielä vesisateessa Patty&Buniin lempparihampparilleni pitkän lounasjonon ohi, koska vapaana oli yksi yhden hengen paikka baaritiskin lähettyvillä.

Bangkokissa taas ollessani en ollut koko aikaa yksin, mutta kiertelin paljon itsekseni ystäväni ollessa päivät töissä. Lähialueen ostoskeskusten ja katukojujen tutkailun lisäksi vietin yhden päivän itsekseni kiertelemässä "jokilaivan" avulla Bangkokin päänähtävyyksiä ja meinasin samalla reissulla aavistuksen eksyä paikallisessa ChinaTownissakin. Otin varmaan sadoittain valokuvia ja nappasin paluumatkalla mukaani katukojusta vähän herkullista syötävää. Loistavia muistoja siis sieltäkin.

Yksin matkustamista kohdallani helpottaisi myös se, että olen kuin vahingossa oppinut viime vuosina (ja varsinkin viimeisimmän sinkkuvuoden aikana) tekemään kaikkea itsenäisesti. Nuorempana koki helposti, että tarvitsee ihan joka paikkaan seuraa..eihän nyt esimerkiksi elokuviin tai rannalle voi mennä yksin. Nykyään en edes mieti moista. Jos todella haluan mennä jonnekin, enkä saa mukaani ketään niin voin ihan hyvin mennä yksin ja oikeasti nauttia siitä. Se on jotenkin äärimmäisen vapauttavaa, kun on sisäistänyt ettei ole näissä asioissa riippuvainen kenestäkään. Eikä mielestäni pitäisikään olla. Se on mukavaa, kun on hyvää seuraa, mutta voi olla mukavaa myös ilman sitä.

Ehkä siis seuraavalla kerralla hankin vaan sellaisen nolon "selfietikun", jolla saan itsenikin kätevästi ikuistettua pariin kuvaan ja omassa loistavassa seurassani suuntaan lomalle jonnekin päin maailmaa!

Mites te? Voisitteko matkustella yksin vai onko matkaseura ihan must?

Essee meininkiä

Heti alkuun on pakko todeta, että olin jo ihan täysin ehtinyt unohtaa minkälainen prosessi esseen kirjoittaminen on. En siis tarkoita niinkään sitä, kuinka se vaatii yleensä paljon materiaalin etsintää, lukemista, muistiinpanoja, suunnittelua, kirjoittamista ja editoimisen, vaan lähinnä sitä kuinka hitosti mun tekee aina mieli SYÖDÄ IHAN KOKO AJAN, kun kirjoitan esseetä. Se on ihan uskomatonta, kuinka koko ajan pitäisi olla jotain käden ulottuvilla. Ja ruuan (yleensä epäterveellisen) lisäksi on jostain syystä ihan pakko saada limua tai karpalomehua(?!). Toki sitä voi koko ajan yrittää juoda jotain vettä sitruunalla ja napostella jotain kurkun palasia, mutta se ei toimi (vaikka muissa tilanteissa toimisikin) vaan ainakin jossain vaiheessa sen veden on vaihduttava edes hetkellisesti limuun..tai siihen aavistuksen randomiin karpalomehuun. Sitä tulee muuten vaan äkäiseksi ja esseetä kirjoittaessa ei tarvitse yhtään lisäsyytä olla äkäinen. Ehkä tästä syystä en myöskään viihdy kirjastoissa kauhean hyvin esseetä työstämässä: siellä ei vaan yksinkertaisesti ole jääkappia parin askeleen päässä. Järkyttävää..lisäksi mulla on nyt ranteessa vielä toi kiva "blackcurrantin" värinen pirun aktiivisuusranneke kertomassa mulle, kuinka hemmetin vähän mä tässä esseeprosessin lomassa oikeasti liikun verrattuna siihen, mitä mun ilmeisesti tämän härvelin mukaan Pitäisi liikkua. Onneksi se ei sentään kerro mulle, kuinka paljon kaloreita vedän napaani tässä istuskellessa. En todellakaan halua tietää. Tietenkin esseiden ja muiden ajankohta osuu melkein aina näin mukavasti keväälle, mikä on jokaisen unelma-aika keräillä vaikka vähän lisäkiloja kroppaan. On sitten hei enemmän, mitä vähissä vaatteissa voi muille ihmisille kesällä esitellä. Oikeastaan mun pelko tosin liittyy lähinnä kesän suhteen siihen, että joudun töissä pyytämään viime kesää kaksi kokoa isomman työtakin käyttöön..
Tai ehkä mä en oikeasti pelkää sitä, sillä tänään on menussa itse tehtyä tonnikalapizzaa. Tosin, siinä on tonnikalaa ja se on itse tehty ni eikös sen voi jo laskea terveelliseksi ruuaksi?:D 

Essee, jota tällä hetkellä kirjoittelen liittyy sodan moraalisuuteen tai oikeastaan tarkemmin sanottuna siihen, missä tilanteissa (jos missään) on moraalisesti oikeutettua aiheuttaa siviilikuolemia. Tarkastelen tätä kolmen just war- teoreetikon tekstien kautta. Oikeasti mielenkiintoista, mutta menee vähän etiikan ja filosofian puolelle ja lähes kaikki, mikä menee niiden puolelle on yleensä huomattavasti hämmentävämpää kuin aluksi osaa odottaa. Eikä muuten yhtään naurattanut, kun tajusin vielä että essee, jota täytyy alkaa kirjoittelemaan suunnilleen heti sillä sekunnilla, kun tämä on valmis liittyy puolestaan kansainvälisen politiikan metateoriaan. Ihan selvennykseksi; se on pakollinen essee kyseisestä aiheesta, en ole moista vapaaehtoisesti vääntämässä. Korvaan sillä sen etten halunnut istua kyseistä kurssia eikä se kyllä oikein sopinut aikatauluunkaan. Ajattelin, että itse väännetty essee aiheesta on loppujen lopuksi pienempi kärsimys..Ehkä löydän jonkun sisäisen poliittisen filosofini vielä tässä kevään aikana.

Kiireisen essee aikataulun takia en myöskään ole tehnyt mitään vappusuunnitelmia. Jos siis sitä ei lasketa, että aion suunnata vappupäivänä kirjastolle heti aamusta kirjoittamaan tätä esseetä..Juu, elämä on välillä vähän karua. Jos huomenna kuitenkin keksisin illasta jotain rentoa ja kivaa, niin ei mene koko vappuaika sodan moraalisia puolia pohdiskellessa.

Jouduin muuten äsken uhmaamaan räntäsadetta ja pinkomaan kirjastoon hakemaan nelisen kirjaa, joista olisi tarkoitus saada tänään vielä muistiinpanot tehtyä. Kävin samalla kaupassa, jossa sitten tein päivän hyvän työn avustamalla japanilaista pariskuntaa hedelmäosastolla. Ne selkeesti yritti selvittää mikä logiikka meillä toimii esimerkiksi satsumien ostamisessa, joten he sitten sivusta tuijottivat kun minä ladoin niitä pussiin, punnitsin ja otin sen tarrasen pussiin.Yrittivät sitten tehdä sen perässä, mutta ongelmia tuli siinä punnitsemisvaiheessa, joten minä mukavana neitokaisena riensin apuun ja siinä hymyillen ja käsimerkein saatiin viitottua, miten homma toimii. Sain tästä kymmeniä kertoja kiitosta (sen verran japania mäkin ymmärrän), joiden saattelemana lähdin jatkamaan ostoksiani. Ehdin kuitenkin huomata, kuinka kyseiset mies ja nainen vuoronperään vielä poseerasivat meidän lähi S-marketin hienon punnitsemislaitteen vieressä satsumapussi kädessään..

Mutta nyt sitä pizzaa, ehkä vähän limua ja jotain hömppää katsottavaa ennen kuin paneudun kirjaseen the ethics of war. 

Lempparit ja inhokit

Laura kirjoitteli jokin aika sitten blogissaan lemppari ja inhokkikaupungeistaan, ja ajattelin luoda omankin listan. Sen kokoaminen oli itse asiassa yllättävän hankalaa, mutta..

Suosikit

1. Lontoo

Ei varmaankaan yllätä ketään. En ole itse asiassa edes varma osaanko selittää, mikä tekee Lontoosta niin ykkösen. Rakastan sitä kansainvälistä ilmapiiriä, museoita, ravintoloita, nähtävyyksiä, puistoja..ja ennen kaikkea, mulla on siellä aina todella kotoinen olo. Siellä on hyvä olla.
 2. Rooma

Tykästyin Roomaan sillä sekunnilla, kun saavuin sinne ensimmäistä kertaa viime marraskuussa. Ensimmäisen päivän jälkeen olin jo todennut, että voisin helposti nähdä itseni vaikka asumassa siellä jonkin aikaa, ja italiaa olisi tietenkin kiva oppia puhumaan edes vähän. Rooma on mieletön paikka niin ruuan&viinin kuin historian, kulttuurin ja muodinkin puolesta. Lisäksi mua viehättää se tietynlainen Etelä- Eurooppalainen "laid back" - asenne, josta itsekin voisin yrittää ottaa välillä vähän mallia.

 3. Tämä on todella paha ja voisin antaa kolmannen sijan useammallekin kaupungille. Tykästyin esimerkiksi Bangkokiin enemmän kuin olisin osannut odottaa. Se liikenne oli kaaosmaista, mutta yhdistelmä historiallisia temppeleitä, korkeita rakennuksia ja mieletöntä katuruokaa vei mukanaan. En myöskään kokenut olleeni ihan puhtaalla turistilomalla, koska vierailin siellä asuvan ystäväni luona (enkä esimerkiksi yöpynyt lainkaan hotellissa), joten sekin varmasti vaikutti kokemukseen.

Kolmossijaa voisin harkita myös Perastille. Se kuului pikaiseen Montenegro kierrokseemme hyvin aikaisin eräänä aurinkoisena aamuna, ja haluaisin sinne ehdottomasti vielä uudestaan. Vaikutti ihan täydelliseltä paikalta rentouttavalle lomalle
..tai voisin antaa sen kolmannen sijan  Glasgowlle. Tykkäsin todella paljon asua siellä, joten pakkohan sen olisi listalle päästä. Glasgow ei todellakaan ole yhtä nätti kuin esimerkiksi Edinburgh, mutta siinä kaupungissa vaan on sellaista kivaa särmää.

Inhokit

Näitä oli sinänsä hankala keksiä, että mulla ei oikeastaan ole mitään varsinaisia inhokkipaikkoja. Toki on sellaisia, jotka eivät välttämättä ole jääneet mitenkään vakuuttavasti mieleen, mutta olen silti pitänyt niistä. Hetken pohdinnan jälkeen keksin kuitenkin pari, joista on loppujen lopuksi mielessä enemmän huonoa kuin hyvää..

1. Sharm el Sheikh

Se, että kyseinen paikka päätyi inhokkilistalle ei niinkään liity kyseiseen turistirysään paikkana, vaan siihen kokemukseen niistä ihmisistä. Miehistä siis lähinnä, koska eipä siellä paikallisia naisia "vapaalla" ihan kauheasti näkynyt. Tästä reissusta on nyt noin kahdeksan vuotta aikaa ja oltiin liikenteessä kahdestaan kaverini kanssa. Viikon aikana opittiin hyvin nopeasti, että meidän oli ihan turha kuvitella edes lähtevämme minnekään hotellimme vieressä olevaa Hard Rock Cafeta kauemmas pimeän tultua, koska siitä ei yksinkertaisesti tullut yhtään mitään. Meitä pari kertaa jopa huoriteltiin, kutsuttiin ylimielisiksi ja meille myös luennoitiin, kuinka meidän kuuluisi naisina kunnioittaa enemmän miehiä. Nämä kommentit tulivat siis yleensä, kun oltiin esimerkiksi matkalla takaisin hotellille suihkuun tai menossa pikapikaa nälkäisinä syömään eikä lähdetty tutkailemaan jokaisen meitä lähestyneen tsiljoonan äijän jotain putiikkia jossain miljoonan kulman takana. Oltiin kuitenkin todella kohteliaita, mutta eiiiiiii.. Sitten saatiin myös kuulla sellaista turisteille suollettua limaista paskanjauhantaa, että oksat pois. Eräs tyyppi esimerkiksi yritti kai tehdä vaikutuksen selittämällä, kuinka mun upeista silmistä näkee mun sieluun, joka ei oo ihan täysin tyytyväinen ja kaipaa jotain. Ilmeisesti se mies olisi ollut sitä jotain. Joo..morjens. Mulla yksinkertaisesti paloi niin sanotusti käpy siihen meininkiin, vaikka ymmärrän toki että tuolla turistien "nuoleskelulle" monet yrittävät myydä jotain ja ansaita elantonsa. Meni se silti kyllä vähän yli! Lopuksi voisin vielä mainita, että kiinnitettiin reissulla todella paljon huomiota siihen, mitä laitettiin päälle ettei ollut liian paljastavaa meininkiä.


2. Pariisi

Voi Pariisi..en kiellä etteikö se olisi kaupunkina sinänsä aika mieletön ja näkemisen arvoinen paikka, mutta jokin siinä vaan tökkii. En ole varma, miten selittäisin tämän, mutta en jotenkin koe sitä kaiken sen hehkutuksen arvoiseksi. Ehkä ne ihmiset tekee siitä vaan jotenkin..sellaisen paikan, johon ei "pääse sisään". Mä pystyn jopa sönköttämään jotain ranskaa ja silti tuntuu siltä, että se paikka jää jotenkin etäiseksi. Muistan myös elävästi, kuinka ensimmäisellä Pariisin reissulla astuin vaaleilla tennareilla jumalauttomaan paskakasaan..sen kaupungin kadut on siis kirjaimellisesti aika täynnä paskaa. Oon käynyt siellä nyt kaksi kertaa ja ajattelin kyllä antaa kaupungille vielä kolmannen mahdollisuuden..Hassuahan tässä on se, että ensimmäisen visiitin jälkeen (2006) fiilikset paikasta oli kuitenkin pääosin positiiviset. Ehkä, jos olisin todella rikas ja voisin yöpyä jossain huippuhotellissa, ja shoppailla Chanelilla niin kokemus voisi olla hieman toisenlainen. Pariisi oli muuten toinen niistä kohteista, joita harkitsin kevään 2016 vaihtoa varten, koska ranskan taitoja olisi kiva parantaa ja Science Po on mieletön yliopisto. Totesin kuitenkin ettei ajatus nappaa tarpeeksi ja jätin sen hakemuksesta pois.
Ok, nyt kun katselin tuota kuvaa niin järkytyin vähän siitä, että kyseinen kaupunki todella on listalla inhokeissa. Ehkä se vielä joskus muuttuu..

Kotona taas: viikon kootut

Tiistaina sain työt purkkiin ja pakenin heti keskiviikko aamuna puoli kuuden bussilla takaisin Tampereelle. Vanhempieni kylppäriremontti alkoi maanantaina ja kun olin kerran joutunut illalla lämpöisen peiton alta raahautumaan kylmään kellariin kerhohuoneelle vessaan, totesin että mitä nopeammin pääsen pakoon, sitä parempi.
Ja olihan se pitkän tauon jälkeen ihanaa päästä kunnolla kotiin ja omien rutiinien pariin. Aloitin kunnon ruokaostoksilla ja päädyin ainakin ruuan puolesta vähän hemmottelemaan itseäni. Kuvan pihvi sai seurakseen mahtavan itsetehdyn argentiinalaistyylisen vihreän tahnan ja tankoparsat lisämakua parmesanjuustosta. Tankoparsa on muuten mun jokakeväinen lemppari. Niin vaan hyvää (kun sen valmistaa kunnolla).

Kävin myös poimimassa postista Stockann Hullut Päivät tilaukseni, josta itse asiassa lähtee huomenna nuo vaatteet palautukseen, mutta pyyhe ja ehkä hieman random tiskinpesuaine jää. Pääsevät sitten uudessa kodissa hyvään käyttöön.


Tiedättekös muuten, mitä menin juuri tilaamaan. Polarin aktiviisuusrannekkeen. Tiedän, jotenkin niin..keski-ikäistä :D Musta vaan tuntuu, että oon koko ajan entistä enemmän muuttumassa löllöksi sohvaperunaksi ja jotain liikkumiseen kannustavaa (tai pakottavaa) piti keksiä. Voisin myös syyttää tästä sitä, että aina kun käyn vanhemmillani niin siellä on jokin uusi liikuntaan liittyvä vekotin. Olen vaikutuksille altis ja omena ei nähtävästi kauas puusta putoa.
Viikkoon on luonnollisesti kuulunut myös paljon vaalien seurailua. Tavallaan ymmärrän, jos moni jätti äänestämättä, koska ei tienny ketä äänestäisi. Omalta kohdaltanikin meinasi tuntua ettei mikään vaihtoehto ollut hyvä. Löysin kuitenkin lopulta sopivan ehdokkaan (ja puolueen). Kieltämättä katselin äsken hieman (todella) kauhulla noita esitettyjä tuloksia, joissa keskusta oli selkeästi ykkösenä ja perussuomalaiset heilui kakkosena. Ei ehkä ihan (todellakaan lainkaan) mene tämän neidon mielen mukaan, mutta tälläistä se demokratia on..

Ja vielä loppuun. Lähetin sen aiemmin pohtimani vaihtohakemuksen tasan yhteen kohteeseen ja ainakin oman yliopistoni puolesta minut sinne myös valittiin kevääksi 2016. Tässä täytyy vielä laitella papereita kohdeyliopistoon päin, joka sitten varmistaa valinnan (tai ei varmista). Palaillaan kohteeseen ja muihin juttuihin sitten, kun asia on mahdollisesti edennyt!

Sellainen pikainen arkisten kuulumisten sillisalaatti tällä kertaa..

Pääsiäisen meiningit ja musanostalgiaa

Ajelin juuri käymään kotona Tampereella ja oli ehkä sarjassamme tylsimmät automatkat ikinä. Jo ennen puoliväliä oma lauluäänikin alkoi musiikin läpi sattumaan korviin, eikä siinä voinut sitten loppumatkasta muuta kuin fiilistellä radiosta tullutta musiikkia ihan hiljaa..ja pohtia, miten hiton tylsää voikin olla ajaa vain suoraa tietä. Lisäksi Lahti-Tampere väli täytyy kuulua ärsyttävimpiin ajomatkoihin ikinä. Siinä matkalla, kun saat vielä olla koko ajan kyttäämässä niitä saamarin tolppia. Ylinopeussakot, kun kuuluu turhimpaan rahanmenoon ikinä. Nyt nautin tästä kotona olosta vajaan vuorokauden ja ajan takaisin. Hah.

Olen siis ollut Lahdessa päin töissä ja viettämässä perheen kesken pääsiäistä. Tähän väliin oli kiva saada pieni piipahdus kotiin (olin jopa saanut parin viikon poissaolon aikana ihan oikeaa postia ja toinen kukkakin oli ihan henkihievereissään). Pääsyy tähän pikavierailuun tosin on huominen työhyvinvoinnin tentti, jota tapani mukaan siirsin niin pitkään kunnes en enää voinut siirtää sitä. Toivottavasti siellä kysytään jotain, mistä tiedän kunnolla jotain. On muuten hieman noloa vetäistä kyseisestä tentistä joku ykkönen. Joudun suuntaamaan jo huomenna takaisin, koska keskiviikkona alkaa puolestaan seuraava vajaan viikon työpätkä vaalitoimitsijana (muistakaahan ihmiset käydä äänestämässä!).

Pääsiäinen meni siis aika rennosti. Kävin kummityttöni 9v kakkukahveilla ja yritin saada jotain kouluhommia edistymään. Keksin muuten loistavan keinon, miten saan opiskeltua myös vanhemmillani rauhassa: kuulosuojaimet! Ostin itselleni viime vuonna töihin sellaiset radiolla varustetut, jotka ovat kesästä lähtien vain lojuneet käyttämättömänä vanhempieni kaapissa. Kunnes siis nyt keksin valjastaa ne uuteen käyttöön. Toki nekään eivät toimi silloin, kun vanhempani innostuvat fiilistelemään vanhaa musiikkia ja vähän väliä toinen niistä hyppii edessä "Marika, tuu äkkiä katsomaan." Sitten kipittelet olohuoneeseen ja siellä jättimäisessä telkassa pyörii jotain tälläistä:


 Mun seuraavan baarireissun movet on siinä. Milloin sellainen sitten ikinä tuleekaan tapahtumaan..

 Ei muuten ollut ensimmäinen kerta, kun päädytään vanhempieni kanssa kaivamaan, mitä ihmeellisempiä ja hauskempia vanhoja hittejä esiin. Jo lapsosena rakastin käydä läpi vanhempieni LP-levyjen ja nauhoitettujen kasettien kokoelmaa. Sieltä löytyi aina kaikkea suomi-iskelmästä ABBA:an ja vähän rokahtavampaan meininkiin. Ehkä juuri siitä johtuen muhun uppoaa nykyään vähän kaikki aina Rammsteinista Lady Gagaan ja Tchaikovskyyn.

Tällä kertaa  nostalgiapoiminnoissa löytyi muun muassa seuraavia klippejä:




Tuota viimeistä kuulemma kuunneltiin vielä esimerkiksi automatkoilla urakalla, kun olin juuri syntynyt. Mulla oli siis vauvamusat kohdillaan.

Bloggauksen typeryydestä

Ootteko muuten ikinä miettineet, kuinka tavallaan typerää tämä koko bloggausmeininki on? Tai oikeastaan, ehkä mun pitäis aloittaa jonkinlaisella disclaimerilla, että en nyt tarkoita ettenkö itse lukisi mielelläni blogeja ja enemmän tai vähemmän kirjoittaisi sellaista itse (obviously). Eli kaikki, mitä sanon tässä koskee ihan yhtä lailla itseäni kuin muitakin. Mutta siis, ainakin mulla tulee välillä ihan super idiootti ja typerä olo, kun höpöttelen tänne kaikkea. Miksi? Siis, miksi musta on hauska kirjoitella kaikkea turhaa nettiin, josta kuka vaan voi lukea sitä? Miksi ihmeesssä mä edes kirjoitan tätä? En mä koe, että mun elämä olisi jotenkin erilaista ja hirmuisen mielenkiintoista.

On myös aika koomista, että edelleen, kun joku tuttu mainitsee lukeneensa täältä blogista jotain/kommentoi sitä, niin mä jäädyn ihan totaalisesti. "Ai, joku siis lukee sitä..woow." Tähän varmaankin vaikuttaa paljon sekin etten ikinä kauheasti jaksa perehtyä mihinkään blogin tilastoihin, kun ne muutenkin näyttää aina välillä vähän mystisiä lukuja ja faktahan on, että blogien lukemisen voi tehdä hyvin anonyymisti. Tätähän voi lueskella vaikka kuka, eikä mulla ole mitään tietoa ketä täällä käy, jos ne ihmiset eivät jotenkin käynnistään ilmoita. Joskus oon miettinyt pyytäväni täällä piipahtavia kirjoittamaan vaikka anonyymisti jotain kommenttiboksiin, jotta saisin tästä edes jotain käsitystä. Olen kuitenkin aina haudannut idean nopeasti, koska come on..ei kukaan sitä kuitenkaan tekisi :D

Miksi kukaan muuten edes lukee tätä tai blogeja yleensä? Onko siinä vähän kuin jokin tirkistely aspekti: kun on vaan niin pirun utelias ja sitä kautta hauska kuulla/lukea muiden ihmisten elämästä..Mähän siis olen ihan järkyttävän utelias, usein sosiaalinen (usein, koska mulla on myös joskus sellaisia päivä, jolloin musta tuntuu etten suunnilleen voi sietää yhtäkään ihmistä tällä maapallolla) ja varsinkin Britanniassa asumisen jälkeen pystyn vetämään sellasta perus suomalaisen mielestä varmaa ihan helvatun ärsyttävää small talkia melkein mistä vaan. Sitten mua ärsyttää, kun ihmiset ei kunnolla puhu takas ja pidän niitä suunnilleen ihan idiootteina, kunnes muistan et ollaan Suomessa (ok, pidän niitä silti ehkä vähän hölmöinä tai ainakin vähän epäkohteliaina).

Ehkä mielestäni yleisestikin sosiaalisessa mediassa on hauskaa juuri ne kaikki erilaiset kommunikoinnin mahdollisuudet. Twitteriin mä en kyllä vieläkään ole päässyt "sisään"..enkä edes yritä. Whatsappin kanssa mulla puolestaan on jatkuva viha-rakkaussuhde. Toisaalta se on ihan pirun kätevä keksintö ja toisaalta välillä meinaa kasetti hajota, kun puhelin vaan piippaa koko ajan. Onneksi sen kapistuksen voi aina tarvittaessa laittaa äänettömälle.

Anyways, onhan muiden ihmisten elämästä välillä kiva lukea ja blogeista saa ajoittain mahtavaa inspiraatiota/ideoita..vaik kyllä mä aamupalaksi keksisin syödä avokadoa leivällä, tai siis leipää avokadolla, vaikkei sitä joka toisessa muotibloggarin blogissa esiteltäiskään. Nuo muotibloggarit ovatkin vielä ihan asia erikseen. Onhan se nyt aika uskomatonta, että voit heittää aamulla jonkun myslin sekaan vähän marjoja ja soijajugua, sitten otat siitä hienon kuvan ja porukka on et wow, mikä aamupala. Sen jälkeen ne samat lukijat klikkailee blogistas paria mainoslinkkiä, mahdollisesti tilaa jotain ja euroja vaan putoilee tilille. Joo, vähän yksinkertaisestetusti ja kärjistetysti sanottu, mutta luotan, että olette kyllin fiksuja tajutaksenne pointin.

Tuleekohan vielä joskus päivä, jolloin joku yläasteikäinen/lukiolainen ilmoittaa opolle, että hänestä tulee isona ammatiltaan bloggari? Tai onkohan näitä jo ollut..Eiköhän joku Britannian ex-poly ainakin keksi kehittää jonkinlaisen bloggaamisen yliopistotutkinnon sinne kaiken maailman golf ja David Beckham- studies joukkoon.

Miksi te luette blogeja? Ja te, jotka bloggaatte: tuleeko teille ikinä kirjoittaessa typerä olo koko hommasta?

Mainio maaliskuu

Tiedän, olen maailman surkein keksimään otsikoita. Yritetään nyt vaan elää sen faktan kanssa..

Hauskaa, miten asiat voikin muuttua nopeasti. Helmikuussa olin ihan valmis repimään hiukset päästäni ja diagnosoimaan itselleni vähintäänkin jonkinasteisen kaamosmasennuksen, maaliskuu taas on ollut aivan erilainen. Enkä nyt puhu pelkästään siitä, että ensimmäiset viikot päästiin jopa nauttimaan auringonpaisteesta.

Ensin sain yllättäen puhelun, jossa tarjottiin kesätöitä. Yllättäen, koska se puhelu tuli jo maaliskuun alkupuolella. Itse asiassa juuri sinä iltapäivänä, jolloin olin aamulla kirjoitellut tännekin helmestä helmikuusta ja kesätyöstressistäni. Tänä kesänä on luvassa hieman erilaisia töitä kuin, mitä olen aiempina kesinä tehnyt ja nämä jopa liittyvät jollain tavalla opintoihini. Sivuaineeseen tosin, mutta hyvä sekin..Jouduin vielä puhelun lopussa varmistamaan rekrytoijalta, että olin todella kuullut oikein, mistä paikasta oli kyse. Varmasti mielenkiintoinen kesä edessä, tavalla tai toisella.

Kesätöitä seurasi toinen jymy-yllätys itselleni. Sain nimittäin TOAS:ilta (Tampereen opiskelija-asunnot) tarjouksen yksiöstä! Niitähän saattaa siis joutua jonottamaan hyvässäkin lykyssä 1-2 vuotta ja minä olin ollut jonossa kokonaiset kolme kuukautta. En itse asiassa ihan sitäkään. Ajoitus osui kohdilleen, koska TOAS:in uusin kohde valmistuu kesäkuun aluksi muuttokuntoon, joten olin kai sitten laittanut hakemuksen sen suhteen todellakin oikeaan aikaan.  Uusi asunto on pienempi kuin nykyinen, mutta se on alueella, jossa olen halunnut joskus Tampereella asustaa ja ennen kaikkea vuokra on huomattavasti halvempi kuin nykyisessä, joka koettelee jo raskaasti ultimaattista kipurajaani. Muuttaminen on tosin aina aivan hanurista, mutta ainakin tulee hyvä tilaisuus hankkiutua kaikesta ylimääräisestä (taas kerran) eroon.
Kolmas asia ei niinkään ole itselleni yllätys, vaan jotain, mitä olen enemmän tai vähemmän pyöritellyt mielessäni viime syksystä asti. Nimittäin vaihtoon hakeminen. Olin alkusyksystä ihan täysillä hakemassa vaihtoon jonnekin kevääksi 2016, kunnes totesin etten jaksakaan, kunnes sitten taas innostuin ideasta loppuvuodesta, mutta hakujen lähestyessä totesin, että njäääh (enkä hakenut)..kunnes nyt alkoi täydennyshaut ja aloin miettimään, että mitä jos sittenkin..miksi ei? Olisi mahdollisuus lähteä kevääksi jonnekin uuteen asuinpaikkaan ihmettelemään ja kirjoittamaan gradua (tai näin ainakin haluan itselleni uskotella). Tällä hetkellä mielessäni pyörii kaksi potentiaalista vaihtoehtoa, joista toinen on ehdoton ykkönen ja toinen oikein hyvä kakkonen..Hakemusta en ole vielä lähettänyt, mutta täytyy myöntää, että ajatus tuntuu päivä päivältä houkuttelevammalta.

Tähän oikeastaan liittyy sellainen jännä tunne, mikä mulla on ollut viime aikoina. Sellainen ympäröivän yhteiskunnan odotukset/vaatimukset vastaan se, mitä itse haluaisin tehdä/mitä tunnen fiilis. Viesti vähän joka puolelta tuntuu olevan, että nyt pitäisi vaan nopeasti suorittaa kaikki pois alta, valmistua ja siirtyä työelämään. Oikeastaan nykyistä työtilannetta tarkkaillessa ehkä pikemminkin YRITTÄÄ siirtyä täysipäiväisesti työelämään ja "aikuistua." Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan, koska itse en ainakaan koe, että elämäni suunnattomasti muuttuisi, jos valmistuisin nyt. Toki, jos saisin töitä niin olisin päivisin töissä enkä opiskelisi ja säännöllisetkin tulot olisi hieman isommat kuin nyt (mikä olisi luonnollisesti äärimmäisen kiva juttu). Mutta muuten ero tuskin olisi suuri, sillä en juurikaan juokse missään opiskeluriennoissa tai vastaavissa enää muutenkaan. Lisäksi mulla ei edelleenkään ole mitään suunnatonta perheenperustamis/pariutumisvimmaa. Myönnän toki, että jos joku mieletön vapaa kaksilahkeinen tulisi vastaan niin mut voisi saada jonkin verran asettumaan yllättävänkin nopeasti (opiskelin tai en), mutta niin kauan, kun sitä ei tapahdu niin voin mielestäni nauttia täysin rinnoin siitä vapaudesta, joka mahdollistaa kaikenlaisten omien ideoiden, kuten vaikkapa hetkellisen maan vaihdon, toteuttamisen.
Niin, mitäkö minä sitten haluan? Tehdä kaikkea itseäni inspiroivaa. Tehdä kaikkea, mikä tuntuu samaan aikaan pelottavalta ja kiehtovalta. Oli se sitten jotain, mitä multa "odotetaan" tai ei. Niin kliseistä kuin se onkin, niin monet parhaista asioista elämässä on usein seurausta niistä tavalla tai toisella pelottavista päätöksistä, joita on uskaltanut tehdä. Jos homma menee kuitenkin plörinäksi, niin ainakin tuli kokeiltua. Itse ainakin pystyn elämään paljon paremmin omien mokieni kanssa kuin niin, että vatvoisin asioita, joita jostain (usein enemmäin tai vähemmän typerästä) syystä olisin jättänyt tekemättä. Ehkä tavallaan vähän kuin mun soololaskuvarjohyppy: monet kehottivat olemaan hyppäämättä, mutta itse halusin hypätä, joten menin ja tein sen..siinä prosessissa sitten vedin toisen nilkkani totaalisesti rikki. Elän kuitenkin paljon mieluummin yhtä mieletöntä kokemusta rikkaampana nilkan kanssa, jossa on hieman metallia sisällä kuin pohtisin mitä jos..Tiedän nimittäin, että sen skippaaminen olisi jäänyt kalvamaan todella pahasti. Toki nilkan ajoittainen temppuilu ottaa välillä aivoon, mutta silloin voin vaan todeta, että itsepähän hyppäsin enkä kadu lainkaan. Asennekysymys.

All nighter

Niille onnekkaille tietämättömille, jotka eivät tiedä, mitä all nighter tarkoittaa opiskelijoiden keskuudessa heti alkuun selvennykseksi, all nighter= läpi yön opiskelua. Kyseiset all nighterit ainakin Glasgowssa lisääntyivät opiskelijoiden keskuudessa kummasti yleisten essee ja tenttipäivien lähestyessä. Voisi ehkä luulla, että viidennen yliopistovuoden aikoihin tälläisia viime hetken paniikkeja ei enää tulisi. Luulet näin ja sitten sen yhden 16 sivuisen oppimistehtävän kanssa tajuatkin, että voihan peppu, se deadline on huomenna ja sivuja on kasassa kokonaiset kolme kappaletta. Ethän sinä olekaan tiennyt kuin viimeiset kaksi kuukautta, mitä pitäisi tehdä ja milloin se pitäisi palauttaa. Tässä vaiheessa voit vähän taputella itseäsi olkapäälle loistavasti tehdystä välttelystä ja todellisuuden kieltämisestä. Kaikissa asioissa iän karttuminen ei selkeästikään korreloi viisauden kanssa..

Kello on 22.46 ja nyt olisi päätösten aika. Juoksetko viereiseen överikalliiseen lähisiwaan hakemaan energiajuomaa (joita et ikinä juo, joten teho on taattu) ja kirjoitat hurmionomaisessa tuskassa energiajuomavapinoissasi kuutisentoista sivua tekstiä ja palautat, mitä ikinä tuleekaan saatua aikaan..vai annatko yksinkertaisesti vaan olla etkä tällä kertaa suorita koko pirun kurssia. To do or not to do..

Hyvin pian toteat, että viimeisimmät kuukaudet ovat tuottavuudeltaan olleet niin säälittäviä ettei nyt ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä se. 16 sivua..kuinka hankalaa se nyt voi muka olla?

Suunnaksi siis se siwa, jossa saat kassalta vähän huvittuneita katseita osaksesi. Sillä voi mahdollisesti olla jotain tekemistä sen kanssa, että seisot siellä hieman vajaa ilta 11 tennareissa, t-paidassa, toppatakissa ja joogatrikoissa ostamassa lievä paniikki silmistä paistaen energiajuomaa. Koet tarpeelliseksi hymyillä ja selittää ahdinkosi. Saat sympatiaa. Sympatia on aina tälläisissä tilanteissa kiva, vaikka rehellisesti sanottuna et voikaan syyttää lirissä olostasi ketään muuta kuin itseäsi.

klo.00.30  Miten helvatussa kello on jo yli 12? Vastahan kävit siellä siwassa, etkä ole vielä saanut mitään aikaiseksi, tai ainakaan mitään mitä pitäisi olla saanut. Sen sijaan olet selvitellyt viimeisimmän spontaanin ideasi toteuttamiskelpoisuutta ja kuunnellut radioiden tarjoamaa surkeaa yömusiikkia. Tulee ihan mieleen aiemmat työsi yövuorossa, jossa jouduit jatkuvasti vaihtamaan radiokanavaa, koska mistään ei tullut mitään vähänkään hyvää kuunneltavaa. Nyt perhana nainen..

klo.02.01 Edistystä on tapahtunut. Mielessäsi kuitenkin epäilet, että 1. onko tässä mitään helvatun järkeä ja 2. vaikka kuinka yrittäisit niin saatko tätä kuitenkaan valmiiksi. Ja muuten, energiajuoma on siis ihan järkyttävän pahaa eikä väriltäänkään kovin houkuttelevaa. Oikeasti, miten kukaan pystyy juomaan näitä päivittäin? Tai tekee niin vielä ihan mielellään?
klo. 02.07 Tässä vaiheessa mieleesi tulee vielä tarkastaa moodlesta, onko se auki tämän tulevan huipputeoksen palautusta varten koko päivän vai häijysti vaan iltapäivään. Huh, palautus 20.3 klo. 23.55 mennessä. Tässähän on hei kamuset vaikka kuinka paljon aikaa..

klo.03.06 Kaikesta huolimatta nyt alkaa vähän naurattaa. Makaat hyvin epäergonimisessa asennossa puoliksi keittiön pöytäsi päällä (surkea paikka opiskella muuten, olisi ehkä kannattanut hankkia ihan sellainen kirjoituspöytä) kolmen aikoihin aamuyöstä runoilemassa työstressistä ja työn imusta, kun spotifyn klassisen musiikin listaltasi alkaa soimaan tämä melodia:
Menipäs dramaattiseksi..

klo.04.10 Tiesittekös muuten, että tutkimusten mukaan naisjohtajien/esimiesten osoittamiin negatiivisiin tunteisiin - suruun ja vihaan- reagoidaan työntekijöiden keskuudessa vahvemmin kuin miesjohtajien? Jep, molempien tunteiden näyttäminen näyttäisi johtavan siihen, että naisjohtajan tehokkuus ja työssään suoriutuminen koetaan heikentyneeksi, kun taas miesjohtajien kohdalla vain surun näyttämisellä oli jokseenkin vastaavia vaikutuksia. Tarkoittaako tää siis sitä, että jos oot esimiesasemassa oleva nainen ja flippaat, niin sun johtamiskykyjä epäillään, mutta sun miespuolinen kollega saa flippailla ihan rauhassa? Not cool.

klo.05.01 Päällimmäinen ajatus mielessäsi "I'm getting way too old for this kind of shit.." Ei sitä näin "vanhana" jaksa tälläistä ihan yhtä sujuvasti kuin kandiaikoina. Olet selkeästi vanhentumassa..

klo.06.04 Ulkona alkaa taivas kirkastumaan ja aamuradiot pauhaa. Hyvää huomenta vaan! Aamulypsyy onkin kyllä ollut ikävä..

klo.07.17 Nyt tökkii todella pahasti. Aamun paras oivalluksesi tähän mennessä on lähettää lapsuuden ystävällesi viesti sisällöllä "Tuli mieleen, että me kun ollaan tunnettu 2,5 vuotiaasta asti ni lasketaanko se siitä, kun sä oot ollut 2,5 vai siitä ku mä oon ollu 2,5?"

klo.08.30 Et haluaisi mitään muuta tällä hetkellä yhtä paljon kuin mennä nukkumaan, mutta siitähän ei tulisi sitten yhtään mitään. Joten sen sijaan vaatteiden vaihtoon ja hampaiden pesuun. Uusi päivä, eilisen kujeet.

Nyt jos et kaikesta huolimatta saa tekstiä valmiiksi tai toisaalta saat, mutta et tule saamaan sitä läpi, niin saattaa niin sanotusti palaa käpy...