Auringonlasku Nusa Lembonganilla

Huolimatta siitä, että reissailin kolme viikkoa itsekseni ympäri Balia, en malttanut kertaakaan jämähtää läppärini ääreen niin pitkäksi aikaa, että olisin saanut kunnolla päivitettyä blogia. Nyt kun olen Suomessa niin tuota samaa "ongelmaa" ei enää ole havaittavissa, joten tästä on hyvä alkaa vihdoin purkamaan Bali- fiiliksiä.

Vietin alkulomasta kolme yötä laiskotellen pienellä Nusa Lembonganin paratiisisaarella Balin kupeessa. Moni paikallinen kommentoi Nusa Lembonganin olevan kuin Bali 20-25 vuotta sitten ja olihan se pirusti rauhallisempi kuin etelä- Balin rantakohteet. Saarelle pääsee pikaveneellä kätevästi Sanurilta n. puolessa tunnissa ja useimpiin pikavenekyyteihin kuuluu myös kuljetus hotellilta satamaan.

Lembonganilla puolestaan vietin yhden parhaista illoista The Deck ravintolassa. The Deck sijaitsee aivan Jungut Batu rannan kupeessa (jonne myös useimmat pikaveneet rantautuvat) tarjoten upeat maisemat turkoosille merelle, auringonlaskun bongailuun sekä Balin tulivuorille.

Ravintolassa on todella rento tunnelma ja ystävällinen palvelu. Löysin itselleni täydellisen sohvapaikan läheltä tuuletinta ja pian olinkin jo heittänyt flip flopit jalasta, asettautunut mukavasti katse merelle päin ja tilannut pöytään ison kalatacon quacamolella sekä kulhollisen rapeita raneja.

Kaiken kruunasi pian alkanut auringonlasku, taustalla soiva fiilismusa ja uusi lempidrinkkini vesimeloni caipiroska (joka kuin tilauksesta oli sen päivän happy hour- juoma). Pahoin tosin pelkään ettei noita, ainakaan noin hyvänä, voi edes saada Suomesta.

Sitä sen hetkistä fiilistä on oikeastaan yllättävän hankala sanoin kuvailla; ilta -auringon säteet iholla, turkoosi Intian valtameri ja aaltojen kohina, auringonlaskun lempeä valo, akustinen fiilismusa, kylmä raikas drinkki kädessä ja iso osa lomasta vielä edessä. Se oli niitä hetkiä, kun tuntee itsensä yksinkertaisesti vaan niin pohjattoman onnelliseksi.

Istuin auringonlaskun jälkeen vielä hyvän tovin siemaillen toista caipiroskaani, vitsaillen rentojen tarjoilijapoikien kanssa ja katsellen kuinka maisema maalautui hetkeksi upean purppuraiseksi. Yksinkertaisuudessaan täydellinen lomailta!

Pikkuvinkit:

• Lembonganille pääsee kätevästi pikaveneellä Sanurista noin puolessa tunnissa ja hintaa meno-paluulle tuli muistaakseni n.35€ (käytin Rocky Cruise- firmaa)
• Lyhyt venematka voi olla aika pomppuinen, joten suosittelen matkapahoinvointilääkettä jos olet vähänkin taipuvainen meripahoinvointiin
• The Deck, kuten monet muutkin saaren ravintolat, tarjoavat ruokailijoille ilmaisen pick-upin hotelleilta/hostelleilta yleensä kello viidestä eteenpäin

5 x Amsterdamin ravintolaa

Kauas on menty niistä aavistuksen tiukemmista opiskelijapäivistä, jolloin matkustelemaan oli pakko päästä, mutta se tehtiin sellaisella budjetilla, että ravintoloita oli usein turha tutkailla etukäteen sen kummemmin, koska ei niissä kovin paljoa raaskinut kuitenkaan käydä syömässä. Ruokakaupat ja mäkin egen juustohampparit oli se juttu silloin. Nykyään tripadvisor ja ihan perus googlettaminen käyvät kuumana viimeistään siinä vaiheessa kun lentoliput ja hotellivahvistus ovat tipahtaneet sähköpostiin. Hyvä ruoka ja kivat ravintolat ovat yksi isoimpia matkojen kohokohtia nykyään ja Amsterdam ei ollut tässä poikkeus.

Olin lomalla vähän kipeä ja jotenkin tunsin eniten vetoa kaiken maailman kevyisiin salaatteihin ja niihin jo aiemmin hokemiini mehuihin. Löytyy tältä listalta kuitenkin myös aasialaista ja afganistanilaista ruokaa. Tässäpä siis 5 ruokapaikkaa Amsterdamissa satunnaisessa järjestyksessä:

1. Lavinia Good Food

Terveellistä, erityisesti kasvis ja vegaanista ruokaa, kakkusia, smoothieita ja tuoreita mehuja. Lavinia oli todella soma pieni ravintola Kerkstraatilla. Tilaamani Shakshuka oli oikeastaan ihan ok, mutta punainen mehu, joka sisälsi ainakin punajuurta ja inkivääriä oli super maukas. Palvelu oli todella ystävällistä ja vinkkinä, että toivoivat kortilla maksua!

http://www.laviniagoodfood.nl/

 

2. Juice & Salad

Nimensä mukaisesti juice&salad tarjoaa raikkaan valikoiman salaatteja ja tuoreita mehuja. Ruokalistalta löytyy näiden lisäksi myös voileipiä ja jogurtteja. Itse päädyin South American salaattiin kvinoa pohjalla, joka sisälsi mm. avokadoa, kanaa, fetaa ja punasipulia. Mehuvalinta osui tällä kertaa omenaa, pinaattia, ananasta ja limeä sisältävään North American- vaihtoehtoon. Molemmat oli maukkaita ja paikka oli muutenkin todella viihtyisä.

Juice&Salad lokaatioita on kolme, joista itse kävin lounaalla Eerste Constantijn Huygensstraatilla.
Samoin kuin Laviniassa, maksutiskillä oli kyltti "no cash".

http://juiceandsalad.nl/http://juice.ericsmilde.com/wp-content/uploads/2016/01/MENU_EN.pdf

3. Bakers and Roasters

Bakers and Roasters on loistava brunssipaikka de Pijpin kaupunginosassa. Kävelin sinne ensimmäisenä päivänä hyytävässä viimassa ja sisällä ollut lämmin ja sosiaalinen tunnelma oli enemmän kuin tervetullutta. Paikka oli aivan täynnä, ja on kuulemma lähes aina, mutta yksin matkustavana pääsin odottamatta suoraan ns. baaritiskille syömään. Ainoa kuva, minkä muistin napata on ruokalistasta sillä lähes samantien tilattuani vihreän mehun ja vege brekkien, päädyin jutustelemaan vieressä istuneen jenkkitytön kanssa. Eikä aikaakaan, kun keskusteluun oli liittynyt myös yksin matkustava intialainen neito. Välillä myös tiskin toisella puolella työskennelleet barristat heittivät kommenttia sekaan. Ruoka oli hyvää, ilmapiiri loistava ja mulla oli todella hauskaa.
Oma vege brekkieni ansaitsee suosituksen, yhtä hyvät (jos ei suuremmat) hyväksynnät sai myös uusien tuttavuuksieni pannarit ja Huevos Rancheros.

http://www.bakersandroasters.com/

4.  Ron Gastropub Oriental

Gastropub oriental ei ollut mitenkään erityisesti ennakkoon "must go" -listallani, vaikka olin lueskellut siitä aikaisemmin. Aasialainen ruoka houkutteli, mutta epäilin millainen paikka olisi yksin syödessä, jolloin haluaisin maistella eri vaihtoehtoja, mutta en syödä jokaista useaa palasta. Päädyin kuitenkin kävelemään aivan ravintolan läheltä juuri pahimman nälän aikaan ja päätin antaa sille mahdollisuuden..ja kannatti! Sain aivan loistavaa palvelua heti alusta asti. Mainitsin himoitsevani ankkaa, jolloin tarjoilija ehdotti, että kokki voisi valmistaa minulle oman pienen ankka-annoksen, joka olikin sitten super hyvää. Seuraavaksi kyseltiin haluaisinko oman dim-sum korin, jossa olisikin kolmen saman kappaleen sijaan kolme eri dim sumia. Voi kyllä kiitos! Loppuun vielä suussa sulavat miniribsit ja paistettua riisiä. Ruokajuomina toimivat vesi, hyvä valkoviinilasillinen ja oriental cocktail (sisällöstä en ole varma, mutta kookosta siinä ainakin oli).

Tämä verotti muistaakseni kukkaroa hieman yli 60€.

http://www.rongastrobaroriental.nl/en/

5. Mantoe

Afganistalainen Lähi-Idän ravintola Jordaanissa, lähellä Anne Frankin taloa. Kävelin tästä ohi juuri hetki sen jälkeen, kun olivat vasta avanneet illalliselle eikä sisällä ollut vielä muita. Jälleen kerran oli kuitenkin huutava nälkä ja päätin olla päivän ensimmäinen illallistaja. Valitsin kokin yllätysmenun ja valkoviiniä. Jouduin odottelemaan ruokaa tovin, mutta viihdytin itseäni taustamusiikin ja viinin voimin. Hetken päästä hymyilevä tarjoilija alkoi tuoda eteeni lautasittain ruokaa. Kuvat siis vain parista. Kaikki oli maukasta ja tykästyin erityisesti "lihamurekkeeseen". Vähitellen ravintola alkoi täyttyä muistakin asiakkaista, joista kaikki kuulosti olevan paikallisia.
Kokin kolmen ruokalajin yllätysmenu oli 28€.

http://www.restaurantmantoe.nl/

Messy eating&solo lunching

Pääsin vihdoin aamuyöstä Rodoksen matkalta piipahtamaan kotiin ja pian pitäisikin pakata jo uusi pienempi laukku ja syöksyä junaan kohti Helsinkiä ja Länsisatamaa. Huh! Palataan tässä välissä  kuitenkin vielä hetkeksi Lontoon tunnelmiin. Tallattuani aurinkoisen Lontoon katuja toukokuun alussa useamman tunnin päädyin yhtenä päivänä Carnaby Streetin tutkailujen myötä pitkästä aikaa Kingly Courtille ja totesin, että sieltä saattaisi myös löytyä loistava paikka armottoman nälän taltuttamiseen. Suhahdin rappuset toiseen kerrokseen, josta bongasin Rum Kitchenin. Ravintolassa soi hyvän fiiliksen nostattavat musiikit ja ikkunan vieressä olevat baarijakkarat näytti mitä parhaimmalta paikalta nauttia lounasta. Se myös näytti helpolta paikalta syödä itsekseen. Älkääkä ymmärtäkö väärin, missä vaan voi syödä yksin mutta tietynlaisissa paikoissa se vaan on jotenkin helpompaa. Tiedättekös, on aivan erilaista istua syömässä jossain missä selkeästi voi olla paikkoja yhdelle hengelle kuin ravintolassa, joka on täynnä vaan isompia pöytiä, ja niissä kaveriporukoita ja pariskuntia..ja sitten yksin kökötät isossa pöydässä ja mietit, että pitäisiköhän tässä nyt vaan näprätä puhelinta koko ajan vai katsella ympäriinsä vai tyyliin lukea kaikki etiketit, joita saat käsiisi. Mä olen oikeastaan vasta joitain vuosia sitten alkanut oppimaan tämän "yksinkin voi hyvin tehdä kaikkea" - meiningin ja se on oikeastaan aika siistiä!

Aamiainen Lontoossa

Hieman yli viikko sitten Finnairin lento kaarsi Lontoon keskustan yllä kohti Heathrown kenttää kyydissä eräs erittäin kovasti kunnon vapaapäiviä odottava lomailija (minä siis). Lähdin tiistaina hieman aiemmin töistä ja suuntasin suoraan lentokentälle, jossa hauskasti törmäsin Burger Kingissä Glasgow-aikaiseen opiskelukaveriin, jonka kanssa ei oltu nähty vuosiin. Vaihdettiin joutuisasti kuulumisia ja satuttiin vielä olemaan samalla lennolla Lontooseen. Hauska yhteensattuma heti loman alkuun.

Sushia ja pakkailuja

Vielä joku kaunis päivä palkkaan jonkun pakkaamaan muuttoon tavarat mun puolesta. Itse asiassa, palkkaan jonkun hoitamaan kaiken mun puolesta ja lähden itse silloin vaan jonnekin lomalle. Henkilöksi, joka muuttaa todella usein, mä taidan vihata sitä tavaroiden siirtämisprosessia vähän turhan paljon. Lisäksi mulle tulee aina sellainen olo, että haluaisin vaan suunnilleen heittää ihan kaiken tavaran pois. Iskee oikein kunnon tavara-ahdistus ja haaveilen siitä, kuinka vaan kärräisin (tai oikeastaan joku kärräisi puolestani) kaiken kaatopaikalle. Ruikutus ei nyt kuitenkaan auta, vaan tavarat on saatava laatikoihin ja huomenna kiidän aamulla hakemaan uuden asuntoni avaimen, jonka jälkeen iltapäivällä saapuu muuttomiehet hoitamaan tavaroiden siirron. Sitten on n. 24h aikaa purkaa kaikki laatikot ennen kuin ne tullaan hakemaan pois. Sitten vanhan asunnon siivous, pari päivää lomaa ja töihin. Olisin hoitanut muuton paljon aikaisemmin alta pois, mutta avaimet saan siis vasta huomenna aamusta. Ai kysyt, että hajottaako? Kyllä.

Kauppahallissa lounastamassa

Kokoonnuttiin alkuviikosta parin opiskelukaverin kanssa ja lähdettiin Tampereen kauppahalliin sushilounaalle. Mä rakastan kauppahalleja ja kaikenlaisia ruokamarketteja. Jaksan aina unelmoida ja jauhaa siitä, kuinka musta olisi mahtavaa ostaa kaikki ruokatarpeet sellaisesta paikasta. Barcelonassakin ollessani taisin ihan kaikista eniten fiilistellä sitä La Boqueria markettia. Tähän unelmointiin tietenkin liittyy aina se "sitten, kun minulla on säännölliset tulot niin.." Ilmeisesti en ole näiden haaveiden kanssa ainoa ja yksi kaverikin fiilisteli aikovansa eläkepäivillä mummona painella vedettävän kauppakassinsa kanssa läheiseen kauppahalliin hakemaan tuoretta ruokaa aina aamuvarhaisella :D

Tällä kertaa jäi kuitenkin vedettävät kauppakassit vielä matkasta ja suunnattiin kauppahallissa sijaitsevaan pieneen sushibaariin Umamiin katsastamaan tarjontaa. Umamin ruokalistalta löytyy kolme vaihtoehtoa, jotka kertovat kuinka monta sushipalaa tilaukseen kuuluu, mutta ei sitä, mitä makuja siitä tulee löytymään. Nämä ilmeisesti vaihtuvat aina saatavilla olevien tuoreiden raaka-aineiden mukaan. Vegeillä kuitenkin on käsittääkseni mahdollisuus pyytää, että kaikki oman setin sushit ovat kasvisversioita.

Itse otin alkuun klassisen maukkaan miso-keiton..

ja susheista valkkasin sen pienemmän eli 8 palan setin. Pakko myöntää, että mulle iski hyvin nopeasti annoskateus. Kateus nimenomaan siksi, että sushi oli todella hyvää ja olisin mielelläni syönyt sitä enemmänkin. Tiirailinkin silmäkulmastani aavistuksen verran kateellisena vastapäistä täydempää tarjotinta.. Varmaan jokainen meistä taisi syömisen lomassa käyttää ilmaisua "suussa sulavaa" ja oltiin yksimielisesti sitä mieltä, että tänne on tultava vielä uudestaan. Voisikin siis sanoa, että olen nyt löytänyt Suomesta itselleni mieluisan sushi-paikan, joka on vieläpä kohtuu hintainen (keitto+pieni sushikasa 10€). Yksi täällä asumiseen liittyvä valittamisen aihe on siis aika poistaa listalta.

Paikan ainoa miinus on ehkä sen erittäin pieni koko. Kannattaa siis ajoittaa saapuminen hyvään aikaan varsinkin, jos on vähänkin isommalla porukalla liikenteessä.

Sushien jälkeen kierreltiin hetki tutkailemassa kauppahallin antia ja päädyttiin herkullisten leivonnaisten houkuttelemana vielä lounaan kruunaavalle kahvituokiolle. Mä fiilistelin yllättävänkin paljon latteani ja isoa palaa porkkanakakkua. En yleensä ole lainkaan makean perään, mutta tämä kyllä upposi. Suunnittelen itse asiassa jo uutta täsmäiskua kyseisen kakun perään.

Kauppahalleissa pitäisi muistaa käydä useamminkin lounastamassa/kahvilla/ostamassa ruokaa, mutta jotenkin niiden olemassaolo aina tuppaa unohtumaan.. 

Dim sum heaven @ Yauatcha

Dim sum kuuluu ehdottomasti allekirjoittaneen suosikkiruokiin. Ei pelkästään siksi, että se vaan on yksinkertaisesti hyvää vaan myös siksi, että dim sum on jotenkin hyvin seurallinen ruoka. Ainoa oikea tapa on syödä sitä hyvässä seurassa tilaten pöytä täyteen erilaisia herkullisia vaihtoehtoja, maistella niitä kaikkia ja porukassa jutustella mikä niistä oli parasta ja mitä ehkä voisi tilata lisää. Vielä parempi jos siinä sivussa pääsee maistelemaan jotain herkullista cocktailia ja saa loppuun maistuvaa teetä.

Kun sain tietää viettäväni pari päivää Lontoossa, ensimmäinen ajatukseni oli että dim sumia on pakko saada. Halusin päästä kokeilemaan jotain itselleni uutta paikkaa, jonka lisäksi piti tarjoilla dim sumia iltaan saakka eikä vain iltapäivään niinkuin monessa Chinatownin ravintolassa tuntuu olevan tapana. Hetken tutkailun jälkeen tulin siihen tulokseen, että Sohossa sijaitseva Michelin tähdenkin ansainnut Yauatcha vaikutti lupaavalta paikalta tiistai iltaiselle dim sumille.

Saavuttiin kahdeksan pöytävaraukseen hyvissä ajoin ja meidät ohjattiin samantien rappusia alas vilkkaan puheensorinan täyttämään kellarikerrokseen pöytään istumaan. Tykästyin samantien paikan eloisaan ja puheliaaseen ilmapiiriin (joka ei tosin välttämättä ole ideaali jos joku haluaa viettää hiljaisia romanttisia treffejä). Oli myös hauska katsella baaritiskin yhteydessä olevan pitkän akvaarion värikkäitä asukkeja. Tarjoilija saapui nopeasti paikalle ruoka-ja drinkkilistojen kanssa, ja päästiin aloittamaan sitä illan vaikeinta vaihetta eli päättämään mitä kaikkea haluttiin maistella.

Ensin pöytään kannettiin tilaamamme juomat. Oma valintani veden rinnalle oli Cha la lai cocktail; vodkaa, tummia rypäleitä, oolong teetä, omena mehua ja shampanjaa. Tätä seurasi virta herkullisia ruokia: Har gau..

 

scallop shui mai

chicken shanghai dumblings

prawn cheung fun

crispy duck rolls

singapore stir-fry vermicelli noodles

Oltiin yhtä mieltä siitä, että kaikki mitä maistettiin oli todella herkullista. Omaksi suosikiksi kuitenkin nousi selkeästi nuo rapeat ankkarullat kastikkeineen. Vaikka olinkin lopuksi aivan ähky, harkitsin silti vakavasti vielä toisen annoksen tilaamista. Se jäi kuitenkin loppujen lopuksi seuraavaan kertaan (joka toivottavasti koittaa pian).

Hinnaltaan Yauatcha ei ole niitä ihan halvimpia dim sum- paikkoja, mutta ei myöskään mahdottoman kallis. Juomien ja service feen kanssa hintaa tuli euroissa n. 50 /henkilö. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan paikkaa, jos satut kulmille ja dim sum nappaa. Kannattaa kuitenkin sen verran ennakoida, että teet pöytävarauksen vaikka kyseessä olisikin arki-ilta niin et varmasti jää pettyneenä ulkopuolelle.

Onko teillä joitain lemppari dim sum paikkoja?

Rento lauantaibrunssi Seurahuoneella

Mä rakastan brunsseja. Mun mielestä se on mitä parhain tapa aloittaa päivä rennosti hyvän ruuan ja hyvän seuran parissa. Täällä päin (Lahdessa siis, tai paikallisesti sanottuna Lahes) brunsseja ei juurikaan ole tarjolla, joten siinä vaiheessa kun ystäväni mainitsi Sokos Hotelli Seurahuoneen aamiaisesta joka on viikonloppuisin tarjolla pitkälle aamupäivään ja johon voi yhdistää vaikka lasin skumppaa niin halusin ehdottomasti lähteä kokeilemaan.

I love brunches. I think they're the best way to start a day with good food and great company. Here (in Lahti) we don't really have many if any places for brunch so when my friend mentioned that the Sokos Hotel Seurahuone serves buffet breakfast until early afternoon during the weekends, to which you can include a glass of bubbly, I definitely wanted to go and try it out!

Suunnattiin paikalle 11 jälkeen ja istuttiin mukavassa ikkunapöydässä, taktisesti lähellä erillistä salitilaa josta löytyi buffet tarjoilu. Tarjonta iski ainakin mukavasti omaan makuhermoon; pöydiltä löytyi mm. hyvä lajitelma leivänpäällisiä, tuoretta leipää, lohta, paistettuja vihanneksia, pekonia, munakokkelia, nakkeja, hedelmiä, maitorahkaa, marjoja..

We headed over a bit after 11 and sat down to a nice table by the window, which was also tactically positioned close to the buffet tables. I was quite happy with the selection which included, for example, fresh breads, salmon, veggies, bacon, eggs, fruits, quark, berries..

 Itse aloitin lautasella 'kylmiä' ja siirryin sen jälkeen miniannokseen 'lämpimiä'..

I started with a plate of 'cold' stuff before moving on to a tiny portion of 'warm' stuff..

 Lopuksi mahtui vielä kulhollinen maitorahkaa, hedelmiä ja marjoja.

Followed up by some quark, fruits and berries..

Juomapuolella tarjolla oli niin kaakaota, mehuja kuin montaa eri kahvilaatuakin. Itse kuitenkin ihastuin eniten tähän:

Drinks wise you have the option of choosing from hot chocolate, juices and different coffees. My favourite, howeve, was this:

 Ja tietenkin siihen lasilliseen maukasta skumppaa.

And of course the glass of bubbly, which was very yummy.

 

Tämä hupi maksaa 20€, S-etukortilla 15€ ja sillä irtosi oikein loistava alku päivälle.

Breakfast for dinner

Palaillaan vielä vähän Lontoon tunnelmiin. Sain nimittäin vihdoin aikaiseksi käydä syömässä the Breakfast Clubissa. Alunperin sinne oli todella tarkoitus suunnata aamiaiselle, mutta ei saatu porukalla sumplittua sopivaa aikaa joten päätettiin sen sijaan valita Sohon the Breakfast Club erään perjantain illallispaikaksi.

Lets go back to London activities for a while. I finally got around to go and eat at the Breakfast Club. Originally the plan was to, naturally, have breakfast there but we couldn't find a suitable time for everyone so we just decided to head there for a friday dinner.

The Breakfast Club toimii kuuden jälkeen BYOB (bring your own booze) periaatteella ja ainakin viikonloppuisin on suositeltavaa muistaa tehdä pöytävaraus. Mehän ei tietenkään ajateltu tätä lainkaan, mutta osuttiin onneksi loistavaan aikaan paikalle sillä meille löytyi tunniksi vapaa pöytä ja päästiin odottelematta istumaan.

After 6pm the Breakfast Club has a BYOB policy and at least during the weekends it might be a good idea to do a table reservation. We didn't think of that at all but luckily we were lucky with our timing and managed to get a table for an hour right away.

Ruokalistalta löytyy mm. herkullisia hamppareita, mutta me kiinnitettiin C:n kanssa huomiomme samantien 'Late Late Breakfast' valikoimaan. Lyhyen pohtimisen jälkeen tultiin siihen lopputulokseen, että tilataan pöytään sekä eggs benedict että pannarit marjoilla, ja laitetaan annokset puoliksi. Näin ei tarvinnut tehdä sitä lähes mahdotonta valintaa näiden kahden välillä. Joukkomme kolmas päätyi skippaamaan houkuttelvat aamiaisruuat ja tilaamaan kunnon hampparin.

The menu includes lots of yummy sounding foods, including burgers, however, C and I directed our attention almost immediately to the 'Late Late Breakfast' section, and had quite quickly decided to order both eggs benedict and pancakes with berries to share. This way we didn't have to try to chose between the two. Our third companion decided to skip the breakfast this time and to order a proper burger.

Hetken odottelun jälkeen saatiin annokset pöytään ja hyökättiin nälkäisinä samantien kimppuun.

Luckily we didn't have to wait for the food for too long..

Ensin maisteluun pääsi eggs benedict, ja rehellisesti sanottuna olin ehkä ihan vähän pettynyt. Se oli toki hyvää mutta The Wolseley säilyy edelleen sinä paikkana, josta olen saanut parhaan eggs benedict aamiaisen ikinä.

First, I attacked the eggs benedict and I must say I was maybe a tad bit disappointed. Don't get me wrong, it was good but the Wolseley still remains as the place for eggs benedict for me. 

Pannarit olikin sitten ihan toinen juttu. Totesin nimittäin heti ensimmäisen palan jälkeen, että edessäni oli luultavasti parhaat pannarit ikinä! Tässä vaiheessa ehkä vähän kadutti, että oltiin tilattu annos jaettavaksi. Olisin halunnut syödä ne kaikki itse.

Seuraavalla kerran tiedän siis tilata vain annoksen pannukakkuja, enkä edes harkitse jakavani niitä kenenkään kanssa. Näpit irti!

The pancakes, however, were a totally different story. After the first bite I realised that I was eating the best pancakes ever! At this point I began regretting that we had ordered them to share because I would have been more than happy to finish all of them by myself.

So next time I know to order just pancakes, and won't even consider sharing them. Hands off, they're mine!

Happy days

Moi moi moi moiiii!Miten siellä päin on mennyt viikonloppu? Mulla on ollut ihan mielettömän kivat kolme päivää joihin liittyen ajattelin nyt teillekin vähän höpistä mukavia, ja toivon mukaan välittää hyvää fiilistä myös sinne ruudun toiselle puolelle :)

Hi hi hi hiiiii! How's your weekend been so far? I've had amazingly fun and great three days and I thought I'd share some of the nice things with you here, and hopefully I can channel some of the good 'energy' to the other side of the screen as well! :)

Perjantaina käytiin mun (toistaiseksi) ehdottomassa lemppari burger-paikassa Patty&Bunissa syömässä. Omaan mahaan upposi tällä kertaa klassinen Ari Gold Cheeseburger limun ja ranskisten kera. Oikein hyvä 'huijausateria' perjantain kunniaksi. Hamppareiden jälkeen oli tarkoitus suunnata leffaan, mutta koska meillä oli vielä hyvin aikaa niin poikettiin matkalla John Lewisin vauvaosastolla. Rakas ystäväiseni sai parisen viikkoa suloisen tyttövauvan ja mun oli ihan pakko käydä valkkaamassa sieltä jotain ihan pientä kivaa lähetettäväksi neidolle Suomeen joulun kunniaksi. 

On Friday we had an early dinner in my favourite burger place, Patty&Bun. I went for the classic Ari Gold Cheeseburger with a coke and some rosemary salted chips. A perfect 'cheatmeal' to celebrate a nice Friday. After enjoying our burgers we were meant to head straight to the movies but as we had some time to spare we did a quick visit to the John Lewis baby section. One of my dear friends had a lovely baby girl some weeks back and I just had to buy something for her.

 

John Lewisilla on muuten mielestäni paras ja vähiten ahdistava jouluosasto kaikista Lontoon isoista tavarataloista joissa olen viime aikoina ehtinyt poikkeamaan (Harrodsilta löytyy se kaikista kamalin). Sieltä tarttui jotenkin ihanan rento jouluisa fiilis loppuillaksi! Parin tavaran oston jälkeen (olisin voinut tyhjentää sen vauvojen osaston) suunnattiin Tottenham Court Roadille katsomaan uusinta Hobitti elokuvaa. Täytyy tosin sanoa, että Lontoon leffateattereiden taso on tähän mennessä ollu esim. Glasgown ihanaan Cineworldiin verrattuna järkyttävän huono ja ennen kaikkea kallis. Eipä se kuitenkaan kauheasti iloa haitannut ja koko ilta oli hauska ja rento! Ihana viettää tälläisiä perjantai iltoja Lontoossa.

After buying few tiny things and enjoying the nice Christmas feeling at the Christmas section (John Lewis Christmas section is actually quite nice while the one at Harrods is just horrible), we headed out to Tottenham Court Road to see the newest Hobbit. A lovely and relaxed evening, I love these!

Lauantaina suunnattiin vähän toisen viihdytyksen pariin ja lähdettiin Stamford Bridgelle katsomaan valioliigapeliä Chelsea- Crystal Palace. C:llä ja hänen velipuolellaan on Chelsean peleihin kausarit ja sain lähteä katsomaan peliä ilmaiseksi velipuolen paikalle. Vaikka olenkin huomattavasti enemmän jääkiekko kuin jalkapallo 'fani' niin valioliigapelin seuraaminen paikan päällä on kuitenkin ollut Britteihin muutosta lähtien 'to do' listalla. Ja onhan näissä matseissa hieeman erilainen pelisyke ja tunnelma kuin Suomessa..Pääsin aika nopeasti tunnelmasta kiinni ja loppuvaiheessa toivoinkin jo kovasti Chelsean voittoa, joka jonkinasteisesta räpellyksestä huolimatta kävi toteen!

On Saturday it was time for a bit different entertainment; football. C and his step-brother have season tickets to Chelsea games and this time I got the other season ticket and got the opportunity so see my first premium league game live. Even though, I'm more of a ice hockey than football girl, seeing one of these games has been on my 'to do' list since I moved to the UK, and I must say the atmosphere and quality of the game seemed like from a different universe compared to Finland!

Tänään treffattiin C:n sisko ja tämän tuleva aviomies lounaalle Kensington Chelseassa sijaitsevaan dim sum ravintolaan, nimeltään Bo Lang. Ravintola erikoistuu nettisivujensa mukaan 'in traditional and avant garde dim sum' ja oli kyllä todella hyvää. Pöytä tilattiin täyteen lukuisia eri ruokalajeja, joita sitten innoissamme kaikki maisteltiin. Oma suosikkini oli ehkäpä tarjolla ollut herkullinen mustekala. Paikasta saa myös mielettömän hyvää teetä, suosittelen maistamaan jos olet yhtään tee-ihminen. Ahdettiin itsemme aivan täyteen herkullisia ruokia ja jutusteltiin niitä näitä. Täydellisen rento sunnuntai lounas!

Today we met up with C's sister and her fiance for dim sum lunch at Kensington Chelsea, in a place called Bo Lang. According to their website they specialise 'in traditional and avant garde dim sum' and oh boy it was good! We ordered the table full of goodies and emptied pretty much every plate. I think my favourite must have been the delicious squid. They also do lovely teas so definitely try one if you're a tea person! After filling our tummies it was time to walk back. A perfect relaxed Sunday lunch!

'Kotiin' kävellessä en voinut kuin hymyillä. Nuorempana minulla oli aina tapana tuijotella äidille postissa tulleita Aurinkomatkojen lomaoppaita ja haaveilla pidennetystä viikonlopusta Lontoossa. Sellaisesta jossa ehtisi vähän katselemaan Lontoon nähtävyyksiä, shoppailemaan ja aistimaan suurkaupungin tunnelmaa. Se unelma on kyllä toteutunut moninkertaisesti enkä voi uskoa kuinka onnekas fiilis mulla nyt yleisesti on. 

Se mikä tänä viikonloppuna sai fiilikseni vielä moninkertaisesti kattoon oli mukava pieni ylläri jonka sain loppuviikosta. Nimittäin unconditional offer maisteriin LSE:stä (MSc in International Political Economy)! En ollut todellakaan odottanut, että moinen tulisi ja vielä näin nopeasti. LSE on ilmeisesti tunnettu kohtalaisen pitkistä odotusajoista mitä offereihin tuleen ja yleensä antaa niistä selvästi suurimman osan vasta tammikuussa, vaikka olisit hakenut kuinka aikaisin. Lisäksi olen uteliaana vähän seuraillut foorumeita mihin aikoihin muut ovat hakeneet samaan ohjelmaan kuin minä ja moni siellä oli lähettänyt hakemuksensa viikkoja aikaisemmin kuin minä, mutta eivät olleet vielä kuulleet mitään takaisin. En siispä todellakaan odottanut kuulevani sieltä suunnalta mitään ennen joulua ja voitte varmaan uskoa, että olin enemmän kuin yllättynyt kun sieltä tipahti unconditional offer kolmessa viikossa! Olen käynyt varmaan kymmeniä kertoja tarkistamassa, että siellä oikeasti lukee 'We are pleased to inform you that we have made you an unconditional offer' enkä vaan kuvitellut koko juttua päässäni.

Näin ollen tällä hetkellä ensi syksyksi on vaihtoehtoina ainakin UCL ja LSE, joista kumpikaan ei varmastikaan ole huono vaihtoehto. Olen tästä vähän hämilläni, koska en todellakaan uskonut, että ennen joulua minulle olisi tarjottu opiskelupaikkaa kyseisistä yliopistoista. Hassua miten asiat välillä meneekään :)

On my way 'home' I couldn't help but to smile. When I was younger I used to look through all these travel brochures and dream of a long weekend trip to London where I could see some of the main sights, do some shopping and enjoy the big city atmosphere. I think that dream has more than come true already! What made my weekend even more amazing was the nice little surprise I got at the end of the week; an unconditional offer to do masters at LSE (MSc in International Political Economy)! I just submitted my application in November and was definitely not expecting to hear back for quite some time..but there it was. I've had to log in to my application tracker for quite a few times to check that it really says 'We are pleased to inform you that we have made you an unconditional offer' and that I just didn't imagine it all in my head! This means that so far I have two options for next Autumn; LSE and UCL. Don't think I can really go wrong with those :)

Burgers&Christmas lights

Sunnuntaina suunnattiin illasta hieman spontaanisti Covent Gardeniin burgereille ja Leicester Squarille leffaan. Ensin pysähdyttiin ostamassa leffaliput valmiiksi (the Hunger Games!), josta sitten käveltiin lyhyt matka Covent Gardeniin mielessä vain ShakeShackin burgerit ja ranet. Ehdittiin kuitenkin matkalla katselemaan vähän jouluvalojakin.

On Sunday we decided to head out to Covent Garden for some burgers before going to cinema on Leicester Square to see the Hunger Games. We decided to stop by the cinema to get the tickets first and then walked to Covent Garden dreaming about burgers and fries. 

ShakeShackissa ei ollut lämpöisissä sisätiloissa lainkaan istumatilaa, joten päädyttiin vähän vilpoisemmille pöydille. Onneksi päällä oli kuitenkin tarpeeksi vaatetta ja joulukoristeita katsellessa oli mukava odottaa ruuan saapumista.

There were no seats available inside ShakeShack so we had to make due with the tables outside. Luckily I was wearing enough layers so it wasn't too bad and it was nice to look at all the Christmas decorations while waiting for the food to arrive.

Itse valkkasin tällä kertaa klassisen shackburgerin, ranet ja normi limun (£10). Burgeri voi joidenkin mielestä olla hieman pienehkö, mutta omaan nälkääni se oli juuri täydellisen kokoinen eikä aiheuttanut kamalaa ruokaähkyä. Namm!

I went for the classic shackburger with fries and a diet coke (£10). Some might think that the burger is bit too small but for me it was perfect and didn't make me feel all disgusting afterwards which is naturally a great thing! Yummy!

Ranskalaisten kanssa tarjolla oli majoneesia (jota ilman ranet ei ole mitään), mutta oli pakko myös tehdä tämä suosikki sekoitus, ketsuppia ja pippuria:

There was also some mayo for the fries (which I loove) but I also had to mix my other favourite, ketchup and pepper:

Herkullisen, joskin aavistuksen verran rasvaisen aterian jälkeen lähdettiin vähitellen käppäilemään kohti Leicester Squaria..

After the delicious, admittedly a bit greasy, meal we started heading back to Leicester Square..

..matkalla poikettiin pieneen karkkikauppaan josta löytyi yllättäen kaikkea 'jännää' kuten muumikeksejä, fazerin lakuja ja vihaisia lintuja:

..on the way we popped in to this tiny sweet store that surprisingly had all these 'exciting' things such as moomincookies, fazer liquorice and angry birds:

Itse nappasin hyllystä leffaevääksi tälläisen:

I got this for the movie:

Aikamoinen herkutteluilta siis..Leffaan pääsyä jouduttiin odottelemaan ihanasti pihalla sivistyneessä brittiläisessä jonossa hetki sillä Odeoniin ei päästetty ketään sisälle ennenkuin edelliset Hunger Gamesin katselijat olivat ulkona ja paikka heidän jäljiltään siivottu. Se on muuten surkea leffateatteri! Mulle tuli ihan mieleen Lahden ikivanha Ilves leffateatteri, jossa istuttiin kuin sillit purkissa ja polvet suussa. Leffa oli kuitenkin ihan hyvä, joten kannattaa käydä katsomassa jos yhtään kiinnostaa!

Me mentiin niin myöhäiseen näytökseen (yhdeksän jopa) ettei metro oikeastaan enää kulkenut kun lähdettiin. Voisi ehkä kuvitella, että Lontoo olisi tämän suhteen 24/7 kaupunki mutta eheiii..onneksi Oxfrod Streetillä päästiin kuitenkin bussilla aika lailla kotiovelle asti.
Kaiken kaikkiaan mukavan rento ilta!

We actually had to nicely wait in line outside before the movie because they didn't let anyone in before those who had been to see the earlier viewing of Hunger Games were out and the place had been cleaned. Odean, btw, is a bit shitty cinema. Reminds of this old cinema we used to have in Lahti, there was basically not enough space to sit comfortably and it was just..argh. The movie itself was quite good.

As we chose to go and see the movie at 9pm the tube naturally didn't run anymore when it was time to head home. You'd think that London would be a 24/7 city in this sense but nooo..Well, luckily we got a bus from Oxford Street all the way home.  
All in all, a nice and relaxed Sunday evening!