Messy eating&solo lunching

Pääsin vihdoin aamuyöstä Rodoksen matkalta piipahtamaan kotiin ja pian pitäisikin pakata jo uusi pienempi laukku ja syöksyä junaan kohti Helsinkiä ja Länsisatamaa. Huh! Palataan tässä välissä  kuitenkin vielä hetkeksi Lontoon tunnelmiin. Tallattuani aurinkoisen Lontoon katuja toukokuun alussa useamman tunnin päädyin yhtenä päivänä Carnaby Streetin tutkailujen myötä pitkästä aikaa Kingly Courtille ja totesin, että sieltä saattaisi myös löytyä loistava paikka armottoman nälän taltuttamiseen. Suhahdin rappuset toiseen kerrokseen, josta bongasin Rum Kitchenin. Ravintolassa soi hyvän fiiliksen nostattavat musiikit ja ikkunan vieressä olevat baarijakkarat näytti mitä parhaimmalta paikalta nauttia lounasta. Se myös näytti helpolta paikalta syödä itsekseen. Älkääkä ymmärtäkö väärin, missä vaan voi syödä yksin mutta tietynlaisissa paikoissa se vaan on jotenkin helpompaa. Tiedättekös, on aivan erilaista istua syömässä jossain missä selkeästi voi olla paikkoja yhdelle hengelle kuin ravintolassa, joka on täynnä vaan isompia pöytiä, ja niissä kaveriporukoita ja pariskuntia..ja sitten yksin kökötät isossa pöydässä ja mietit, että pitäisiköhän tässä nyt vaan näprätä puhelinta koko ajan vai katsella ympäriinsä vai tyyliin lukea kaikki etiketit, joita saat käsiisi. Mä olen oikeastaan vasta joitain vuosia sitten alkanut oppimaan tämän "yksinkin voi hyvin tehdä kaikkea" - meiningin ja se on oikeastaan aika siistiä!

Kaivattu hengähdystauko

Lontoo-loman oleellisimpia tavoitteita oli rentoutuminen ja sitä kautta ansaittu hengähdystauko. Yksi iltapäivä lähdettiinkin entisen opiskelukaverini kanssa the mae delin kautta smoothiet kädessä Hyde Parkiin nauttimaan keväisestä päivästä ja vaihtamaan kuulumisia. Tunnelma oli vaihteeksi todellakin kaukana suurkaupungin sykkeestä ja vilinästä. Samalla kaukana myös kaikesta muusta elämän hektisyydestä.

Ajatuksia Lontoosta

Oli todella nostalginen fiilis päästä rauhassa vaeltelemaan oman mielen mukaan pitkin keväistä Lontoota ja väkisinkin päädyin miettimään sitä, mitä muistoja ja tunteita se kaupunki (ja oikeastaan koko maa) nostaa pinnalle.

Aamiainen Lontoossa

Hieman yli viikko sitten Finnairin lento kaarsi Lontoon keskustan yllä kohti Heathrown kenttää kyydissä eräs erittäin kovasti kunnon vapaapäiviä odottava lomailija (minä siis). Lähdin tiistaina hieman aiemmin töistä ja suuntasin suoraan lentokentälle, jossa hauskasti törmäsin Burger Kingissä Glasgow-aikaiseen opiskelukaveriin, jonka kanssa ei oltu nähty vuosiin. Vaihdettiin joutuisasti kuulumisia ja satuttiin vielä olemaan samalla lennolla Lontooseen. Hauska yhteensattuma heti loman alkuun.

Matkoille

Kuva. Pinterest

Oman henkisen hyvinvoinnin kannalta on kiireen keskellä luonnollisesti tärkeää pitää välillä myös kunnon lomaa. Vaikka kiireet olisivatkin kaikki mielenkiintoisia, tarvitsee pää silti myös rentoa lomailua. Tämän varjolla olen varannut itselleni seuraavalle parille kuukaudelle pari lomamatkaa, joista ensimmäinen on edessä ensiviikolla.

Lempparit ja inhokit

Laura kirjoitteli jokin aika sitten blogissaan lemppari ja inhokkikaupungeistaan, ja ajattelin luoda omankin listan. Sen kokoaminen oli itse asiassa yllättävän hankalaa, mutta..

Suosikit

1. Lontoo

Ei varmaankaan yllätä ketään. En ole itse asiassa edes varma osaanko selittää, mikä tekee Lontoosta niin ykkösen. Rakastan sitä kansainvälistä ilmapiiriä, museoita, ravintoloita, nähtävyyksiä, puistoja..ja ennen kaikkea, mulla on siellä aina todella kotoinen olo. Siellä on hyvä olla.

 2. Rooma

Tykästyin Roomaan sillä sekunnilla, kun saavuin sinne ensimmäistä kertaa viime marraskuussa. Ensimmäisen päivän jälkeen olin jo todennut, että voisin helposti nähdä itseni vaikka asumassa siellä jonkin aikaa, ja italiaa olisi tietenkin kiva oppia puhumaan edes vähän. Rooma on mieletön paikka niin ruuan&viinin kuin historian, kulttuurin ja muodinkin puolesta. Lisäksi mua viehättää se tietynlainen Etelä- Eurooppalainen "laid back" - asenne, josta itsekin voisin yrittää ottaa välillä vähän mallia.

 3. Tämä on todella paha ja voisin antaa kolmannen sijan useammallekin kaupungille. Tykästyin esimerkiksi Bangkokiin enemmän kuin olisin osannut odottaa. Se liikenne oli kaaosmaista, mutta yhdistelmä historiallisia temppeleitä, korkeita rakennuksia ja mieletöntä katuruokaa vei mukanaan. En myöskään kokenut olleeni ihan puhtaalla turistilomalla, koska vierailin siellä asuvan ystäväni luona (enkä esimerkiksi yöpynyt lainkaan hotellissa), joten sekin varmasti vaikutti kokemukseen.

Kolmossijaa voisin harkita myös Perastille. Se kuului pikaiseen Montenegro kierrokseemme hyvin aikaisin eräänä aurinkoisena aamuna, ja haluaisin sinne ehdottomasti vielä uudestaan. Vaikutti ihan täydelliseltä paikalta rentouttavalle lomalle

..tai voisin antaa sen kolmannen sijan  Glasgowlle. Tykkäsin todella paljon asua siellä, joten pakkohan sen olisi listalle päästä. Glasgow ei todellakaan ole yhtä nätti kuin esimerkiksi Edinburgh, mutta siinä kaupungissa vaan on sellaista kivaa särmää.

Inhokit

Näitä oli sinänsä hankala keksiä, että mulla ei oikeastaan ole mitään varsinaisia inhokkipaikkoja. Toki on sellaisia, jotka eivät välttämättä ole jääneet mitenkään vakuuttavasti mieleen, mutta olen silti pitänyt niistä. Hetken pohdinnan jälkeen keksin kuitenkin pari, joista on loppujen lopuksi mielessä enemmän huonoa kuin hyvää..

1. Sharm el Sheikh

Se, että kyseinen paikka päätyi inhokkilistalle ei niinkään liity kyseiseen turistirysään paikkana, vaan siihen kokemukseen niistä ihmisistä. Miehistä siis lähinnä, koska eipä siellä paikallisia naisia "vapaalla" ihan kauheasti näkynyt. Tästä reissusta on nyt noin kahdeksan vuotta aikaa ja oltiin liikenteessä kahdestaan kaverini kanssa. Viikon aikana opittiin hyvin nopeasti, että meidän oli ihan turha kuvitella edes lähtevämme minnekään hotellimme vieressä olevaa Hard Rock Cafeta kauemmas pimeän tultua, koska siitä ei yksinkertaisesti tullut yhtään mitään. Meitä pari kertaa jopa huoriteltiin, kutsuttiin ylimielisiksi ja meille myös luennoitiin, kuinka meidän kuuluisi naisina kunnioittaa enemmän miehiä. Nämä kommentit tulivat siis yleensä, kun oltiin esimerkiksi matkalla takaisin hotellille suihkuun tai menossa pikapikaa nälkäisinä syömään eikä lähdetty tutkailemaan jokaisen meitä lähestyneen tsiljoonan äijän jotain putiikkia jossain miljoonan kulman takana. Oltiin kuitenkin todella kohteliaita, mutta eiiiiiii.. Sitten saatiin myös kuulla sellaista turisteille suollettua limaista paskanjauhantaa, että oksat pois. Eräs tyyppi esimerkiksi yritti kai tehdä vaikutuksen selittämällä, kuinka mun upeista silmistä näkee mun sieluun, joka ei oo ihan täysin tyytyväinen ja kaipaa jotain. Ilmeisesti se mies olisi ollut sitä jotain. Joo..morjens. Mulla yksinkertaisesti paloi niin sanotusti käpy siihen meininkiin, vaikka ymmärrän toki että tuolla turistien "nuoleskelulle" monet yrittävät myydä jotain ja ansaita elantonsa. Meni se silti kyllä vähän yli! Lopuksi voisin vielä mainita, että kiinnitettiin reissulla todella paljon huomiota siihen, mitä laitettiin päälle ettei ollut liian paljastavaa meininkiä.

2. Pariisi

Voi Pariisi..en kiellä etteikö se olisi kaupunkina sinänsä aika mieletön ja näkemisen arvoinen paikka, mutta jokin siinä vaan tökkii. En ole varma, miten selittäisin tämän, mutta en jotenkin koe sitä kaiken sen hehkutuksen arvoiseksi. Ehkä ne ihmiset tekee siitä vaan jotenkin..sellaisen paikan, johon ei "pääse sisään". Mä pystyn jopa sönköttämään jotain ranskaa ja silti tuntuu siltä, että se paikka jää jotenkin etäiseksi. Muistan myös elävästi, kuinka ensimmäisellä Pariisin reissulla astuin vaaleilla tennareilla jumalauttomaan paskakasaan..sen kaupungin kadut on siis kirjaimellisesti aika täynnä paskaa. Oon käynyt siellä nyt kaksi kertaa ja ajattelin kyllä antaa kaupungille vielä kolmannen mahdollisuuden..Hassuahan tässä on se, että ensimmäisen visiitin jälkeen (2006) fiilikset paikasta oli kuitenkin pääosin positiiviset. Ehkä, jos olisin todella rikas ja voisin yöpyä jossain huippuhotellissa, ja shoppailla Chanelilla niin kokemus voisi olla hieman toisenlainen. Pariisi oli muuten toinen niistä kohteista, joita harkitsin kevään 2016 vaihtoa varten, koska ranskan taitoja olisi kiva parantaa ja Science Po on mieletön yliopisto. Totesin kuitenkin ettei ajatus nappaa tarpeeksi ja jätin sen hakemuksesta pois.

Ok, nyt kun katselin tuota kuvaa niin järkytyin vähän siitä, että kyseinen kaupunki todella on listalla inhokeissa. Ehkä se vielä joskus muuttuu..

Jouluinen Lontoo

Nyt on kymmenes vierailu Lontoossa paketissa ja olihan siellä juuri niin mukavaa kuin odotinkin. Varsinaiselta ulkomaanmatkaltahan se ei missään vaiheessa tuntunut, koska kaupunki oli jo niin tuttu ja näin niiden parin päivän aikana monta vanhaa sinne parin vuoden sisään muuttanutta opiskelukaveria, joiden kanssa vietin Glasgowssa neljä vuotta. Matkan teema oli täysin keskittynyt kavereiden tapaamisen lisäksi ruokaan ja siihen liittyvät ravintolavinkit ajattelin jakaa vähän myöhemmin. Nyt kuitenkin vuodenaikaan ja joulun odotukseen sopii parhaiten jouluisen Lontoon ihastelu.

Siellä oli vaan niin ihanan jouluista, ja pääosin se oli tehty niin ettei tullut sellaista värimelska oloa. Tiedättekös, vähän sellaista kuin joulupukki olisi vaan oksentanut jouluvaloja ympäriinsä. Lontoo oli aurinkoisesta säästään ja joistain puissa vielä sinnittelevistä lehdistä huolimatta huomattavasti jouluisemman oloinen kuin esimerkiksi Tampere.

 

Nyt oon raahautunut vanhempieni luokse joulun viettoon ja suunnitelmissa on ottaa vaan rennosti. Maltoin jättää pari koulukirjaakin kotiin, jotten väkisin lukisi niitä tai potisi huonoa omaatuntoa siitä, että pitäisi lukea, kun ne ovat mukana. Latasin sen sijaan juuri kindlelleni kasan hömppiä jouluaiheisia kirjoja, joiden parissa ajattelin viettää tulevat päivät. Nyt odottelen innolla illaksi kovasti luvattua lumisadetta, huomista joulukuusen koristelua (ajattelin testata vanhempieni huumoria koristelemalla kuusesta sellaisen överin jenkki-tyylisen joulukuusen) ja ennen kaikkea joulukinkkua sinapilla (sitä Auran tai Turun Sinapin vihreä viivaista versiota sen olla pitää).

Matkakuumetta

Alkuperäinen suunnitelma oli kirjoitella viikonloppuna se paljon pyydetty teksti Suomessa opiskelusta, tai ainakin ensimmäinen sellainen osa, mutta mulla olikin ihan mielettömän mukava ja yllättävän kiireinen pitkä viikonloppu Lahdessa kyläilemässä niin en yksinkertaisesti vain ehtinyt. Sellainen on sitten luvassa loppuviikosta sillä nyt täytyy päästä hehkuttamaan tulevia matkoja! Mulla, niinkuin erittäin monella muullakin, on jatkuva matkakuume ja tästä syystä olenkin "kärsinyt" viime kuukausina kovasti kun en ollut 1.päässyt yli kuuteen kuukauteen minnekään ja 2. pitkään aikaan mitään matkaa ei ollut edes tiedossa. Joo, tiedän. Ehkä ihan vähän kuulostan ton kuuden kuukauden matkustamattomuuteni kanssa (taas) hieman (yli)dramaattiselta. 

Nyt kuitenkin on pari matkaa tiedossa, enkä malttaisi odottaa!

Osa jo arvasikin, että toinen matkoista suuntautuu minnekäs muualle kuin ikisuosikkiini Lontooseen:

Tästä tulee kymmenes visiittini kyseiseen kaupunkiin ja luvassa on ainakin ostoksia, hyvää ruokaa, drinksuja ja musikaali! Vielä pitäisi jotenkin karsia jo tässä vaiheessa erittäin pitkäksi muotoutuneesta "missä haluan syödä" listastani paikkoja pois tai muuten ei ehditä pitkän viikonlopun aikana muuta tekemäänkään. Miten mulla aina tuleekin ensimmäisenä mieleen ruoka.. 

Musikaaliakaan ei olla vielä valittu, mutta matka on vasta joulukuussa joten siihen on vielä onneksi mukavasti aikaa. Jos teillä on jotain suosikkimusikaaleja (tai inhokkeja) niin kertokaahan, jos se vaikka helpottaisi meidän päätöksentekoa! 

Koska matka tosiaan osuu joulukuun puoleenväliin niin tarkoittaa se myös sitä, että päästään kiertelemään Lontoota keskelle jouluhälinää. Jouluhan on lempparijuhlani ja vaikka jotkut jouluvalot sun muut meneekin välillä omastakin mielestä ihan yli, niin ei sitä aikaa vuodesta vaan voi olla ilolla fiilistelemättä. 

Joulukuuhun asti ei kuitenkaan onneksi tarvitse odottaa ennen ensimmäistä matkaa sillä ennen Lontoota lähdetään saman ystäväisen kanssa noin neljän päivän reissulle kaupunkiin jossa kumpikaan meistä ei ole aiemmin käynyt, nimittäin Roomaan! Matkaan on enää vajaa kuukausi, ja varattiinkin juuri viikonloppuna mukavalta vaikuttava hotelli aivan Rooman keskustasta. Nyt sitten vaan tavaamaan matkaopasta ja etsimään hyviä kävelykenkiä matkalle mukaan.

Vielä ennen Rooman matkaa pitäisi saada kasapäin opiskelujuttuja purkkiin, jotta voin rennoin ja hyvin mielin keskittyä tutkailemaan kaupunkia ja siinä lomassa tietenkin täyttämään itseäni laittomilla määrillä pizzaa ja pastaa. Täytyykin keskittää energia ja huomio seuraavat viikot oppimispäiväkirjoihin, tieteellisen kirjoittamisen harjoitustyöhön, ranskan kiemuroihin ja erääseen tenttiin jonka kovasti yritän saada kunnialla hoidettua ennen marraskuun alkua. Nyt sormet ja varpaat ristiin ettei se myöskään jää vain köyhäksi yritykseksi!

Näitä lomia odotellessa ottaisin tietenkin mielelläni vastaan kaikki vinkit joita teiltä löytyy niin Roomaan kuin Lontooseenkin liittyen! Joten jos jotain tulee mieleen niin kirjoitelkaahan mun iloksi niitä tuonne kommenttiboksiin:) 

Tekstin Lontoo kuvat on omia otoksia. Rooma kuvat puolestaan löytyy pinterestistä. 

Dim sum heaven @ Yauatcha

Dim sum kuuluu ehdottomasti allekirjoittaneen suosikkiruokiin. Ei pelkästään siksi, että se vaan on yksinkertaisesti hyvää vaan myös siksi, että dim sum on jotenkin hyvin seurallinen ruoka. Ainoa oikea tapa on syödä sitä hyvässä seurassa tilaten pöytä täyteen erilaisia herkullisia vaihtoehtoja, maistella niitä kaikkia ja porukassa jutustella mikä niistä oli parasta ja mitä ehkä voisi tilata lisää. Vielä parempi jos siinä sivussa pääsee maistelemaan jotain herkullista cocktailia ja saa loppuun maistuvaa teetä.

Kun sain tietää viettäväni pari päivää Lontoossa, ensimmäinen ajatukseni oli että dim sumia on pakko saada. Halusin päästä kokeilemaan jotain itselleni uutta paikkaa, jonka lisäksi piti tarjoilla dim sumia iltaan saakka eikä vain iltapäivään niinkuin monessa Chinatownin ravintolassa tuntuu olevan tapana. Hetken tutkailun jälkeen tulin siihen tulokseen, että Sohossa sijaitseva Michelin tähdenkin ansainnut Yauatcha vaikutti lupaavalta paikalta tiistai iltaiselle dim sumille.

Saavuttiin kahdeksan pöytävaraukseen hyvissä ajoin ja meidät ohjattiin samantien rappusia alas vilkkaan puheensorinan täyttämään kellarikerrokseen pöytään istumaan. Tykästyin samantien paikan eloisaan ja puheliaaseen ilmapiiriin (joka ei tosin välttämättä ole ideaali jos joku haluaa viettää hiljaisia romanttisia treffejä). Oli myös hauska katsella baaritiskin yhteydessä olevan pitkän akvaarion värikkäitä asukkeja. Tarjoilija saapui nopeasti paikalle ruoka-ja drinkkilistojen kanssa, ja päästiin aloittamaan sitä illan vaikeinta vaihetta eli päättämään mitä kaikkea haluttiin maistella.

Ensin pöytään kannettiin tilaamamme juomat. Oma valintani veden rinnalle oli Cha la lai cocktail; vodkaa, tummia rypäleitä, oolong teetä, omena mehua ja shampanjaa. Tätä seurasi virta herkullisia ruokia: Har gau..

 

scallop shui mai

chicken shanghai dumblings

prawn cheung fun

crispy duck rolls

singapore stir-fry vermicelli noodles

Oltiin yhtä mieltä siitä, että kaikki mitä maistettiin oli todella herkullista. Omaksi suosikiksi kuitenkin nousi selkeästi nuo rapeat ankkarullat kastikkeineen. Vaikka olinkin lopuksi aivan ähky, harkitsin silti vakavasti vielä toisen annoksen tilaamista. Se jäi kuitenkin loppujen lopuksi seuraavaan kertaan (joka toivottavasti koittaa pian).

Hinnaltaan Yauatcha ei ole niitä ihan halvimpia dim sum- paikkoja, mutta ei myöskään mahdottoman kallis. Juomien ja service feen kanssa hintaa tuli euroissa n. 50 /henkilö. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan paikkaa, jos satut kulmille ja dim sum nappaa. Kannattaa kuitenkin sen verran ennakoida, että teet pöytävarauksen vaikka kyseessä olisikin arki-ilta niin et varmasti jää pettyneenä ulkopuolelle.

Onko teillä joitain lemppari dim sum paikkoja?

My little London trip

Alkuviikosta pääsin hieman lievittämään matkakuumetta ja Lontoo-kaipuutani noin neljän päivän visiitillä ihanan keväiseen ja aurinkoiseen Britannian pääkaupunkiin. Matka alkoi varhain sunnuntaina, kun suuntasin bussilla kohti lentokenttää jo ennen viittä. Näin aikaiset lähdöt painaa aina silmissä, mutta mahdollisti myös sen että olin jo puolenpäivän aikaan Sohossa herkuttelemassa aamupalaksi (tai oikeastaan päivän kolmanneksi aamupalaksi) vihreää smoothieta..

ja aamupalasuosikkiani Eggs Benedictiä. Pirun hyvää, mutta ei edelleenkään the Wolseleyn voittanutta.

Tarkoitus oli suunnata tämän jälkeen kiertelemään ahkerasti kauppoja, mutta piipahdettuani pikaisesti Zarassa, Mangossa ja Victoria's Secretillä totesin että univelan tuoma laiskuus voitti mennen tullen kaikenlaiset shoppailuhimot. Kaupoissa kiertely alkoi nimittäin lähinnä vain ärsyttämään, ja kyseinen ärsytys tuplaantui kun silmiin ei heti osunut jotain kivaa. Suunnattiinkiin loppujen lopuksi vaan ruokakaupan kautta kämpille rentoutumaan ja katselemaan Lontoon valoja parvekkeelta käsin.

Seuraavana päivänä heräsin pirteänä aikaisin ihanaan auringonpaisteeseen joka houkutteli samantien parvekkeelle nauttimaan suklaista lattea. En ole mikään mieletön kahvin rakastaja, mutta tämä tuntui loistavalta tavalta aloittaa päivä.

Lattea seurasi vielä pari köyhän ohutta lettua tuoreilla marjoilla..

jonka jälkeen olin valmis valloittamaan King's roadin vaatekaupat. Hakusessa tosin oli vain parit kengät (joten en nyt tiedä voiko sitä valloittamiseksi kutsua); klassiset kivat mustat korkkarit ja käytännölliset ja mahdollisimman mukavat ballerinat. Mielessä oli ennestään jo pari kauppaa joista saattaisin löytää ne unelma-yksilöt ja tällä kertaa aavistus meni myös aivan nappiin, vaikka lompakko toki olisi ehkä saattanut toivoa että ne löytyisi jostain muualta.

Ne juuri omaan silmään täydelliset nahkaiset mustat korkkarit löytyi siis mistäs muualta kuin L.K.Bennetiltä. Sen lisäksi, että kyseiset kengät miellyttää omaa silmää niin ne ovat myös jalassa äärimmäisen mukavat, mikä on itselle aivan ehdoton juttu. Mitä teet kivoilla kengillä, jos niillä kävely on kuin kävelisi pikku legojen päällä?! Puhumattakaan siitä, että kävelysi näyttää myös siltä kuin olisit pingviini joka kärsii tasapainohäiriöstä. Ballerinat taas löytyi odotusten mukaisesti French Solelta. Siellä olisin voinut seota ihan täysin; mahdottoman söpö pikkuliike täynnä ihania ballerinoja eri väreissä ja kuoseissa. Voin tässä vaiheessa ennustaa, että sieltä tulee tarttumaan mukaan tulevaisuudessa vielä pari jos toinenkin.

 Pari ensimmäistä päivää meni siis rennoissa ja hauskoissa tunnelmissa Lontoon fiiliksestä nauttien. Sitten koitti se aamu, jota varten Lontooseen varsinaisesti suuntasin eli assessment centre. Jos olette joskus lukeneet tai kuulleet niistä kaikkea kamalaa niin voin kertoa, että pääpiirteissään se on juuri sitä eli aika kamalaa. Oma aamuni lähti tyylikkäästi vielä liikkeelle sillä, että huomasin puvun housujeni, jotka vielä joulukuun alussa olivat suhteellisen sopivat, olevan aivan liian isot. Onneksi matkassa oli myös tilaisuuteen sopiva mekko, johon paniikinomaisesti vaihdoin ennen juoksemista bussiin, jossa meinasin sitten lentää tyylikkäästi nenälleni pitkin käytävää. Ei ihan siis sellainen tyylikäs ja rauhallinen alku Cityyn suuntaamiselle kuin saatoin ehkä mielessäni etukäteen kaavailla. Haluaisin pystyä kertomaan, että tästä alkoi mieletön nousukausi joka johti taianomaiseen suoritukseen assessment centerissä, mutta p*skat. Arvokasta kokemusta se oli silti ja jälkeenpäin olin pettymyksen sijaan vain äärimmäisen helpottunut, että se oli ohi.

Olin onneksi jo etukäteen aavistanut, että saattaisin tarvita traumatisoivan assessment centerin jälkeen päivääni jotain piristävää ja kivaa, ja täten tehtiin pöytävaraus illaksi kokeilemaan erästä dim-sum ravintolaa. Paikka oli sen verran loistava, että ansaitsee oman pienen postauksensa myöhemmin, mutta voin jo kertoa, että niitä herkkuja syödessä rankka aamu katosi aika nopeasti mielestä. Hyvä ruoka toimii aina kaikkeen. Great food cures everything, not alcohol! Tho, one cocktail is always a nice addition to the mix..

 Seuraavana päivänä oli harmikseni aika lennellä takaisin Suomeen. Onneksi paluulento oli vasta illemmasta, joten ehdin aamusta nauttimaan vielä Lontoon keväisestä säästä ja piipahtamaan Harrodsilla ostamassa töihin tuliaisiksi vähän suklaata. Harvemmin tulee nykyään ostettua tuliaisia miltään reissulta, mutta ajattelin että miesparat jotka joutuvat kestämään mua kahdeksan tuntia päivässä töissä ansaitsevat välillä vähän jotain hyvää.

 

Samalla pääsin myös ulkoiluttamaan uusia ballerinojani ja ostamaan itselleni vihdoin niitä Ladureen macaronseja! 

En ole mikään sokerihiiri, joten yksi epäonninen yksilö jäi matkustuksen ajaksi laukkuun ja löytyi sieltä seuraavana päivänä vakavasti liiskaantuneena pussiin kiinni. Hyviä ne kyllä oli (ainakin ne jotka ehdin ennen traagista liiskaantumista syömään). 

Tämän jälkeen hain hyvin vastahakoisesti laukkuni kämpiltä ja istahdin metron kyytiin kohti lentokenttää. Seisoskelin pihalla terminaalin edessä vielä hetken, koska en olisi millään malttanut mennä sisälle, koska ulkona oli niin ihana ilma ja koska se tarkoitti sitä, että olin jälleen kerran todella lähdössä pois. Faktoille oli kuitenkin taivuttava ja piristääkseni itseäni ajattelin istahtaa yo!sushiin katselemaan kierteleviä värikkäitä lautasia ja napsimaan vähän herkkuja. Tässä vaiheessa joku on saattanut ehkä huomata jonkinlaisen taipumuksen 'lohduttaa' itseäni hyvällä ruualla? Tai keksiä loistavia tekosyitä siihen miksi on hyvä hetki tuhlata vähän rahaa ravintolaruokaan..Guilty!

Kaivatun sushi ähkyn jälkeen alkoikin jo boarding. Pienen odottelun jälkeen päästiin ilmojen teille ja minä haikeana katselemaan ikkunasta taakse jäävää Lontoota.

Tälläinen pikainenkin reissu toi ihanaa piristystä arkeen. Toivottavasti pääsen pian uudestaan!