Sateinen sunnuntai Itä-Berliinissä

Ennen kuin palaillaan vielä vähän Berliinin tunnelmiin, niin täytyy todeta etten tiedä osaanko nykyään kirjoittaa muuta kuin muka fiksulta kuulostavaa analyyttista pohdintaa tieteellisistä menetelmistä ja energiapolitiikasta tai juurisyyanalyyseja siitä, miksi jokin on mennyt töissä pieleen. Näin hieman kärjistetysti.

Berliini kuitenkin tosiaan jätti yllättävänkin hyvän vaikutuksen, erityisesti historiallaan ja ruokatarjonnalla, joten se ansaitsee vielä yhden nimenomaan näihin keskittyvän postauksen. Meidän loman viimeisenä täytenä päivänä satoi tietenkin vettä, joka sai mut jotenkin tekemään vahvan mielleyhtymän Glasgown ja Itä-Berliinin välillä. Me päätettiin ratkaista tämä sateen mukanaan tuoma epämiellyttävyys hyppäämällä turistibussiin, joka teki mukavan informatiivisen tourin nimenomaan idässä. Lähdettiin Alexanderplatzilta ja ainoa kohta, missä hypättiin bussista ulos tutkailemaan tarkemmin oli East Side Gallery.

East Side Galleryhan on pisin pystyssä edelleen oleva pätkä Berliinin muuria ja pituutta siltä löytyy 1,3km. Se on nykyisin täynnä kaikenlaisia taideteoksia ja vähän kuin ulkoilmagalleria. Maalaukset muurin itäiselle puolelle tehtiin alkuvuodesta 1990 ja on sittemmin restaroitu. Jotenkin muurinpätkän näkeminen oli melkein havahduttava kokemus. Kaikkihan me ollaan enemmän tai vähemmän siihen liittyvää Euroopan historiaa koulussa opiskeltu, mutta kansainvälisen politiikan yliopisto-opiskelijana, jolla vielä kandivaiheessa oli historia sivuaineena nämä poliittiset ja historialliset paikat tuntuu aina jotenkin todella merkittäviltä ja mielenkiintoisilta. 

Muurin tutkailun jälkeen pysyteltiin tyytyväisinä lämpimässä bussissa loppukierros ja palattiin sitten hotellille hetkeksi ennen päivän herkuttelua. Oltiin kuultu useammasta paikasta suosituksia vietnamilaisesta Monsieur Vuong ravintolasta, joten pitihän sitä lähteä kokeilemaan. Ravintola sijaitsi onneksi todella kätevän kävelymatkan päässä meidän hotellilta, joten huono ilmakaan ei haitannut.

Monsieur Vuong löytyy osoitteesta Alte Schönhauser Str. 46 Itä-Berliinin Mittestä ja ainakin viikonloppuna parhaaseen illallisaikaan voit varautua jonottamaan itsellesi pöytää, eikä pöytävarauksia tietenkään oteta vastaan. Ravintolassa on pieni menu lista, jonka lisäksi isolla liitutaululla on listattuna parin päivän välein vaihtuvat ruokavaihtoehdot. Ne tosin on vain saksaksi, mutta jos oma kielitaito ei riitä voi henkilökuntaa pyytää tulkkaamaan sillä he tuntuivat kaikki puhuvan todella sujuvaa englantia. 

Me päädyttiin jakamaan kaksi alkupalaa: vietnamilaiset kevätrullat ja ribsit. Kevätrullat oli todella hyviä, mutta ribsit suorastaan taivaallisia. Jos menisin ruuan kanssa naimisiin, se ruoka olisi ehdottomasti nuo ribsit. Niin maukkaita ja täydellisiä ja ahh..oikea ruokataivas. Pääruuaksi vielä makunystyröitä hivelevää wonton keittoa ja siihen hyvin sopivaa valkoviiniä. Hinnatkin ovat yllättävän edulliset (niin kuin tuntui olevan lähes koko Berliinissä).

Saatettiin ehkä käydä reissun aikana täällä kaksikin kertaa syömässä..

Danke Schön

Alkuvuodesta keksittiin työkaverini kanssa, että viikonloppumatka jonnekin voisi mukavasti piristää tätä jokseenkin ankeaa lopputalvea/alkukevättä. Kriteereinä oli ettei lentomatkaan kuluisi paljoa aikaa, kumpikaan ei olisi ennen käynyt kyseisessä kohteessa ja hintataso olisi kohtalaisen edullinen. Palloteltiin jonkun aikaa paria eri vaihtoehtoa ja päädyttiin loppujen lopuksi aika nopeasti Berliiniin.
Hauska sinänsä, että Berliini oli pitkään omalla "ei niin kauheasti kiinnosta" - listallani, mutta kuunneltuani usean kuukauden aikana monen henkilön Berliini- hehkutuksia ajattelin antaa kaupungille mahdollisuuden. Se myös tuntui sopivalta kaupungilta rennolle lomalle, jonka aikana ei ole tarkoitus juosta ympäriinsä ja olla koko aikaa liikkeessä.

Tehtiin siis eräs perjantai lyhennetyt työpäivät ja lähdettiin sieltä suoraan lentokentälle, ja illaksi Berliiniin. Ensimmäinen ilta meni hotellin baarissa drinksuillessa ja pienellä ulkoilmakierroksella, josta mukaan tarttui dönerit. Hotellimme sijaitsi Itä-Berliinin Mittessä, lähellä sekä "museosaarta" että Alexanderplatzia ja oli siten loistavien kulkuyhteyksien päässä joka paikasta. 

Ensimmäisenä aamuna suunnattiinkin hotellin kalliin aamiaisen sijaan Alexanderplatzin kupeessa sijaitsevan Galeria Kaufhofin ylimpään kerrokseen nauttimaan "all you can eat" aamiaisesta ja 1,5euron skumppalaseista. 

Aamaisen jälkeen lähdettiin Länsi-Berliinin puolelle rennosti katselemaan nähtävyyksiä. Kevät oli selvästi pidemmällä kuin Suomessa, mutta vihreää ei sielläkään näkynyt missään eikä aurinkokaan näyttäytynyt kuin pari kertaa. Jotenkin tuo harmaus kuitenkin sopi Berliiniin..

Hoettiin molemmat tosin kyllästymiseen asti, kuinka Berliinissä pitäisi varmaan käydä uudemman kerran, kun siellä on hieman vihreämpää..

Kävelyn jälkeen todettiin, että ollaan ehdottomasti ansaittu mätöt currywurstia ja olutta. Se hetken kävely kun varmasti poltti tuhannesti kaloreita.. Kuvassa myös allekirjoittaneen elämän ensimmäinen olut, jota upposi kokonainen lasillinen ja vielä ilman kamalaa irvistelyä.

..kun oluen makuun pääsin niin sen maistelua piti jatkaa myös sushi-illallisella japanilaisen oluen merkeissä. En olisi uskonut, mutta Asahi sopi täydellisesti herkullisen sushin kanssa yhteen.

Pimeän laskeutuessa illallisen jälkeen alkoi harmaa Berliinikin näyttää kauniilta.

Ensimmäisten päivien perusteella täytyi jo todeta, että itse asiassa pidin kaupungista. Ei noussut suosikkikaupungiksi ja eihän se nätti ole, mutta jokin tekee Berliinistä aivan loistavan viikonloppukohteen. Eikä se kaikki herkullinen ja kohtuuhintainen ruoka myöskään haitannut..