Opiskelu Britanniassa -vastauksia kysymyksiin osa.2

Pitemmittä höpinöittä tässä vastaukset loppuihin kysymyksiin:)
Miten Glasgow'n yliopisto 'käänsi' suomalaisen ylioppilastutkinnon arvosanat omalle asteikolleen? Olen yrittänyt netistä tutkia, mutta en ole saanut asiaan selkoa; sen verran ristiriitaista tietoa on esillä, ja asia tuntuu olevan myös yliopistokohtainen. Siispä, L:n kääntyessä A:ksi, onko E suoraan B vai onko E:kin A:han oikeuttava arvosana? Itseäni kiinnostaa erityisesti Edinburghin yliopisto, joten jos tiedät heidän suhtautumisestaan asiaan, aina plussaa mutta yleiskastauskin olisi hieno.

Vastausta ei luultavasti ole löytynyt, koska kukaan ei tätä oikein varmasti tiedä. Ilmeisesti suositus on, että L ja E kääntyvät molemmat arvosanaksi A. Glasgow on ainakin joskus tuntunut tekevän juurikin näin. Fiksuinta on yrittää saada parhaat mahdolliset arvosanat ja katsoa sitten mihin ne riittää. On myös hyvä pitää mielessä, että tiettyjen arvosanojen saaminen ei takaa sisäänpääsyä. Mistä päästäänkin sujuvasti seuraavaan kysymykseen..

Kuinka paljon suositukset ja personal statement vaikuttavat sisällepääsyyn? Eli ovatko yo-arvosanat kaikki kaikessa, vai voiko hyvällä hakemuksella pelastaa (tai huonolla pilata) tilanteen?

Kyllä, hyvällä hakemuksella voi pelastaa tai huonolla pilata tilanteen. Harvoin kuitenkaan pystyy huomattavasti yliopiston vaatimusten alle jääviä arvosanoja pelastamaan hyvillä suosituksilla ja personal statementilla, mutta ne ovat molemmat tärkeä osa hakemusta ja niillä todella on merkitystä!

Olen ymmärtänyt että opiskelutahti eroaa aika tavalla suomalaisista yliopistoista. Kuinka paljon Skotlannissa edellytetään itsenäistä 'oivaltamista' ummikko-opiskelijalta? Onko olemassa suurikin riski että tietämättömyyttään esimerkiksi ei valitse tarpeeksi/oikeanlaisia kursseja ja valmistuminen viivästyy tai muuta sellaista?

Skotlannissa yliopistossa opiskelu on huomattavasti koulumaisempaa kuin Suomessa. Meillä oli jokaisella oma advisor of studies joka hyväksyi valitsemamme kurssit ja vähän kyttäili edistymistä. Toisin sanoen, jos valitsisit jotain aivan päin mäntyä tai jos alkaisi vaikuttaa siltä ettet saa mitään aikaiseksi niin sieltä päin tulisi sitten huomautuksia. Skotlannissa kaikki käyvät sen tietyn verran kursseja (jotka ensimmäiset pari vuotta ovat niitä pakollisia) jonka lisäksi tenttipäivissäkään ei ole joustoa, joten valmistumisen viivästyminen on todella epätodennäköistä. Aika kädestä pitelyltä se alku tuntui.

Minkälainen on skotlantilaisen ja suomalaisen kandin/maisterintutkinnon vastaavuus? Itseäni kiinnostaisi lukea jotakin historiaan tai yhteiskuntatieteisiin ylipäätään liittyvää kandiin saakka ja hakea sen jälkeen Suomeen maisteriohjelmaan, lukea pedagogiset ja suunnata opettajaksi. Vai olisiko mahdollista suorittaa koko tutkinto maisteria myöten Skotlannissa ja olla pätevä tekemään opettajan työtä? Eli, minkälainen putki vaaditaan opettajaksi valmistumiseen Skotlannissa? Tulevatko opettajat edes samalla tavalla 'normiyliopistosta' kuin Suomessa? Tämä nyt ei varsinaisesti koskenut sinun alaasi, ymmärrän ettet ole opo joten ymmärrän jos meni liian ohi ja vaikeaksi.

Skotlantilainen kandi vastaa suurelta osin Suomen kandia. Voit siis hakea Suomeen tekemään maisteria valmistumisen jälkeen. Mikään läpihuutojuttu se ei välttämättä ole mutta ei myöskään mikään mahdottomuus. Jos opettajan työ Briteissä kiinnostaa niin voit valmistumisen jälkeen hakea esimerkiksi TeachFirstille tai tehdä PGCE:n.
Millainen on sisäpiiriläisen silmin Skotlannin eri yliopistojen arvostettuus (onko se edes sana...)? Esimerkiksi Aberdeen tai St Andrews eivät ole ranking-listoilla kovin korkealla, onko niissä opiskelu 'yhtä tyhjän kanssa', jos haluaa että tutkinnollaan hyötyy? Auts kuulosti julmalta, mutta olen ymmärtänyt että Brittein saarilla oltaessa yliopistolla tosiaan on väliä?

Yliopistolla on täällä usein paljonkin väliä. Mitä tulee mainitsemiisi Skotlannin yliopistoihin niin St. Andrews on itse asiassa ihan koko maan laajuisesti ehkäpä yksi parhaista eikä Aberdeenkaan huono ole. Skotlannin neljä 'ancient' yliopistoa eli Edinburgh, Glasgow, Aberdeen ja St. Andrews ovat ainakin kaikki varmoja valintoja. Ranking-listoja ei myöskään kannata tuijotella liian uskonnollisesti sillä ne antavat lähinnä vain osviittaa. Lisäksi joidenkin yliopistojen sijat listalla saattavat vuoden-parin sisällä vaihdella aika paljon.

Huomaako opiskelijaporukoissa sen tosiasian että brittiopiskelijat/useat muutkin kansalaisuudet aloittavat yliopisto-opinnot n. vuotta aikaisemmin? Oliko sinulla tai jollakulla ystävistäsi 'vanha' olo nuorempien opiskelijoiden seassa? Omalla vuosikurssilla siis.

Taidan olla kohtalaisen hyvä vastaamaan tähän, koska ylppäreiden ja yliopiston aloittamisen väliin mahtui parikin vuotta. Olin siis parikin vuotta vanhempi kuin useat opiskelukaverit. En kuitenkaan tuntenut itseäni mitenkään vanhaksi ja aika nopeasti tuli huomattua, että ikä on todella usein vain numero. Jotkut itseäni huomattavasti nuoremmat vaikuttivat paljon vanhemmilta ja jotkut taas ihan lapsosilta.

Oliko englanniksi opiskelu sinulle ongelmallista? Milloin siitä tuli luontevaa?

Ei se oikeastaan ollut missään vaiheessa ongelmallista. Olin jo pitkään ennen Skotlantiin muuttoa katsonut elokuvia ja tv-sarjoja tottuneesti ilman tekstitystä ja lukenut paljon kirjoja englanniksi mikä tuntui auttavan. Toki aluksi ei ihan meinannut pysyä luennoilla proffan mukana kun teki muistiinpanoja, seminaareissa saattoi hakea oikeita sanoja vähän pidempään ja esseetä kirjoittaessa tuli käytettyä sanakirjaa hieman useammin. En osaa tarkalleen sanoa milloin siitä tuli täysin luontevaa, mutta aika nopeasti siihen tottui.

Oliko asunnon saanti vaikeaa? Tiesitkö heti että aiot mennä asuntolaan vai haitko asuntoa yksityisiltä markkinoilta? Onko omassa asunnossa asuminen ylipäätään mahdollista, minkälainen on vuokrataso ja onko asuntoja ylipäätään tarjolla? 

Tiesin heti, että halusin mennä ensimmäiseksi vuodeksi asuntolaan. Ajatus ensimmäisistä päivistä hostellista asuntoa metsästäen (mitään asuntoa kun ei missään nimessä kannata ottaa näkemättä) ei napannut lainkaan. Asuntolaan meno oli siis sellainen helppo ja varma ratkaisu, jossa ei tarvinnut murehtia asunnon löytämisestä, netin sun muiden sumplimisesta ja pääsi helposti tapaamaan paljon uusia mukavia ihmisiä.

Jos omalla asunnolla tarkoitat ihan yksin asumista niin se on toki mahdollista, mutta vuokrat ovat huomattavasti korkeammat. Varsinkin jos haluat asua yliopiston lähellä. Briteissä yksin asuminen yliopistossa on itse asiassa melkeimpä outoa ja kimppakämpät enemmän se normi. Asuntoja oli ainakin Glasgowssa ihan mukavasti tarjolla ja vuokrataso voi vaihdella todella paljon niin kaupunkien välillä kuin yhden kaupungin sisälläkin. Eilisessä postauksessa mainitsinkin jo, että sillä hinnalla mitä saattaa maksaa kivasta huoneesta kimppakämpässä Glasgown West Endissä voi saada yksiön joltain muulta alueelta. Esimerkkinä hinnoista voisin sanoa, että itse maksoin yksityisellä toisena vuonna £290 kuussa ja kolmenta sekä neljäntenä vuonna £360 kuussa. Molemmat asunnot sijaitsivat West Endissä ja molemmissa jaoin keittiön, olohuoneen ja kylppärin kahden muun kanssa. Yleisesti hinta-laatu suhde Britanniassa on huonompi kuin Suomessa ja siihen on hyvä varautua.

Onko sinulla tietoa siitä, kuinka ensi vuoden kansanäänestys itsenäistymisestä mahdollisesti vaikuttaa ulkomaisten opiskelijoiden asemaan? Jos äänestys menee läpi? Tuleeko esim. stipendirahoitukseen muutoksia? Tai opiskelijakiintiöihin?

Tästä ei taida olla kenelläkään varmaa tietoa, niinkuin ei ole mistään itsenäisyyteen liittyvästä asiasta, koska täysin vastaavaa ennakkotapausta ei ole. Joka tapauksessa, vaikka suurin osa äänestäisikin itsenäisyyden puolesta niin Skotlanti ei sillä sekunnilla itsenäistyisi vaan silloin vasta todella alkaisi ne neuvottelut ja sumplisimiset käytännön asioiden hoitamiseksi. Lisäksi Skotlanti haluaa ilmeisesti kiihkeästi pysyä Euroopan Unionissa mikä tarkoittaa sitä, että heidän tulisi edelleen sallia EU kansalaisten vapaa kulkeminen sekä kohdella heitä tasa-arvoisesti. Toisin sanoen, jos he haluavat tarjota skoteille ilmaisen koulutuksen tulee se siinä vaiheessa tarjota myös muille EU opiskelijoille ilman mitään kiintiöitä.

Lopuksi vielä yksi kysymys yhteiskuntatieteiden opiskelusta. Matematiikka ei kuulu millään tavalla osaamiseni piiriin, mistä syystä päätin jättää sen kirjoittamatta. Nyt olen kuitenkin herännyt pelkäämään, että sitä kuitenkin vaadittaisiin juurikin historian tai politiikan etc humanististen aineiden opiskelupaikan saamiseksi. Millainen matematiikkatilanne sinulla oli? Tai tiedätkö onko se pakollinen vaatimus?

Glasgowssa se ei ainakaan ollut pakollinen vaatimus politiikkaan tai historiaan. Enkä usko, että se kyseisiin aineisiin olisi monessa muussakaan koulussa. Tämä kannattaa varmistaa yliopistojen nettisivuilta. Ainoa kerta, kun matematiikka neljän vuoden opiskelujen aikana tuli jotenkin esille oli kvantitatiiviset tutkimusmenetelmät kurssilla. Silloinkin tosin pääasia oli vaan oppia käyttämään SPSS ohjelmaa mikä hyvien ohjeiden avulla hoituikin aika helposti. En siis huolehtisi matematiikan osaamisesta tässä tapauksessa kovinkaan paljoa.
Onnea ja tsemppiä kaikille hakua suunnitteleville ja Britanniaan syksyksi suuntaaville!

3 comments

  1. Kiitos ja kiva, että näitä mun höpötyksiä tykätään lueskella:)

    Kannattaa se ainakin kokeilla hakemista!:) ja ehkä yliopisto opiskelu saattaakin sitten napata enemmän kuin lukiossa, koska opiskelu on hieman vapaampaa ja itse saat päättää mitä aineita haluat opiskella. Onko sulla mielessä jo joku aine jota haluaisit opiskella?

    ReplyDelete
  2. Jes, kiitos hurjasti vastauksista kysymyksiini! Tämä selvensi kovasti. :------) Nyt vaan käytännön juttuja hoitamaan! Mukavaa syksyä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oleppa hyvä ja mukavaa syksyä sinnekin! :)

      Delete