eväsideoita töihin -salaatti edition

Ainakin itselleni eväiden keksiminen töihin on joskus ollut ihan täyttä tuskaa. Eväiden pitäisi olla hyvää ja kätevästi syötävää sekä helppo kantaa mukana. Mielellään ne olisi myös helppo valmistaa edellisenä iltana tai juuri ennen töihin lähtöä. Lisäksi en itse tykkää syödä lainkaan valmisruokia tai muita eineksiä. Niistä tulee jotenkin erittäin ällö olo.

Viime aikoina olen keksinyt paljon (itselleni) hyviä ja käteviä eväsideoita, ja mielessä on vielä monta lisää odottamassa kokeilua. Täten ajattelin jakaa näistä pari teidän kanssanne, jos vaikka tekin saisitte siitä jotain inspiraatiota eväisiin tai vaikka ihan päivän aterioihin kotona. Lisäksi, jos teillä on jotain huippuja eväsideoita niin raapustakaa niitä kommenttiboksiin!Niistä olisi mukava kuulla.

Tämä postaus, kuten otsikostakin voi päätellä, keskittyy siis ruokaisiin salaatteihin ja käteviin 'naposteltaviin' joita voi syödä mahdollisella tauolla ennen ja jälkeen varsinaisen ruokkiksen, jolloin itse ruokatunnilla ei ole kiljuva nälkä joka vaatisi nopeaan tahtiin ahtamaan mahan täyteen jotain. Itse olen onnekas mitä tulee tähän ruokailun jaksottamiseen sillä pääsen aina tauolle kolme kertaa päivässä ja joka tauolla ehtii nappaamaan suuhunsa jotain. Näin ei pääse missään vaiheessa päivää yllättämään epämukava nälkä ja voin pitää annoskoot kohtalaisen pieninä.

Ensimmäisen tauon naposteltavana minulla on usein matkassa mansikoita + jotain lisuketta. Suomen kesässä on äärettömän helppo keksiä mukaan terveellisiä ja herkullisia naposteltavia, kun torit ovat täynnä tuoreita marjoja. Mansikat ovat ehdoton suosikkini enkä tiedä voisinko ikinä kyllästyä niihin. Niihin uppoaakin kesän aikana kohtalaisen hyvä summa myös rahaa..

Viime viikkoina eväskassista on löytynyt mm.
Mansikoita ja maitorahkaa (kyllä, tuolla mansikka kasan alla oli oikeasti sitä rahkaa..)
Mansikoita ja avokadoa..
sekä mansikoita ja raejuustoa.


Näitä on sitten seurannut jokin ruokaisa salaatti varsinaisen ruokatauon aikana. Nämä ainakin toimivat itselläni loistavasti;
Tonnikala-raejuusto salaatti josta löytyy lisäksi kurkkua, kirsikkatomaattia, salaatinlehtiä sekä kapriksia joista saa salaattiin loistavaa ekstra makua.
Graavilohi-avokado salaatti jossa on myös rucolaa, kirsikkatomaattia sekä pari siivua punasipulia. Puristan tämän salaatin päälle usein hieman tuoretta sitruunamehua joka pitää avokadon vihreänä ja antaa lohelle kivan lisämaun. Jos haluat voit myös lisätä joukkoon ihan pienen pienen hippusen suolaa.
Savustettu lohi-baby pinaatti salaatti. Savustettu lohi on tarkalleen savustettua hunaja-chili lohta jota löytyy ainakin paikallisesta Prismasta. Salaattiin on lisätty myös raejuustoa sekä kirsikkatomaatteja.
Hyvin yksinkertainen halloumi-vesimeloni salaatti tuoreella baby pinaatilla. Jääkaappi ammotti tänä päivänä hieman tyhjyyttään joten salaatista löytyi siis vain kolme ainesosaa. Oli se silti hyvää!
Viimeisenä ehkä tämän hetken suosikkisalaattini; grillattu halloumi juusto-avokado salaatti. Joukossa on pääainesten lisäksi sitä jo miljoona kertaa mainittua tuoretta baby pinaattia ja kirsikkatomaatteja. Myös punasipuli sopii tähän joukkoon kuin nenä päähän. Salaatinkastikkeena tässä on oma sekoitus oliiviöljyä, tuoretta sitruunamehua, yksi valkosipulinkynsi sekä ripaus chilirouhetta. Toimii!

Viimeiselle tauolle minulla on varmaankin lähes joka päivä toistaiseksi ollut yksi raikas omena. Näiden ruokien lisäksi aivan must näillä kuumilla keleillä on ollut vichy vesi johon on lisätty hieman ravintoaineita (ei kuitenkaan sokeria!).
Eiväthän nämä mitään maailmaa mullistavia ideoita ole, mutta toimivat itselläni loistavasti ja takaavat ainakin ruuan puolesta mieluisan työpäivän. Tietenkin annoskokoja kannattaa suurentaa, jos kyseessä on erittäin fyysinen työ. Oma kesätyöni ei kuitenkaan peruspäivänä sitä ole.

Mitä sinä tykkäät ottaa mukaan töihin evääksi? Vai syötkö aina työpaikan kanttiinissa? Vai oletko kenties niitä jotka eivät oikein syö työpäivän aikana kunnolla mitään?

What to eat at work has always been a bit of a dilemma for me. I really don't like most ready meals, they just taste..wrong and I feel slightly disgusted afterwards (haven't always felt like this) so I've had to come up with foods that are good, that can be prepared quickly and are easy to take with to work. Lately I've finally managed to come up with foods that work for me perfectly and I also have many more ideas to try. So I thought I'd share some of my work snack/food ideas with you to maybe help you to come up with new ideas. Also, if you have any great tips let me know!
This post is basically about ideas for wee (meaning small, the small scottish person inside me likes the word wee) work snacks and salad meals. They are not in any way revolutionary or 'oh my god so different' but guarantee a pleasant workday for me. 
First of, I always take some healthy snacks with me for my first break of the day (I'm lucky and always get to take three breaks a day). Now that it's summer and I'm in Finland it would be very stupid not to take advantage of the amazing selection of fresh local berries. Therefore, lately my first snack of the day has consisted of fresh strawberries + something else, such as cottage cheese, quark style stuff (maitorahka in finnish) and avocados! This way I don't get desperately hungry before the actual lunch/dinner break and don't have to quickly stuff myself with food.
For actual lunch/dinner I have preferred to make salad. There are few pics of my favourites lately..they vary from tuna-cottage cheese to salmon-avocado-rocket and grilled halloumi-fresh spinach salads. I don't like using ready made salad dressings but prefer to make (or more like try to make) my own. One that always works, especially with grilled halloumi cheese, is a mixture of fresh lemon juice, olive oil, garlic and chilli!
For my last break I tend to just have a nice fresh apple. Also, because of the heat lately it has been important to remember to drink enough and to remember that plain water is not good enough when temperatures are closer to 30C!

So what do you like to take with to work? Or do you always eat from a canteen etc at work? Or are you maybe one of those who barely eats a thing at work?


minä valmistuin!

Tiedän, että tämä on nyt mainittu blogissa jo useampaan kertaan, mutta nyt se on virallista ja tutkintotodistus kädessä. Minä valmistuin!
Tästä tulee oikein kunnon Marika-fest, koska olen aika lailla joka kuvassa joka omalla (huonolla) kamerallani on otettu. Saan jossain vaiheessa poikaystäväni vanhempien toimesta loistokameralla otetut biljoona kuvaa, mutta toistaiseksi täytyy tyytyä näihin. Tässä vaiheessa on ehkä myös hyvä mainita, että meidän yliopisto ei 'harrasta' niitä hattuja joten niitä ei keneltäkään päästä löytynyt enkä usko, että jäätiin siinä mitenkään kauheasti paitsi.
Valmistujaisseremonia meni itse asiassa yllättävän sujuvasti loppujen lopuksi ja suuri joukko ihmisiä valui kuin liukuhihnalla eteen saamaan kopautuksen vanhasta hatusta päähän, hupun pään yli ja punaisen tötterön käteen. Omat vanhempani eivät valitettavasti päässeet paikalle joten rekrytoin kaksi hyvää ystävääni, jotka itse valmistuvat myöhempänä ajankohtana, toimimaan 'varavanhempina'. Perhepotretti siispä päätyi näyttämään tältä:
Hyvin tyylikäs ja nuorekas perhe. Molemmat hoitivat kyllä 'hommansa' niin hyvin ruusukimppua myöten etten missään vaiheessa tuntenut oloani mitenkään hylätyksi tai yksinäiseksi.
Sen sijaan näytin ilmeisesti äärimmäiseltä tyytyväiseltä itseeni katsellessani meidän hienoa todistusta (joka oli kirjoitettu pääosin latinaksi). Ainakin jos tähän kuvaan on uskominen. Huomaa hienosti haarojenväliin tungettu tötterö.
Vastoin kaikkia odotuksia taivaalta ei satanut sangoittain vettä eikä tuuli puhaltanut hiuksia ympäriinsä. Sen sijaan päästiin nauttimaan ihanasta auringonpaisteesta ja kunnon lämmöstä koko päivän ajan! Tämä tosin meinasi, että musta kaapu/viitta alkoi pian tuntua hieman turhan lämpimältä. 
Täytyy myös myöntää, että olen joskus hieman kärsimätön tapaus. Jaksan nätisti hymyillä kuvissa tietyn aikaa jonka jälkeen alkaa tapahtua jotain tälläistä..
..tai tälläistä..
Kaunista.

Monen kuvan ja kaapujen luovutuksen jälkeen otettiin vielä viimeinen 'taisto' päärakennuksen portilla ja sitten se oli siinä. Yliopiston päärakennus ihanine muistoineen jäi ainakin toistaiseksi taakse.
Tämäkin postaus on ehkä osuvaa lopettaa samoilla sävelillä kuin meidän seremoniakin lopetettiin ja jonka tahdissa käveltiin hienosta salista ulos tapaamaan drinkin merkeissä ystäviä ja vanhempia. Yliopistolta kieltämättä aika loistava musiikki-veto.


Jos olet muuten oikein utelias niin esimerkiksi Glasgown yliopiston valmistujaisia voi katsoa netin kautta livenä, samasta paikasta voi myös katsoa jo menneitä valmistujaisia nauhoituksina. Jos tämä kiinnostaa niin klikkaa itsesi TÄNNE.

super springsteen

Tarkoituksena oli laittaa näitä viime viikon Glasgow-piipahduksen postauksia tulemaan jo paljon aiemmin, mutta jotenkin olen ollut tällä viikolla uskomattoman kiireinen. Sen lisäksi, että olen vaihteeksi joka päivä päivästä suuren osan lohkaisevassa iltavuorossa (klo.14-22!), olen löytänyt taas innostukseni spinningiin ja lukemiseen. Lisäksi olen tuskaillut erään työhakemuksen kanssa ja haalinut kirjoja kesän avoimen yliopiston kurssiini. Tekemisen puutetta ei siis ole ihan heti havaittavissa.

Kuitenkin se Springteenin keikka. Wow! Jos festareita ja satunnaisia baariesiintyjiä ei lasketa olen ihan tarkoituksella maksanut jonkun tietyn bändin/laulajan näkemisestä vaivaiset neljä kertaa (Robyn, Guns N' Roses, Metallica ja nyt Springsteen) ja tämä oli ehkä niistä keikoista vaikuttavin.
Poikaystäväni on kova Springsteen fani ja itsekin olen tykännyt kuunnella herran biisejä, joten kun ihan loppukeväästä bongattiin vielä pari vapaata ja suht halpaa lippua Glasgown keikalle Hampdenin stadionille niin päätettiin napata ne. Ajankohta oli lisäksi loistava: pari päivää ennen valmistujaisia joiden takia oltiin palaamassa Glasgowhon jokatapauksessa. Kuten kuvasta näkee niin oltiin ehkä hieman kaukana lavasta, mutta screenit näki loistavasti ja se kuuleminenhan on se tärkein juttu!
Aika paljon keikasta kertoo se, että vaikken tiennyt/tunnistanut lähellekään kaikkia biisejä puhumattakaan siitä, että olisin osannut ulkoa kaikkien sanat olin suorastaan täpinöissäni. Jo keikan puolivälin tienoilla päätin, että täytyy mahdollisimman pian suunnata ostamaan joku Springsteenin kokoelmalevy tai konserttitaltiointi. Vielä en ole ehtinyt, mutta se kyllä löytyy pitkästä 'to do' listastani!
Kaiken kaikkiaan keikka kesti noin kolme ja puoli tuntia. Tämä siis kolme ja puoli tuntia mielettömällä energialla tykitettyä musiikkia ilman mitään väliaikoja tai taukoja. Koko 40 000 päinen yleisö oli istumapaikat mukaanlukien varsinkin keikan loppua kohden täysillä mukana laulaen, tanssien ja taputtaen. Meno oli sen verran hauskaa ettei siellä edes malttanut istua! Oli myös hauska seurata kuinka kaikki niin nuoremmista lapsista aina päälle 50-vuotiaisiin heilui täysillä musiikin mukana. Keikalla esitettiin lisäksi useampikin toivebiisi yleisöltä ja pari onnekasta pääsi myös jammailemaan bändin kanssa lavalle (olin ehkä ihan vähän kade).
Kukaan meistä ei olisi halunnut keikan loppuvan vielä sen kolmen ja puolen tunnin jälkeenkään, mutta aikaraja tuli vastaan ja ehkä kaikkia, esiintyjät todellakin mukaanlukien, alkoi jo niin sanotusti hieman hapottamaan siinä vaiheessa. Niinkuin Mr. Springsteen itsekin totesi keikan loppuvaiheilla, hän on jo 'sixty fucking three and about to get a heart attack.' 

Joten, jos sinulla on tilaisuus päästä Springsteenin keikalle niin suosittelen lämpimästi että käytät tilaisuuden hyväksesi (jos se musiikki yhtään nappaa)!

Mikä on ollut teidän kaikkien aikojen suosikkikeikka?

To sum this up in English; I went to see Bruce Springsteen in Glasgow and the gig was outstanding! Definitely worth the money and I was super excited for the rest of the night. I highly recommend going if you ever have the chance.

juhannusviikonlopun tunnelmia

Juhannusaatto meni hieman erilaisissa tunnelmissa sillä sen sijaan, että olisin istunut makkara ja lonkero kädessä jossain keskellä korpea hyttysten ympäröimänä, suurin osa päivästä kului matkan päällä Glasgowsta Suomeen. Lensin tällä kertaa British Airwaysilla joka tuntui jotenkin osuvalta: ensimmäinen lentoni muuttaessani Skotlantiin oli British Airwaysin ja nyt lensin British Airwaysin siivin muuattessani Skotlannista pois. Päivä alkoi kuuden maissa aamulla parin tunnin yöunien jälkeen taksimatkalla lentokentälle, jossa pääsin heti kokemaan bisnes-lipulla matkaajan iloja: pääsy pitkän jonon ohi ja mukava check-in nainen joka vain totesi 'ei minun tarvitse muuta tietää kuin, että matkalaukkusi ovat alle 32kg, hyvää matkaa.' Tuollaisen lauseen kuulisi mieluiten useamminkin. Seuraavaksi bisnes-lipun ilot tulivat esille Heathrown kentällä kun kuoleman väsyneenä ja kaikkeen meluun ärsyyntyneenä painelin suorinta reittiä terminaali kolmosen BA Galleries tiloihin. Täällä vietin rennot pari tuntia haukaten tuoretta aamupalaa, nauttien kahvista ja mehuista sekä maistellen iihan vähäsen loistavaa valkoviiniä. Satuin istumaan niiden kaikkien avattujen pullojen vieressä ja totesin, että olisi ääretöntä haaskausta lähteä maistamatta yhtäkään. Tiloissa oli myös suuri valikoima lehtiä luettavaksi joista mukaan tarttui parikin.

This time my midsummer's eve was a bit different. Instead of eating sausages and drinking lonkero in the middle of nowhere surrounded by vicious mosquitos, I spent the day travelling from Glasgow to Finland. This time I flew with British Airways which in a way felt very fitting: BA was the airline that flew me to Scotland for the very first time four years ago and now I flew with them when moving out from Scotland. The day started after couple of hours of sleep with a taxi ride to the airport where I got to experience some of the joys for holding a business ticket; got to skip a long check-in queue after which a lovely check-in lady told me 'only thing I really need to know is that your suitcases are under 32kg. Have a very nice flight.' At Heathrow I headed straight to the terminal 3 BA galleries where I spent relaxing few hours eating breakfast, drinking coffee and juice as well as just a biit of wine (would have been waste not to try any of them). Got to pick bit of reading to take with as well.
Lennolla istuin ikkunapaikalla ihmettelemässä bisnes-luokan tarjontaa ja kertakäyttövälineiden puutetta. Haarukoiden ja veitsien kilinän perusteella olisi voinut istua ravintolassa. Bisnes-luokasta huolehti äärimmäisen ihastuttava ja kohtelias Paul joka kävi aina välillä kysymyssä josko shampanjaa saisi olla liikaa tai josko haluaisin tällä kertaa vaikka viiniä. Pyysin muuten siinä vaiheessa ihan vain appelsiinimehua, se yksi pieni shampanjapullo oli pahasta univajeesta kärsivälle Marikalle ihan tarpeeksi. Ruokakin oli hyvää ja se tarjoiltiin ihan lautaselta. Leipäkin oli lämmintä! Voi näitä bisnes-luokan ihmeitä.

I had a window seat during the flight and was liking the perks of flying business class. I mean you actually get a fork and a knife that are not plastic.. Our flight attendant was lovely and charming Paul who every once in a while dropped by to ask if I wanted more champagne or maybe some wine this time. I actually asked for orange juice at that point. That one small bottle of champagne was enough for this very sleep deprived girl. Food was also quite good and was actually served on a plate and even the bread was warm! Ooh, the wonders of flying business.
Lennon jälkeen laukkuni tulivat hihnalta nopeasti ja vielä aivan peräkkäin. Sitten vain nopeasti bussiin ja kotia kohti. Lentäminen olisi kyllä huomattavasti rentouttavampaa ja mukavampaa jos sen aina voisi tehdä näin!

After the flight I got my suitcases quite quickly and they even arrived right after each other. Perfection!
Juhannuspäivä olikin sitten hieman perinteisempi. Suunnattiin nimittäin keskelle ei-mitään mökille viettämään päivä sukulaisten kanssa. Ohjelmaan kuului sen perinteisen ruuan ja virvokkeiden lisäksi useampi erä sulkapalloa keskellä korpea. Itse olin tällä kertaa valellut itseni sen verran tehokkaalla hyttysenkarkotteella etten kauheasti joutunut huitomaan ja selvisinkin koko päivästä ilman yhtäkään hyttysenpuremaa. Hahhaa, Marika 1- Hyttyset 0. 

The midsummer day was bit more traditional as we headed out to the middle of nowhere to spend some time with relatives at a summer house. Alongside the traditional food and beverages the day was filled with multiple rounds of badminton by the trees. This time I was also very clever and used proper mosquito repeller and survived the whole day without a single mosquito bite. Hahhaa, Marika 1- Mosquitos 0. 

Miten te vietitte tällä kertaa juhannusta?

How did you celebrate midsummer this year?

sneak peek tulevaan

Hah, ihan kuin tämä mun 'lifestyle-blogi' olisikin niin hirmu jännä, että tämä ajastettu sneak peek saisi porukan innoissaan odottamaan tulevia postauksia. Vähän niinkuin vastoin kaikkia odotuksia uusimman Star Trek leffan sneak peek traileri aikoinaan sai mut jostain kumman syystä ainakin alitajuntaisesti tosissaan haluamaan nähdä sen leffan (mistä vetoa se oli se Benedict Cumberbatchin ääni siinä alussa..)..

Ilmeisesti nämä kolme viimeistä Glasgow-päivääni ovat pakattu täyteen menoa ja uusia kokemuksia. Tiistai päivästä yksinään saisi varmaan kirjoitettua jo pienen kirjan; hereillä yli 24h, KLMn matkasta jättämä matkalaukku, Bruce Springsteenin aivan mieletön keikka, monen tunnin kotimatka kotiin ja yöpalaa Glasgown eteläpuolen Asdan parkkipaikalla kauppakärryjen päällä seurana pari hauskaa kaveria ja yksi ei-toivottu seuralainen (harvahampainen mutta hyvin känninen paikallinen mies joka halusi koko ajan antaa poskisuudelmia). Kotiin päästiin viimein yöllä kahden jälkeen ehkä hieman kyseenalaisella taksilla.

Keskiviikkona siivoiltiin ja pakkailtiin, sain melkein itkupotkuraivarit meidän imurin kanssa enkä voinut uskoa miten tytöllä joka muutti Skotlantiin kahden matkalaukun kanssa voi olla niin pirusti tavaraa (ja siis nyt tiedän minne ainakin osa mun rahoista on näiden viimeisen neljän vuoden aikana mennyt). Päivän kohokohta oli mielettömän hyvä illallinen parhaassa kiinalaisessa ravintolassa jonka olemassaoloa Glasgowssa en edes hävettävästi tiennyt ennen tätä iltaa.

Torstai is all about graduation. Mustat päälle ja yliopistolle seremoniaan ja tietenkin napsimaan valokuvia. Melkein houkutti ottaa jonkinlainen luuta mukaan ja loikkia sillä ympäri meidän Tylypahkaa muistuttavan päärakennuksia sisäpihoja. Luuta jäi kuitenkin tällä kertaa kotiin ja kaikki meni putkeen. Illalla luvassa oletettavasti lisää hyvää ruokaa ravintolassa jossa en ole ennen käynyt, kavereiden tapaamista ja vihoviimeiset pakkailut ennen poismuuttoa. Haikeaa.
Perjantai a.k.a juhannusaatto alkaa British Airwaysin aamulennolla Lontooseen ja sieltä Club Europe luokassa Helsinkiin. Kiitos frequent flyer pisteideni nämä Bisnes- luokan liput tulivat huomattavasti edullisemmaksi kuin ne perus turisti-liput. Pääsen siis tutkailemaan minkälaista ruokaa BAn Lontoon lounge tarjoilee ja saako lennolla shampanjaa. Sen jälkeen ehdin vielä Suomeen viettämään juhannusta!

Näihin kaikkiin fiiliksiin ja tapahtumiin palaillaan siis myöhemmin enemmän. Toivotankin kaikille nyt ihanaa ja hauskaa juhannusta!

ihanat kamalat aamulennot

Kaunista huomenta lentokentältä! Täällä istuskellaan hieman sekavissa tunnelmissa. Kiva lähteä käymään Glasgowssa ja nähdä kavereita ja poikaystävää. Mukava päästä valmistujaisiin nappaamaan se tutkintotodistus käteen ja napsimaan kuvia kaavut päällä. Haikeaa, koska tämä on hyvin todennäköisesti viimeinen kerta ainakin pitkään aikaan kun lennän sinne päin niissä merkeissä, että siellä on koti ja opiskeluelämää. Ärsyttävää, koska vihaan näitä erittäin aikaisia aamulentoja. Toki olen aikaisin perillä, mutta väsymys on aivan kamala ja jotenkin aikaisista lennoista tulee aina mahakin kipeäksi (tai ehkä pikemminkin siitä mitä lentely ja kentän vaihdot tekee sille mitä syö tai pikemminkin ei ehdi syödä). Toisaalta, jos en olisi lentämässä nyt Skotlantiin olisin tällä hetkellä kävelemässä jo töihin eli hereillä kuitenkin..
Olen tällä kertaa matkalla harvinaisen kevyellä lastilla. Jouduin itse asiassa jopa keksimään laukkuun jonkinlaista ekstratäytettä, jotta sinne taktisesti asetellut pari lahjaa pääsee ehjänä perille! Pitää kai nauttia tästä tavaroiden keveydestä nyt sillä perjantaina takaisin tullessa matkassa onkin sitten kaksi luultavasti hyvin täyttä matkalaukkua.

Glasgowssa odottaa oma osuuteni asuntomme loppusiivouksesta, tavaroiden järjestelyä ja pois lahjoittelua, pakkailua, Bruce Springsteenin keikka (poikaystäväni on kova fani), ainakin yksi uusi ravintolakokemus ja valmistujaiset. Toisin sanoen, enemmän kuin tarpeeksi tekemistä kolmelle päivälle ennenkuin on aika jättää Glasgow-elämälle haikeat hyvästit.

Nyt kohti lähtöporttia ja kaikki sormet ja varpaat ristiin ettei ensimmäinen lento ole kauheasti myöhässä. Muuten joudun (taas) spurttaamaan Amsterdamin kentällä ehtiäkseni seuraavalle lennolle ja vaikka pieni aamulenkki tekeekin aina hyvää niin voisin jättää sen tällä kertaa välistä.

Tässä postauksessahan ei sinänsä ollut päätä eikä häntää, kunhan halusin jotenkin kuluttaa aikaani täällä istuskellessa, kiva kun luit!

saareilua pt.2 -kommelluksia pimeällä

Näin aluksi kiitokset kaikille jotka jaksoivat lukea ja kommentoida edellistä pohdiskelu/avautumis postausta. Oli kiva kuulla muidenkin mielipiteitä ja kokemuksia asiasta, ja sinne saa laittaa vielä lisääkin kommenttia, jos jollain on jotain lisättävää tai vaikka jos vaan haluaa toistaa mitä muutkin ovat jo sanoneet. Bloggaus on paljon hauskempaa silloin kun se ei päädy vain jatkuvaksi monologiksi.

Mutta ajattelin nyt keventää blogia vaihteeksi matkafiilistelyillä meidän (minun ja ystäväni Jennan siis) Thaimaan saarielämästä. Päivät kun meni lähinnä rannalla rentoutuessa (ja siinä kun panikoin, että palan auringossa ja melkein halailin sitä 50 kertoimista aurinkorasvaa), niin iltaisin meno sitten muuttui ehkä astetta mielenkiintoisemmaksi.
Heti alkuun tuli selväksi, että joko minulla ja Jennalla on hyvin erilainen käsitys siitä mikä on 'vain lyhyen ja helpon kävelymatkan päässä' tai sitten taisi olla niin ettei Jennalla itselläänkään ollut ihan kauhean hyvää käsitystä niiden reittien pituudestan, vaikka oli saarella aiemmin vieraillutkin. Esimerkki. lähdetään tarpomaan hakusessa pankkiautomaatti ja kauppa. Matka on kuulemma helppo ja nopea. Todellisuus: askelletaan peräkkäin pilkkopimeällä ja kuoppaisella hiekka/mutatiellä jonkinlaisen viidakon keskellä kun autoja ja mopoja vilistää ohi. Onneksi oltiin kuitenkin uskonnollisesti valeltu itsemme tehokkaalla hyttyskarkotteella niin vältyttiin sentään miljoonilta paukamilta. Tajuttiinhan me 'city-tytöt' myös loppujen lopuksi käyttää kännyköidemme valoa merkkinä olemassaolostamme hieman järeimmillä aseilla kulkeville. Hyvin me siitäkin selvittiin ja pitäähän joka lomassa olla vähän jännitystä!
Seuraavalla kerralla päätettiin yrittää välttää suuremmat seikkailut ja suunnata syömään kävelemällä rantaa pitkin. Tässä oli paljon plussia; pehmeä hiekkainen alusta kävellä, ei varsinaista eksymisvaaraa ja ilona rantaravintoloista loistavat valot. Tähänkin toki saatiin vähän jännitystä, kun loikittiin iltahämärrässä kiviä pitkin pienen pientä kalliota ylös. Rannalla oli myös hauska napsia kuvia, tai olisi ollut jos meidän kameroista vaan olisi ollut kunnolla vastaamaan valon puutteen tuomiin haasteisiin.
Loppujen lopuksi meidän iltojen syömisistäkin tuli vähän 'jännää'. Joko nousuvesi kosketteli jo pöydän alla varpaita, kissa kyttäili pöydän alla ruuan jämiä tai sitten ei oltu edes varmoja onko meille tulossa ruokaa ja jos on niin mitä. Odoteltiin esimerkiksi grillattua mustekalaamme niin pitkään, että ravintola oli jo sulkeutumassa ja oltiin jo kertaalleen jouduttu vaihtamaan ravintolan sisällä paikkaa. Tässä vaiheessa alkoivat myös ravintolan työntekijät laittamaan paikkoja kasaan ja rytäkässä mustekalaamme innokkaana odottanut Jenna meinasi saada huonekalusta päähän.
Ruoka oli joka tapauksessa taivaallista ja sitä kelpasi nauttia meren äärellä kalastusalusten valoja seuraillen. Mitä nyt välillä leikittiin luonnon pelastajia ja juostiin hakemaan mereen juuri ajautumaisillaan olevia esineitä joiden joukussa oli mm. jonkun tyhjä pullo ja sytkäri. Eräänä iltana ihmeteltiin myös tätä näkyä:
Siinä oli sähköturvallisuus kohdillaan ja päästiin todistamaan erään vastaavan valotolpan kaatumistakin.  Haluaisin tässä vaiheessa myös ohjata huomionne kuvan vasemmassa reunassa sijaitsevaan mereen juuri ajautuvaan ravintolan pöytään.
Hauskojen ja tapahtumarikkaiden vaiheiden jälkeen koitti päivä jolloin oli aika suunnata kotiin. Tässä tapauksessa koti ei tarkoittanut Suomea, eikä Britanniaa vaan suuntana oli pääkaupunki Bangkok, jossa tämä seikkailutoverini asustelee. Saarella ehdittiin vielä ihmetellä hetki Songkram kulkuetta, jonka näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt olla selkeä varoittava merkki tulevasta..Tässä vaiheessa voisin vaikka pohjustaa tulevaa myös kertomalla, että olin sopivasti valinnut päälleni valkoisen topin.
..muutettiin pian ruuan ja kulkueen seuraamisen jälkeen lennosta suunnitelmia eikä jääty odottelemaan meitä puoliksi hylännyttä pikavenettä vaan napattiin lavataksi kohti yleistä satamaa. Kyydissä oltiin vain me ja meidän matkatavarat kun auto pysähtyi jo lähellä päämäärää. Siinä naureskeltiin ja katseltiin ympärille jossa ihmiset ampuivat toisiaan vesipyssyillä. Jotenkin siinä hauskuudessa jäi sitten huomaamatta ne ihmiset joilla oli isoja sankoja täynnä kylmää vettä, ja nyt siis erityisesti ne jotka sattuivat seisomaan sankoineen allekirjoittaneen takana kun lavataksi oli pysähdyksissä. Voi kyllä, pienet yllätyksenkiljaisut pääsi suusta kun niskaan lensi täysin odottamatta iso sangollinen kylmää vettä.  Kiljahdukset vaihtui kuitenkin aika nopeasti räväkäksi nauruksi kunhan vaan olin ensin toipunut alkushokista. Olihan se siinä helteessä mukavan viilentävää ja hauskaa, vaikka shortsit olikin Bangkokiin asti märät. Se valkoinen toppi kyllä kuivui nopeasti!

Sellainen saariseikkailu tällä kertaa, uutta odotellessa!
Minkälaisia hassuja tai erikoisia 'kommelluksia' teille on sattunut lomilla? 

kateellisten panettelua(ko)?

Eksyin ihastuttavan Lauran blogin kautta toissapäivänä lueskelemaan loistavaa Pink Bubble blogia ja sieltä sitten jotenkin tälle legendaariselle vauva.fi foorumille ja tarkemmin sanottuna niille keskusteluille joissa arvostellaan ja pohditaan milloin kenenkin bloggarin elämää raha-asioista kihlasormuksen hintaan. Ymmärrän kyllä, että ihmiset ovat aina äärimmäisen uteliaita (olen itse äärettömän utelias) ja sekin on varmasti yksi syy siihen miksi blogitkin ovat nykyään niin äärettömän suosittuja, mutta mutta..järkytyin aika kovasti siitä minkälaista tekstiä ja kohtelua jotkut bloggarit saavat tälläisilläkin foorumeilla osakseen, hyvänä esimerkkinä esimerkiksi Mungolife. Kaikkia ei voi miellyttää, kaikista ei voi tykätä ja sitä rataa mutta mikä saa ihmiset niin käsittämättömän ilkeiksi ja pahansuopaisiksi menee kyllä minun ymmärrykseni yli. Toki sitä itsekin joskus jotain blogeja lukiessa miettii, että itsekin haluaisi kovasti juuri jonnekin matkalle ja kyllä mullekin joku kiva laukku nyt kelpaisi (mutta käytän mieluummin tällä hetkellä ne rahat matkusteluun), ja jos itselläni olisi jotain tuollaista niin varmasti siitä tekisi mieli enemmän vai vähemmän hehkuttaa. Ikinä ei tulisi mieleenkään kirjoittaa kenellekään niitä törkeitä kommentteja joita ilmeisesti monikin blogi saa. Jos joku ärsyttää ja se blogi ei miellytä niin epäilen vahvasti, että ketään ase ohimolla pakotetaan sitä blogia sanasta sanaan lukemaan ja seuraamaan. Siitä kommentoinnista nyt puhumattakaan.

Suurin osa näistä ilkeistä tjv kommententeista tuntuu ehkä kumpuavan kateudesta tai siitä, että jotain nyt niin kovasti ärsyttää kun joku toinen julkisesti osoittaa olevansa onnellinen/tyytyväinen/innoissaan jostain elämäänsä liittyvästä asiasta..tai elämästä yleensäkin. Toki, tietynlainen yltiömäinen positiivisuus jotenkin tuppaa käymään ihmisten hermoille ja on tilanteita jolloin sitä omaa iloa kannattaa hillitä. Jotain tahdikkuutta voisi esimerkiksi vaatia tilanne jossa itse kukoistat parisuhteesi ruusuisilla kukkuloilla kun joku läheinen ystäväsi on juuri kylmästi dumbattu. Silloin voisi ehkä olla paikallaan jonkinlainen oman riemun hillitseminen..mutta se onkin ihan asia erikseen.

Kuitenkin, jos joku saavuttaa elämässään paljon kivoja asioita niin eikö sitä voisi vaikka katsoa inspiraation kannalta? Että tuohon minäkin vielä pyrin tai jotain vastaavaa voisin itsekin vielä ahkeruudella saavuttaa.  Vaikka joihinkin asioihin tarvitaan myös hyvää tuuria peliin niin ei kukaan esimerkiksi purjehdi yliopistoon sisään tekemättä yhtään mitään ja en myöskään usko, että kovin moni saa sen unelmiensa työpaikan vaan istumalla kotona. Näin jossain blogissa kommentin, että ilmeisesti oli ärsyttävää kun tämä bloggaaja ei tarpeeksi monta kertaa/ikinä teksteissään hehkuttanut tyyliin 'sinäkin voit saavuttaa tämän' vaan puhui pelkästään siitä kuinka oli tyytyväinen, että oli itse kovalla työllä saavuttanut jotain. Nyt oikeasti, ehkä tässä olisi siinä omassakin asenteessa jotain korjattavaa.

Miksi ihmisen täytyy yrittää peittää onnellisuuttaan/innostuneisuuttaan? Miksi se ärsyttää muita?

Itse en tämän rakkaan pienen ja piskuisen blogin kautta ole luonnollisesti joutunut moisten asenteiden kohteeksi, mutta tietyssä määrin 'oikeassa elämässä' kyllä. Ensimmäistä kertaa törmäsin tähän kunnolla, kun päätin hakea opiskelemaan ulkomaille, sain paikan ja päätin lähteä. Olin tästä ihan käsittämättömän onnellinen, innoissani ja tyytyväinen. Se oli pitkäaikainen haave jota en ollut viitsinyt edes ääneen sanoa koska se tuntui niin mahdottomalta ja nyt se oli toteutumassa. Harva kuitenkin tuntui jakavan tämän innostumiseni asiaan. Joko sain pitkiä ja nyrpeitä katseita jos asia tuli puheeksi (ja vielä usein jonkun muun aloittamana kuin minun itseni) tai sitten vaihdettiin samantien puheenaihetta tai väheksyttiin koko asiaa. Satun tietämään, että joidenkin suusta sateli kommentteja tyyliin 'eihän sellaisella tutkinnolla tee mitään' ja sitä rataa. Ei ne kaikki ystävänikään rehellisesti sanottuna kovin hyvin asiaan suhtautuneet. Päädyin aika nopeasti siihen lopputulokseen, että parempi vaan olla puhumatta asiasta yhtään mitään/mahdollisimman vähän. Siispä yksin kotona lueskelin innoissani tulevasta yliopistostani, harrastusmahdollisuuksista, matkustuksesta, asumisesta jne ja pääosin riemuitsin itsekseni. Se kaikki oli jotain mikä olisi ollut ihanaa jakaa kunnolla muidenkin kanssa, mutta se ei selkeästikään pääosin käynyt päinsä. Joko olin idiootti kun olin lähdössä tai sitten ehkä jonkinlainen ylimielinen lehmä joka hehkutti lähtöään. Tässä kaikessa oli se hyvä puoli, että Suomesta lähtö tuntui äärimmäisen helpolta ja ainoa kulttuurishokki jonka olen kokenut iskikin vasta seuraavana keväänä kun oli aika palata kesäksi Suomeen takaisin tämän kaiken keskelle. Se oli ensimmäinen, ja toistaiseksi viimeinen, kerta kun meinasin purskahtaa itkuun koneen laskeutuessa Helsinki-Vantaalle.

Senkin jälkeen kun olin lähtenyt jäi siis vielä tunne, että joillekin koko juttua piti jotenkin 'vähätellä' ja inhosin aluksi edes käydä selittämään uusille tuttavuuksille, että opiskelin ulkomailla koska en halunnut vahingossakaan kuullostaa ylimieliseltä tai 'lesolta' tai.. Olen edelleen sitä mieltä, että ulkomailla opiskelu ei välttämättä ole yhtään sen parempaa tai huonompaa kuin Suomessakaan, se vaan on erilaista ja sopii toisille paremmin kuin toisille. Itselleni se oli paras päätös ikinä ja teki itselleni ihmisenä äärimmäisen hyvää lähteä. Siitä, että lähdin tulen varmaan olemaan itselleni ikuisesti kiitollinen ja onnellinen. Tai en tiedä..ehkä olen vaan idiootti.

Mikä sai itseni todella pohtimaan tätä aihetta oli meidän tutkintotulosten saapuminen, joista kirjoitinkin viime postauksessa. Koko neljä vuottahan se kertooko mitä arvosanoja on saanut ja miten kertoo on ollut jonkinlaisessa viidakossa kiertelyä. Senhän pitäisi olla ihan oma päätöksesi kerrotko vai et, mutta jotenkin siitä tuli myös pohtimista siitä viitsiikö kertoa. Ei sen takia etteikö olisi välttämättä halunnut vaan sen takia, että jos sai todella hyviä arvosanoja niin ei sitten halunnut vaikuttaa millään tavalla ylimieliseltä. Tiedän tämän omasta kokemuksesta pariltakin kerralta ja ehkä parhaiten jäi mieleen kun sain eräästä esseestäni arvosanan A1. Josta olin mielestäni ihan oikeutetustikin ylpeä ja iloinen, mutta en voinut sitä kauheasti hehkutella koska sehän olisi ollut sitten sopimatonta..Anteeksi kun tein töitä esseen eteen jossa kaikki loksahti kohdilleen ja se meni tosi hyvin. Nyt kun mietin niin olisi ehkä pitänyt vaan ihan v*ttuuksissaan hyppiä ympäri käytävää onnesta laulaen.

Sitäkin pohdin sitten pitkään mainitsenko täällä blogin puolella ja siellä kuuluisassa facebookissa minkälainen yleisarvosana sieltä sitten tuli. Joillain kun tuntui mm. olevan sellainen asenne, että oli hyvin classy olla mainitsematta tulosta. En tosin tiedä oliko se taas classy olla mainitsematta jos sai arvosanan 1st vai koskiko tämä ihan kaikkia tuloksia. Mutta hitto, minä opiskelin hyvin ahkerasti viimeiset kaksi vuotta, näin paljon vaivaa kirjoittaessani niitä esseitä ja välillä tuntui että pää räjähtää joten kyllä, halusin kertoa että se kaikki vaiva palkittiin ja sieltä tuli se 1st. Deal with it, se ei ole keneltäkään muulta pois ja kovalla opiskelulla melkein kenen vaan ulottuvilla. Eivätkä asiat kuten arvosanat nyt ole niin vakavia asioita aina muutenkaan.


En nyt ole ihan varma mikä pointti tässä loppujen lopuksi oli. Ehkä se, että olen viime aikoina yleisesti miettinyt paljon sitä minkä takia oma onni ja saavutukset pitäisi niin sanotusti kätkeä (miettikää esimerkiksi suomalaista sanontaa 'kel onni on se onnen kätkeköön') ja jos sitä ei tee niin leimataan helposti samantien ylimieliseksi, koppavaksi..you name it. Rajansa tietenkin kaikella, mutta eikö muiden vaan voisi antaa nauttia niistä saavutuksista ja onnellisuudesta ja vaikka yrittää itsekin löytää niistä inspiraatiota omaan elämään? Tai jos niin kovasti ärsyttää niin sitten voisi edes yrittää pitää mölyt mahassaan. Vaikka nallekarkit eivät aina menekään tasan niin harvoin se toisen onni kuitenkaan on keneltäkään muulta varsinaisesti pois.

Vai mitä mieltä te olette (jos nyt jaksoitte jopa lukea kaiken)?

Kaikki postauksen kuvat on poimittu pinterestistä!

I'm not actually sure if I even have any non-finnish speaking readers so there's no way I'll write all this again in english just in case (google translator exists). But basically lately through events in my own life and things I've read about I've started thinking why is it so often 'wrong' and frowned upon to show that you're happy about something in your life? If you have worked hard to achieve something or/and feel you're very lucky you should have every right to be happy..and I don't mean that you should go around telling people this all the time/annoy them/get cocky but one shouldn't have to hide it either. One should be allowed to show it.