Messy eating&solo lunching

Pääsin vihdoin aamuyöstä Rodoksen matkalta piipahtamaan kotiin ja pian pitäisikin pakata jo uusi pienempi laukku ja syöksyä junaan kohti Helsinkiä ja Länsisatamaa. Huh! Palataan tässä välissä  kuitenkin vielä hetkeksi Lontoon tunnelmiin. Tallattuani aurinkoisen Lontoon katuja toukokuun alussa useamman tunnin päädyin yhtenä päivänä Carnaby Streetin tutkailujen myötä pitkästä aikaa Kingly Courtille ja totesin, että sieltä saattaisi myös löytyä loistava paikka armottoman nälän taltuttamiseen. Suhahdin rappuset toiseen kerrokseen, josta bongasin Rum Kitchenin. Ravintolassa soi hyvän fiiliksen nostattavat musiikit ja ikkunan vieressä olevat baarijakkarat näytti mitä parhaimmalta paikalta nauttia lounasta. Se myös näytti helpolta paikalta syödä itsekseen. Älkääkä ymmärtäkö väärin, missä vaan voi syödä yksin mutta tietynlaisissa paikoissa se vaan on jotenkin helpompaa. Tiedättekös, on aivan erilaista istua syömässä jossain missä selkeästi voi olla paikkoja yhdelle hengelle kuin ravintolassa, joka on täynnä vaan isompia pöytiä, ja niissä kaveriporukoita ja pariskuntia..ja sitten yksin kökötät isossa pöydässä ja mietit, että pitäisiköhän tässä nyt vaan näprätä puhelinta koko ajan vai katsella ympäriinsä vai tyyliin lukea kaikki etiketit, joita saat käsiisi. Mä olen oikeastaan vasta joitain vuosia sitten alkanut oppimaan tämän "yksinkin voi hyvin tehdä kaikkea" - meiningin ja se on oikeastaan aika siistiä!

Bruxelles

Vietettyäni päivän Lontoossa oli aamulla suuntana St.Pancrass International ja Eurostar-juna Brysseliin. Toisin kuin lentokoneissa se pirun kanavan ali menevä tunneli vetää mun korvat aina ihan lukkoon. Korvat lukossa saavuimme tälläkin kertaa aamupäivästä aurinkoiseen Belgian pääkaupunkiin.

Sateinen sunnuntai Itä-Berliinissä

Ennen kuin palaillaan vielä vähän Berliinin tunnelmiin, niin täytyy todeta etten tiedä osaanko nykyään kirjoittaa muuta kuin muka fiksulta kuulostavaa analyyttista pohdintaa tieteellisistä menetelmistä ja energiapolitiikasta tai juurisyyanalyyseja siitä, miksi jokin on mennyt töissä pieleen. Näin hieman kärjistetysti.

Berliini kuitenkin tosiaan jätti yllättävänkin hyvän vaikutuksen, erityisesti historiallaan ja ruokatarjonnalla, joten se ansaitsee vielä yhden nimenomaan näihin keskittyvän postauksen. Meidän loman viimeisenä täytenä päivänä satoi tietenkin vettä, joka sai mut jotenkin tekemään vahvan mielleyhtymän Glasgown ja Itä-Berliinin välillä. Me päätettiin ratkaista tämä sateen mukanaan tuoma epämiellyttävyys hyppäämällä turistibussiin, joka teki mukavan informatiivisen tourin nimenomaan idässä. Lähdettiin Alexanderplatzilta ja ainoa kohta, missä hypättiin bussista ulos tutkailemaan tarkemmin oli East Side Gallery.

East Side Galleryhan on pisin pystyssä edelleen oleva pätkä Berliinin muuria ja pituutta siltä löytyy 1,3km. Se on nykyisin täynnä kaikenlaisia taideteoksia ja vähän kuin ulkoilmagalleria. Maalaukset muurin itäiselle puolelle tehtiin alkuvuodesta 1990 ja on sittemmin restaroitu. Jotenkin muurinpätkän näkeminen oli melkein havahduttava kokemus. Kaikkihan me ollaan enemmän tai vähemmän siihen liittyvää Euroopan historiaa koulussa opiskeltu, mutta kansainvälisen politiikan yliopisto-opiskelijana, jolla vielä kandivaiheessa oli historia sivuaineena nämä poliittiset ja historialliset paikat tuntuu aina jotenkin todella merkittäviltä ja mielenkiintoisilta. 

Muurin tutkailun jälkeen pysyteltiin tyytyväisinä lämpimässä bussissa loppukierros ja palattiin sitten hotellille hetkeksi ennen päivän herkuttelua. Oltiin kuultu useammasta paikasta suosituksia vietnamilaisesta Monsieur Vuong ravintolasta, joten pitihän sitä lähteä kokeilemaan. Ravintola sijaitsi onneksi todella kätevän kävelymatkan päässä meidän hotellilta, joten huono ilmakaan ei haitannut.

Monsieur Vuong löytyy osoitteesta Alte Schönhauser Str. 46 Itä-Berliinin Mittestä ja ainakin viikonloppuna parhaaseen illallisaikaan voit varautua jonottamaan itsellesi pöytää, eikä pöytävarauksia tietenkään oteta vastaan. Ravintolassa on pieni menu lista, jonka lisäksi isolla liitutaululla on listattuna parin päivän välein vaihtuvat ruokavaihtoehdot. Ne tosin on vain saksaksi, mutta jos oma kielitaito ei riitä voi henkilökuntaa pyytää tulkkaamaan sillä he tuntuivat kaikki puhuvan todella sujuvaa englantia. 

Me päädyttiin jakamaan kaksi alkupalaa: vietnamilaiset kevätrullat ja ribsit. Kevätrullat oli todella hyviä, mutta ribsit suorastaan taivaallisia. Jos menisin ruuan kanssa naimisiin, se ruoka olisi ehdottomasti nuo ribsit. Niin maukkaita ja täydellisiä ja ahh..oikea ruokataivas. Pääruuaksi vielä makunystyröitä hivelevää wonton keittoa ja siihen hyvin sopivaa valkoviiniä. Hinnatkin ovat yllättävän edulliset (niin kuin tuntui olevan lähes koko Berliinissä).

Saatettiin ehkä käydä reissun aikana täällä kaksikin kertaa syömässä..

Kasvista naamaan - päivitys

Lokakuu on jo yli puolen välin ja yhtä pitkään on myös kestänyt (melkein) lihaton lokakuuni. Mainitsin aikaisemmin, että niitä lihaisia poikkeuskertoja saa olla pari ennakolta määriteltyä. Ne pari ovat nyt menneet ja niissä se on myös pysynyt. En toki kiellä, ettenkö olisi jo useampaan otteeseen haaveillut ihanan mehevästä ja kunnon lihaisasta juustohampurilaisesta, jopa siinä määrin, että mäkinkin juustohamppari himottaa aivan uudella tavalla..

Banging Bangkok

Vierailin alkusyksystä toista kertaa Bangkokissa, kaupungissa jonka olen aiemmin täälläkin listannut suosikkikaupunkieni joukkoon. Viime kerralla tuli kierreltyä paljon Bangkokin huimia ostoskeskuksia ja historiallisia nähtävyyksiä, tällä kertaa voiton vei mielestäni kaupungin paras osa: katuruoka. Se ei ole pelkästään suomalaisen kukkarolle lähes naurettavan halpaa, vaan myös valehtelematta parasta ruokaa, jota voit saada. Rakastan kaikkea mausteista, tuoretta ja tulista. Thai-keittiö täyttää nämä vaatimukset helposti.

Kanadalainen kiitospäivä

Maanantaina oli virallisesti kanadalainen kiitospäivä ja sain kanadalaiselta ystävältäni, joka on täällä poikaystävänsä kanssa viettämässä vaihtosyksyä, kutsun juhlistamaan sitä perinteisen kiitospäiväaterian pariin. Meitä oli paikalla mukavan sekalainen joukko kanadalaisia, suomalaisia, saksalaisia ja yksi espanjanlainen.

Kauppahallissa lounastamassa

Kokoonnuttiin alkuviikosta parin opiskelukaverin kanssa ja lähdettiin Tampereen kauppahalliin sushilounaalle. Mä rakastan kauppahalleja ja kaikenlaisia ruokamarketteja. Jaksan aina unelmoida ja jauhaa siitä, kuinka musta olisi mahtavaa ostaa kaikki ruokatarpeet sellaisesta paikasta. Barcelonassakin ollessani taisin ihan kaikista eniten fiilistellä sitä La Boqueria markettia. Tähän unelmointiin tietenkin liittyy aina se "sitten, kun minulla on säännölliset tulot niin.." Ilmeisesti en ole näiden haaveiden kanssa ainoa ja yksi kaverikin fiilisteli aikovansa eläkepäivillä mummona painella vedettävän kauppakassinsa kanssa läheiseen kauppahalliin hakemaan tuoretta ruokaa aina aamuvarhaisella :D

Tällä kertaa jäi kuitenkin vedettävät kauppakassit vielä matkasta ja suunnattiin kauppahallissa sijaitsevaan pieneen sushibaariin Umamiin katsastamaan tarjontaa. Umamin ruokalistalta löytyy kolme vaihtoehtoa, jotka kertovat kuinka monta sushipalaa tilaukseen kuuluu, mutta ei sitä, mitä makuja siitä tulee löytymään. Nämä ilmeisesti vaihtuvat aina saatavilla olevien tuoreiden raaka-aineiden mukaan. Vegeillä kuitenkin on käsittääkseni mahdollisuus pyytää, että kaikki oman setin sushit ovat kasvisversioita.

Itse otin alkuun klassisen maukkaan miso-keiton..

ja susheista valkkasin sen pienemmän eli 8 palan setin. Pakko myöntää, että mulle iski hyvin nopeasti annoskateus. Kateus nimenomaan siksi, että sushi oli todella hyvää ja olisin mielelläni syönyt sitä enemmänkin. Tiirailinkin silmäkulmastani aavistuksen verran kateellisena vastapäistä täydempää tarjotinta.. Varmaan jokainen meistä taisi syömisen lomassa käyttää ilmaisua "suussa sulavaa" ja oltiin yksimielisesti sitä mieltä, että tänne on tultava vielä uudestaan. Voisikin siis sanoa, että olen nyt löytänyt Suomesta itselleni mieluisan sushi-paikan, joka on vieläpä kohtuu hintainen (keitto+pieni sushikasa 10€). Yksi täällä asumiseen liittyvä valittamisen aihe on siis aika poistaa listalta.

Paikan ainoa miinus on ehkä sen erittäin pieni koko. Kannattaa siis ajoittaa saapuminen hyvään aikaan varsinkin, jos on vähänkin isommalla porukalla liikenteessä.

Sushien jälkeen kierreltiin hetki tutkailemassa kauppahallin antia ja päädyttiin herkullisten leivonnaisten houkuttelemana vielä lounaan kruunaavalle kahvituokiolle. Mä fiilistelin yllättävänkin paljon latteani ja isoa palaa porkkanakakkua. En yleensä ole lainkaan makean perään, mutta tämä kyllä upposi. Suunnittelen itse asiassa jo uutta täsmäiskua kyseisen kakun perään.

Kauppahalleissa pitäisi muistaa käydä useamminkin lounastamassa/kahvilla/ostamassa ruokaa, mutta jotenkin niiden olemassaolo aina tuppaa unohtumaan.. 

Dim sum heaven @ Yauatcha

Dim sum kuuluu ehdottomasti allekirjoittaneen suosikkiruokiin. Ei pelkästään siksi, että se vaan on yksinkertaisesti hyvää vaan myös siksi, että dim sum on jotenkin hyvin seurallinen ruoka. Ainoa oikea tapa on syödä sitä hyvässä seurassa tilaten pöytä täyteen erilaisia herkullisia vaihtoehtoja, maistella niitä kaikkia ja porukassa jutustella mikä niistä oli parasta ja mitä ehkä voisi tilata lisää. Vielä parempi jos siinä sivussa pääsee maistelemaan jotain herkullista cocktailia ja saa loppuun maistuvaa teetä.

Kun sain tietää viettäväni pari päivää Lontoossa, ensimmäinen ajatukseni oli että dim sumia on pakko saada. Halusin päästä kokeilemaan jotain itselleni uutta paikkaa, jonka lisäksi piti tarjoilla dim sumia iltaan saakka eikä vain iltapäivään niinkuin monessa Chinatownin ravintolassa tuntuu olevan tapana. Hetken tutkailun jälkeen tulin siihen tulokseen, että Sohossa sijaitseva Michelin tähdenkin ansainnut Yauatcha vaikutti lupaavalta paikalta tiistai iltaiselle dim sumille.

Saavuttiin kahdeksan pöytävaraukseen hyvissä ajoin ja meidät ohjattiin samantien rappusia alas vilkkaan puheensorinan täyttämään kellarikerrokseen pöytään istumaan. Tykästyin samantien paikan eloisaan ja puheliaaseen ilmapiiriin (joka ei tosin välttämättä ole ideaali jos joku haluaa viettää hiljaisia romanttisia treffejä). Oli myös hauska katsella baaritiskin yhteydessä olevan pitkän akvaarion värikkäitä asukkeja. Tarjoilija saapui nopeasti paikalle ruoka-ja drinkkilistojen kanssa, ja päästiin aloittamaan sitä illan vaikeinta vaihetta eli päättämään mitä kaikkea haluttiin maistella.

Ensin pöytään kannettiin tilaamamme juomat. Oma valintani veden rinnalle oli Cha la lai cocktail; vodkaa, tummia rypäleitä, oolong teetä, omena mehua ja shampanjaa. Tätä seurasi virta herkullisia ruokia: Har gau..

 

scallop shui mai

chicken shanghai dumblings

prawn cheung fun

crispy duck rolls

singapore stir-fry vermicelli noodles

Oltiin yhtä mieltä siitä, että kaikki mitä maistettiin oli todella herkullista. Omaksi suosikiksi kuitenkin nousi selkeästi nuo rapeat ankkarullat kastikkeineen. Vaikka olinkin lopuksi aivan ähky, harkitsin silti vakavasti vielä toisen annoksen tilaamista. Se jäi kuitenkin loppujen lopuksi seuraavaan kertaan (joka toivottavasti koittaa pian).

Hinnaltaan Yauatcha ei ole niitä ihan halvimpia dim sum- paikkoja, mutta ei myöskään mahdottoman kallis. Juomien ja service feen kanssa hintaa tuli euroissa n. 50 /henkilö. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan paikkaa, jos satut kulmille ja dim sum nappaa. Kannattaa kuitenkin sen verran ennakoida, että teet pöytävarauksen vaikka kyseessä olisikin arki-ilta niin et varmasti jää pettyneenä ulkopuolelle.

Onko teillä joitain lemppari dim sum paikkoja?

My little London trip

Alkuviikosta pääsin hieman lievittämään matkakuumetta ja Lontoo-kaipuutani noin neljän päivän visiitillä ihanan keväiseen ja aurinkoiseen Britannian pääkaupunkiin. Matka alkoi varhain sunnuntaina, kun suuntasin bussilla kohti lentokenttää jo ennen viittä. Näin aikaiset lähdöt painaa aina silmissä, mutta mahdollisti myös sen että olin jo puolenpäivän aikaan Sohossa herkuttelemassa aamupalaksi (tai oikeastaan päivän kolmanneksi aamupalaksi) vihreää smoothieta..

ja aamupalasuosikkiani Eggs Benedictiä. Pirun hyvää, mutta ei edelleenkään the Wolseleyn voittanutta.

Tarkoitus oli suunnata tämän jälkeen kiertelemään ahkerasti kauppoja, mutta piipahdettuani pikaisesti Zarassa, Mangossa ja Victoria's Secretillä totesin että univelan tuoma laiskuus voitti mennen tullen kaikenlaiset shoppailuhimot. Kaupoissa kiertely alkoi nimittäin lähinnä vain ärsyttämään, ja kyseinen ärsytys tuplaantui kun silmiin ei heti osunut jotain kivaa. Suunnattiinkiin loppujen lopuksi vaan ruokakaupan kautta kämpille rentoutumaan ja katselemaan Lontoon valoja parvekkeelta käsin.

Seuraavana päivänä heräsin pirteänä aikaisin ihanaan auringonpaisteeseen joka houkutteli samantien parvekkeelle nauttimaan suklaista lattea. En ole mikään mieletön kahvin rakastaja, mutta tämä tuntui loistavalta tavalta aloittaa päivä.

Lattea seurasi vielä pari köyhän ohutta lettua tuoreilla marjoilla..

jonka jälkeen olin valmis valloittamaan King's roadin vaatekaupat. Hakusessa tosin oli vain parit kengät (joten en nyt tiedä voiko sitä valloittamiseksi kutsua); klassiset kivat mustat korkkarit ja käytännölliset ja mahdollisimman mukavat ballerinat. Mielessä oli ennestään jo pari kauppaa joista saattaisin löytää ne unelma-yksilöt ja tällä kertaa aavistus meni myös aivan nappiin, vaikka lompakko toki olisi ehkä saattanut toivoa että ne löytyisi jostain muualta.

Ne juuri omaan silmään täydelliset nahkaiset mustat korkkarit löytyi siis mistäs muualta kuin L.K.Bennetiltä. Sen lisäksi, että kyseiset kengät miellyttää omaa silmää niin ne ovat myös jalassa äärimmäisen mukavat, mikä on itselle aivan ehdoton juttu. Mitä teet kivoilla kengillä, jos niillä kävely on kuin kävelisi pikku legojen päällä?! Puhumattakaan siitä, että kävelysi näyttää myös siltä kuin olisit pingviini joka kärsii tasapainohäiriöstä. Ballerinat taas löytyi odotusten mukaisesti French Solelta. Siellä olisin voinut seota ihan täysin; mahdottoman söpö pikkuliike täynnä ihania ballerinoja eri väreissä ja kuoseissa. Voin tässä vaiheessa ennustaa, että sieltä tulee tarttumaan mukaan tulevaisuudessa vielä pari jos toinenkin.

 Pari ensimmäistä päivää meni siis rennoissa ja hauskoissa tunnelmissa Lontoon fiiliksestä nauttien. Sitten koitti se aamu, jota varten Lontooseen varsinaisesti suuntasin eli assessment centre. Jos olette joskus lukeneet tai kuulleet niistä kaikkea kamalaa niin voin kertoa, että pääpiirteissään se on juuri sitä eli aika kamalaa. Oma aamuni lähti tyylikkäästi vielä liikkeelle sillä, että huomasin puvun housujeni, jotka vielä joulukuun alussa olivat suhteellisen sopivat, olevan aivan liian isot. Onneksi matkassa oli myös tilaisuuteen sopiva mekko, johon paniikinomaisesti vaihdoin ennen juoksemista bussiin, jossa meinasin sitten lentää tyylikkäästi nenälleni pitkin käytävää. Ei ihan siis sellainen tyylikäs ja rauhallinen alku Cityyn suuntaamiselle kuin saatoin ehkä mielessäni etukäteen kaavailla. Haluaisin pystyä kertomaan, että tästä alkoi mieletön nousukausi joka johti taianomaiseen suoritukseen assessment centerissä, mutta p*skat. Arvokasta kokemusta se oli silti ja jälkeenpäin olin pettymyksen sijaan vain äärimmäisen helpottunut, että se oli ohi.

Olin onneksi jo etukäteen aavistanut, että saattaisin tarvita traumatisoivan assessment centerin jälkeen päivääni jotain piristävää ja kivaa, ja täten tehtiin pöytävaraus illaksi kokeilemaan erästä dim-sum ravintolaa. Paikka oli sen verran loistava, että ansaitsee oman pienen postauksensa myöhemmin, mutta voin jo kertoa, että niitä herkkuja syödessä rankka aamu katosi aika nopeasti mielestä. Hyvä ruoka toimii aina kaikkeen. Great food cures everything, not alcohol! Tho, one cocktail is always a nice addition to the mix..

 Seuraavana päivänä oli harmikseni aika lennellä takaisin Suomeen. Onneksi paluulento oli vasta illemmasta, joten ehdin aamusta nauttimaan vielä Lontoon keväisestä säästä ja piipahtamaan Harrodsilla ostamassa töihin tuliaisiksi vähän suklaata. Harvemmin tulee nykyään ostettua tuliaisia miltään reissulta, mutta ajattelin että miesparat jotka joutuvat kestämään mua kahdeksan tuntia päivässä töissä ansaitsevat välillä vähän jotain hyvää.

 

Samalla pääsin myös ulkoiluttamaan uusia ballerinojani ja ostamaan itselleni vihdoin niitä Ladureen macaronseja! 

En ole mikään sokerihiiri, joten yksi epäonninen yksilö jäi matkustuksen ajaksi laukkuun ja löytyi sieltä seuraavana päivänä vakavasti liiskaantuneena pussiin kiinni. Hyviä ne kyllä oli (ainakin ne jotka ehdin ennen traagista liiskaantumista syömään). 

Tämän jälkeen hain hyvin vastahakoisesti laukkuni kämpiltä ja istahdin metron kyytiin kohti lentokenttää. Seisoskelin pihalla terminaalin edessä vielä hetken, koska en olisi millään malttanut mennä sisälle, koska ulkona oli niin ihana ilma ja koska se tarkoitti sitä, että olin jälleen kerran todella lähdössä pois. Faktoille oli kuitenkin taivuttava ja piristääkseni itseäni ajattelin istahtaa yo!sushiin katselemaan kierteleviä värikkäitä lautasia ja napsimaan vähän herkkuja. Tässä vaiheessa joku on saattanut ehkä huomata jonkinlaisen taipumuksen 'lohduttaa' itseäni hyvällä ruualla? Tai keksiä loistavia tekosyitä siihen miksi on hyvä hetki tuhlata vähän rahaa ravintolaruokaan..Guilty!

Kaivatun sushi ähkyn jälkeen alkoikin jo boarding. Pienen odottelun jälkeen päästiin ilmojen teille ja minä haikeana katselemaan ikkunasta taakse jäävää Lontoota.

Tälläinen pikainenkin reissu toi ihanaa piristystä arkeen. Toivottavasti pääsen pian uudestaan!

Viikkokatsaus

Tällä viikolla oli aika palata yhden yövuoroviikon jälkeen takaisin perus kuudelta alkavaan aamuvuoroon ja voi jestas kun oli hankalaa. Haluaisin onnistua aamuisin heräämään aikaisin, syömään rauhassa, ehkä tekemään muutakin ehostusta kuin harjaamaan hiukset ja lähtemään rauhassa töitä kohti. Se ei yleensä ikinä onnistu ja voin sanoa, että tällä viikolla oltiin kaukana pienestäkään harmoniasta. Säntäilin silmät puoliummessa ympäri kämppää ja laukkasin ovesta ulos joskus viittä vaille kuuden pintaan. Onneksi työmatkaan kuluu oikeasti se 2-3 minuuttia, joten en kertaakaan sentään myöhästynyt. Tulevalla viikolla uudet yritykset!

After working night shift for a week, it was time to return back to the basic 6am morning shift this week and oh boy was it difficult. I would like to be able to get up early in the mornings, eat properly before work, maybe have time to do something more than just brush my hair and then head out to work with enough time to walk there peacefully. This doesn't happen very often and I can tell you that this week was as far from any kind of morning harmony as you can possibly get. I ran around the flat with my eyes half closed and then ran out of the around five to six. Luckily it only takes me around 2-3 minutes to walk (run) to work so at least I didn't actually show up to work late. Better luck next week!

Bongasin alkuviikosta tuurilla lähikaupasta, jossa en käy kovin usein, yllättävän hyvin varustetun hyllykön aasialaista tavaraa. Erityisen innoissani olin riisipaperista! En ole nähnyt sitä täällä vielä missään, joten oli pakko napata koriin yksi 12 paprun paketti odottamaan jotain kivaa viikonloppua jolloin ehtisi loihtimaan vietnamilaisia kevätrullia. Tämän löydöksen innostama päätin myös kokkailla töihin pitkästä aikaa evästä, sen sijaan että turvautuisin vaan ruokalan annoksiin. Namia! Pitäisi varmaan ryhdistäytyä kokkailun suhteen useammin täälläkin.

Earlier this week I happened to come across a surprisingly well stocked shelf of Asian food stuff at my local store (don't go there very often). I was especially excited to notice that they had rice paper! I hadn't seen it anywhere here before so I naturally had to buy some. Now, I'm just waiting for that perfect weekend when I'll have time to make some delicious Vietnamese spring rolls! As a result of those 'findings' I also decided to make some Asian food for work. Should definitely do it more often here as well, almost forgot how delicious it can be!

Ehdin piipahtaa viikolla myös parissa kaupassa. Ostoslistalla oli lähinnä meikkejä ja muita purnukoita, jotka perinteiseen tapaan tietenkin loppuivat kaikki yhtä aikaa. Lisäksi ostin vihdoin pitkään himoitsemani Daniel Wellingtonin kellon! Olen katsellut kyseisiä kelloja jo varmaan ainakin vuoden, ja kun niitä sattui löytymään jopa täältä niin pienen hiplailun ja pähkäilyn jälkeen päätin yksinkertaisesti vaan ostaa sen ja lopettaa jahkailun. Yksi ehdottomista suosikkijutuistani Daniel Wellingtonin kelloissa on se, että voit ostaa rannekkeita erikseen ja vaihdella niitä sitten mielen mukaan. Tämä tieto helpotti myös hieman kellon valintaa, kun samalla tiesi, että kohtuulliseen hintaan voi ostaa tulevaisuudessa niitä muitakin värejä. Ensimmäiseksi valinta kohdistui tuohon kuvassa näkyvän Classic Cantenbury Ladyyn ja olen valintaani todella tyytyväinen.

I also had time to drop by a few stores during the week. My shopping list mainly included beauty products because, like always, I seemed to run out of everything at the same time. I also finally decided to buy a Daniel Wellington watch that I've been craving for quite a while. I've been looking at them for about a year now and when I happened to spot them here, I decided to just buy one. I chose the Classic Cantenbury Lady model and love it!

Tiistai oli koko viikon ehkä parhain päivä. Olin töiden jälkeen aivan poikki eikä fiilis yleisestikään ollut kovin korkealla. Päätin kuitenkin raahata itseni keskustaan pyörimään kaupoissa ja leffaan. Olin saanut töiden kautta kulttuuriseteleitä ja päätin laittaa niistä pari hyvään käyttöön ja suunnata leffaan. Halusin jotain kevyttä katsottavaa, joten juuri leffateattereihin rantautunut 'Lego' tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Siihen vielä raskaalla kädellä maustetut popparit ja jaffa mukaan niin edessä oli oikein rennot hetket. Ei ehkä mitään vuosisadan leffoja, mutta kyllä siinä pariin kertaan ainakin sai nauraa. Jo tässä vaiheessa alkoi fiilikset ja energiatila olemaan aika kohdillaan ja sitten päätin katsastaa puhelimella sähköpostit..

Tuesday was probably the best day of the week. I was first feeling exhausted and a bit down after long day at work but instead of staying in I decided to drag myself out of the door to the centre for a bit of shopping and cinema. I wanted something light and fun to watch so I figured the best option would be the new 'Lego' movie. Add some well spiced popcorn and jaffa and you'll have a pretty great couple of hours. It wasn't exactly the movie of the century but it was surprisingly entertaining. After this, and some shopping, I was already feeling quite happy and relaxed when I decided to check my emails with my phone..

Siellä odotti sähköposti, jota en ehkä ikinä odottanut saavani. Nimittäin erään Lontoon City firman kutsu heidän hakuprosessinsa kolmanteen vaiheeseen, niin kutsuttuun assessment centeriin Lontooseen! Jo se, että pääsin kaikkien niiden tuhansien hakemusten joukosta puhelinhaastatteluun viikkoa aiemmin oli ollut yllätys, mutta se että sain kutsun vielä sitä seuraavaan vaiheeseen oli mieletön paukku. En edes ehtiny kauhen pitkään odotella tietoa sillä haastattelun ja assessment center kutsun väliin mahtui vain yksi arkipäivä. Tämä tarkoitti sitä, että pääsin varailemaan seuraavan viikon sunnuntaille lentolippuja Lontooseen ja koska kyseinen firma sponssaa niistä osan, päätin halpojen hintojen sijaan valkata liput kerrankin mukavien lentoaikojen perusteella ja päädyin täten pitkästä aikaa varaamaan lennot Finnairilta! Omasta mielestäni on jo aivan uskomatonta ja niin mielettömän hienoa, että olen päässyt näinkin pitkälle etten edes kauheasti stressaa kyseisestä päivästä. Siitä tulee varmasti jokseenkin rankka ja intensiivinen kokemus, mutta oli lopputulos mikä tahansa niin se on varmasti hyvää kokemusta tulevaisuutta ajatellen. Ja mullahan tosiaan myös on onneksi jo ainakin ne kolme opiskelupaikkaa syksylle, joten ei tarvitse stressata että kaikki olisi vain tästä kiinni..

Ensiviikolla onkin sitten hieman erilainen viikko tiedossa. Varsinaisia työpäivä on vain kolme, jonka jälkeen siirryn seurailemaan vuosittaisia Salpausselän kisoja vähän eri vinkkelistä. Toimin nimittäin kisoissa team hostina keskiviikosta lauantaihin ja sunnuntaina lentelen sitten aamusta Finnairin siivin Lontooseen jossa viihdyn keskiviikko iltaan asti. Aikaa jää siis mukavasti muuhunkin kuin jännittävään assessment centeriin. En malta odottaa!

There was an email that I probably never expected to get. An invitation to a third phase of a City firm's application process, which in this case is an assessment centre. I was already quite excited to get through to the second phase earlier, which was phone interview and this was just amazing. I didn't even have to wait long to find out about it as there was only one working day between the interview and the assessment centre invitation. This meant that I got to book flights to London! Instead of just going for the cheapest flights, I for once decided to book the flights based on comfortable and nice flight times and thus, ended up booking flights with Finnair. I am very very excited and happy that I got this far in what is a very competitive application process and even tho, I'm sure the day will be quite intensive and tough, no matter what happens it will be a great experience! And I have those three postgrad offers so I don't have to feel like everything depends on just this..

Next week will be bit different. I'll only be working for three day after which I'll move on to experience the annual Salpausselkä Ski Competitions from a bit different perspective than before as I'll be working as a team host from Wednesday until Saturday. On Sunday morning I'll fly to London with Finnair where I'll stay until Wednesday evening, which means I'll have time for some fun leisure activities as well. Can't wait!

Rento lauantaibrunssi Seurahuoneella

Mä rakastan brunsseja. Mun mielestä se on mitä parhain tapa aloittaa päivä rennosti hyvän ruuan ja hyvän seuran parissa. Täällä päin (Lahdessa siis, tai paikallisesti sanottuna Lahes) brunsseja ei juurikaan ole tarjolla, joten siinä vaiheessa kun ystäväni mainitsi Sokos Hotelli Seurahuoneen aamiaisesta joka on viikonloppuisin tarjolla pitkälle aamupäivään ja johon voi yhdistää vaikka lasin skumppaa niin halusin ehdottomasti lähteä kokeilemaan.

I love brunches. I think they're the best way to start a day with good food and great company. Here (in Lahti) we don't really have many if any places for brunch so when my friend mentioned that the Sokos Hotel Seurahuone serves buffet breakfast until early afternoon during the weekends, to which you can include a glass of bubbly, I definitely wanted to go and try it out!

Suunnattiin paikalle 11 jälkeen ja istuttiin mukavassa ikkunapöydässä, taktisesti lähellä erillistä salitilaa josta löytyi buffet tarjoilu. Tarjonta iski ainakin mukavasti omaan makuhermoon; pöydiltä löytyi mm. hyvä lajitelma leivänpäällisiä, tuoretta leipää, lohta, paistettuja vihanneksia, pekonia, munakokkelia, nakkeja, hedelmiä, maitorahkaa, marjoja..

We headed over a bit after 11 and sat down to a nice table by the window, which was also tactically positioned close to the buffet tables. I was quite happy with the selection which included, for example, fresh breads, salmon, veggies, bacon, eggs, fruits, quark, berries..

 Itse aloitin lautasella 'kylmiä' ja siirryin sen jälkeen miniannokseen 'lämpimiä'..

I started with a plate of 'cold' stuff before moving on to a tiny portion of 'warm' stuff..

 Lopuksi mahtui vielä kulhollinen maitorahkaa, hedelmiä ja marjoja.

Followed up by some quark, fruits and berries..

Juomapuolella tarjolla oli niin kaakaota, mehuja kuin montaa eri kahvilaatuakin. Itse kuitenkin ihastuin eniten tähän:

Drinks wise you have the option of choosing from hot chocolate, juices and different coffees. My favourite, howeve, was this:

 Ja tietenkin siihen lasilliseen maukasta skumppaa.

And of course the glass of bubbly, which was very yummy.

 

Tämä hupi maksaa 20€, S-etukortilla 15€ ja sillä irtosi oikein loistava alku päivälle.