Kasvista naamaan - päivitys

Lokakuu on jo yli puolen välin ja yhtä pitkään on myös kestänyt (melkein) lihaton lokakuuni. Mainitsin aikaisemmin, että niitä lihaisia poikkeuskertoja saa olla pari ennakolta määriteltyä. Ne pari ovat nyt menneet ja niissä se on myös pysynyt. En toki kiellä, ettenkö olisi jo useampaan otteeseen haaveillut ihanan mehevästä ja kunnon lihaisasta juustohampurilaisesta, jopa siinä määrin, että mäkinkin juustohamppari himottaa aivan uudella tavalla..

Banging Bangkok

Vierailin alkusyksystä toista kertaa Bangkokissa, kaupungissa jonka olen aiemmin täälläkin listannut suosikkikaupunkieni joukkoon. Viime kerralla tuli kierreltyä paljon Bangkokin huimia ostoskeskuksia ja historiallisia nähtävyyksiä, tällä kertaa voiton vei mielestäni kaupungin paras osa: katuruoka. Se ei ole pelkästään suomalaisen kukkarolle lähes naurettavan halpaa, vaan myös valehtelematta parasta ruokaa, jota voit saada. Rakastan kaikkea mausteista, tuoretta ja tulista. Thai-keittiö täyttää nämä vaatimukset helposti.

Viikon valitut kasvisherkut: kevyt kananmunalounas

Lihaisan kiitospäivän perään ensimmäinen "kasvisresepti". Tämä lempparini on ehkä enemmänkin akselille brunssi/lounas, mutta miksei toimisi muuhunkin aikaan päivästä varsinkin, jos tekee isomman satsin.

Pohjois-Afrikkalaiset kananmunat ja tuoretta leipää

Tätä on tullut kokeiltua jo useamman kerran eri annosmäärillä ja toimii!

Kanadalainen kiitospäivä

Maanantaina oli virallisesti kanadalainen kiitospäivä ja sain kanadalaiselta ystävältäni, joka on täällä poikaystävänsä kanssa viettämässä vaihtosyksyä, kutsun juhlistamaan sitä perinteisen kiitospäiväaterian pariin. Meitä oli paikalla mukavan sekalainen joukko kanadalaisia, suomalaisia, saksalaisia ja yksi espanjanlainen.

Melkein lihaton lokakuu

Nappasin osittain kiinni lihaton lokakuu- haasteesta, koska ajattelin, että se olisi hyvä tapa saada kunnon potku uusien ruokien kokeiluun, kasvisten määrän lisäämiseen ja punaisen lihan vähentämiseen. Ihan all in en ole tähän lähtenyt, vaan lähinnä sallien itselleni kiitospäivän kalkkunan ja  mahdollisesti lihan esimerkiksi niinä parina ravintolakertana tässä kuussa, jotka on ollut jo pidempään sovittuna. Varsinkin, kun toinen niistä treffeistä on sovittuna kaverini syntymäpäiviä juhlimaan siipiravintolaan ja vaikka tutkin ruokalistaa hyvin ahkerasti niin jotenkin kummasti siellä ei ollut kasvissiipiä...Päätavoitteena tässä kuussa kuitenkin on siis se, että ihan kaikki, mitä kokkaan itse/syön kotona olisi lihatonta. Se olisi minulle jo kunnon saavutus!

Aamuista

Jos jokin asia itsessäni tällä hetkellä todella ärsyttää ja turhauttaa on täysi kykenemättömyyteni ylläpitää fiksua unirytmiä muutoin kuin työaikana. Kesällä heräsin aina ihan hyvin niin, että olin töissä aamuvuoroissa helposti ennen KUUTTA enkä useimpina päivinä tarvinnut iltapäivästä päiväunia. Toki välillä väsytti niin, että tuntui kuin olisi valmis antamaan ihan mitä tahansa päästäkseen edes hetkeksi nukkumaan, mutta nousin kuitenkin ja sain aina aikaiseksi jotain. Sanon heipat työlle ja moikat opiskelulle niin Booom, hyvä jos olen sängystä ylös ennen kahtatoista.

5 kertaa Miksi

MIKSI liikunnan aloittaminen tauon jälkeen on aina niin pirun hankalaa? Ja miksi niitä taukoja pitää edes päästä tulemaan? Osaan helposti kuvitella sen mahtavan fiiliksen, mikä kunnon treenistä tulee ja mä oikeasti tykkään liikkua; kuntosali, juoksu, uinti, jooga, spinning you name it, mutta ei vaan meinaa lähteä. Viime vuonna maksoin yliopiston liikunnan hieman päälle 60euron vuosimaksun ja kävin siellä liikuntakeskuksella tasan kerran. Maksoin siis käytännössä erään sunnuntain suhteellisen chillistä core-tunnista päälle 60€. Boom! Rakas opiskelukaverini jaksaa nauraa tälle vieläkin. Saadakseni itseeni tällä kertaa hieman enemmän vipinää, olen hankkinut liian kalliit juoksu/sali trikoo ja antautumassa kalliimmalle kaupalliselle kuntosalille, koska 1. siellä on tosi kivat tilat ja 2. se on lähellä kotia ja mä tiedän olevani laiska lähtemään kovin kauas urheilemaan. Go helppous & välineurheilu!
MIKSI joku on mennyt keksimään sipsit? Nuo jumalaisen epäterveelliset, mutta niiin herkulliset ja suussa rapisevat prosessoidut perunalättöset. Voisin vetää helposti yksin ison pussin sipsiä lähemmäs kerran päivässä + dipin. Nou problemo. Se problemo tässä tulee siitä, että haluaisin pitkän ja terveen elämän normaalipainoisena yksilönä. Mulla on joku addiktio ja mut pitäisi viedä varmaan johonkin hard core sipsihoitolaan. Luin jostain, että sipsihimo voi olla merkki kalsiumin puutteesta ja marssin aika lailla samantien ostamaan kalsiumia tablettimuodossa. Nyt kun vielä muistaisin syödä niitä..

Ihanaa syksyistä (opiskelu) arkea

Kaikissa vuodenajoissa on jotain ihanaa, mutta (alku)syksy on mielestäni ylivoimaisesti parasta aikaa vuodessa. Päivät alkaa lyhenemään ja iltaisin on ihanan tunnelmallista polttaa kynttilöitä, päivisin auringonkin paistaessa lämpötilat alkavat olemaan mukavan kirpsakoita ja ilma tuntuu raikkaalta, ympärillä on sateisinakin päivinä värikästä..whats not to like! Syyspukeutuminen neuleineen, huiveineen ja saappaineen on myös eniten omaan mieleen. Tämä aika vuodesta tuntuu aina myös jotenkin jonkin innostavan uuden alulta ja sen lopussa odottaa aina joulufiilistelyt. Itse asiassa, jos ikinä menen naimisiin niin ne on sitten ehdottomasti syyshäät vaahterapuiden ympäröimänä!