Brexit juhannus

Olihan se arvattavissa, että kun perjantai aamuna BBC app ilmoitti puhelimessani Britannian äänestäneen Brexitin puolesta, meni mun aamupäivä siinä kun selasin läpi uutisia, luin (raivostuneiden) britti-ystävieni facebook päivityksiä ja katselin kaikenlaisia ihmeellisyyksiä, joita twitteriin ilmestyi. Totesin parille tutulle joitain viikkoja sitten etten ehkä loppujen lopuksi olisi yhtään yllättynyt, jos äänestystulos olisi niukasti Brexitin puolesta ja jos Skotlanti samalla äänestäisi vahvasti EU:hun jäämisen puolesta. Aika tarkkaan osuneesta arvauksestani huolimatta olin koko päivän, ja seuraavat päivät, niin sanotusti pasmat vähän sekaisin. Ajatukset ovat menneet tiivistetysti tähän tyyliin (välikevennys kuvituksena juhannus):

Mitä helv*ettiä?! Ne oli siis oikeasti niin tyhmiä, että äänesti itsensä ulos. Ja nyt tässä vaiheessa myönnän, että on äärimmäisen väärin kutsua tietyllä tavalla äänestäneitä ihmisiä tyhmiksi vain sen takia, että heidän näkökulmansa omastani on poikkeava. Laitetaan se alkushokin piikkiin. Olin jonkin verran seurannut varsinkin Leave kampanjan (kampanjoiden) sanomaa ja väittämiä, enkä voinut käsittää miten niitä voisi ottaa todesta. Se NHS rahoitusväite oli selkeästi ihan potaskaa ja ajatus siitä, että Britannia saisi niin sanotusti vetää rusinat päältä eli hyötyä EU:n eduista (vapaa liikkuvuus briteille, pääsy markkinoille jne) ilman mitään kontribuutioita sen jälkeen, kun ovat vielä menneet äänestämään itsensä koko unionista ulos tuntui omassa mielessä utopistiselta. Plus vaikka maahanmuuton suhteen olen sillä kannalla, että se olisi monessa paikassa pitänyt ehkä hoitaa eri tavalla/tehokkaammin niin maahanmuuton tai tiettyjen toisten ihmisryhmien nostaminen poliittiseen keskiöön yhdistettynä nationalismiin saa mun niskakarvat nousemaan pystyyn. En jaksa uskoa, että maahanmuuttajat missään päin Eurooppaa olisivat yksinään yhtään sen enempää vastuussa meidän ongelmista kuin juutalaiset oli ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa (vaikka se yhden viiksimuodin ikuisiksi ajoiksi tuominnut heppu niin kovasti vakuuttelikin).

ThrowBackThursday Glasgow

Mulle tuli yksi päivä sellainen olo, että ihan kuin olisin unohtanut ikinä olleenikaan Glasgowssa, tai kuin se koko ajanjakso olisikin ollut vaan unta. Tämähän on kai hyvä merkki siitä, kuinka olen onnistunut sopeutumaan ja kotiutumaan taas Suomeen, mutta se synnytti myös kipinän kaivaa esiin kuvia neljän vuoden taipaleelta Skotlannissa. Ajattelinkin fiilistellä ja jakaa niitä tässä kuvapläjäyksen muodossa myös teille #ThrowBackThursdayn merkeissä.

Yliopiston päärakennus näytti muuten aina yhtä vaikuttavalta, vaikka sen neljän vuoden aikana ehtikin nähdä lukemattomia kertoja. Aina sitä silti jotenkin jaksoi vähän ihmeissään katsella.

Myönnän, että elelin Glasgowssa aikamoisessa opiskelijakuplassa: asuin neljästä vuodesta kolme ihanassa West Endissä ja vietinkin lähinnä aikaa joko siellä tai keskustassa.

Ensimmäinen vuoden asuin kuitenkin jokseenkin kuuluisassa Muranon asuntolassa (se isoin ja varmaankin myös rähjäisin). Monet taisivat yksinkertaisesti kutsua sitä vain shiteholeksi; se sanotaan yleensä rakkaudella mutta myös ihan oikeutetusti. Jos haluat lukea aika hyvän luennehdinnan paikasta niin klikkaa tästä. Meiltä pöllittiin jonkun randomin paikallisen toimesta sieltä ekana vuonna pakastesafkat. Jätti se heebo mulle pari kalapuikkoa, mutta mun puoliks syöty Ben&Jerry's jätski kyllä kelpas. Oon vieläkin katkera. Onnistuin kaivamaan pari kuvaa, jotka olin ottanut ollessani siellä päin Glasgowta lenkillä, vähän eri näköistä..:

Siellä asuessa kuitenkiin järkkäiltiin aika legendaarisia juhlia. Alla oleva kuva on meidän ekana vuonna emännöimistä loppukevään Sangria- bileistä:

Viimeisen kahden vuoden kotikatu muuten näytti sen sijaan tältä:

Se oli kiva kämppä, vaikka meillä vierailikin välillä hiiriä ja se vuokranvälitysfirma oli aivan jostain syvältä. Glasgowssa ei muuten oikeasti ole aina niin hyvä ilma kuin kuvista voisi ehkä ymmärtää ja siellä todella saattaa joskus kokea kaikki vuodenajat saman päivän aikana. Oli siis niitä hetkiä, kun satoi lunta ja kaikki meni aivan sekaisin:

..ja paljon niitä hetkiä, kun satoi vettä aivan kaatamalla eikä tuulen takia ollut mitään järkeä yrittää edes käyttää sateenvarjoa. Siinä sitten vaan tottui siihen, että kastuit matkalla kauppaan, yliopistolle, salille, kotiin, juhlimaan, leffaan..

Yksi asia, joka näissä kuvissa osui omaan silmään eniten oli mun oma hiustenväri! En jotenkin yhtään muistanut, että olin oikeasti melkein koko Glasgow- ajan niin blondi.

Noihin neljään vuoteen mahtuu kyllä ihan uskomaton määrä mielettömiä muistoja ja fiiliksiä! Kaipaan Skotlantiin todella paljon. En välttämättä pysyvästi asumaan, mutta haluaisin ehdottomasti päästä edes käymään siellä pian. Onneksi jonkinlaista helpotusta tähän tuo se, että lähden lauantaina pitkästä aikaa Britteihin, kun suuntana on Lontoo!

Huomioita Suomessa opiskelusta

Te olette pyydelleet hirmuisesti ajatuksia/huomiota Suomessa opiskelusta Skotlannissa opiskelun jälkeen, joten ajattelin vihdoin kirjoitella siitä vähän. Tämän tyylisiä tekstejä on varmasti vielä tulossa lisääkin, mutta ajattelin nyt tähän ensimmäiseen kerätä tiivistetysti joitain sekalaisia huomioita, jotka päähän on näiden ensimmäisten kahden kuukauden aikana putkahtanut.

Akateeminen vapaus

Tästähän on nyt aivan pakko aloittaa. Sanoisin, että Skotlannissa opiskellessa ei oltu niin kutsuttua akateemista vapautta nähtykään. Toki Skotlannin yliopistot ylpeili ja käytti valtteinaan Englannin yliopistoihin verrattuna sitä, että oltiin niinkin joustavia, että pystyt hei opiskelemaan vähän paria sivuainetta. Suomi tai ainakin Tampereen yliopisto täysin vapaalla sivuaineoikeudellaan vetää tässä Skotlannin yliopistoja kyllä pataan ihan 100-0. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa sitä, että niiden pakollisten kansainvälisen politiikan maisteritason opintojen (niistä vaikka toiste lisää) lisäksi opiskelen nyt kauppatieteitä ja kielikeskuksen kautta ranskaa. Johtamiskorkeakoululla (kauppatieteet, hallintotieteet ja politiikan tutkimus) on nk. yhteisiä teemakokonaisuuksia, joista itse haluaisin vielä saada kunnianhimoisesti kasaan merkinnän kolmesta, joten omasta opintosuunnitelmasta löytyy lisäksi myös pari hallintotieteen kurssia. Jos olet oikein utelias, voit käydä kurkkaamassa näitä teemakokonaisuuksia täältä. Nämä kaikki ylimääräiset opinnot tarkoittavat sitä, että kokoon tulee luultavasti huomattavasti enemmän opintopisteitä kuin mitä maisteriin tarvitsisi, mikä on jotain mitä esimerkiksi Skotlannissa opiskellessa ei tapahdu (voi tapahtua).

Toisaalta joku saattaa myös nähdä tämän valinnanvapauden huonona asiana. Voihan se pistää vähän pään pyörälle, aiheuttaa hieman valinnanvaikeutta sekä mahdollisesti venyttää valmistumista. Paljon kuitenkin riippuu ihan omasta asenteesta ja tavoitteista. Itse kuitenkin todella arvostan nyt sitä, että saan käydä juuri niitä kursseja pakollisten opintojen ohella, joita haluan.


Kurssien suorittaminen

Siinä missä Skotlannissa suoritin suurimman osan kursseista esseillä, täällä keskitytään selkeästi enemmän tentteihin ja niihin kuuluisiin reflektoiviin oppimispäiväkirjoihin. Olen aina pitänyt esseistä enemmän, mutta ei tuo tenttiminenkään nyt kovin pahalta tunnu. Varsinkaan, kun tietää, että on mahdollisuus uusia. Helpottaa tälläisen pienen perfektionistin stressiä huomattavasti. Aika moneen kurssiin siis kuuluu juurikin tuo tentti ja oppimispäiväkirja. Proffat/luennoitsijat tuntuvat olevan erittäin joustavia ja ymmärtäväisiä palautuspäivien suhteen. Joitain kursseja voi taas suorittaa vaan tekemällä sähköisen tentin aika lailla silloin kun se itselle parhaiten sopii.

Tuo sähköinen tenttijärjestelmä on muuten loistava. Yliopistolla on pari tietokonetilaa, jotka on varattu sähköisiä tenttejä varten. Netin kautta voi varata omilla tunnuksilla ajan sähköiseen tenttiin: järjestelmässä pääset valitsemaan päivän välillä maanantai-lauantai sekä kellonajan jolloin haluat mennä valitsemasi tentin tekemään. Kaikissa Suomen yliopistoissa tämä ei ilmeisesti ole läheskään yhtä laajasti käytössä ja Tampereenkin yliopistossa yleisyys vaihtelee, mutta ainakin politiikan tutkimuksen tenteistä lähes kaikki (jos ei jopa kaikki) voi suorittaa sähköisellä tentillä.

Ihanan vapaata ja mahdollistaa täysin oman aikataulun. Vaarana toki on, että päätyy lykkäämään tenttejään aina vaan myöhäisemmäksi. Hyvä ajankäytön suunnittelu ja edes jonkinlainen itsekuri auttavat tässä kummasti. Mä olen muuten ainakin tuossa jälkimmäisessä välillä todella huono..

Kontaktitunnit

Skotlannissa tämä toki riippui ihan siitä mitä opiskeli, mutta omalla kohdallani ainakin kahtena viimeisenä vuotena kontaktitunteja oli maksimissaan kuusi viikossa. Ei kovin huima määrä. Täälläkin kontaktituntien määrään voi vaikuttaa se, että mitä opiskelee mutta myös omat kurssivalinnat omien oppiaineiden sisällä. Jos en suorittaisi näitä kaikkia ylimääräisiä opintoja, niin ei mun kauheasti tuolla yliopistolla tarvitsisi pyöriä. Ensimmäisessä periodissa kontaktitunteja viikossa taisi olla 15, ja tässä toisessa periodissa niitä olisi näillä näkymin parhaimmillaan (riippuu aina vähän viikosta) parikymmentä. Käytännössä nuo luvut eivät ihan pidä paikkaansa, koska kaikkiin luentoihin kuuluu ns. akateemin vartti, jotta luentojen väliin mahtuu jonkinlaiset tauot. Kammotuspäivänä vielä mainittakoon tämän periodin tiistain 12-20 luentoaikataulu. Itsepähän olen kurssini valinnut.

Suomeksi opiskelu

Tätä kammosin aluksi aika paljonkin, mutta yllättävän hyvin sekin on lähtenyt käyntiin. Huomaan itse asiassa, että luentomuistiinpanojen tekeminen on aavistuksen verran helpompaa suomeksi. Toki väliin eksyy aina pari englanninkielistä sanaa, kun ei ole luennon aikana välttämättä aikaa jäädä hakemaan mitenkäs se jokin asia nyt suomeksi ilmaistaankaan. Tekstien kirjoittaminenkin on lähtenyt suomeksi yllättävän hyvin rullaamaan, vaikka pakko myöntää, että kaikenlainen höpötys kuulostaa omaan korvaan suomeksi aina tuplasti pahemmalta kuin englanniksi. Lisäksi jotkin suomen kielioppisäännöt (varsinkin pilkutus) ovat vielä aika hakusessa, mutta tässähän ne taidot kehittyvät!

Yliopistolounas

Ei ehkä sinänsä liity opiskeluun, mutta on suuri osa yliopistolla hengailua ja lisäksi täytyyhän ahkeran opiskelijan saada hieman polttoainetta. Yliopistolounas on täällä myös hyvin erilainen kuin Skotlannissa. Siinä missä ainakin Glasgown yliopistolla maksoin muistaakseni helposti lähemmäs, tai yli, vitosen jostain valkoisesta pastamössöstä tai vastaavasta (puhumattakaan, että olin varma, että kokki käytti lähes kaikkiin ruokiin jotain samaa kastiketta) niin täällä lounaan saa opiskelijakortilla hintaan 2,6 €. Lounasravintoloita yliopistolla on useampia ja yleensä löytyy aina jotain jota tekee mieli syödä. Toki taso hieman vaihtelee, mutta aina löytyy jotain vähintään ok- ruokaa ja usein on jotain super herkullistakin. Itselläni (enkä kaveriporukastani ole ainoa) on tapana yleensä valita se kalavaihtoehto. Lisäksi halvan hinnan vuoksi monet käyvät yliopistolla lähes päivittäin syömässä ja siksi se onkin mukava tapa tavata kavereita.

a walk down the memory lane year 4 -pt.2

Uuden vuoden juhlintojen jälkeen oli aika palata takaisin kirjojen ja läppärin ääreen. Ensin viimeisteltävänä oli methods kurssin projekti ja sen jälkeen se lopputyö.

Tässä vaiheessa mäkin siirryin muiden kavereiden seuraan kirjastoon opiskelemaan ja siellä tuli todella vietettyä paljon aikaa. Aamulla Costan kautta kirjastolle, jossa sitten istuttiin enemmän tai vähemmän tuskailemassa iltaan asti. Mulla on huolestuttavan monta kivaa auringonlasku kuvaa jotka on otettu kirjaston 10 kerroksen ikkunoiden läpi.

Mä aina mietin, että olisi ollut kiva jos valot olisi voinut sammuttaa hetkeksi ja sitten napata pari loistavaa kuvaa. Kirjasto kuitenkin oli myöhäiseen iltaan asti täynnä kiivaasti opiskelevia tyyppejä, jotka varmaan olisi lynkannut mut jo pelkän ajatuksen ilmaisemisesta ääneen.
Koko tammikuu ei kuitenkaan ollut ihan pelkkää työtä ja puurtamista. Me nimittäin lähdettiin neljän hengen porukalla yksi päivä Edinburghiin katsomaan kun Skotlanti pelasi Italiaa vastaan rugbya!

Kyseessä oli ensimmäinen kertani rugby- pelissä ja vaikka olinkin aluksi säännöistä hieman pihalla, oli pelin seuraaminen kuitenkin huippu kivaa. Yleisö oli ihan täysillä mukana ja mikä parasta, Skotlanti voitti!

Tämän jälkeen oli jälleen aika palata kirjastoon. Onnistuin tässä vaiheessa vielä saamaan poskiontelontulehduksen ja siihen perään vielä jonkun flunssan. Jos olisin ollut fiksu, olisin tässä vaiheessa anonut lopputyön palautukseen lisäaikaa, mutta..en selkeästi ole fiksu. Voin sanoa, että se lopputyön teko oli täyttä tuskaa.

Ja loppujen lopuksi vihasin sitä koko teosta ja halusin päästä siitä vaan eroon niin pian kuin mahdollista. Osasyy tähän varmasti oli se, että loppujen lopuksi jätin kaiken vähän turhan viime tinkaan eikä asiaa auttanut kipeänä oleminenkaan. Lisäksi, olisin ehkä voinut miettiä aiheeni vähän paremmin, mutta siitä kuitenkin selvittiin. Sain sen tehtyä ja palautettua ajallaan enkä olisi voinut olla tyytyväisempi (en tyytyväinen siihen itse työhön vaan tyytyväinen siihen, että se oli ohi!).

 Tässä vaiheessa eleltiin maaliskuun alkua ja ilmatkin piristyivät sitä mukaan kun mieli virkeni lopputyön aiheuttamista tuskista..Oli mahtava fiilis päästä rennosti ulos kävelemään aurinkoon ilman kamalaa opiskelustressiä.

Ajattelin myös, että ansaitsin tämmösen pikkuisen kakkusen.

 Lopputyön jälkeen tehtävänä oli vain yksi essee ja viikossa kaksi kontaktituntia mikä tarkoitti, että mulla oli yhtäkkiä todella paljon vapaa-aikaa käsissä. Niinpä sen lisäksi, että ehdin salille ja viettämään kavereiden kanssa aikaa, niin kävin edustamassa student ambassadorina yliopistoa Belfastin UCAS-fairissa.

Se oli aika hauska reissu. UCASin Belfast fair oli kaksipäiväinen ja yliopisto varasi ja maksoi taksit, lennot, majoituksen sekä ruuan. Oma tehtäväni oli saapua paikalle, vastailla koululaisten lukuisiin kysymyksiin sekä olla ystävällinen ja innokas. Olin messupäivän jälkeen aivan poikki, mutta se ei kauheasti haitannut kun pääsin huoneeseen joka oli minulle varattuna.

Huone oli ihanan viihtyisä ja sänky aivan mieletön. Sieltä löytyi myös tv ja iso peili jonka edessä viihdytin itseäni hetken ennenkuin lähdin läheiseen ravintolaan syömään (halvat huvit).

Ruuan jälkeen päätin vielä ottaa kaiken ilon irti huoneestani ja nauttia ihanan lämpöisestä kylvystä isossa kylpyammeessa.

Jos satutte suuntaamaan Belfastiin niin suosittelen kyseistä paikkaa erittäin lämpimästi. Paikka on nimeltään Tara Lodge ja löydät lisäinfoa klikkaamalla nimeä. Henkilökunta oli todella ystävällistä ja huoneen hintaan kuulunut aamupalakin oli makunystyröitä hivelevä eikä mikään perus läntti pekonia, kuivia muroja ja vaaleaa paahtoleipää.

Pian Belfastin jälkeen suuntasin pitkäksi viikonlopuksi Lontooseen ja sieltä pariksi päiväksi Guildfordiin seuraavaan UCAS fairiin. Alunperin suuntasin Lontooseen, koska sain paikan erään firman 'Open Dayssä', jossa pääsin taas tutustumaan alan City firmaan ja oppimaan sekä hakuprosessista että työstä itsestään lisää. Olin Lontoossa liikkeellä yksin ja päätinkin ottaa eräästä perus hotellista (joka sijaitsi aivan loistavasti ihan Paddingtonin vieressä) pienen yhden hengen huoneen kylppärillä.

Oli jotenkin ihanaa ja rentouttavaa kun sain tutkailla Lontoota ihan itsekseni. Joskus nuorempana olisin ollut kauhistunut pelkästä ajatuksesta, mutta nyt nautin siitä kun sain oman mieleni mukaan kierrellä museoita (ilma ei ollut kovin ihanteellinen ulkona pyörimiselle) ja kokeilla uusia ravintoloita. Hotellille palatessani poikkesin matkalla ostamassa vähän naposteltavaa ja vietin mukavan rauhallista iltaa hyvän kirjan parissa.

Pari viikkoa Lontoo ja Guildford reissun jälkeen ihana ystäväni Suomesta tuli Glasgowhun vierailemaan. Olin toivonut ja odottanut ihanaa kevät säätä josta oltiin saatu nauttia aikaisempina vuosina, mutta se ei ikinä tullut..

Pääsin sen sijaan esittelemään Glasgowta elementissään; harmaata ja synkkää :D Päivän kiertelyn jälkeen suunnattiinkin kuitenkin jo vähän muille maille ja otettiin yöbussi..Lontooseen!

 

Megabussilla Lontooseen ja yövyttiin Doubletree Hiltonissa. Jossain piti säästää, kun matkakumppani kieltäytyi hostelli vaihtoehdosta. Tämä oli ystäväni ensimmäinen kerta Lontoossa, joten kierreltiin perusnähtävyyksiä läpi ja ehdittiin ihan kiitettävästi shoppailemaankin. Jotta parin päivän reissusta ei olisi tullut liian hektinen niin suunnattiin mm. taktisesti the Atheneumiin shampanja iltapäiväteelle..

 ja rauhoituttiin illasta menemällä London eyehin katselemaan juuri auringonlaskun jälkeistä Lontoota. Valittiin 'shampanja kierros' mikä oli aika hauska, sillä ei jouduttu lainkaan jonottomaan, meidän lisäksi samassa 'boksissa' oli vain kaksi muuta ja lasillinen shampanjaa oli myös tietenkin ihan kiva lisä.

Lontoosta palattiin kiertelemään Glasua vähän lisää ja lenneltiin sitten samalla lennolla Suomeen.

Suomessa ehdin olla muistaakseni viikon verran ennen seuraavaa lentoa. Tällä kertaa lennon päämääränä oli Bangkok! Lähdin siis kolmeksi viikoksi vierailemaan ihanan ja hyvän ystäväni Jennan luo Thaimaahan. Lennon laskeuduttua aikaisin torstai aamuna ei kuitenkaan jääty Bangkokiin vaan suunnattiin heti taksilla eteenpäin ja siitä vielä veneeseen, jotta päästiin ensimmäiseen kohteeseen eli ihastuttavalle Samedin saarelle.

Tässä vaiheessa matkustamista oli takana vuorokausi ja se myös tuntui siltä. Aikaisin nukkumaan ja aamulla oli aivan ihana herätä näihin maisemiin:

Vietettiin saarella rentouttava pitkä viikonloppu, jonka jälkeen luvassa oli vielä paljon Bangkokin tutkailua..

sekä visiitit Cha-Amiin

ja Kuala Lumpuriin ennen paluuta Suomeen.

En tälläkään kertaa viihtynyt Suomessa kovin pitkään vaan lensin suhteellisen nopealla aikataululla takaisin Skotlantiin ja sieltä taas suhteellisen nopealla aikataululla seuraavaan lomakohteeseen: Lissaboniin!

Lomailtiin Lissabonissa viikko ja tykästyin kaupunkiin, sen arkkitehtuuriin ja historiaan kovasti. Barcelona taitaa silti ehkä olla vielä suurempi suosikki (jos siihen näin suoraan verrataan). Erityisesti muuten ihastuin lukuisiin Lissabonin ympäristöstä oleviin linnoihin joita oli todella mielenkiintoista ja ihana kierrellä (tuli vähän prinsessa fiilis).

Lissabonista palasin pikaisesti takaisin Skotlantiin viimeistelemään tavaroiden pakkailua, poisheittämistä ja hyväntekeväisyyteen lahjoittamista. Yritin myös ehtiä nauttimaan viimeisistä kunnon päivistä Glasgowssa, mutta aivan liian pian oli jälleen aika lentää Suomeen ja kesätöihin. Tämä(kään) Suomen visiitti ei kuitenkaan kestänyt kauaa sillä n. parin viikon päästä oli se hetki jota oltiin odotettu jo pitkään: valmistujaiset!

Lensin Skotlantiin pari päivää ennen valmistujaisjuhlaa ja KLM ensimmäistä kertaa ikinä hukkasi hetkellisesti matkalaukkuni. Koska kyseessä oli vain kolmen päivän reissu oli tapahtuneessa ainesta pienoiseen katastrofiin, mutta onneksi siltä vältyttiin ja sain laukun kotiovelle toimitettuna jo seuraavana aamuna. Ennen juhlaa ehdin käydä Bruce Springsteenin keikalla, pakata huoneeni täydelliseen muuttokuntoon, siivota sekä tavata kavereita. 

Kun sitten sain aurinkoisena torstai aamuna kaapuni käteen, oli aika jännät tunnelmat. Olin todella innostunut sillä ensimmäistä kertaa katselin kuvia Glasgown yliopiston valmistujaisista jo kuukausia ennen kuin aloitin ensimmäisen vuoden opintoni!Tuolloin jo mietin kuinka mahtava fiilis mahtaakaan valmistujaisissa olla. Samalla oli kuitenkin hieman haikeat tunnelmat, sillä valmistuminen todella tarkoitti tietyn ajanjakson päätöstä ja ne neljä vuotta jotka vietin Skotlannissa opiskellen kuuluvat elämäni parhaimpiin.

 

 Seremonia meni putkeen ja sitä seurasi pitkät valokuvausessiot sekä herkullinen illallinen. Tämän jälkeen suunnattiin tapaamaan kavereita vielä haikeille drinksuille.

 Aivan liian pian oli aika lähteä asunnolle viettämään viimeistä yötä Glasgow kodissa ennen aikaista aamulentoa Lontooseen ja sieltä edelleen Helsinkiin. En olisi millään malttanut lähteä pubista kotiin päin ja yöunet jäivätkin paljon suunniteltua lyhyemmäksi, kun koko ajan vaan viivästytin lähtöäni. Kyse ei ollut vaan siitä haikeudesta etten tiennyt milloin näkisin niitä huippuja ihmisiä taas vaan myös siitä, että olin asunut Glasgowssa viimeiset neljä vuotta ja kotiutunut sinne äärettömän hyvin. Tuntui etten ollut vielä valmis sanomaan sille kaikelle hyvästejä.

Valitettavasti, halusin tai en niin oli aika lähteä. Aamulla hyvästelin asunnon joka oli ollut koti viimeiset kaksi vuotta ja katselin haikeana ikkunasta ulos kun istuin taksissa kohti lentokenttää. Suomeen lensin British Airwaysin siivin ja ensimmäistä kertaa tein sen lennon bisnes luokassa. Näin koska se itse asiassa tuli lentopisteiden kanssa huomattavasti halvemmaksi kuin turisti-luokka, ja bisnes-luokan lippuun kuuluu myös kaksi matkalaukkua. Bisnes luokassa lentäminen oli kieltämättä huomattavasti mukavampaa ja sujuvampaa kuin turisti-luokassa ja ehkä se tavallaan toi mukavan päätöksen Glasgow aikakaudelle.

Seuraavaksi seisoinkin Helsinki-Vantaan lentokentän ulkopuolella juhannus aaton auringonpaisteessa odottamassa kyytiä kotiin niiden kahden matkalaukun kanssa, jotka olivat mukana kun nelisen vuotta aikaisemmin olin samalta kentältä lähtenyt ja muuttanut maahan jossa en ollut ikinä aikaisemmin käynyt. Nyt vuosia myöhemmin se maa oli kuin toinen koti ja itse olin ehdottomasti monta kokemusta rikkaampi. Tässä vaiheessa oli kieltämättä helppo hymyillä ja todeta, että niistä kovin haikeista fiiliksistä huolimatta se suhteellisen spontaani päätökseni hakea Skotlantiin opiskelemaan ja päätökseni paikan saatuani sinne lähteä oli todella se ainoa oikea vaihtoehto!