Jotenkin tässä vierailussa oli itselläni jännät vibat. Venäjästä on historian ja kv politiikan opintojen kautta oppinut ja lukenut todella paljon, mutta jotenkin en yhtään osannut hahmottaa, mitä odottaa. Kyseessä kuitenkin oli samalla maa, joka on viime aikoina pyrkinyt hieman esittelemään habaansa ja kaikenmaailman pakotteet ovat edelleen voimassa. Lisäksi olen kuullut hurjan paljon ihmisten ennakkoluuloja kyseisestä maasta ja sen kansalaisista. Lopputulos? Eihän se nyt ollu mitenkään kummoisempi kuin muutkaan kaupungit siinä mielessä. Nätti kuin mikä, todella kiehtova ja täynnä historiaa, sytytti kipinän jatkaa aivan vauvan askeliin jääneitä venäjän kielen opintojani ja ennen kaikkea synnytti innostuksen mennä sinne uudestaan. Mielellään vielä pidemmäksi aikaa kuin nopealle päivävisiitille.
Pietaria kannattaakin ehdottomasti harkita esimerkiksi päiväreissulle perinteisten Tukholman ja Tallinnan sijaan. Päivässä ehti mm. ihailla Eremitaasia/talvipalatsia ulkoapäin (jos halut päiväreissun aikana ehtiä sisälle, suosittelen todella lämpimästi lipun ostamista etukäteen), kävellä pitkän matkaa pitkin Nevski Prospektia ja piipahdella liikkeisiin sisälle, vierailla verikirkossa ja syödä kunnon venäläistä borssikeittoa. Yksi suurimmista positiivisista yllätyksistä Pietarissa oli myös aika kohtuullinen hintataso, joten seuraavalla(kin) kerralla kruunujen sijaan ruplia taskuun ja itää kohti!
