Brexit juhannus

Olihan se arvattavissa, että kun perjantai aamuna BBC app ilmoitti puhelimessani Britannian äänestäneen Brexitin puolesta, meni mun aamupäivä siinä kun selasin läpi uutisia, luin (raivostuneiden) britti-ystävieni facebook päivityksiä ja katselin kaikenlaisia ihmeellisyyksiä, joita twitteriin ilmestyi. Totesin parille tutulle joitain viikkoja sitten etten ehkä loppujen lopuksi olisi yhtään yllättynyt, jos äänestystulos olisi niukasti Brexitin puolesta ja jos Skotlanti samalla äänestäisi vahvasti EU:hun jäämisen puolesta. Aika tarkkaan osuneesta arvauksestani huolimatta olin koko päivän, ja seuraavat päivät, niin sanotusti pasmat vähän sekaisin. Ajatukset ovat menneet tiivistetysti tähän tyyliin (välikevennys kuvituksena juhannus):

Mitä helv*ettiä?! Ne oli siis oikeasti niin tyhmiä, että äänesti itsensä ulos. Ja nyt tässä vaiheessa myönnän, että on äärimmäisen väärin kutsua tietyllä tavalla äänestäneitä ihmisiä tyhmiksi vain sen takia, että heidän näkökulmansa omastani on poikkeava. Laitetaan se alkushokin piikkiin. Olin jonkin verran seurannut varsinkin Leave kampanjan (kampanjoiden) sanomaa ja väittämiä, enkä voinut käsittää miten niitä voisi ottaa todesta. Se NHS rahoitusväite oli selkeästi ihan potaskaa ja ajatus siitä, että Britannia saisi niin sanotusti vetää rusinat päältä eli hyötyä EU:n eduista (vapaa liikkuvuus briteille, pääsy markkinoille jne) ilman mitään kontribuutioita sen jälkeen, kun ovat vielä menneet äänestämään itsensä koko unionista ulos tuntui omassa mielessä utopistiselta. Plus vaikka maahanmuuton suhteen olen sillä kannalla, että se olisi monessa paikassa pitänyt ehkä hoitaa eri tavalla/tehokkaammin niin maahanmuuton tai tiettyjen toisten ihmisryhmien nostaminen poliittiseen keskiöön yhdistettynä nationalismiin saa mun niskakarvat nousemaan pystyyn. En jaksa uskoa, että maahanmuuttajat missään päin Eurooppaa olisivat yksinään yhtään sen enempää vastuussa meidän ongelmista kuin juutalaiset oli ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa (vaikka se yhden viiksimuodin ikuisiksi ajoiksi tuominnut heppu niin kovasti vakuuttelikin).

Aloin pohtimaan, että ehkä tämä äänestystulos yhdessä useiden hieman itselle hämmentävien Euroopan maiden vaalitulosten (kuten Suomi 2015) kertoo syvemmistä yhteiskunnallisista ongelmista, lisääntyneistä kuiluista eri ihmisryhmien välillä ja EU:n uudistumisen tarpeesta. Myönnettäköön, että esimerkiksi EU varmasti näyttäytyy ihmisten elämässä hyvin eri tavalla riippuen elämäntilanteesta. Itse rakastan tätä koko vapaata liikkuvuutta, joka on antanut mulle helpon matkustelun lisäksi mahdollisuuden opiskella helposti toisessa EU maassa (ja hah, vielä Britanniassa)ja jota kautta oon tavannut huippuja ihmisiä ympäri maailmaa. Olen sitä mieltä, että EU on uudistumisen tarpeessa, mutta itse nään sen myös arvoiltaan oleellisena ja tärkeänä instituutiona..plus paikkana, jossa voisin joskus olla mielelläni töissä (tällä menolla voin joutua heittämään hyvästit haaveelleni helposta takaisin muutosta Britteihin töihin). Kansainvälistä politiikkaa kun opiskelee ja sitä rataa..
Se kuinka jakaantuneelta Britannia tällä hetkellä vaikuttaa tuntuu tosin huolestuttavalta, ihan sama miltä kantilta sitä katsoo. Tuntuu melkein ironiselta käyttää nimeä "the United Kingdom."

En ole ihan varma onko enemmän koomista vai pelottavaa, kuinka sekaisin Britannian johto tuntuu olevan tällä hetkellä. Cameron päätti, että p*skat se on moro, Leave kampanjalta ei tunnu irtoavan mitään suunnitelmaa sen suhteen, että niin mitäs nyt kun voitettiin ja tällä menolla Labour puolueesta ei kohta ole jäljellä muuta kuin Corbynin parta. Veikkaisin, että Libdemit ovat tyytyväisiä etteivät pitkästä aikaa ole välttämättä enää se vihatuin puolue. Ainoat, joilla tuntuu olevan "their shit together" on SNP ja Nicola Sturgeon. En ihmettelisi, jos tällä Glasgown yliopistosta valmistuneella (see what I did there?) Skotlannin johtohahmolla olisi ollut parikin plääniä valmiina tätä hetkeä varten.
Skotlannista puheenollen. Brexitin myötä Skotlanti on ollut jatkuvasti esillä uutisissa ja se on entisestään lisännyt omaa kaipuutani päästä vierailemaan tässä entisessä asuinpaikassani. Voikin olla, että se matka täytyy syksyllä toteuttaa.

Kaiken kaikkiaan tämä on näin alan opiskelijan näkökulmasta äärettömän mielenkiintoista, ja sitä mielenkiintoa omalla kohdallani lisää vaan entisestään se, että kyseessä on juurikin Britannia. Tässä riittäisi tutkittavaa ja pohdittavaa vaikka kuinka. Samalla tuntuu kuitenkin jotenkin karulta, että maa jota kutsuin toiseksi kodikseni yli neljä vuotta äänesti itsensä ulos EU:sta ja vielä niin, että yhtenä pääsyynä oli juurikin EU maahanmuutto. Ehkä voin löytää tähän pientä lohtua siitä, että asuin sentään juurikin Skotlannissa ja he tuntuvat olevan pääpiirteissään ihan cool with EU folks. Eihän sitä tiedä, jos Skotlanti vaikka joskus vielä itsenäistyisi ja ottaisi minut Glasgown yliopiston tutkintoni kanssa avosylin vastaan....

No comments