Yksi Islannin reissun ikimuistoisimmista päivistä oli sunnuntainen retki etelä- Islannin upeiden maisemien läpi maan eteläisimpään kaupunkiin, tai ehkä pitäisi pikemminkin sanoa kylään, Vik'iin. Vikissä asuu kolmisensataa ihmistä, mutta se on silti suurin asukaskeskittymä noin 70 km:n säteellä! Vikin musta laavahiekkaranta, täysillä rantaan iskevät Pohjois-Atlantin aallot ja taustalla kohoava tulivuori Katla tekivät maisemillaan lähtemättömän vaikutuksen. Kävi vielä niin hyvä tuuri, että sain ihastella näitä maisemia auringonpaisteessa.Koska en ollut vuokrannut itselleni yksin autoa, suuntasin tännekin Gray Linen järjestämän päiväretken kyydissä. Siinä missä muut retkeilijät painelivat ensimmäisenä bussista päästyään kohti pientä ruokapaikkaa, minä kiidin jo aurinkolasit vinossa kohti mustaa hiekkarantaa ja merta.
Sain rannan melkei kokonaan itselleni, kun suurin osa tuntui tyytyvän maisemien ihasteluun vähän kauempaa. Mun taas oli tietenkin pakko päästä niin lähelle upeita aaltoja kuin mahdollista. Tungin itse asiassa itseni todella lähelle rantaa ja tein sitten vielä klassisen mokan kääntämällä vedelle selkäni. Tyytyväisenä katselin, mitä kaikkia hienoja kuvia olinkaan saanut otettua, kun yhtäkkiä suuri aalto iski voimalla jääkylmää vettä pohkeisiini asti. Tässä vaiheessa spurttasin sellaisella vauhdilla kuivemmilla maille, että Boltikin olisi jäänyt kyydistä.
Rannan tuntumassa kohoavat kolme "basaltti pylvästä" ovat vanhan tarun mukaan jäänteet kolmesta kivettyneestä peikosta, jotka raahatessaan venettään rantaan tulivat aamuauringon yllättämiksi. Islanti ja sen kansanperinne ovat itse asiassa täynnä taruja erilaisista satuolennoista kuten maahisista ja haltioista, jotka edelleen elävät Islannin satumaisissa maisemissa. Kyllähän näihin maisemiin on helppo kuvitella parikin taruolentoa.
No comments