TOP 6 Matkahaaveet

Niinhän siinä kävi, että palattuani kesälomalta ja kahdelta ulkomaanmatkaltani olin tyytyväinen matkasuunnitelmien puutteeseen ehkä noin 12 tuntia. Niiden tuntien aikana hetken jopa ajattelin, että ei tässä varmaan mitään tarvitse heti alkaa kehittelemään, hyvä näin vaihteeksi. Olin kuitenkin maaliskuun alun ja noin kesäkuun puolen välin välillä vieraillut kuudessa maassa ja näissä yhteensä yhdeksässä paikassa. 12 tuntia eteenpäin ja pää vilisi jo toinen toistaan loistavampia ajatuksia seuraavasta matkakohteesta sekä suunnitelmia siitä kuinka jonkin niistä voisi töiden ja rahatilanteen puolesta toteuttaa. Minkäs sitä matkakuumeelle ja suorastaan intohimolle tutkia maailmaa voi.

Tällä hetkellä oma TOP 6 matkahaaveet (paikoista, joissa en ole vielä koskaan käynyt, randomissa järjestyksessä) näyttää tältä:

1. Islanti

  Kuva täältä

Islanti olisi aivan huikea paikka tutkailla: upeita luonnonmaisemia, valaiden bongausta, kuumia lähteitä, Reykjavikissa pyörimistä, kalaruoilla herkuttelua..Mulla on nyt myös jotenkin sellainen olo ettei mikään olisi parempaa kuin syksyinen sää, jolloin ulos mennessä voisi heittää kunnon ulkoiluvaatteet päälle ja lähteä raikkaaseen ilmaan kiertelemään. Ehkä tää on joku mun sisäinen pieni tuulipukuhemmo, joka pyrkii pääsemään pinnalle.

Brexit juhannus

Olihan se arvattavissa, että kun perjantai aamuna BBC app ilmoitti puhelimessani Britannian äänestäneen Brexitin puolesta, meni mun aamupäivä siinä kun selasin läpi uutisia, luin (raivostuneiden) britti-ystävieni facebook päivityksiä ja katselin kaikenlaisia ihmeellisyyksiä, joita twitteriin ilmestyi. Totesin parille tutulle joitain viikkoja sitten etten ehkä loppujen lopuksi olisi yhtään yllättynyt, jos äänestystulos olisi niukasti Brexitin puolesta ja jos Skotlanti samalla äänestäisi vahvasti EU:hun jäämisen puolesta. Aika tarkkaan osuneesta arvauksestani huolimatta olin koko päivän, ja seuraavat päivät, niin sanotusti pasmat vähän sekaisin. Ajatukset ovat menneet tiivistetysti tähän tyyliin (välikevennys kuvituksena juhannus):

Mitä helv*ettiä?! Ne oli siis oikeasti niin tyhmiä, että äänesti itsensä ulos. Ja nyt tässä vaiheessa myönnän, että on äärimmäisen väärin kutsua tietyllä tavalla äänestäneitä ihmisiä tyhmiksi vain sen takia, että heidän näkökulmansa omastani on poikkeava. Laitetaan se alkushokin piikkiin. Olin jonkin verran seurannut varsinkin Leave kampanjan (kampanjoiden) sanomaa ja väittämiä, enkä voinut käsittää miten niitä voisi ottaa todesta. Se NHS rahoitusväite oli selkeästi ihan potaskaa ja ajatus siitä, että Britannia saisi niin sanotusti vetää rusinat päältä eli hyötyä EU:n eduista (vapaa liikkuvuus briteille, pääsy markkinoille jne) ilman mitään kontribuutioita sen jälkeen, kun ovat vielä menneet äänestämään itsensä koko unionista ulos tuntui omassa mielessä utopistiselta. Plus vaikka maahanmuuton suhteen olen sillä kannalla, että se olisi monessa paikassa pitänyt ehkä hoitaa eri tavalla/tehokkaammin niin maahanmuuton tai tiettyjen toisten ihmisryhmien nostaminen poliittiseen keskiöön yhdistettynä nationalismiin saa mun niskakarvat nousemaan pystyyn. En jaksa uskoa, että maahanmuuttajat missään päin Eurooppaa olisivat yksinään yhtään sen enempää vastuussa meidän ongelmista kuin juutalaiset oli ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa (vaikka se yhden viiksimuodin ikuisiksi ajoiksi tuominnut heppu niin kovasti vakuuttelikin).

Messy eating&solo lunching

Pääsin vihdoin aamuyöstä Rodoksen matkalta piipahtamaan kotiin ja pian pitäisikin pakata jo uusi pienempi laukku ja syöksyä junaan kohti Helsinkiä ja Länsisatamaa. Huh! Palataan tässä välissä  kuitenkin vielä hetkeksi Lontoon tunnelmiin. Tallattuani aurinkoisen Lontoon katuja toukokuun alussa useamman tunnin päädyin yhtenä päivänä Carnaby Streetin tutkailujen myötä pitkästä aikaa Kingly Courtille ja totesin, että sieltä saattaisi myös löytyä loistava paikka armottoman nälän taltuttamiseen. Suhahdin rappuset toiseen kerrokseen, josta bongasin Rum Kitchenin. Ravintolassa soi hyvän fiiliksen nostattavat musiikit ja ikkunan vieressä olevat baarijakkarat näytti mitä parhaimmalta paikalta nauttia lounasta. Se myös näytti helpolta paikalta syödä itsekseen. Älkääkä ymmärtäkö väärin, missä vaan voi syödä yksin mutta tietynlaisissa paikoissa se vaan on jotenkin helpompaa. Tiedättekös, on aivan erilaista istua syömässä jossain missä selkeästi voi olla paikkoja yhdelle hengelle kuin ravintolassa, joka on täynnä vaan isompia pöytiä, ja niissä kaveriporukoita ja pariskuntia..ja sitten yksin kökötät isossa pöydässä ja mietit, että pitäisiköhän tässä nyt vaan näprätä puhelinta koko ajan vai katsella ympäriinsä vai tyyliin lukea kaikki etiketit, joita saat käsiisi. Mä olen oikeastaan vasta joitain vuosia sitten alkanut oppimaan tämän "yksinkin voi hyvin tehdä kaikkea" - meiningin ja se on oikeastaan aika siistiä!