Päiväretki Lindokseen

Kesä alkaa olla ohi ja tälläisenä sateisena päivänä onkin hyvä aika palailla vähän aurinkoisempiin maisemiin Kreikkaan.

Lähdettiin siis kaverin kanssa kesällä äkkilähdöllä ultimate turistikohteeseen Rodokselle (se oli vaihtoehtojen puutteessa joko Rodos tai ei mitään) ja päätettiin, että lomaan pitää mahtua muutakin kuin pelkkää altaalla makoilua ja sisäänheittäjien välttelyä vanhassa kaupungissa. Ensimmäinen tutkimuskohde oli Lindos, jonne lähdettiin paikallisella bussilla puksuttelemaan eräs kaunis aamu. Mulla oli aivan järjetön päänsärky, kiitos täysin jumissa olevien niskojen, ja nukuin koko yllättävän pitkän matkan Rodoksen kaupungista Lindokseen.

TOP 6 Matkahaaveet

Niinhän siinä kävi, että palattuani kesälomalta ja kahdelta ulkomaanmatkaltani olin tyytyväinen matkasuunnitelmien puutteeseen ehkä noin 12 tuntia. Niiden tuntien aikana hetken jopa ajattelin, että ei tässä varmaan mitään tarvitse heti alkaa kehittelemään, hyvä näin vaihteeksi. Olin kuitenkin maaliskuun alun ja noin kesäkuun puolen välin välillä vieraillut kuudessa maassa ja näissä yhteensä yhdeksässä paikassa. 12 tuntia eteenpäin ja pää vilisi jo toinen toistaan loistavampia ajatuksia seuraavasta matkakohteesta sekä suunnitelmia siitä kuinka jonkin niistä voisi töiden ja rahatilanteen puolesta toteuttaa. Minkäs sitä matkakuumeelle ja suorastaan intohimolle tutkia maailmaa voi.

Tällä hetkellä oma TOP 6 matkahaaveet (paikoista, joissa en ole vielä koskaan käynyt, randomissa järjestyksessä) näyttää tältä:

1. Islanti

  Kuva täältä

Islanti olisi aivan huikea paikka tutkailla: upeita luonnonmaisemia, valaiden bongausta, kuumia lähteitä, Reykjavikissa pyörimistä, kalaruoilla herkuttelua..Mulla on nyt myös jotenkin sellainen olo ettei mikään olisi parempaa kuin syksyinen sää, jolloin ulos mennessä voisi heittää kunnon ulkoiluvaatteet päälle ja lähteä raikkaaseen ilmaan kiertelemään. Ehkä tää on joku mun sisäinen pieni tuulipukuhemmo, joka pyrkii pääsemään pinnalle.

Brexit juhannus

Olihan se arvattavissa, että kun perjantai aamuna BBC app ilmoitti puhelimessani Britannian äänestäneen Brexitin puolesta, meni mun aamupäivä siinä kun selasin läpi uutisia, luin (raivostuneiden) britti-ystävieni facebook päivityksiä ja katselin kaikenlaisia ihmeellisyyksiä, joita twitteriin ilmestyi. Totesin parille tutulle joitain viikkoja sitten etten ehkä loppujen lopuksi olisi yhtään yllättynyt, jos äänestystulos olisi niukasti Brexitin puolesta ja jos Skotlanti samalla äänestäisi vahvasti EU:hun jäämisen puolesta. Aika tarkkaan osuneesta arvauksestani huolimatta olin koko päivän, ja seuraavat päivät, niin sanotusti pasmat vähän sekaisin. Ajatukset ovat menneet tiivistetysti tähän tyyliin (välikevennys kuvituksena juhannus):

Mitä helv*ettiä?! Ne oli siis oikeasti niin tyhmiä, että äänesti itsensä ulos. Ja nyt tässä vaiheessa myönnän, että on äärimmäisen väärin kutsua tietyllä tavalla äänestäneitä ihmisiä tyhmiksi vain sen takia, että heidän näkökulmansa omastani on poikkeava. Laitetaan se alkushokin piikkiin. Olin jonkin verran seurannut varsinkin Leave kampanjan (kampanjoiden) sanomaa ja väittämiä, enkä voinut käsittää miten niitä voisi ottaa todesta. Se NHS rahoitusväite oli selkeästi ihan potaskaa ja ajatus siitä, että Britannia saisi niin sanotusti vetää rusinat päältä eli hyötyä EU:n eduista (vapaa liikkuvuus briteille, pääsy markkinoille jne) ilman mitään kontribuutioita sen jälkeen, kun ovat vielä menneet äänestämään itsensä koko unionista ulos tuntui omassa mielessä utopistiselta. Plus vaikka maahanmuuton suhteen olen sillä kannalla, että se olisi monessa paikassa pitänyt ehkä hoitaa eri tavalla/tehokkaammin niin maahanmuuton tai tiettyjen toisten ihmisryhmien nostaminen poliittiseen keskiöön yhdistettynä nationalismiin saa mun niskakarvat nousemaan pystyyn. En jaksa uskoa, että maahanmuuttajat missään päin Eurooppaa olisivat yksinään yhtään sen enempää vastuussa meidän ongelmista kuin juutalaiset oli ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa (vaikka se yhden viiksimuodin ikuisiksi ajoiksi tuominnut heppu niin kovasti vakuuttelikin).