Burgers&Christmas lights

Sunnuntaina suunnattiin illasta hieman spontaanisti Covent Gardeniin burgereille ja Leicester Squarille leffaan. Ensin pysähdyttiin ostamassa leffaliput valmiiksi (the Hunger Games!), josta sitten käveltiin lyhyt matka Covent Gardeniin mielessä vain ShakeShackin burgerit ja ranet. Ehdittiin kuitenkin matkalla katselemaan vähän jouluvalojakin.

On Sunday we decided to head out to Covent Garden for some burgers before going to cinema on Leicester Square to see the Hunger Games. We decided to stop by the cinema to get the tickets first and then walked to Covent Garden dreaming about burgers and fries. 

ShakeShackissa ei ollut lämpöisissä sisätiloissa lainkaan istumatilaa, joten päädyttiin vähän vilpoisemmille pöydille. Onneksi päällä oli kuitenkin tarpeeksi vaatetta ja joulukoristeita katsellessa oli mukava odottaa ruuan saapumista.

There were no seats available inside ShakeShack so we had to make due with the tables outside. Luckily I was wearing enough layers so it wasn't too bad and it was nice to look at all the Christmas decorations while waiting for the food to arrive.

Itse valkkasin tällä kertaa klassisen shackburgerin, ranet ja normi limun (£10). Burgeri voi joidenkin mielestä olla hieman pienehkö, mutta omaan nälkääni se oli juuri täydellisen kokoinen eikä aiheuttanut kamalaa ruokaähkyä. Namm!

I went for the classic shackburger with fries and a diet coke (£10). Some might think that the burger is bit too small but for me it was perfect and didn't make me feel all disgusting afterwards which is naturally a great thing! Yummy!

Ranskalaisten kanssa tarjolla oli majoneesia (jota ilman ranet ei ole mitään), mutta oli pakko myös tehdä tämä suosikki sekoitus, ketsuppia ja pippuria:

There was also some mayo for the fries (which I loove) but I also had to mix my other favourite, ketchup and pepper:

Herkullisen, joskin aavistuksen verran rasvaisen aterian jälkeen lähdettiin vähitellen käppäilemään kohti Leicester Squaria..

After the delicious, admittedly a bit greasy, meal we started heading back to Leicester Square..

..matkalla poikettiin pieneen karkkikauppaan josta löytyi yllättäen kaikkea 'jännää' kuten muumikeksejä, fazerin lakuja ja vihaisia lintuja:

..on the way we popped in to this tiny sweet store that surprisingly had all these 'exciting' things such as moomincookies, fazer liquorice and angry birds:

Itse nappasin hyllystä leffaevääksi tälläisen:

I got this for the movie:

Aikamoinen herkutteluilta siis..Leffaan pääsyä jouduttiin odottelemaan ihanasti pihalla sivistyneessä brittiläisessä jonossa hetki sillä Odeoniin ei päästetty ketään sisälle ennenkuin edelliset Hunger Gamesin katselijat olivat ulkona ja paikka heidän jäljiltään siivottu. Se on muuten surkea leffateatteri! Mulle tuli ihan mieleen Lahden ikivanha Ilves leffateatteri, jossa istuttiin kuin sillit purkissa ja polvet suussa. Leffa oli kuitenkin ihan hyvä, joten kannattaa käydä katsomassa jos yhtään kiinnostaa!

Me mentiin niin myöhäiseen näytökseen (yhdeksän jopa) ettei metro oikeastaan enää kulkenut kun lähdettiin. Voisi ehkä kuvitella, että Lontoo olisi tämän suhteen 24/7 kaupunki mutta eheiii..onneksi Oxfrod Streetillä päästiin kuitenkin bussilla aika lailla kotiovelle asti.
Kaiken kaikkiaan mukavan rento ilta!

We actually had to nicely wait in line outside before the movie because they didn't let anyone in before those who had been to see the earlier viewing of Hunger Games were out and the place had been cleaned. Odean, btw, is a bit shitty cinema. Reminds of this old cinema we used to have in Lahti, there was basically not enough space to sit comfortably and it was just..argh. The movie itself was quite good.

As we chose to go and see the movie at 9pm the tube naturally didn't run anymore when it was time to head home. You'd think that London would be a 24/7 city in this sense but nooo..Well, luckily we got a bus from Oxford Street all the way home.  
All in all, a nice and relaxed Sunday evening!

Iloinen ja innostunut

Täällä alkaa olemaan ihastuttavan iloinen viikonloppu ja oikeastaan loistava koko viikko kohta takanapäin. En olisi alkuviikosta osannut lainkaan kuvitella minkälaisissa fiiliksissä tätä sunnuntai iltaa tulen laiskasti viettämään. Tähän iloiseen ja äärimmäisen innostuneeseen fiilikseen on montakin syytä ja koska blogiin on aina parasta jakaa aidon iloista fiilistä sellaisten tuskaisten tekstien sijaan niin ajattelin vähän kirjoitella tästä kaikesta kivasta (parilla jouluisella King's road/Oxford Street kuvalla varustettuna):) Tässä postauksessa luvassa on niin innostusta tulevaisuudensuunnitelmista jotka alkaa vihdoin vähitellen kunnolla avautumaan, uusia tuttavuuksia, hyvää smoothieta ja yksi aivan loistava ravintolasuositus!
Käytin juuri muuten blogitekstissä hymiötä, että niin iloisella fiiliksellä mennään tällä kertaa.

 Olen joskus aiemmin tainnut mainita, että ensi vuoden suunnitelmissa on niin mahdollisia hakuja tiettyihin City firmoihin kuin yliopistoihinkin. Molemmissa on tapahtunut jotain edistystä! Laitettuani hakemuksia kaiken maailman työkokemus/tutustumisjuttuihin sain alkuviikosta yhdestä firmasta mieluista sähköpostia; minut on hakemuksen perusteella valittu joulukuun alussa olevaan päivän työkokemus/tutustumiseen kyseisessä firmassa! Vaikka kyseessä onkin vaan yhden päivän visiitti niin siitä on tulevaisuudensuunnitelmien selvittelyssä sekä kyseisen alan firmoihin hakiessa iso hyöty ja olen todella innoissani tästä mahdollisuudesta mennä vähän tarkemmin tutkailemaan tätä uravaihtoehtoa. Lisäksi olin torstai iltana erään toisen firman (samaa alaa kylläkin) järjestämässä iltatapahtumassa jossa pääsin juttelemaan mm. nykyisten työntekijöiden kanssa hyvän viinin kera. Se hyvä viini oli kyllä pelottava lisä, varsinkin kun tyhjät lasit täytettiin melkein samantien. Ei sitä ihan välttämättä haluaisi olla vahingossa humalassa firmassa jossa toivoisit joskus olevasi vielä töissä :D Visiitti valotti paljon urasuunnitelmia ja tykästyin firman ilmapiiriin ja työmahdollisuuksiin sen verran paljon, että taidan laittaa sinne pian työhakemuksen (vaikka sisäänpääsymahdollisuudet ovatkin erittäin pienet!). Aina kannattaa kokeilla!

Toisena vaihtoehtona ensi syksylle on opiskelujen jatkaminen ja mainitsinkin aiemmin hakevani ainakin Amsterdamiin ja Lundiin. Hetken mietinnän jälkeen päätin lisätä listalle pari kohtuullisen hyvämaineista yliopistoa Briteissä. Näin niistä karttamistani lukuvuosimaksuista huolimatta. Molemmissa yliopistoissa oli vaan niin omiin kiinnostuksiin osuvat kurssitarjonnat ja tulevaisuuden työnhaun kannalta hyvä sijainti, että oli vaan ihan pakko! Tähän myös liittyi pientä uteliaisuutta sen suhteen, että pääsisinkö sisään vai en. Lähetin hakemukset suhteellisen ajoissa, koska toiveissa oli että edes jostain yliopistosta kuuluisi jotain ennen joululomien alkua. Yliopistojen sivuilla kun kehotetaan varautumaan ainakin noin 3-4 viikon odotteluaikaan, siitä hetkestä kun hakemus on valmis (eli kun molemmat suosittelijat ovat ladanneet suosituksensa). Mutta arvatkaa mitä? Meni tasan viikko ja sain ykkössuosikistani eli UCL:stä (University College London) unconditional offerin! Tämä saattoi aiheuttaa ehkä ihan pienen riemunkiljahduksen. Kavereiden mukaan se oli ihan selvää, että hyvillä suosituksillani ja 1stin keskiarvolla pääsisin, mutta itse olen aina vähän sillä kannalla ettei sitä ikinä tiedä..hyviä hakijoita on aina paljon. Kuitenkin, UCL on maineeltaan suhteellisen loistava yliopisto (QSn maailman rankingissä jopa sijalla neljä) enkä voisi toivoa parempaa kurssivalikoimaa. Lisäksi tykkään yliopiston kampuksesta, joten tämä on enemmän kuin loistava vaihtoehto ensi syksyksi ja takaisi myös muuton Lontooseen! Uskomattoman helpottavaa tietää jo tässä vaiheessa, että ensi syksyksi todella on joka tapauksessa tiedossa jotain mieluista.

 Viikko on muutenkin mennyt mieluisissa merkeissä kavereita ja uusia tuttavuuksia tavatessa. Lentäessäni tänne istuin koneessa todella mukavan tytön vieressä, jonka kanssa päädyttiin juoruamaan koko matka aina Lontoon Victoriaan asti. Meille selvisi hyvin pian, että meillä oli melkein pelottavan paljon yhteistä ja päätettiin treffata Lontoossa ollessa. Perjantaina suunnaattiin sitten Kings Roadilla olevaan tanskalaiseen Joe&Juice 'mehubaariin' josta saa loistavia smoothieita ja herkkuja voileipiä. Oli todella hauskaa ja ihan huippua kuinka voikaan tutustua mukaviin ihmisiin kun vaan käy vieruskaverinsa kanssa koneessa juttelemaan niitä näitä. Tämän jälkeen suuntasin vielä C:n kanssa Kings yliopiston opiskelijabaariin treffaamaan yhteistä Glasgow ajan tuttavaamme sekä kahta C:n tanskalaista kaveria. Ilta kuluikin nopeasti hauskassa seurassa parin drinkin kera.

Eilen urheilun täyttämän iltapäivän jälkeen lähdettiin C:n kanssa illalliselle tämän enon ja serkkujen kanssa. Hauskan ja rennon enon olin tavannut ennenkin ja ilokseni huomasin pian, että serkutkin olivat oikein leppoisaa seuraa. Ravintola johon suunnattiin on C:n ja sukulaisten yksi Lontoon vakioista. Paikka on nimeltään La Famiglia ja sijaitsee World's Endissä. Eli siis Kensington/Chelseasssa King's roadin tienoilla ei Pirates of the Caribbean elokuvassa. Ilmapiiri tässä perheravintolassa on ihanan kodikas ja ennenkaikkea ruoka on todella hyvää! Annoskoot olivat juuri sopivat kolmeen ruokalajiin ja jokainen ruokalaji aiheutti pöydän ympärillä hyvin hyväksyvää muminaa. Suosittelen ehdottomasti, että pääruuan kanssa kannattaa ottaa useampia herkullisesti valmistettuja vihanneksia jaettavaksi (parsakaali ja kesäkurpitsa ovat ainakin ehdottomat mutta suosittelisin myös pinaattia!). Yksi parhaimmista ravintolakokemuksista ehkä ikinä! Jos päädytte kokeilemaan niin tulkaa kertomaan mitä piditte paikasta.

Nyt täytyy juosta! Päätettiinkin päättää sunnuntai laiskottelut vähän lyhyeen ja suunnata Covent Gardeniin burgereille ja siitä Leicester Squarille leffaan. C tuossa jo hoputtaa aika kiihkeästi, joten ehkä olisi aika mennä vaihtamaan vaatteet ja suunnata ulos. Mukavaa sunnuntai iltaa kaikille!

Sorry, no proper English translation (at least not yet). Too much text and too little time!Have to run!

Bits of old and new in the city

Olen aina ollut ihan city-tyttö. Nykyään osaan toki myös arvostaa rauhallista maaseutua ja mökkeilyäkin, mutta nuorempana olen esimerkiksi kerran lukinnut itseni autoon protestiksi mökille raahaamisesta.'Kertoo paljon kummassa ympäristössä viihdyn pitkiä aikoja paremmin. Ehkä juurikin tästä syystä Lontoo on suosikkikaupunkini. Rakastan kaupungissa yhdistyvää vanhaa ja uutta, historiaa ja korkeita City rakennuksia, ihmisiä ympäri maailmaa, ruokapaikkoja, puistoja ja yleistä fiilistä. Tietyn kotoisuuden lisän tietenkin tuo se, että vaikka en Lontoossa olekaan varsinaisesti ikinä asunut niin Britanniassa kyllä. Tesco, Waitrose ja vastaavat tuovat hassusti jotenkin kotoisan olon. Joskus nuorempana, kun en ollut vielä jalallanikaan astunut tälle saarelle uskoin että Lontoo ja Britannia yleisesti olisivat paikkoja jossa todella nauttisin olostani. Aika nappiin osui se aavistus!

I have always been a city girl. Nowadays I can appreciate the calm and beautiful countryside and enjoy spending time at a summer house but when I was younger it really wasn't my cup of tea at all. To give you an example; one time I actually locked myself in our car as a protest for being forced to go to a summer house as there would have been so much more nice things to do in the city. I think this gives you a pretty good idea of where I mostly enjoy spending time. Maybe this is one of the reasons why London is my favourite city. I love the combination of old and new, history and big City buildings, people from all over the world, amazing restaurants, parks and the general feeling. London also feels a bit like home even though I've never actually lived there. However, I have lived in the UK so stores such as Tesco and Waitrose make me feel at home. When I was younger, and hadn't ever even been to the UK, I thought that this rainy island could be a place where I would really enjoy myself..and I was right!

Yksi parhaista paikoista Lontoossa, jossa hyvin näkee tämän 'vanhan ja uuden' yhdistelmän on ehdottomasti the City. Monihan varmaan tietää, että the City on se alue Lontoossa, josta löytyy niin johtavat kansainväliset lakifirmat kuin isojen pankkien konttorit ja the Bank of England. Mutta Citystä löytyy myös sitä vanhinta Lontoota. Tästä esimerkkinä mm. the Tower of London, St.Paul's ja the Monument (korkea muistomerkki 1600 luvun pahasta tulipalosta).

Koska tiistaina oli jälleen ihanan aurinkoinen päivä, päätin lähteä Thames joen varrelle katselemaan ja kuvailemaan aluetta. Älkää muuten antako ihanan ilta-auringon hämätä, ulkona oli oikeasti ihan pirun kylmä. Tästä kiitos kuului aivan jäätävälle tuulelle joka iski luihin ja ytimiin ja läpäisi hennesin 'nahka'hanskani kuin Uuno Turhapuron reikäpaidan.

On Tuesday I decided to head out again to enjoy the sunny weather by walking along the Thames again. This time I started from the London Bridge and walk towards the Tower Bridge to see the combination of old and new in London. That is the City with both new office buildings and historical sights such as the Tower of London. However, don't be fooled by the lovely evening sun. The weather was actually absolutely freezing. All thanks to the horrible wind.

Tästä syystä saatoinkin siis taas eksyä tunnin kävelyn jälkeen lämmittelemään kestosuosikkini maukkaan Chai Tea Latten kanssa Starbucksin pehmoiselle sohvalle.

The wind is also the reason for why after an hour of walking I found myself in Starbucks with a tall cup of my all time favourite, Chai Tea Latte.

Kun olin päässyt pahimmasta palelusta ja sormien punoituksesta eroon kietoidun tiukemmin kaulahuiviini, nappasin kameran käteen ja lähdin joen varrelle uhmaamaan jäätävää tuulta. Tälläiseltä siellä näytti juuri auringonlaskun jälkeen:

After warming up a bit and feeling my fingers return back to normal from the abuse they got from the freezing wind, I wrapped my scarf tightly around me, took my camera and headed back to the river to take few pics. This is what it looked like just after the sunset:

Ehkä kaikista parhaiten sen kontrastin vanhan ja uuden välillä muuten huomaa tästä: toisella puolella jokea voit ihailla vanhaa ja vaikuttavaa Tower of Londonin linnoitusta..

kun taas vastakkaisella puolella eteesi kohoaa lasiset toimistorakennukset täysivalaistuksessaan.

Pakko myöntää, että hienoista maisemista huolimatta jäätävän kylmä tuuli ajoi allekirjoittaneen aika nopeasti takaisin metroon ja asunnolle teekupposen ääreen loppuillaksi lämmittelemään.

Mitä mieltä te olette? Tykkäättekö te kaupungeissa sekoituksesta vanhaa ja uutta?

I must admit that despite the nice views and clear sky the freezing weather quite quickly forced me back to the tube and home for a large cup of hot tea.

What do you think? Do you like the combination of old and new or do you maybe prefer one over the other?

Höpsön höpinöitä

Mulla oli toissapäivänä niin kaksijakoinen päivä, että olin aamusta jo ihan varma ettei koko päivästä tule yhtään mitään. Heräsin tosiaan harmaaseen maanantaihin, tuskailin tökkivän lenkin läpi ja kruunasin alkupäivän nukahtamalla sohvalle kun piti olla menossa paikkoihin ja hoitamassa hommia. Olin siinä vaiheessa jo aika valmis heittämään pyyhkeen kehään. Onneksi päätin kuitenkin vaihtaa mukavat kotivaatteet vähän parempiin asusteisiin, suuntasin ulos ja nappasin bussin Knightsbridgeen (jotain muuten kertoo laiskasta fiiliksestä sen, että olisi sinne voinut kävelläkin). Tarvitsin nimittäin kipeästi paria tapahtumaa varten siistit mustat housut ja olin varma, että moiset löytyy tietenkin H&M:stä tai Zarasta. Kartan mahdollisuuksien mukaan Oxford Streetiä kuin ruttoa, mutta onneksi Lontoo on muutenkin täynnä kyseisiä kauppoja (Victoria, Knightsbridge, Kensington High Street näin muutaman itseäni lähellä olevan mainitakseni). Knightbridgen H&M ja Zara tuottivat molemmat tällä kertaa pettymyksen. Lähinnä siksi, etten ollut valmis maksamaan kyseisistä housuista yli £30, mutta tulipahan nähtyä Harrods joululoisteessaan.

The day before yesterday was both horrible and great. I woke up to a grey sky and after forcing myself out for a run I fell asleep on the couch even tho I was supposed to be out and about doing things. I was almost ready to give up at that point but luckily I didn't and instead took a bus to Knightsbridge with a mission to find nice black trousers for few upcoming events. Both Zara and H&M failed me this time but at least I got to see the Harrods Christmas lights..

Tässä vaiheessa olin jo onneksi erittäin hyvällä tuulella, kiitos erään hyvin mieluisan sähköpostin jonka olin juuri saanut puhelimeeni, ja päätin hyväntuulisena hipsiä Kensington High Streetille. Sieltä löytyikin samantien juuri sellaiset housut kuin halusin ja vielä hieman alle budjetin!Tästä hennesistä löytyy myös pieni H&M Home osasto, jonne eksyinkin nopeasti metsästämään jonkinlaista säilytysrasiaa C:n sekalaisille tavaroille. Oikeasti, miehet..herralla oli tähän mennessä keittiön pöydällä sellainen valkoinen hedelmävati täynnä kaiken maailman johtoja ja muuta sekalaista tilpehööriä. Ihan sama miten siivosit keittiön/olohuoneen, kun joka tapauksessa se yli turpoava sekakasa aina aiheutti sellaisia sotkuisuuden vipoja. En enää jaksanut katsella sitä, joten ratkaisin ongelman ostamalla tälläisen..

At this point my mood had fortunately improved significantly since receiving a very nice email to my phone so I decided to walk a bit and head to the Kensington High Street. That was a good call as I found the perfect trousers right away and even found a nice 'storage box' to store Cs random stuff that had been driving me nuts.

Nyt se on täyteen survottu kaikkea ihmeellistä, mutta henkilökohtaisesti ei kauheasti kiinnosta mitä siellä on kunhan mun ei tarvitse katsella sellaista johto/tilpehöörikasaa koko aikaa :D Nappasin ostoskassiin myös pari kivaa kynttilää.

Now the box is full of random things and cords but to be honest I couldn't care less what's in there as long as they don't take over the table and I don't have to look at them all the time :D I also bought a few candles to light up the table.

Kömpelö kun olen niin pudotin sen alkuperäisen valkoisen lattialle matkalla kassalle ja sehän hajosi nätisti moneksi pikku palaseksi. Upsista. Onneksi löytyi toinen tilalle! Täytyy myöntää, että tuo pieni visiitti sistustavaroiden joukkoon synnytti aikamoisen sisustuskipinän. Olen jo pitkään toivonut, että päätyisin asettumaan suhteellisen aloilleni jonnekin jotta voisin lennättää useat Iittalan ja Arabian astiani Suomesta, ja ennenkaikkea jotta olisi järkeä satsata enemmän sisustukseen. Sitä odotellessa!

Tämän jälkeen ostoslistalta löytyi vielä yksi asia 'tomaatit.' Tein pahan pahan pahan virheen ja päätin käydä ostamassa ne Kensington High Streetin Whole Foodsista. Tämä oli paha virhe, koska se on ilmeisesti tälläisen ruuan rakastajan lompakolle todella paha paikka. Pari kerrosta täynnä loistavia valikoimia ihan kaikkea mahdollista jumalaisen hyvälle tuoksuvista lämpimistä ruuista tuoreisiin hedelmiin ja makuhermoja kutkuttelevaan kalatiskiin. Onneksi matkaan ei tarttunut kuitenkaan muuta ylimääräistä kuin paketti teetä, josta on pikaisesti tullut uusi suosikkini! Teessä on eri mausteita ja mm. lakritsia, inkivääriä sekä voikukkaa. Maistuu todella hyvältä ja sopii kuin nenä päähän kirpeisiin talvi- iltoihin. C vähän naureskeli kun saavuin kotiin ja silmät pyöreinä hehkutin löytäneeni uuden ruokataivaani ja vaadin, että ensi kerralla käydään tekemässä ruokaostokset siellä kerran bussikin menee ihan tästä edestä suoraan paikalle.

Nyt voisinkin keittää kupposen teetä sillä olen vieläkin vähän viluissani ulkona kävelystä. Kamalaa miten brittiläinen hyytävä tuuli iskee kirjaimellisesti luihin ja ytimiin. Onneksi tämä asunto sentään on lämmin.
Toivottavasti teidänkin viikko on alkanut mukavissa merkeissä!

After some classy H&M shopping I had one more item on my shopping list; tomatoes. I made a horrible mistake and decided to go and buy these from the big Whole Foods. No no no no no no. For someone like me who loves food and cooking that place is dangerous! Few floors full of a great range of products combined with an amazing smell of food tempts you to buy things you might not actually need. Luckily, this time, I only bought an extra pack of tea that is actually now my absolute favourite! A combination of hot and sweet spices with burdock root, liquorice root, ginger and dandelion makes the perfect warm cup for crispy winter evenings!

I think I'll actually go and have a warm cup of tea now as I still feel a bit chilly after my walk outside. The wind was absolutely freezing and I can still feel it in my bones!At least the flat is warm..

City love

Tänään heräsin vetiseen ja harmaaseen maanantaihin. Ei ole ikinä kovin motivoivaa avata verhoja ja katsoa kuinka ulkoa tervehtii klassinen brittiläinen harmaa taivas ja vesisade. Tästä huolimatta sain (kovan ruikutuksen kera) raahattua itseni lenkille. Taisin tosin haluta siltä lenkiltä todella nopeasti pois sillä pingoin Battersean puiston ympäri (n.3,5km) ennätysajassa. Ajattelinkin nyt täältä sisätilojen lämmöstä jakaa harmaan päivän piristykseksi vähän viikonlopun aurinkoisia fiiliksiä ja kuvia niistä maisemista jotka sai mut rakastumaan Lontooseen aina vaan enemmän.

Perjantaina suuntasin siis aamupäivästä ulos aurinkoon ja päädyin loppujen lopuksi kävelemään n.20km. Alunperin tämä ei edes ollut päivän suunnitelmissa vaan tarkoitus oli hypätä metroon ja suunnata jonnekin ihan muualle. Mieli kuitenkin muuttui siinä sekunnissa kun astuin pihalle ja todella tajusin kuinka upea ilma oli. Täysin kirkas upean sininen taivas ja mukavan kirpsakka tuuli. Eihän sellaisessa Lontoon säässä ole mitään järkeä istua tunkkaisessa metrossa tai kierrellä museoita?! Siispä vaihdoin lennosta suunnitelmaa ja sen sijaan, että olisin lähtenyt Sloane Squarin metroasemalle, suuntasinkin askeleeni Chelsea sillalta itään päin.

The best way to walk around 20km is to do it on a perfectly sunny day in London, with a camera, walking alongside river Thames. This wasn't even my original plan for the day. Instead, I was supposed to catch a tube and head somewhere totally different. However, I changed my mind the moment I stepped outside and realised how amazing the weather was. A perfectly blue sky and a nice crispy wind. It would be insane to sit in a crowded tube and walk around museums, don't you think? So, instead of directing my steps towards the Sloane Square underground station, I decided to head east from the Chelsea Bridge and just walk.

Jalassa tennarit ja matkassa vain pieni kameralaukku jonne olin jotenkin onnistunut tunkemaan avaimet, pankkikortin, oysterin ja puhelimen. Sitten ikivanha ipod vaan soittamaan hyvää musiikkia ja rennosti eteenpäin.

Kovin pitkään ei tarvinnut kävellä ennenkuin edessä alkoi häämöttämään varmasti lähes kaikille kovin tutun näköisiä rakennuksia..

I didn't have to walk for too long to see some buildings I'm sure you'll all recognise..

Tässä vaiheessa oli pakko kaivaa kamera kunnolla esiin ja liittyä turistilaumaan napsimaan kuvia kuin viimeistä päivää..

At this point I just had to properly dig out my camera and join the masses of tourists snapping dozens of pictures..

Westminsterin sillalta matka jatkui rennosti South Bankia pitkin kohti St.Paulsia. South Bank Centerin paikkeilla on muuten jo joulumarkkinat täydessä vedossa. Vaikka joulua rakastankin niin kaikki kojut ja häly tällä kertaa lähinnä vaan ärsytti, joten kiihdytin vauhtia ja puikkeloin nopeasti ohi vähän rauhallisemmille vesille.

From the Westminster bridge I continued my walk by the South Bank towards St.Paul's. As some of you might know/might have guessed there's a full blown Christmas market by the South Bank Centre. Even tho I love Christmas it all just annoyed me a bit so I increased my speed and went past it quite quickly..

South Bankilla on myös ihana vaan istahtaa alas jollekin lukuisista penkeistä ja katsella joelle. Muutenkin Lontoossa kävely ja istuskelu on ehdottomasti paras tapa tutkia ja ihmetellä kaupungin menoa. Itse tykkään aika paljon kävellä itsekseni. Silloin voi olla juuri niin omissa maailmoissaan kuin haluaa, mennä minne haluaa ja pysähtyä ottamaan vaikka 100 kuvaa samasta paikasta ilman, että kanssakumppania kyllästyttää. Siinä saa myös mukavasti omaa aikaa ja voi selvittää päässä villinä pyöriviä ajatuksiaan (täällä päin ne ajatukset tällä kertaa pyörivät vähän missä sattuu aina tulevaisuudensuunnitelmista joulupöytään).

The South Bank is one of my favourite spots to walk and to just sit down on one of the countless benches facing the river. Generally speaking, I think that walking around and just sitting about here and there is the best way to explore and get a feeling of London and I actually enjoy walking by myself the most. That's when I can truly have proper relaxing me time dreaming and sorting out my thoughts (which this time where a bit here and there, from future plans to the Christmas table). I can then go wherever I fancy and if I feel like it, I can stop and take 100 pictures of the Big Ben.. 

Millenium sillalle päästyäni alkoi jo olemaan hieman kylmä ja nälkä, joten ajattelin istahtaa hetkeksi jonnekin lämmittelemään. Millenium sillalta, kun kävelet vähän eteenpäin ja käännyt oikealle niin löydät pienen mukavan Starbucksin. Henkilöksi joka ei paikasta ihan niin kauheasti välitä, löydän itseni sieltä huolestuttavan usein täällä ollessani (jonka viimeiset kolme postausta myös todistaa aika hyvin). Tällä kertaa iso kupponen gingerbread lattea ja  makea pulla houkutteli pehmoisille tuoleille lepuuttelemaan jalkoja ja lämmittelemään tuulessa kylmettyneitä sormia. Latteeni muuten pyysin ihan vähän kermavaahtoa ja tälläisenä se sitten tuli..

Once I got to the Millenium bridge I was starting to feel a bit chilly and hungry so I decided to head in somewhere to warm up. A bit further from the bridge when you turn right, you'll find a nice cozy starbucks. For someone who in the end isn't a massive fan of the chain, I do find myself from there way too often when I'm in the UK (like the past three posts here clearly prove). This time it was a warm cup of gingerbread latte and a cinnamon swirl that tempted me inside onto the soft couches to rest my feet and warm up my fingers. I actually asked a little bit of whipped cream for my latte and this is what I got..

Se oli enemmänkin kermavaahto latella kuin latte kermavaahdolla! Sitä kaloripommia nauttien ja pullaa mussuttaen lämmittelin sisällä aina auringonlaskuun saakka jolloin lähdin suuntaamaan takaisin Westminsteriin päin aivan upeissa maisemissa. Taisin siinä matkalla rakastua Lontooseen vaan entistä enemmän!

I would say it should have been called whipped cream with some latte rather than latte with some whipped cream! Well, I warmed up inside enjoying that calorie attack until the sunset when I thought it would be the perfect time to walk back to Westminster. I was right, the views were amazing and I think I fell in love with London even more!

Kävellessäni Victorian kautta 'kotiin' (en malttanut mennä metrolla) en voinut olla ajattelematta, että jos joku ei tästä kaupungista pidä niin vian täytyy pakostikin olla kyseisessä henkilössä..ei tässä kaupungissa :D Toisaalta, tähän mielipiteeseen varmasti vaikuttaa myös paljon se, että olen aina ollut ihan täysi city-tyttö joka rakastaa kaupungin vilskettä ja valoja..mutta silti, miten joku voisi olla edes vähän ihastumatta Lontooseen?

Vai mitä mieltä te olette? Mitä piditte kuvista?

While I was walking 'home' via Victoria (just couldn't bare to take the tube) I couldn't help but to think that if there is someone who doesn't like London then there must be something wrong with the person and not with the city :D Ok, I am a through and through a city girl who loves big cities and city lights so that might have an affect..but still, how could you not have at least a wee crush on London?

Or what do you think? What do you think of the pictures? 

Kuulumisia Lontoosta

Löhöilen juuri mukavalla sohvalla omenaa syöden, villasukat jalassa, läppäri sylissä ja katselen/kuuntelen telkkarista Children in Need Rocks (BBC). Äsken ruudussa sheikkaili Robbie Williams Go Gentle biisin tahtiin (biisi johon muuten olen nyt aivan ihastunut), sitten siellä pyöri Ellie Goulding, sir Tom Jones, Bastille ja nyt Barry Manilow, ja kaikki erittäin hyvän asian puolesta tietenkin. Aika loistava tapa viettää rentoa iltaa!

Ennen kuin jämähdin tähän sohvalle illaksi, heräsin aikaisin kiertelemään vähän Lontoota. Auringonpaiste houkutteli ulos ja päätinkin tehdä kävelykierroksen akselilla Hyde Park Corner- Mayfair- Regent's Park-Oxford Street. Meinasin olla vähän laiska ottamaan kuvia. Oli kiva vaan rauhassa kävellä ja ihmetellä maailmaa ympärillä. Jotain kuitenkin tarttui kameraan ja tässä niistä parhaimmat palat:

I'm just enjoying the evening by relaxing on a comfy couch eating an apple, with woollen socks on, laptop next to me and watching/listening to Children in Need Rocks (BBC) from tv. I must say that the line up so far has been pretty good: Robbie Williams was just performing Go Gentle (a song that I just loove atm) followed by Ellie Goulding, Tom Jones, Bastille and Gari Manilow. All for a very good cause of course! What a great way to spend a night in.

Before I got all stuck here watching tv, I continued my London explorations. The weather was amazing so I decided to do a nice 'short' walk (Hyde Park Corner- Mayfair- Regent's Park-Oxford Street). I was a bit lazy to take pictures as it just felt more fun to just look around and explore. However, I did end up taking few snaps here and there:

Lontoossa on aika kaunista, eikö olekin?

Pakko muuten vielä lopuksi palata tuohon BBC Children in Need Rocks konserttiin. Jos missasitte sen niin suosittelen, että kaivatte youtubesta ainakin klipit Gary Barlown, Robbie Williamsin ja Barry Manilown yhteisesiintymisestä JA Gary Barlown ja Agnetha Fältskogin duetosta! Upeat vedot. Tällä hetkellä olen täällä tosin ihan tippa linssissä ja pala kurkussa, koska jokseenkin surullista ja hellyyttävää klippiä seurasi äsken Passengerin akustinen Let her go biisi..Oon tälläsissä asioissa aina ihan itkupilli.

Jos haluat lukea BBCn Children in Need kampanjasta lisää niin klikkaa itsesi tänne!

London can be quite beautiful, don't you think?

Now, before finishing this I'll have to go back to the BBC Children in Need Rocks concert. If you missed it, I strongly recommend you find a clip of the performance by Gary Barlow, Robbie Williams and Barry Manilow as well as duet by Gary Barlow and Agnetha Fältskog from youtube! Quite amazing! Tho, now I'm here just about to cry because a sad clip was followed up by Passenger with an acoustic version of Let her go..I'm such a cry baby with these things sometimes.

If you want to find out more about the BBC Children in need, click here!