Kaivattu hengähdystauko

Lontoo-loman oleellisimpia tavoitteita oli rentoutuminen ja sitä kautta ansaittu hengähdystauko. Yksi iltapäivä lähdettiinkin entisen opiskelukaverini kanssa the mae delin kautta smoothiet kädessä Hyde Parkiin nauttimaan keväisestä päivästä ja vaihtamaan kuulumisia. Tunnelma oli vaihteeksi todellakin kaukana suurkaupungin sykkeestä ja vilinästä. Samalla kaukana myös kaikesta muusta elämän hektisyydestä.

kun pari muumia laaksosta uupui

Parisen kuukautta..tai vähän yli..on mennyt ja ne voi tiivistää seuraavasti: olen edistynyt gradussani, tehnyt kokoaikatöitä, lihonut pari kiloa, värjännyt hiukset takaisin vaaleiksi, muuttanut ja käynyt ensimmäistä kertaa elämässäni Berliinissä. Noin, siinä hienosti kuukausia tiivistettynä yhteen pitkään lauseeseen.

Sen jälkeen, kun viime viikon alussa palasin ihanan rennolta Berliinin lomaltani painoinkin sitten perjantai iltaan asti pienillä unitauoilla vaan töitä ja gradua. Perjantaina oli nimittäin toisen seminaarin gradupaperin palautus. Minä kun olin se onnekas, joka saa ainoana ensimmäisellä seminaarikerralla esitellä omansa. Noina päivinä tuntui vahvasti siltä, että ainakin pari muumia uupui laaksosta, kun loppuvuodesta ajattelin, että kokoaikatyö + maisterin kurssit loppuun + gradu on hei ihan jees yhdistelmä.

 

Hoidin tietenkin tämän stressitilanteen tyylikkäästi eli hakkasin päätäni pöytään, harkitsin erakoitumista Lappiin eikä yhdeltäkään lähimmältä työkollegalta varmastikaan mennyt ohi, että Marikalla on gradukriisi. Mutta all good ja alkaa vaikuttaa siltä, että viimeistään siinä vaiheessa, kun yliopistosta on paperit vihdoin ulkona niin olen myös vähintään mustan vyön aikatauluttaja ja prioritisoija. 

Tähän yhtälöön, kun saan vielä lisää liikuntaa sovitettua mukaan niin loistavaa. En nimittäin millään raaskisi ostaa uusia Dieselin farkkuja vaan sen takia etten tällä menolla mahdu enää entisiin.

Toivottavasti tästä vielä joskus tulevaisuudessa irtoaa jotain motivaatiota gradun kanssa tuskaileville: jos minä nyt onnistun saamaan sitä tehtyä kaiken tämän muun lomassa niin saa lähes kuka vaan!

Italy on my mind

Buongiorno! .. ja siinä olikin arrivedercin ja grazien kanssa suunnilleen kaikki, mitä italiaksi osaan sanoa. Helmikuuksi voisi ehkä opetella pari sanaa lisää. Ei pelkästään siksi, että osaisin heti alkuun Italiaan muuttaessani sanoa paikallisellakin kielellä jotain vaan myös siksi, että niin varmasti saisin kevään kielikurssistakin enemmän irti. Jännä nähdä, miten kielitaito voi vajaassa viidessä kuukaudessa karttua, kun lähtötaso on lähellä pyöreää nollaa.

Rehellisesti arjesta

Blogeissa usein esitetään vain ne elämän hyvät puolet, vähän sellainen siloteltu kuori, jota höystetään usein kuvilla joita on mahdollisesti aseteltu ikuisuus..oli kyse sitten vaatteiden esittelystä, kodista tai ihan vaan kahvikupista ja lompakosta. Elämä tuntuu olevan täynnä matkustelua, hyvää ruokaa (joko itse tehtyä tai mahtavissa ravintoloissa syötyä), uusia hankintoja ja muutenkin hienoa meininkiä. Itsekin sensuroin täältä pois paljon ja mielestäni blogi on muutenkin kiva pitää pääasiassa sellaisena hyvän mielen paikkana. Nyt kuitenkin ajattelin elämän rösöisen rehellisyyden nimissä päivittää elämästä hyvin rehellisesti. Idea tähän lähti itse asiassa toisesta postauksesta, jota aloittelin. Siinä aloin muistuttamaan itseäni siitä kaikesta ihan huipusta, mitä elämässäni on tapahtunut ja mitä kaikkia haaveita olen päässyt jo toteuttamaan. Vähän sellaista elämä on ihanaa & unelmia kannattaa tavoitella - lässytystä. Jotenkin sen postaaminen ilman "vastapainoa" olisi kuitenkin tuntunut..teennäiseltä ja ärsyttävältä.

Kevääksi kait muille maille

Mun koko vaihtoonhaku on ollut sellaista pientä vuoristorataa. Ennen viime syksyä olin varma, että hakisin (en tosin ollut varma, että minne), sitten en halunnutkaan hakea, sitten mietin varsinaisen hakuajan jälkeen josko olisi sittenkin pitänyt hakea ja kohtalaisen ex-tempore päädyin täydennyshaussa hakemaan.

Epäröin vaihtoon hakemista osittain, koska tein sen koko kandini jo ulkomailla. Pähkäilin myös sitä, olenko liian vanha lähtemään, viivästyttääkö se opintojani, varsinkin kun haluan sisällyttää tutkintoon myös pääaineen harjoittelun, ja haittaako se edes, jos viivästyttää. Yliopistolla oltiin kuitenkin todella kannustavia ja erityisesti meidän politiikan kv koordinaattori oli sitä mieltä, että sinne vaan ja vaikka opiskelemaan sinne mennäänkin niin ei niistä siellä suoritettavista opintopisteistä kannata liikaa stressata.

Kohde oli mielessä oikeastaan jo ennen vuodenvaihdetta, mutta en kuitenkaan tosiaan hakenut varsinaisessa haussa. Täydennyshaun lähestyessä mieltä kuitenkin kävi kaivelemaan hakematta jättäminen ja päätin, että jos se ehdoton ykköskohteeni sinne täydennyshakuun vielä ilmestyy niin haen. Näin tapahtui, hain ja sain sen paikan. Lähden siis (ellen jostain syystä tässä vielä muuta mieltäni) helmikuussa viettämään kevättä..

Elämäni inflaatio

Mulla oli varsinkin koko lopputalven/alkukevään sellainen tunne, että jokin ei ollut ihan ok. Jollain tavalla tuntui, että kärsin tajuttomista sopeutumisvaikeuksista Suomeen yleensäkin, mutta en vaan itsekään meinannut millään keksiä miksi. Halusin kuitenkin jäädä tänne, enkä nimenomaan lainkaan katunut päätöstäni jäädä tänne. Joka kerta, kun mietin että voisin olla tällä hetkellä esimerkiksi Lontoossa niin mieleen tuli samantien iso kasa syitä, joiden takia on itse asiassa parempi tällä hetkellä olla täällä. Blogiin ei oikein meinanut löytyä mitään inspiraatiota, eikä oikein mihinkään muuhunkaan. Todella harmaat ilmat eivät auttaneet asiaa ja tuntui etten saanut mitään aikaiseksi. Se tosin oli oma moka, koska olin haalinut itselleni aivan mahdottoman määrän tekemistä, sitten stressasin ja ruoskin itseäni kun en saanut niitä tehtyä. En tosin tiedän olisiko kukaan voinut saada, sen verran överiksi meni. Kesää kohden fiilikset on olleet huomattavasti paremmat ja oon ollut muutenkin ihan perus iloinen oma itseni, mutta kuitenkin on kaivellut se, miksi on ollut jotenkin niin sopeutumaton olo. Joo, Suomessa on jotain pikkujuttuja, jotka vieläkin tuntuu ehkä vähän häiritseviltä..mutta niin niitä oli aikoinaan Briteissäkin. Tavallaan myös edelleen tunnen itseni vähän "hybridiksi", vähän kuin kahden maan välissä eläjäksi, kun ei missään paikassa ole ihan 100% kotonaan. Mutta ei sekään oikein toiminut syynä, koska niin on ollut pitkään, olen sopeutunut siihen ja tavallaanhan se on osoitus hienoista kokemuksista ja sinänsä rikkaus. Toissapäivänä koin sitten vihdoin jonkinlaisen ahaa-elämyksen tämän dilemman kanssa.

Essee meininkiä

Heti alkuun on pakko todeta, että olin jo ihan täysin ehtinyt unohtaa minkälainen prosessi esseen kirjoittaminen on. En siis tarkoita niinkään sitä, kuinka se vaatii yleensä paljon materiaalin etsintää, lukemista, muistiinpanoja, suunnittelua, kirjoittamista ja editoimisen, vaan lähinnä sitä kuinka hitosti mun tekee aina mieli SYÖDÄ IHAN KOKO AJAN, kun kirjoitan esseetä. Se on ihan uskomatonta, kuinka koko ajan pitäisi olla jotain käden ulottuvilla. Ja ruuan (yleensä epäterveellisen) lisäksi on jostain syystä ihan pakko saada limua tai karpalomehua(?!). Toki sitä voi koko ajan yrittää juoda jotain vettä sitruunalla ja napostella jotain kurkun palasia, mutta se ei toimi (vaikka muissa tilanteissa toimisikin) vaan ainakin jossain vaiheessa sen veden on vaihduttava edes hetkellisesti limuun..tai siihen aavistuksen randomiin karpalomehuun. Sitä tulee muuten vaan äkäiseksi ja esseetä kirjoittaessa ei tarvitse yhtään lisäsyytä olla äkäinen. Ehkä tästä syystä en myöskään viihdy kirjastoissa kauhean hyvin esseetä työstämässä: siellä ei vaan yksinkertaisesti ole jääkappia parin askeleen päässä. Järkyttävää..lisäksi mulla on nyt ranteessa vielä toi kiva "blackcurrantin" värinen pirun aktiivisuusranneke kertomassa mulle, kuinka hemmetin vähän mä tässä esseeprosessin lomassa oikeasti liikun verrattuna siihen, mitä mun ilmeisesti tämän härvelin mukaan Pitäisi liikkua. Onneksi se ei sentään kerro mulle, kuinka paljon kaloreita vedän napaani tässä istuskellessa. En todellakaan halua tietää. Tietenkin esseiden ja muiden ajankohta osuu melkein aina näin mukavasti keväälle, mikä on jokaisen unelma-aika keräillä vaikka vähän lisäkiloja kroppaan. On sitten hei enemmän, mitä vähissä vaatteissa voi muille ihmisille kesällä esitellä. Oikeastaan mun pelko tosin liittyy lähinnä kesän suhteen siihen, että joudun töissä pyytämään viime kesää kaksi kokoa isomman työtakin käyttöön..

Tai ehkä mä en oikeasti pelkää sitä, sillä tänään on menussa itse tehtyä tonnikalapizzaa. Tosin, siinä on tonnikalaa ja se on itse tehty ni eikös sen voi jo laskea terveelliseksi ruuaksi?:D 

Essee, jota tällä hetkellä kirjoittelen liittyy sodan moraalisuuteen tai oikeastaan tarkemmin sanottuna siihen, missä tilanteissa (jos missään) on moraalisesti oikeutettua aiheuttaa siviilikuolemia. Tarkastelen tätä kolmen just war- teoreetikon tekstien kautta. Oikeasti mielenkiintoista, mutta menee vähän etiikan ja filosofian puolelle ja lähes kaikki, mikä menee niiden puolelle on yleensä huomattavasti hämmentävämpää kuin aluksi osaa odottaa. Eikä muuten yhtään naurattanut, kun tajusin vielä että essee, jota täytyy alkaa kirjoittelemaan suunnilleen heti sillä sekunnilla, kun tämä on valmis liittyy puolestaan kansainvälisen politiikan metateoriaan. Ihan selvennykseksi; se on pakollinen essee kyseisestä aiheesta, en ole moista vapaaehtoisesti vääntämässä. Korvaan sillä sen etten halunnut istua kyseistä kurssia eikä se kyllä oikein sopinut aikatauluunkaan. Ajattelin, että itse väännetty essee aiheesta on loppujen lopuksi pienempi kärsimys..Ehkä löydän jonkun sisäisen poliittisen filosofini vielä tässä kevään aikana.

Kiireisen essee aikataulun takia en myöskään ole tehnyt mitään vappusuunnitelmia. Jos siis sitä ei lasketa, että aion suunnata vappupäivänä kirjastolle heti aamusta kirjoittamaan tätä esseetä..Juu, elämä on välillä vähän karua. Jos huomenna kuitenkin keksisin illasta jotain rentoa ja kivaa, niin ei mene koko vappuaika sodan moraalisia puolia pohdiskellessa.

Jouduin muuten äsken uhmaamaan räntäsadetta ja pinkomaan kirjastoon hakemaan nelisen kirjaa, joista olisi tarkoitus saada tänään vielä muistiinpanot tehtyä. Kävin samalla kaupassa, jossa sitten tein päivän hyvän työn avustamalla japanilaista pariskuntaa hedelmäosastolla. Ne selkeesti yritti selvittää mikä logiikka meillä toimii esimerkiksi satsumien ostamisessa, joten he sitten sivusta tuijottivat kun minä ladoin niitä pussiin, punnitsin ja otin sen tarrasen pussiin.Yrittivät sitten tehdä sen perässä, mutta ongelmia tuli siinä punnitsemisvaiheessa, joten minä mukavana neitokaisena riensin apuun ja siinä hymyillen ja käsimerkein saatiin viitottua, miten homma toimii. Sain tästä kymmeniä kertoja kiitosta (sen verran japania mäkin ymmärrän), joiden saattelemana lähdin jatkamaan ostoksiani. Ehdin kuitenkin huomata, kuinka kyseiset mies ja nainen vuoronperään vielä poseerasivat meidän lähi S-marketin hienon punnitsemislaitteen vieressä satsumapussi kädessään..

Mutta nyt sitä pizzaa, ehkä vähän limua ja jotain hömppää katsottavaa ennen kuin paneudun kirjaseen the ethics of war. 

All nighter

Niille onnekkaille tietämättömille, jotka eivät tiedä, mitä all nighter tarkoittaa opiskelijoiden keskuudessa heti alkuun selvennykseksi, all nighter= läpi yön opiskelua. Kyseiset all nighterit ainakin Glasgowssa lisääntyivät opiskelijoiden keskuudessa kummasti yleisten essee ja tenttipäivien lähestyessä. Voisi ehkä luulla, että viidennen yliopistovuoden aikoihin tälläisia viime hetken paniikkeja ei enää tulisi. Luulet näin ja sitten sen yhden 16 sivuisen oppimistehtävän kanssa tajuatkin, että voihan peppu, se deadline on huomenna ja sivuja on kasassa kokonaiset kolme kappaletta. Ethän sinä olekaan tiennyt kuin viimeiset kaksi kuukautta, mitä pitäisi tehdä ja milloin se pitäisi palauttaa. Tässä vaiheessa voit vähän taputella itseäsi olkapäälle loistavasti tehdystä välttelystä ja todellisuuden kieltämisestä. Kaikissa asioissa iän karttuminen ei selkeästikään korreloi viisauden kanssa..

Kello on 22.46 ja nyt olisi päätösten aika. Juoksetko viereiseen överikalliiseen lähisiwaan hakemaan energiajuomaa (joita et ikinä juo, joten teho on taattu) ja kirjoitat hurmionomaisessa tuskassa energiajuomavapinoissasi kuutisentoista sivua tekstiä ja palautat, mitä ikinä tuleekaan saatua aikaan..vai annatko yksinkertaisesti vaan olla etkä tällä kertaa suorita koko pirun kurssia. To do or not to do..

Hyvin pian toteat, että viimeisimmät kuukaudet ovat tuottavuudeltaan olleet niin säälittäviä ettei nyt ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä se. 16 sivua..kuinka hankalaa se nyt voi muka olla?

Suunnaksi siis se siwa, jossa saat kassalta vähän huvittuneita katseita osaksesi. Sillä voi mahdollisesti olla jotain tekemistä sen kanssa, että seisot siellä hieman vajaa ilta 11 tennareissa, t-paidassa, toppatakissa ja joogatrikoissa ostamassa lievä paniikki silmistä paistaen energiajuomaa. Koet tarpeelliseksi hymyillä ja selittää ahdinkosi. Saat sympatiaa. Sympatia on aina tälläisissä tilanteissa kiva, vaikka rehellisesti sanottuna et voikaan syyttää lirissä olostasi ketään muuta kuin itseäsi.

klo.00.30  Miten helvatussa kello on jo yli 12? Vastahan kävit siellä siwassa, etkä ole vielä saanut mitään aikaiseksi, tai ainakaan mitään mitä pitäisi olla saanut. Sen sijaan olet selvitellyt viimeisimmän spontaanin ideasi toteuttamiskelpoisuutta ja kuunnellut radioiden tarjoamaa surkeaa yömusiikkia. Tulee ihan mieleen aiemmat työsi yövuorossa, jossa jouduit jatkuvasti vaihtamaan radiokanavaa, koska mistään ei tullut mitään vähänkään hyvää kuunneltavaa. Nyt perhana nainen..

klo.02.01 Edistystä on tapahtunut. Mielessäsi kuitenkin epäilet, että 1. onko tässä mitään helvatun järkeä ja 2. vaikka kuinka yrittäisit niin saatko tätä kuitenkaan valmiiksi. Ja muuten, energiajuoma on siis ihan järkyttävän pahaa eikä väriltäänkään kovin houkuttelevaa. Oikeasti, miten kukaan pystyy juomaan näitä päivittäin? Tai tekee niin vielä ihan mielellään?

klo. 02.07 Tässä vaiheessa mieleesi tulee vielä tarkastaa moodlesta, onko se auki tämän tulevan huipputeoksen palautusta varten koko päivän vai häijysti vaan iltapäivään. Huh, palautus 20.3 klo. 23.55 mennessä. Tässähän on hei kamuset vaikka kuinka paljon aikaa..

klo.03.06 Kaikesta huolimatta nyt alkaa vähän naurattaa. Makaat hyvin epäergonimisessa asennossa puoliksi keittiön pöytäsi päällä (surkea paikka opiskella muuten, olisi ehkä kannattanut hankkia ihan sellainen kirjoituspöytä) kolmen aikoihin aamuyöstä runoilemassa työstressistä ja työn imusta, kun spotifyn klassisen musiikin listaltasi alkaa soimaan tämä melodia:

Menipäs dramaattiseksi..

klo.04.10 Tiesittekös muuten, että tutkimusten mukaan naisjohtajien/esimiesten osoittamiin negatiivisiin tunteisiin - suruun ja vihaan- reagoidaan työntekijöiden keskuudessa vahvemmin kuin miesjohtajien? Jep, molempien tunteiden näyttäminen näyttäisi johtavan siihen, että naisjohtajan tehokkuus ja työssään suoriutuminen koetaan heikentyneeksi, kun taas miesjohtajien kohdalla vain surun näyttämisellä oli jokseenkin vastaavia vaikutuksia. Tarkoittaako tää siis sitä, että jos oot esimiesasemassa oleva nainen ja flippaat, niin sun johtamiskykyjä epäillään, mutta sun miespuolinen kollega saa flippailla ihan rauhassa? Not cool.

klo.05.01 Päällimmäinen ajatus mielessäsi "I'm getting way too old for this kind of shit.." Ei sitä näin "vanhana" jaksa tälläistä ihan yhtä sujuvasti kuin kandiaikoina. Olet selkeästi vanhentumassa..

klo.06.04 Ulkona alkaa taivas kirkastumaan ja aamuradiot pauhaa. Hyvää huomenta vaan! Aamulypsyy onkin kyllä ollut ikävä..

klo.07.17 Nyt tökkii todella pahasti. Aamun paras oivalluksesi tähän mennessä on lähettää lapsuuden ystävällesi viesti sisällöllä "Tuli mieleen, että me kun ollaan tunnettu 2,5 vuotiaasta asti ni lasketaanko se siitä, kun sä oot ollut 2,5 vai siitä ku mä oon ollu 2,5?"

klo.08.30 Et haluaisi mitään muuta tällä hetkellä yhtä paljon kuin mennä nukkumaan, mutta siitähän ei tulisi sitten yhtään mitään. Joten sen sijaan vaatteiden vaihtoon ja hampaiden pesuun. Uusi päivä, eilisen kujeet.

Nyt jos et kaikesta huolimatta saa tekstiä valmiiksi tai toisaalta saat, mutta et tule saamaan sitä läpi, niin saattaa niin sanotusti palaa käpy...

Helmestä helmikuusta

Akateeminen vapaus on kiva juttu. Saat itse jaksottaa aika pitkälle, mitä teet ja milloin teet. Monestihan siinä on sellainen riski, että päätyy niin sanotusti lusmuilemaan.. tai sitten voit vaan kunnianhimoisesti haalia niitä kursseja ihan pirusti ilman, että lasket olevasi suorittamassa yksin kevään aikana 68 opintopistettä, kun se standardi on 60 VUODESSA. Sitten ihmettelet, kun tuntuu että on ihan helvatusti hommaa ja vedät sellaisen mini "meltdownin", kun ilmakin ulkona on kuin jostain harmaasta ja synkästä elokuvasta, joka kertoo ihmisistä, jotka eivät kestä enää nähdä auringonvaloa..IKINÄ. Tuonelassakin on varmaan oikeesti pirteempi meno. Koska tuossahan ei kuitenkaan ole tarpeeksi, niin se on hyvä kehitellä vielä sen tasoinen stressi ettet yksinkertaisesti saa mitään aikaiseksi. Nukahtaminen kohtuulliseen aikaan on vaan luusereille ja syöminenkin on aina ollut ihan yliarvostettua. Sitten vielä kunnolla oikutteleva vanha nilkkavamma päälle, niin sulla on kasassa ainekset oikein helmeen helmikuuhun.

Se helmi helmikuu on nyt onneksi ohi ja siinä vaiheessa, kun kaikki alkoi vaikuttaa syömiseen niin minäkin tajusin ettei koko hommassa ollut yhtään mitään järkeä. Kävi kursseissa aika kova karsinta; jotkut pudotin kokonaan pois ja jotkut päätin yksinkertaisesti suorittaa myöhemmin. Suurin osa kursseista oli kuitenkin täysin ylimääräisiä, joita olin haalinut puhtaasta kiinnostuksesta. Ei kai tässä mikään yli-ihminen tarvitse yrittää olla (nyt mä melkein odotan, että joku tulee ilmoittamaan etteihän 68opintopistettä keväässä ole hei mitään :D).

Tällä hetkellä ei kuitenkaan onneksi stressaa mikään muu, kuin jokakeväinen kesätyöpaniikki. Mulle iskee ihan joka maaliskuu sellainen minipaniikki siitä, mitä teen jos en saakaan mitään kesätöitä. Opiskelijallehan se kuulostaa aina ensikuulemalta ihan täydeltä maailmanlopulta. Minähän olen jo maalaillut kaikenlaiset kauhuskenaariot siitä, kuinka joudun kesän tappelemaan kaikkien mummojen kanssa tyhjistä pulloista maamme uljaissa puistoissa saadakseni vähän taskurahaa ja vaihtamaan ihanan (ja perus opiskelijabudjetille aivan liian kalliin) asuntoni johonkin soluun. Ärsyttävää, olisin muutenki jo ihan valmis suurelta osin luopumaan tästä opiskelijaelämästä ja tämä ei todellakaan tule olemaan niitä asioita, joita siitä tulen joskus kaipaamaan. (Palkallinen) kesäloma olisi kanssa muuten aika kova sana..

Tästä se kuitenkin lähtee, ihana kevät nimittäin! Ja siltä varalta, että joku ihmettelee, mistä olen nuo kuvassa olevat ihanat asuntoa piristävät tulppaanit saanut, niin ostin ihan itse itselleni..läheisestä S-marketista. Ne on ihan Rainbown tulppaaneja et kovasti panostin :D

Olen muuten huomattavasti ahkerampi päivittämään kuvia instagrammiin kuin mitään tänne, ja suora linkki sinnehän löytyy tuosta yläpalkista.

Syksyn opinnot

Blogi on ollut nyt hetken jäissä. Lomalla nautin ihan vaan lomailusta, enkä vanhemmilla ollessani edes yrittänyt miettiä mitään opiskeluun liittyvää. Nollasin kaiken täysin ja nautin vaan kaikenlaisten jouluaiheisten hömppäkirjojen lukemisesta. Olin jo unohtanut, kuinka kirjaan voikin uppoutua tunneiksi tajuamatta ympärillä olevasta maailmasta mitään. Loman jälkeen piti hetki niin sanotusti ottaa itseäni kunnolla niskasta kiinni ja järjestää elämään jonkinlainen rytmi. Se mystinen unirytmi alkkoi jo todella ärsyttämään itseänikin, samoin kuin se aikaansaamattomuus ja turvonnut olo ja ja..joten laitoin itseni jouluaatosta eteenpäin sipsilakkoon ja lähes täyteen tipattomaan tammikuun loppuun asti. Nyt alkaa olemaan unirytmikin kohdallaan (kiitos aamuluentojen) ja muutenkin keskittyminen kohdillaan, niin voi tännekin tulla taas päivittelemään.

Ajattelin aloittaa sillä aiemmin lupaamallani kuvauksella opinnoistani täällä Tampereella. Tässä siis niille, joita kiinnostaa pieni katsaus viime syksyn opintoihini:


Kansainvälisen politiikan teoria ja metateoria (politiikan tutkimus)

Näitä pahuksen pakollisia teoriakursseja. Jos mulla oli yläasteella asennevamma ruotsia kohtaan niin yliopistossa mulla on ollut kesto-ongelma teoriakurssien kanssa. Kurssista on nyt suoritettu oppimispäiväkirjalla yllättävän kunniakkaasti luento-osuus ja jäljellä on vielä 8op:n laajuinen kirjatentti, joka koostuu kolmesta tentittävästä kirjasta. Näistä pakollinen on lähes 400 sivuinen Wendtin "Social theory of International Politics", kaksi muuta saa valita annetusta listasta. Itse valitsin Bullin klassikon "anarchical society" ja Katzensteinin teoksen analyyttisesta ekletismista. Vaikka en edelleenkään ole teoriakurssien fani, on kuitenkin myönnettävä, että Wendtiä lukiessani olen saanut jotain yllättäviä ahaa-elämyksiä teoriaan ja kansainväliseen politiikkaan liittyen. Ehkä sillä siis on syynsä, miksi meidän täytyy näitä asioita käydä läpi. Ei se silti herkkua ole! Tämän periodin ykköstavoite on saada tämä tentti alta pois tai on olemassa iso riski, että se jää syksyyn asti roikkumaan.

Kansainvälisen politiikan työseminaari (politiikan tutkimus)

Tämä kurssi alkoi ensimmäisestä periodista ja jatkuu aina kevääseen asti. Se on jaettu teemoittain kolmeen osioon: maailmanpolitiikka, Euroopan tutkimus ja rauhan- ja konfliktintutkimus. Näistä teemoista jokainen valitsee oman suuntautumisensa ja suorittaa sen mukaan sitten myös erään 10 op:n laajuisen syventävän kurssin. Oma valintani on rauhan-ja konfliktintutkimus. Kurssi suoritetaan niin, että sen oman valinnan aihealueen seminaareissa täytyy käydä 5 kertaa, kahdesta muusta aihealueesta yhteensä 5 kertaa ja näiden lisäksi vielä 5 vapaavalintaista. Vapaavalintaiset voivat olla, vaikka ylimääräisiä kertoja joissain näistä aihealueista tai jotain yliopistolla järkättäviä seminaareja/tapahtumia. Itse olen esimerkiksi käynyt kuuntelemassa Intia-seminaaria, jossa oli puhujana esimerkiksi Suomen Intian suurlähettiläs ja alkuvuodesta osallistuin seminaariin, jossa puhujana oli Suomen Pankin Erkki Liikanen. Näistä kaikista tehdään oppimispäiväkirja. Tämän lisäksi omaan aihealueeseen liittyen tulee lukea jokin määrä artikkeleita ja muistaakseni kirjoittaa essee. Sekavaa? Kyllä.

Kurssi on kuitenkin ollut sisällöltään todella mielenkiintoinen, sillä jokaisella luennolla on vieraileva luennoitsija, joka kertoo jostain ajankohtaisesta asiasta/tutkimuskohteesta/omista kokemuksistaan. Aiheina ovat olleet mm. Britannia ja EU, nationalismi maailmanpolitiikassa, ulkopolitiikan tutkimus, EU:n kehityspolitiikan tutkimus, jäätyneet konfliktit (Euroopassa) ja rauhantutkimus. Kurssiin kuuluu myös vierailu mm. Tapriin ja myöhemmin keväällä Helsinkiin, jossa kohteena muistaakseni oli ainakin Puolustusministeriö (jossain vaiheessa se tässä keväällä selkiintyy, viimeistään kun olen siellä).


Johdatus oikeusjärjestykseen (kauppatieteet)

Johdatus oikeusjärjestykseen on täällä kauppatieteiden alainen kurssi ja kävin sen osittain siksi, että saan siitä kurssin kauppatieteiden perusopinnot kokonaisuuteen ja toisaalta, koska se on pakollinen edeltävä kurssi kaikille oikeuskursseille (Eurooppa oikeus jne). Kurssilla käsiteltiin pintapuolisesti julkisoikeutta, yritysjuridiikkaa ja vero-oikeutta. Varsinkin kaksi jälkimmäistä yllätti mielenkiintoisuudellaan. En olisi ihan heti uskonut, että vero-oikeuden osion lukeminen tenttikirjasta menisi niin sujuvasti ja jotain jäi heti ekalla kerralla päähänkin. Nyt on myönnettävä, että kävin koko kurssin aikana vain yhdellä luennolla, mutta ei se arvosanassa näkynyt, joten annettakoon moinen lusmuilu tällä kertaa anteeksi.

Tieteellinen kirjoittaminen (kielikeskus)

Tämä olikin hauska tapaus. Tieteellinen kirjoittaminen kuuluu kielikeskuksen kautta käytäviin pakollisiin kursseihin ja suoritetaan yleensä kandivaiheessa. Mulla tää oli se ainut vaadittu täydentävä opinto, josta en onnistunut -enkä kunnolla tosin edes yrittänyt- puhumaan itseäni pois. Kurssi oli vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta se oli todella turhauttavaa ja tylsää, sillä kurssilla käsiteltiin esseen kirjoittamiseen ja rakenteeseen liittyviä seikkoja, jotka omaan päähän oli taottu Glasgowssa jo ensimmäisen vuoden alussa. Toisaalta taas se oli kielenhuollon kannalta mulle ihan hyvä kurssi. Aika kuvaavaa on harjoitustyön tulos. Harjoitustyöhön en jaksanut rehellisesti sanottuna panostaa lähes lainkaan. Sain kuitenkin hyvät arvostelut työni rakenteesta, argumentaatiosta ja vastaavista, mutta..oikeinkirjoituksesta, lauseenrakenteista ja vastaavista tipahti kakkonen. Upsista. Nyt on kuitenkin pilkkusäännöt ja muut ainakin vähän paremmin hallussa kuin vielä vuosi sitten.


Ympäristön ja alueiden poliittisuus (hallintotieteet)

Ympäristön ja alueiden poliittisuus kuuluu hallintotieteiden peruskursseihin. Hallintotieteisiin yleisesti en ole (ainakaan vielä) syttynyt lainkaan, mutta tämä kurssi kuulosti sisällöltään mielenkiintoiselta ja kuuluu lisäksi erääseen Johtamiskorkeakoulun teemakokonaisuuteen energia- ja ympäristöpolitiikasta, jonka haluaisin saada suoritettua. Kurssin sisältöä luonnehditaan opinto-oppaassa mm. näin: Kurssin virittämän ’tieteellisen mielikuvituksen’ avulla opiskelija kykenee jäsentämään jännitteitä, jotka nousevat ympäristöongelmien luonnontieteellisen hahmon ja yhteiskunnallisen sekä poliittisen luonteen välisestä, usein ristiriitaisesta suhteesta. Kurssia jäsentävä politisoitumisen näkökulma auttaa opiskelijaa arvioimaan ympäristöongelmien ja alueellisten kysymysten luonnetta yhteiskunnallisina prosesseina. 


Yrityksen johtamisen perusteet (kauppatieteet)

Yrityksen johtamisen perusteet oli toisen periodin kursseista ehdoton suosikkini. Aihealue kiinnosti todella paljon ja kaikki lukeminen jäi loistavasti päähän, mikä näkyi myös tenttituloksesta. Kurssilla käytiin läpi mm. erilaisia yritysmuotoja ja yrittäjyyttä, organisaatiorakenteita, eri johtamisalueita kuten muutosjohtaminen, henkilöstöjohtaminen, laatujohtaminen jne, esimiestyötä, vastuullista yritystoimintaa, strategiaa ja sitä rataa. Kurssin suoritukseen vaadittiin parityönä tehty oppimispäiväkirja ja tentti. Kurssin myötä päätin varmasti haluavani suorittaa kauppatieteiden aineopinnot nimenomaan yrityksen johtamisen opintosuunnasta.

Kansainvälinen talous (kauppatieteet)

Menin kansainvälisen talouden kurssille, koska se on ainoa kurssi, joka multa puuttuu jotta saisin kokoon teemakokonaisuuden talous ja maailmanpolitiikka. Luennoitsija oli hyvä, mutta liekeissä kirjoitteli kaiken liitutaululle eli toisin sanoen, jos olit luennolta pois niin olit muistiinpanojen suhteen hieman kusessa. Kurssin tentti nimittäin pohjautui aika lailla täysin luentoihin, vaikka luennoitsija toki suositteli oheislukemiseksi paria kirjaakin. Mä tykkään piirrellä kaikkia taloustieteen kiemuroita ja aina luennolla ymmärrän ne loistavasti. Jälkeenpäin ei aina välttämättä menekään niin vahvasti. Sitä, mikä arvosana tästä kurssista tulee vai tuleeko mitään on vielä avoinna, koska mä päätin tyynesti edellisenä iltana etten mene tekemään sitä tenttiä vielä. Kuinka mahtavaa muuten, että Suomessa voi yliopistossa tehdä noin? Menen tekemään sen parin viikon päästä..tai ainakin kokeilemaan tulisiko siitä jotain. Näin sivuhuomiona pakko myöntää, että nautin tästä Tampereen hieman stressittömämmästä yliopistotyylistä huomattavasti enemmän kuin Glasgown brutaalimmasta menosta.

Ranska 1 (kielikeskus):

Täällä on kielikeskuksen kursseille on aika kova tunku, mutta mä sain suoraan paikan ranskan alkeiskurssille. Maisteriopiskelijana on etusijajärjestyksen mukaan aina aika kärjessä, kun täysille kursseille jaetaan paikkoja. Oon opiskellut ranskaa joskus viisi vuotta, mutta siitä on niin pitkä aika, että koin fiksuimmaksi päätökseksi aloittaa alusta. Kurssin opettaja on paras ranskan opettaja, joka mulla on koskaan ollut. Ensimmäistä kertaa oikeasti ymmärrän jotkin ääntämissäännöt ja kieli tuntuu muutenkin selkeämmältä. Toki sillä on varmasti vaikutusta, että olen opiskellut sitä ennenkin, mutta eiköhän noilla opetusmetodeillakin ole vaikutuksensa. Innostukseni ranskaan nousi sille tasolle, että olin välillä tunnilla pettynyt, jos multa ei kysytty mitään. Nuorempana taas, kun halusin aina ranskan ja ruotsin tunneilla vajota johonkin maanrakoon etten vaan joutuisi vastaamaan johonkin kysymykseen..


Siinä syksyn suoritukset. Kaikista kevään kursseista en ole vielä tietoinen, mutta nyt alkaneessa periodissa lukujärjestyksestä löytyy ainakin:

 Kansainvälisen politiikan työseminaari (Politiikan tutkimus, pakollinen syventävä)
 Menetelmäharjoituskurssi (Politiikan tutkimus, pakollinen syventävä)
 Organisaatiokäyttäytyminen (Kauppatieteiden aineopinnot)
 Strategian perusteet (Kauppatieteiden perusopinnot)
 Työhyvinvoinnin perusteet (Kauppatieteiden perusopinnot)
 Ranska 2

Näiden lisäksi olisi tarkoitus yrittää saada suoritettua Suomen energiapolitiikka- opinnot kirjatentillä. Yritän myös mahdollisuuksien mukaan piipahtaa välillä kuuntelemassa avoimia luentoja poliittisesta viestinnästä (mielenkiintoisia aiheita nyt kun on vaalitkin pian tulossa). Tekemisestä ei siis todellakaan tule olemaan pulaa. Päinvastoin. Päiviin olisi kiva saada edes pari tuntia lisää.

ThrowBackThursday Glasgow

Mulle tuli yksi päivä sellainen olo, että ihan kuin olisin unohtanut ikinä olleenikaan Glasgowssa, tai kuin se koko ajanjakso olisikin ollut vaan unta. Tämähän on kai hyvä merkki siitä, kuinka olen onnistunut sopeutumaan ja kotiutumaan taas Suomeen, mutta se synnytti myös kipinän kaivaa esiin kuvia neljän vuoden taipaleelta Skotlannissa. Ajattelinkin fiilistellä ja jakaa niitä tässä kuvapläjäyksen muodossa myös teille #ThrowBackThursdayn merkeissä.

Yliopiston päärakennus näytti muuten aina yhtä vaikuttavalta, vaikka sen neljän vuoden aikana ehtikin nähdä lukemattomia kertoja. Aina sitä silti jotenkin jaksoi vähän ihmeissään katsella.

Myönnän, että elelin Glasgowssa aikamoisessa opiskelijakuplassa: asuin neljästä vuodesta kolme ihanassa West Endissä ja vietinkin lähinnä aikaa joko siellä tai keskustassa.

Ensimmäinen vuoden asuin kuitenkin jokseenkin kuuluisassa Muranon asuntolassa (se isoin ja varmaankin myös rähjäisin). Monet taisivat yksinkertaisesti kutsua sitä vain shiteholeksi; se sanotaan yleensä rakkaudella mutta myös ihan oikeutetusti. Jos haluat lukea aika hyvän luennehdinnan paikasta niin klikkaa tästä. Meiltä pöllittiin jonkun randomin paikallisen toimesta sieltä ekana vuonna pakastesafkat. Jätti se heebo mulle pari kalapuikkoa, mutta mun puoliks syöty Ben&Jerry's jätski kyllä kelpas. Oon vieläkin katkera. Onnistuin kaivamaan pari kuvaa, jotka olin ottanut ollessani siellä päin Glasgowta lenkillä, vähän eri näköistä..:

Siellä asuessa kuitenkiin järkkäiltiin aika legendaarisia juhlia. Alla oleva kuva on meidän ekana vuonna emännöimistä loppukevään Sangria- bileistä:

Viimeisen kahden vuoden kotikatu muuten näytti sen sijaan tältä:

Se oli kiva kämppä, vaikka meillä vierailikin välillä hiiriä ja se vuokranvälitysfirma oli aivan jostain syvältä. Glasgowssa ei muuten oikeasti ole aina niin hyvä ilma kuin kuvista voisi ehkä ymmärtää ja siellä todella saattaa joskus kokea kaikki vuodenajat saman päivän aikana. Oli siis niitä hetkiä, kun satoi lunta ja kaikki meni aivan sekaisin:

..ja paljon niitä hetkiä, kun satoi vettä aivan kaatamalla eikä tuulen takia ollut mitään järkeä yrittää edes käyttää sateenvarjoa. Siinä sitten vaan tottui siihen, että kastuit matkalla kauppaan, yliopistolle, salille, kotiin, juhlimaan, leffaan..

Yksi asia, joka näissä kuvissa osui omaan silmään eniten oli mun oma hiustenväri! En jotenkin yhtään muistanut, että olin oikeasti melkein koko Glasgow- ajan niin blondi.

Noihin neljään vuoteen mahtuu kyllä ihan uskomaton määrä mielettömiä muistoja ja fiiliksiä! Kaipaan Skotlantiin todella paljon. En välttämättä pysyvästi asumaan, mutta haluaisin ehdottomasti päästä edes käymään siellä pian. Onneksi jonkinlaista helpotusta tähän tuo se, että lähden lauantaina pitkästä aikaa Britteihin, kun suuntana on Lontoo!

Luomisen tuskaa

Uusi periodi ja sen mukana useampi aamuluento alkoi viime viikon maanantaina. Mä olen aina halunnut olla sellainen aamuvirkku ihminen, joka sulavasti leijuu aamuisin sängystä ylös tekemään aamupalaa ja lukemaan päivän lehteä. Lähtee mukavan ajoissa töihin/yliopistolle virkeänä ja aloittaa päivänsä tehokkaasti. Valitettavasti, mä olen sellainen jonka puhelimessa on monesti aamuisin viisi eri herätystä ja sekään ei aina takaa, että oikeasti nousisin tarpeeksi aikaisin. Sen sijaan, että sulavasti leijuisin sängystäni virkeänä uuteen päivään kampean sieltä itseni nyrpeän peikon näköisenä (fakta, sänkyni vieressä on peili josta näen tämän näyn lähes joka aamu) ja yleensä enemmän tai vähemmän myöhässä. Tämä tarkoittaa sitä, että usein aamuni alkavat Boltmaisilla spurteilla ympäri asuntoa ja huipentuvat siihen kun nälkäisenä ja huohottavana saavun yliopistolle. Näin kävi myös viime viikolla lähes joka aamu ja sehän se vasta ottikin päähän.

Ei kuitenkaan niin paljoa kuin viimeiselle mahdolliselle viikolle tehtäväksi jättämäni kansainvälisen politiikan teorian ja metateorian oppimispäiväkirja. Yhdeksän sivua omaa pohdintaa kahdeksasta luennosta, kuinka hankalaa se nyt voi muka olla?

Sanotaan vaikka niin, että loppuviikosta yritin jo motivoida itseäni parempiin suorituksiin lasillisella viiniä. Alkon täti tosin kun kysyi mihin tarkoitukseen olin viiniä etsimässä sanoin, että ihan vaan seurustelujuomaksi. Jotenkin se kuulosti paremmalta kuin katsos kun mun pitäisi kirjoittaa yksi oppimispäiväkirja. Jotain lisäosviittaa saattaa myös antaa se, että whatsappissa yksi viikon käytetyimmistä "kuvistani" oli se hymyilevä ruskea kakkakikale, jota käytin ahkerasti keskusteluissa kuvaamaan luomistyöni edistymistä ja tulosta.

Homma ei ihan luistanut toivomallani tavalla, joten ajattelin tehdä itselleni seuraavana päivänä romanttisen kattauksen ja kokeilla uudestaan. Juu ei. Tiedän, että osasyy tälläisten töiden takkuiluun on usein se sisälläni asuva pieni mutta pippurinen puoli, joka tykkää näissä asioissa tavoitella täydellisyyttä. Yritä siinä sitten saada jotain kirjoitettua, kun tuntuu, että pitäisi joka kerta tuottaa vähintään jotain Nobelin palkinnon arvoista tekstiä. Hassu lasillinen viiniä päivässä ei muuten mitenkään avannut luovuuden kanavia (vaikka hyvää se toki oli). Olisi varmaan pitänyt vetää koko punkku kerralla ja kokeilla sitten.

Kuitenkin deadline läheni ja sinne tiedostoon oli pakko saada jotain. Niimpä jossain vaiheessa heitin kaikki standardit ikkunasta ulos ja ryhdyin runoilemaan.

"Jos ajatellaan kansainvälisen politiikan teorioiden tarjoavan tapoja laajentaa näkökykymme rajoja ja ymmärtää maailmaa, voiko silloin olla yhtä paljon oikeita totuuksia kuin on teorioitakin? Toisaalta, mistä voimme tietää, että ne ovat oikeita totuuksia eivätkä vain virheellisten teorioiden luomia näkökulmia maailmasta? Missä määrin kansainvälisessä politiikassa on todellisuutta, joka on havainnoistamme riippumatonta?"

"Näiden kysymysten pyörittelyn äärellä luennollakin esitetyn pragmatismin ja instrumentalismin “älyllinen laiskuus” tarjoaa minusta ajoittain houkuttelevan vaihtoehdon kansainvälisen politiikan ontologisten ja epistemologisten kysymysten äärellä."

 "Kaiken kaikkiaan luento sai minut toteamaan ettei minusta tule poliittista filosofia."

Ainakin olin tuossa viimeisessä lauseessa täysin rehellinen siitä mitä olin oppinut.

Kahden jälkeen perjantain ja lauantain välisenä yönä se oli sitten ahkeran tuskailun ja hiusten haromisen jälkeen (ihme että on vielä edes noinkin paljon hiuksia päässä) aika lailla valmis. Nuutunut olo ja kökkö fiilis, mutta tulipahan tehtyä. 

Ehkä voisin ensi kerralla harkita vastaavien töiden tekemistä kurssin mittaan sen sijaan, että jättäisin ne viime tinkaan. Mites te? Onko teillä tapana useinkin jättää asioiden hoitamiset viimeisiin hetkiin vai onnistutteko oikeasti tekemään hommat ilman viime hetken paniikkeja?

Huomioita Suomessa opiskelusta

Te olette pyydelleet hirmuisesti ajatuksia/huomiota Suomessa opiskelusta Skotlannissa opiskelun jälkeen, joten ajattelin vihdoin kirjoitella siitä vähän. Tämän tyylisiä tekstejä on varmasti vielä tulossa lisääkin, mutta ajattelin nyt tähän ensimmäiseen kerätä tiivistetysti joitain sekalaisia huomioita, jotka päähän on näiden ensimmäisten kahden kuukauden aikana putkahtanut.

Akateeminen vapaus

Tästähän on nyt aivan pakko aloittaa. Sanoisin, että Skotlannissa opiskellessa ei oltu niin kutsuttua akateemista vapautta nähtykään. Toki Skotlannin yliopistot ylpeili ja käytti valtteinaan Englannin yliopistoihin verrattuna sitä, että oltiin niinkin joustavia, että pystyt hei opiskelemaan vähän paria sivuainetta. Suomi tai ainakin Tampereen yliopisto täysin vapaalla sivuaineoikeudellaan vetää tässä Skotlannin yliopistoja kyllä pataan ihan 100-0. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa sitä, että niiden pakollisten kansainvälisen politiikan maisteritason opintojen (niistä vaikka toiste lisää) lisäksi opiskelen nyt kauppatieteitä ja kielikeskuksen kautta ranskaa. Johtamiskorkeakoululla (kauppatieteet, hallintotieteet ja politiikan tutkimus) on nk. yhteisiä teemakokonaisuuksia, joista itse haluaisin vielä saada kunnianhimoisesti kasaan merkinnän kolmesta, joten omasta opintosuunnitelmasta löytyy lisäksi myös pari hallintotieteen kurssia. Jos olet oikein utelias, voit käydä kurkkaamassa näitä teemakokonaisuuksia täältä. Nämä kaikki ylimääräiset opinnot tarkoittavat sitä, että kokoon tulee luultavasti huomattavasti enemmän opintopisteitä kuin mitä maisteriin tarvitsisi, mikä on jotain mitä esimerkiksi Skotlannissa opiskellessa ei tapahdu (voi tapahtua).

Toisaalta joku saattaa myös nähdä tämän valinnanvapauden huonona asiana. Voihan se pistää vähän pään pyörälle, aiheuttaa hieman valinnanvaikeutta sekä mahdollisesti venyttää valmistumista. Paljon kuitenkin riippuu ihan omasta asenteesta ja tavoitteista. Itse kuitenkin todella arvostan nyt sitä, että saan käydä juuri niitä kursseja pakollisten opintojen ohella, joita haluan.


Kurssien suorittaminen

Siinä missä Skotlannissa suoritin suurimman osan kursseista esseillä, täällä keskitytään selkeästi enemmän tentteihin ja niihin kuuluisiin reflektoiviin oppimispäiväkirjoihin. Olen aina pitänyt esseistä enemmän, mutta ei tuo tenttiminenkään nyt kovin pahalta tunnu. Varsinkaan, kun tietää, että on mahdollisuus uusia. Helpottaa tälläisen pienen perfektionistin stressiä huomattavasti. Aika moneen kurssiin siis kuuluu juurikin tuo tentti ja oppimispäiväkirja. Proffat/luennoitsijat tuntuvat olevan erittäin joustavia ja ymmärtäväisiä palautuspäivien suhteen. Joitain kursseja voi taas suorittaa vaan tekemällä sähköisen tentin aika lailla silloin kun se itselle parhaiten sopii.

Tuo sähköinen tenttijärjestelmä on muuten loistava. Yliopistolla on pari tietokonetilaa, jotka on varattu sähköisiä tenttejä varten. Netin kautta voi varata omilla tunnuksilla ajan sähköiseen tenttiin: järjestelmässä pääset valitsemaan päivän välillä maanantai-lauantai sekä kellonajan jolloin haluat mennä valitsemasi tentin tekemään. Kaikissa Suomen yliopistoissa tämä ei ilmeisesti ole läheskään yhtä laajasti käytössä ja Tampereenkin yliopistossa yleisyys vaihtelee, mutta ainakin politiikan tutkimuksen tenteistä lähes kaikki (jos ei jopa kaikki) voi suorittaa sähköisellä tentillä.

Ihanan vapaata ja mahdollistaa täysin oman aikataulun. Vaarana toki on, että päätyy lykkäämään tenttejään aina vaan myöhäisemmäksi. Hyvä ajankäytön suunnittelu ja edes jonkinlainen itsekuri auttavat tässä kummasti. Mä olen muuten ainakin tuossa jälkimmäisessä välillä todella huono..

Kontaktitunnit

Skotlannissa tämä toki riippui ihan siitä mitä opiskeli, mutta omalla kohdallani ainakin kahtena viimeisenä vuotena kontaktitunteja oli maksimissaan kuusi viikossa. Ei kovin huima määrä. Täälläkin kontaktituntien määrään voi vaikuttaa se, että mitä opiskelee mutta myös omat kurssivalinnat omien oppiaineiden sisällä. Jos en suorittaisi näitä kaikkia ylimääräisiä opintoja, niin ei mun kauheasti tuolla yliopistolla tarvitsisi pyöriä. Ensimmäisessä periodissa kontaktitunteja viikossa taisi olla 15, ja tässä toisessa periodissa niitä olisi näillä näkymin parhaimmillaan (riippuu aina vähän viikosta) parikymmentä. Käytännössä nuo luvut eivät ihan pidä paikkaansa, koska kaikkiin luentoihin kuuluu ns. akateemin vartti, jotta luentojen väliin mahtuu jonkinlaiset tauot. Kammotuspäivänä vielä mainittakoon tämän periodin tiistain 12-20 luentoaikataulu. Itsepähän olen kurssini valinnut.

Suomeksi opiskelu

Tätä kammosin aluksi aika paljonkin, mutta yllättävän hyvin sekin on lähtenyt käyntiin. Huomaan itse asiassa, että luentomuistiinpanojen tekeminen on aavistuksen verran helpompaa suomeksi. Toki väliin eksyy aina pari englanninkielistä sanaa, kun ei ole luennon aikana välttämättä aikaa jäädä hakemaan mitenkäs se jokin asia nyt suomeksi ilmaistaankaan. Tekstien kirjoittaminenkin on lähtenyt suomeksi yllättävän hyvin rullaamaan, vaikka pakko myöntää, että kaikenlainen höpötys kuulostaa omaan korvaan suomeksi aina tuplasti pahemmalta kuin englanniksi. Lisäksi jotkin suomen kielioppisäännöt (varsinkin pilkutus) ovat vielä aika hakusessa, mutta tässähän ne taidot kehittyvät!

Yliopistolounas

Ei ehkä sinänsä liity opiskeluun, mutta on suuri osa yliopistolla hengailua ja lisäksi täytyyhän ahkeran opiskelijan saada hieman polttoainetta. Yliopistolounas on täällä myös hyvin erilainen kuin Skotlannissa. Siinä missä ainakin Glasgown yliopistolla maksoin muistaakseni helposti lähemmäs, tai yli, vitosen jostain valkoisesta pastamössöstä tai vastaavasta (puhumattakaan, että olin varma, että kokki käytti lähes kaikkiin ruokiin jotain samaa kastiketta) niin täällä lounaan saa opiskelijakortilla hintaan 2,6 €. Lounasravintoloita yliopistolla on useampia ja yleensä löytyy aina jotain jota tekee mieli syödä. Toki taso hieman vaihtelee, mutta aina löytyy jotain vähintään ok- ruokaa ja usein on jotain super herkullistakin. Itselläni (enkä kaveriporukastani ole ainoa) on tapana yleensä valita se kalavaihtoehto. Lisäksi halvan hinnan vuoksi monet käyvät yliopistolla lähes päivittäin syömässä ja siksi se onkin mukava tapa tavata kavereita.

Proper comeback

Mä pohdin pitkään sitä tulisinko vielä jatkamaan tämän blogin kirjoittamista. Olen ollut innoissani tästä jokseenkin uudesta vaiheesta elämässä ja aina välillä on tullut mieleen kuinka olisi hauska kirjoittaa niistä asioista täällä. Ajatuksen tasolta se ei kuitenkaa ole kauheasti edennyt. Aina on tullut jotain ns. parempaa tekemistä. Joskus se parempi tekeminen on rehellisesti sanottuna ollut tv:n tuijottaminen sorbettijäden kanssa, joskus opiskelu, joskus sosiaaliset riennot uusien ja vanhojen ystävien kanssa..Pointtina siis se, että aina on ollut jotain joka on sillä hetkellä tuntunut tärkeämmältä tai palkitsevammalta kuin blogin kirjoitus. Olen saanut ystäviltä aika paljonkin patistusta siihen, että pitäisi päivittää sillä he ainakin tykkäävät tätä lukea, mutta tänne palaaminen vaati silti vielä vähän pohdiskelua. Päätin nimittäin, että jos vielä palaan blogin pariin niin teen sen sitten kunnolla. Ei mitään yksi sinne päin tehty postaus ehkä kerran kuukaudessa meininkiä, vaan jos aion päivitellä niin teen sen sitten kunnolla.

Te fiksut ihmiset voitte ehkä arvata, että kerran nyt kirjoittelen tänne niin olen päättänyt valita jälkimmäisen vaihtoehdon: eli jatkan kirjoittelua ja teen sen kunnolla. Onhan tälläinen kirjoittelu tavallaan terapeuttista joskus (joskin näin julkisesti enemmän tai vähemmän sensuroitua) ja näistä muotoutuu tavallaan hauska kuvallinen päiväkirja omaksikin iloksi. Iloksi, tai kauhuksi. Riippuen ihan siitä miten joskus tulevaisuudessa näitä kaikkia ihme höpötyksiä lukeekaan. Mikään tosin tuskin on samalla tavalla yhtä kamalaa ja hauskaa kuin vanhojen yksityisten päiväkirjojen lukeminen. Se yhtäaikainen nostalgia ja myötähäpeä on vaan jotain sanoinkuvaamatonta.

Olen jo vähän luonnostellut mistä ainakin haluan pian kirjoittaa, ja voinkin kertoa että luvassa on ainakin sitä jo aikoja sitten toivottua pohdintaa opiskelusta Suomessa ulkomailla opiskelun jälkeen. Ajattelin siihen liittyen myös hieman valottaa mitä ajattelin täällä opiskella ja milloin ajattelin valmistua (näinkin nimittäin pitää kai joskus tehdä.) Tämän lisäksi haluan esitellä vähän asuntoanikin lisää teille kaikille. Nyt kun kerrankin asunto kohdallani ei tarkoita pientä huonetta jossa on kokolattiamatto ja piiloon maalattu vesivaurio seinässä. Tämäkään opiskelijayksiö ei ole vielä 'valmis', en esimerkiksi edelleenkään ole saanut hankittua mattoja tai ruokatuoleja keittiöön, mutta jotain edistystä on tapahtunut. Eikös sisustus muutenkin ole vähän sellainen ikuisuusprojekti? Lisäksi pian on vihdoin luvassa pari ulkomaanmatkaa! Ensimmäinen reissu suuntautuu marraskuun alussa yhteen Euroopan pääkaupungeista, jossa en ole ikinä ennen käynyt, mutta joka taitaa kuulua ehdottomasti must see paikkoihin. Toisen matkan kohteena on eräs minulle rakas Euroopan pääkaupunki, mutta tätä en melkein edes laskisi omalta kohdaltani ulkomaanmatkaksi. Tässä vaiheessa jokainen tätä blogia vähänkin lukenut osaa varmaan arvata mistä kaupungista on kyse?

Lopuksi lupaan, että kuvat palaavat myös kehiin heti seuraavasta postauksesta eteenpäin. En ehtinyt tähän etsimään mitään kuvallista piristystä ja halusin saada tekstin 'ulos' ennen jumalaisen mukavaan sänkyyni käpertymistä.

Huomenna pitäisi suunnata heti aamusta kirjastoon ja siitä sitten kv politiikan teoria ja metateoria- luennolle. Siinä välissä aion käydä selvittämässä mikä on yliopiston ruokalan käsitys Tom Yam kalakeitosta..sitä nimittäin näyttäisi olevan yhtenä ruokavaihtoehtona. Vähän ehkä epäilyttää..

Opiskelijaelämää

Täällä on nyt asusteltu ihan virallisesti Tampereella ja vietetty 'maisterifuksin' opiskelijaelämää hieman yli viikko. Tästä statuksesta löytyy todisteena lompakossa oleva tälläinen vankikarkurin kuvalla varustettu sininen kortti jolla pääsee taas vuoden tauon jälkeen käsiksi kaikenlaisiin alennuksiin, joista allekirjoittanut tällä hetkellä arvostaa eniten halpaa ja perushyvää 'kouluruokaa.'

Itse asiassa ilman sitä halpaa ja kätevää kouluruokaa oma ruokavalioni olisi luultavasti viime aikoina koostunut lähinnä pelkästään yhdistelmästä epäterveellisiä suolaisia naksuja, hesburgerin ja mäkin äklöjä aterioita, kuppinuudeleita, limua ja alkoholia. Sekaan on satunnaisesti osunut lähinnä aamuisin myös ruisleipää ja omenoita. Tämä ei johdu siitä, että olisin päättänyt tehdä totaalisen u-käännöksen ja alkaa vannomaan eineksien ja pikaruuan nimeen vaan siitä, että aika ei yksinkertaisesti ole meinannut riittää.

Mistä päästäänkin sujuvasti viikon tapahtumiin eli siihen hyvin aktiiviseen sosiaalisen elämään jota yliopiston alussa harjoitetaan. En ollut aluksi ihan varma tulisiko kovinkaan moneen tapahtumaan mentyä; olinhan kuitenkin vetänyt aikoinani jo Britannian fuksimenot eikä jatkuva biletys huomattavasti nuoremmassa seurassa välttämättä kuulostanut mitenkään älyttömän houkuttelevalta. Kävi kuitenkin niin, että mukavat ihmiset ja yliopiston politiikan ainejärjestön iltakoulun tapahtumat ovat vieneet vähän mennessään..

Tähän on erityisesti vaikuttanut se, että meillä on loistava pieni 'maisterifuksien' porukka ja ollaan 'integroiduttu' hyvin todella lyhyessä ajassa. Hieman yli viikon sisään on nyt mahtunut mm. saunailta, poliittisen musiikin visailua, yliopiston akateemisen vuoden avajaiset ja viimeisimpänä amazing race skaba johon meidän joukkue lähti toteuttamaan hyvin selkeää taktiikkaa: lahjonta toimii aina. Koska ollaan vanhoja niin ei kuviteltu missään vaiheessa, että meillä olisi hyvistä lahjuksista huolimatta mitään mahdollisuuksia voittoon joten pidettiin koko kisan ajan prioriteetit kunnossa. Pysähdyttiin siis matkalla tyynesti kauppaan hankkimaan lisää nesteytystä ja mäkkiin nappaamaan vähän purtavaa.  Tästä huolimatta oltiin lopussa aika hapoilla, mutta hauskaa ainakin oli. Siitäkin huolimatta, että olen jo jonkin aikaa ollut tulossa kipeäksi ja tuntuu kuin joku olisi tunkenut hieman oikealle päin vinoon kasvavan kaktuksen mun kurkkuun.

Jos joku siellä nyt kuvittelee, että siellä se Marika juhlii koko ajan kännipäissään pilkkuun asti niin joudun tuottamaan pettymyksen. Kahta tapahtumaa lukuunottamatta olen ollut kiltisti kotona ennen puoltayötä eikä krapulastakaan olla vielä missään vaiheessa kärsitty. Tämä toki saattaa vielä muuttua, mutta toistaiseksi tapahtumat on vedetty läpi hauskaa pitäen, kohtuutta kuitenkaan unohtamatta. Näkyy se siis jossain, että tässä ei vietellä fuksina ensimmäisiä opiskelijabileitä ja mukavuudenhalu voittaa armottoman väsymyksen ja huonon olon.

Sosiaalisen aspektin lisäksi olen ollut vähintäänkin yhtä innoissani uusista opiskelukuvioista ja ihanasta yksiöasumisesta. Tähän mennessä kaikki on toistaiseksi mennyt jopa reilusti yli odotusten. Mutta palaan näihin kuvioihin tarkemmin hieman myöhemmin. Nyt alkaa nälkä jo kovasti vaivaamaan ja koska mulla on jopa aikaa niin ajattelin ottaa siitä ilon irti ja ihan kokata itse jotain. Mitä luksusta!

Kutsu fiilistelemään

Ajattelin nyt valottaa hieman enemmän päätöstäni valita Tampereen yliopisto seuraavaksi opiskelupaikakseni ja ylipäätään Suomi seuraavaksi asuinpaikaksi sillä tiedän, että se on ollut aikamoinen yllätys. En tee tätä siksi, että kokisin päätökseni tarvitsevan jonkinlaista perustelua tai oikeutusta vaan siksi, että olen itse innoissani ja niin sanotusti 'fiiliksissä' kaikesta mikä siihen liittyy ja haluan kertoa teille miksi näin. Ensin suosittelen kuitenkin kipittämään keittiöön hakemaan lemppari juotavaasi (oma valintani on tällä kertaa hieman tylsä jääkylmä vesi sitruunalla) ja asettautumaan läppärin kanssa mukavasti hyvällä fiiliksellä vaikkapa pehmoiselle sohvalle sillä tästä saattaa tulla aika pitkä lukutuokio. Valmista? Hyvä!

I thought I'd shed some light to my decision to accept the offer from the University of Tampere for next year, and well my overall decision to choose Finland as the next country to live in, as I know it was a surprise for quite a few. I'm not doing this because I feel that I should somehow justify my decision or explain myself but because I'm truly really excited about it and just want to share the reasons with you. First, however, I would like to recommend you to get a nice drink into your hand (whatever you fancy the most, my choice this time was ice cold water with some fresh lemon) and get comfy because this might take a while. Ready? Good!

Kaikista seitsemästä vaihtoehdosta Tampere tuntui alusti asti hyvältä, ja mikä sai sen tuntumaan entistä paremmalta ja eriytymään mielessä kaikista parhaimmaksi vaihtoehdoksi oli se pienoinen fakta, että kovin kilpakumppani Lontoo olisi ollut aivan järkyttävän kallis vaihtoehto. Jollain yhdistelmällä lainaa, kovaa säästämistä ja penninvenytystä olisin voinut saada kasaan yksinään lukuvuosimaksuihin vaadittavat n.11 000€ mutta come on! Voisin kirjoittaa kokonaisen postauksen siitä kuinka moiset lukuvuosimaksut raivostuttaa mua sillä se todella asettaa nuoret eriarvoiseen asemaan, jossa älykkyydellä ja yrittämisellä ei enää ole niin paljoa painoarvoa, vaikka niiden pitäisi (ainakin oman logiikkani mukaan) merkitä enemmän kuin sen paljon sulla sattuu olemaan käytettävänä rahaa voidaksesi mennä yliopistoon. Jos haluaisi olla ehkä hieman ilkeä niin joku voisi sanoa minun olleen ensin pääsykoepakolainen lähtiessäni Skotlantiin suorittamaan kandia, ja nyt lukuvuosimaksupakolainen palatessani Suomeen tekemään maisteria. Ehkä niin, mutta hyvin onnellinen pakolainen sitten!

Out of all the seven options I had, Tampere felt good from the start, and what made it feel like even better option on my mind was the tiny fact that the close second option, London, would have been insanely expensive. I could have managed to get together the needed around 11 000€ for the tuition fees but come on! I could write a long post just on the subject of how much such tuition fees annoy me because they actually make young people unequal by creating a situation where your intelligence and drive doesn't necessarily matter as much as money does. And logically (at least by my logic) those are the things that should matter the most when pursuing a degree. If one wanted to be a bit mean they could say that first I was an entrance exam refugee by going to Scotland to do my undergrad, and now a tuition fee refugee by going to Finland for my masters (a nice country that doesn't have tuition fees). Maybe so, but a happy refugee nevertheless!

Raha ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut se ratkaisevin tekijä (olihan vaihtoehtoina muitakin kuin Lontoo ja Tampere) vaan se yleinen fiilis mikä Tampereesta ja sen mukanaan tuomista mahdollisuuksista ja uusista jutuista tuli. Suomen yliopistojen akateeminen vapaus, josta voidaan olla ehkä montaa mieltä mutta mikä on eri luokkaa kuin esimerkiksi Britannian järjestelmä, oli yksi erittäin houkuttava tekijä. Ajatus siitä, että sen sijaan että olisin rajoitettu tekemään vain tietyn määrän kursseja rajoitetusta valikoimasta, jotka tulisi tenttiä juuri yhtenä tiettynä päivänä, olisinkin vapaa laatimaan maisterin opintoni huomattavasti vapaammin, oli aika vastustamaton. Sen sijaan, että joutuisin valitsemaan sen välillä haluanko opiskella hieman EU-lakia vai maailmantaloutta voisinkin esimerkiksi tehdä molemmat. Enkä joutuisi enää surkuttelemaan rappeutunutta ranskan kielen taitoani kun voisin opiskella sitä osana tutkintoani ilman mitään lisämaksuja. Koska en myöskään vielä tiedä mitä haluaisin tehdä työkseni ja missä päin maailmaa, niin akateemisen ruotsin suorittaminen tuskin on haitaksi, tutkintoon kuuluvasta alan harjoittelusta puhumattakaan! Jos Suomi käy ahdistamaan niin harjoittelun voi vaikka suorittaa ulkomailla, ja miksei lähteä vielä vaihtoonkin, jos sille päälle sattuu. Voi myös olla etten päätyisi tekemään mitään kovin 'ylimääräistä', mutta vapaus tehdä niin on kuitenkin olemassa.

However, money wasn't the main factor in the end (I did have other options than just Tampere and London) but the overall feeling I got from Tampere and the new things and opportunities it would bring with it. The academic freedom in Finnish universities, no matter what you might think of it, is something totally different than what you see in universities in the UK, for example, and was a very tempting factor. The thought that instead of being limited to choosing certain amount of courses that have strictly set exam dates, I could plan my studies more freely, was very appealing. Instead of having to choose between EU-law and a course on IPE as electives, for example, I could just do both. I also wouldn't have to feel sorry for my rusty French skills because I could just study it for free. I also have no real clue what I want to do when I graduate and where in the world I want to do it so doing academic Swedish (the other official language of Finland) can't be bad, not to mention doing an internship in a relevant field as part of the degree. If I start feeling like I need to get abroad I can always do the internship abroad..or go on an exchange somewhere if I fancy. It might be that I won't end up doing much 'extra' stuff but the freedom to do so is still there, and freedom to make up my own decisions is something I highly value.

Tampereelle muutto tuo mukanaan myös erään mahdollisuuden jota olen jo jonkin aikaa kaivannut, nimittäin yksin asumisen. Vaikka tykkäsinkin kämppisten kanssa asumisesta yllättävän paljon niin en ikinä kokenut niitä asuntoja ihan täysin kodikseni. Toki asiaan varmasti vaikutti myös pääkopassa nakuttava tieto siitä ettei se ollut ns. pysyvää asumista, mutta samalla se että oma tila oli rajoitettu vaan yhteen makuuhuoneeseen, kun taas kylppärin ja keittiön jaoit muiden kanssa rajoitti sitä paljon kyseisiin tiloihin halusi esimerkiksi panostaa. Ehkä musta on tulossa vanha, mutta en malta odottaa, että pääsen kaivamaan vanhempieni varastosta aikanaan minulle kerätyt Arabian teema ja Iittalan astiat ja järjestelemään ne keittiöni kaappeihin. Sympaattisen yksiöni (sellaiseen kun avaimet jo löytyy!!!) yleisestä sisustamisesta nyt puhumattakaan! Ennen katselin sisustustavaroita, kirjoja ja muita vastaavia sillä kaihoisalla fiiliksellä, että tuollainen olisi kiva saada/nätti siellä ja siellä mutta ei mitään järkeä liikkuvan elämäntilanteen ja pysyvämmän kodin puutteen takia hankkia. Nyt tilanne taas on aivan toinen ja yhdet ensimmäisistä ostoksistani, kun olin saanut asuntoni avaimet käteen, olivatkin Iittalan viinilasit ja Ville Haapasalon kirja. Melkein hävettää myöntää kuinka innoissani moisesta olin..ja olen edelleen. Matkakuumeeni ei ole kadonnut minnekään, mutta ajatus siitä, että on oma kunnon koti minne aina palata matkalta on suorastaan ihana. Mulla on siis selkeästi jokin pesänrakennusvietti.

Moving to Tampere brings with one thing that I've been dreaming about for quite a while; living by myself. Even tho I was totally fine with having flatmates for years, I never really felt at home. Sure the fact that I knew that it wasn't permanent living influenced that feeling as well but I think it was mainly the fact that you were sharing a place with other more or less random people and the only space that was really yours was your own room. You also didn't exactly feel like putting much effort to decor the whole flat..Maybe I'm getting old now but I just can't wait to get all my cool Arabia and Iittala plates etc from my parents storage space and to organise them into MY kitchen. I also simply can't wait to actually furnish/decor my cute little flat (yes, I actually already have one!.) Before I used to wishfully look at home decor stuff, books etc thinking how nice it would be to buy them but how it made absolutely no sense because of my moving lifestyle and lack of more permanent home that truly felt like mine. Now the situation is totally different, and actually one of the first things I bought after I got my keys was lovely Iittala wine glasses and a book of Ville Haapasalo. I'm almost (but just almost) embarrassed to admit how excited that made me..and still does. Also, my travel fever hasn't disappeared but the thought that I will have a lovely home to come back to is simply amazing. Yes, clearly getting old..

Suomessa opiskelu tarkoittaa myös, että pääsen pitkästä aikaa viettämään kunnolla aikaa rakkaiden ystävieni kanssa enkä joudu aina hyvästelemään heitä kuukausiksi kerrallaan. Perhettä ja sukulaisiakin on mahdollista nähdä useammin kuin pari kertaa vuodessa. Ulkomailla asuvat ystävät taas tarjoavat samalla loistavat puitteet matkustelulle ja opiskelu uudessa yliopistossa tuo varmasti mukanaan paljon myös uusia ystäviä. Vaikka olenkin asunut suurimman osan elämästäni Suomessa niin en ole ikinä opiskellut täällä yliopistossa, joten luvassa on varmasti paljon uusia ja hauskoja kokemuksia ja menoja siltäkin osin. Ehkä seuraavana vappuna tulee juhlittua 'perinteistä' opiskelijavappua Suomessa ensimmäistä kertaa!

Luin muuten tämän viime syksynä kirjoittamani tekstin pari päivää sitten enkä voinut muuta kuin nauraa silloiselle vakaumukselleni olla jäämättä Suomeen edes opiskelemaan. Ehkä siitä jyrkästä kannasta olisi voinut päätellä, että olisi erittäin mun tyylistä tehdä täysi U-käännös ja päättää, että sehän olisikin juuri siksi loistava idea. Sitä tosin en vielä ihan nää, että loisin uraa vain Suomessa, mutta vielä on aikaa katsella senkin suhteen mitä päätän. Niin, ja sille kyseisessä tekstissä mainitsemalleni työkkärin sedälle voisin nyt lähettää rakkaita terveisiä; et selkeästikään tiennyt yhtään mistä puhuit, kyllä se tutkintoni näytti ainakin Tampereen ja Turun yliopistoille kelpaavan oikein hyvin. Teille kaikille muille, tehkää niin kuin itsestä tuntuu parhaalta huolimatta siitä mitä muut odottavat sinun tekevän, ja mitä näihin asioihin tulee niin mieltä saa ja voi aina muuttaa. Ennen kaikkea älkää uskoko, jos joku sanoo ettette voi tehdä jotain!

Kaikki postauksen kuvat löytyvät pinterestistäni, täältä.

Studying in Finland also means that I'll get to spend more time with my lovely friends and won't have to say goodbye for months. I'll also be able to spend more time with my family and with my goddaughter(s). I will naturally miss my friends abroad but planes fly and I do love travelling! Even tho I've lived most of my life in Finland I have never been a University student here so I'm sure that will bring with some new exciting experiences, people and parties. Maybe I'll actually get to celebrate 'a traditional student vappu' next year for the first time!

Btw, few days ago I read this post I wrote last autumn and I couldn't help but to laugh at my then dedication not to even consider studying in Finland. Maybe I should have known that it would be so me to make a total U-turn and decide that actually, because of that it would be a brilliant idea to study in Finland. Tho, can't see myself building a career just in Finland but who knows what I'll actually end up doing. Oh, and to that jobcentre dude I mentioned in the post that gave me such 'great' advice; you clearly had no clue what you were saying, at least the Universities of Turku and Tampere seemed to think my degree was pretty good. And for you there, do what you think is the best thing to do and not what others might expect you to do. Also when it comes to these things you're always free to change your mind if you feel like it and most of all don't let anyone tell you that you can't do something!

You can find all the pictures used in this post from my pinterest boards, here.

I have made a decision

Opiskelupaikkoja syksylle oli sitten loppujen lopuksi tarjolla 7 kappaletta. Kuulostaa jotenkin huimalta luvulta ainakin omaan korvaan. Joka tapauksessa, niistä piti sitten valita yksi joka tuntui kaikista parhaimmalta. Mulle tuli jotenkin heti erään opiskelupaikan saatuani sellanen fiilis, että tämä tuntuu oikeasti todella hyvältä vaihtoehdolta. Epäröin kuitenkin vähän, koska se tuntui itselleni kaikista oudoimmalta vedolta. Mitä enemmän kuitenkin pyörittelin asiaa mielessäni ja mitä enemmän juttelin vaihtoehdoista kavereille niin sitä varmemmaksi tulin siitä, että tämä on tällä hetkellä minulle se parhaalta tuntuva vaihtoehto. Sitten ei auttanut muu kuin lyödä se päätös lukkoon ja kertoa päätöksestä muille.

Uskon ehdottomasti päättäneeni oikein sillä olen ollut päätöksenteosta lähtien todella innoissani ja täpinöissäni asiasta. Odotan todella innolla sitä uutta elämänvaihetta jonka tämä tuo tullessaan.

Ai te haluaisitte tietää minne päätin mennä? Mikä yliopisto on se onnekas yksikkö joka minut saa syksyllä kirjoilleen (haha)?

Tampereen yliopisto.

Did not see that one coming, did you?

So all in all I had 7 University offers to choose from. Sounds like a pretty big number for me and somehow I had to chose the one that felt the best for ME. After I got an offer from one university I immediately felt like maybe this was the one, the 'right' choice for me at this point of time. I was bit doubtful at first because the same option also seemed like the most random and unlikely decision I could make. However, the more I thought about it and the more I talked about my options with my friends the more I started to feel like this is exactly what I want to do (regardless of what others might think). After I was sure the only thing left to do was to make the decision and inform others.

I definitely think that I made the right choice because I've been beyond excited and happy since. I can't wait to see what new things this will bring to my life and it definitely marks a new beginning of sorts.

Oh, you would like to know what I decided? Which University is the lucky bastard that gets me next Autumn (haha)?

The University of Tampere.

Did not see that one coming, did you? 

What is happening?!

Tai ehkä mitä on tapahtunut, no ei se ole niin justiinsa. Mä olen aika lailla viettänyt vähän sellaista tunteiden vuoristorataa viime aikoina (kuukausina). Ihan kaiken suhteen. Saattaa olla viikko jolloin teen kaikkea hauskaa ja olen oikein hyvällä tuulella, ja seuraavalla viikolla olen sitä mieltä, että mulla on maailman tylsin elämä. Ehkä mussa on ihan vähän jotain draamakuningattaren piirteitä.
Kuitenkin, otetaan tähän alkuun sellainen pikainen recap mitä onkaan tullut tehtyä, koska tehän varmasti pakahdutte jännityksestä..

Tuoreena sinkkuna suuntasin maaliskuussa ystäväni K:n kanssa pienelle risteilylle, jossa oli ihan mielettömän hauskaa. Paljon (ehkä vähän liiankin paljon) hyvää ruokaa, ei niin hehkeiden tanssiliikkeiden esittämistä parketilla, shoppailua ja spa osastolla rentoutumista. Joukkoon saattoi myös mahtua drinkki jos toinenkin. Noh, kyseessä oli miniristeily lauantai lähdöllä Tukholmaan, kyllähän te tiedätte millaisia ne on.. ja jos ette tiedä niin voitte ehkä kuvitella.

 Risteilyn lisäksi olen myös ehtinyt viettämään vähän aikaa Helsingissä siellä asuvien ystävien kanssa. Suomessa olon ehdottomia hyviä puolia on se, että hyviä ystäviä näkee nyt useammin kuin kerran puoleen vuoteen ja kuulumisia pääsee vaihtamaan useammin ihan kasvotusten mikä vieläkin tuntuu ihan luksukselta. Ollaan käyty mm. brunssilla (yllä kuva Kallion Oivan brunssista), nautittu auringonpaisteesta Tuomiokirkon rappusilla, kierrelty vähän kauppoja ja avattu huvipuistokausi Linnanmäellä.

Kaiken tälläisen hauskan lisäksi lähestyvä kesä on tarkoittanut mielessä myös lähestyvää syksyä ja täten ilmassa on ollut pienoista ahdistumista. Yliopistopaikkoja, joista valita on tällä hetkellä 6. Kyllä 6, mitä hittoa?! Lähettelin hakemuksia vähän useampaan paikkaan, koska halusin että olisi sitten varmasti pari mistä valita kun joihinkin yliopistoihin piti olla vaikea päästä..Pari mistä valita, ei 6. Tavallaan se taktiikka kyllä osui ja ampui takaisin. Minä en tiedä mitä teen!!!

Siinä pari kuukautta pienessä pähkinänkuoressa. Tänään ohjelmassa illanviettoa stand upin parissa! Tästä on hyvä jatkaa.

Talvisia kuulumisia

En tiedä mitä mieltä te muutte Suomessa tällä hetkellä olevat ootte näistä pakkasista, mutta mä olen aivan haltioissani! Ok, jos sitä pientä faktaa ei lasketa, että sain ensimmäisistä pakkaspäivistä poskiin aivan järkyttävän kutisevan ja turpoavan ihottuman..mutta nyt siitä on selvitty ja oon voinut palata tykkäämään näistä keleistä. Oon viimeks vietellyt tammikuuta Suomessa vuonna 2009 ja jotenkin tää kimalteleva lumi, kirpeät pakkaspäivät ja upean kirkas tähtitaivas pimeällä on saanut mut tykkäämään olostani täällä entistä enemmän. Jokainen kävely ulkona on vähän kuin olisi jossain ihmemaassa. Tai sitten mä koen vielä jotain 'kulttuurishokkia' ja oon höpsähtänyt ihan täysin.

Tänään oli tarkoitus lähteä kameran kanssa vähän kuvailemaan talvisia maisemia ja mennä ehkä salille. Kumpikaan ei tapahtunut tai tapahdu, koska mua väsyttää niin paljon töiden jäljiltä etten oo varma miten pidän itteni edes kasiin asti hereillä. Tavoite onkin mennä tänään tosi aikaisin nukkumaan, nukkua hyvät ja pitkät kauneusunet ja olla loppuviikko sitten hieman tehokkaampi. Voisin mennä katsastamaan onko kukaan ostanut mun kirpparipöydältä yhtään mitään ja käydä lainaamassa kirjastosta pari kirjaa. Kuukausia sitten nimittäin puhuin niistä avoimen opinnoista joita suunnittelin tekeväni enkä ole vielä saanut tehtyä niiden eteen oikein mitään konkreettista. Nyt voisi olla hyvä aloittaa.

Muuten olen niiden töiden lisäksi viime aikoina lähinnä nähnyt kavereita ja totutellut Suomessa oleiluun. Mikä ei ole ollenkaan huono juttu, mutta vaatii aina vähän totuttelua ja uusien rutiinien muodostamista. Oon myös vähän yrittänyt miettiä sitä mikä olisi mun ykkösvaihtoehto ensi syksylle, mutta mun mieli muuttuu niin nopeasti etten itsekään pysy enää perässä. Saatan olla ensin täysin varma, että Lontooseen on pakko päästä muuttamaan heti syksyllä opiskelemaan tai musta tulee ikuisesti surullinen ja sitten seuraavana hetkenä Amsterdam kuulostaakin kuitenkin paljon paremmalta vaihtoehdolta. Pari kertaa on myös käynyt mielessä sellainen ihan täysin outo ajatus tyyliin 'Mitäs jos mä vaikka hakisinki Tampereelle.' Ei mitään tietoa mistä toikin tuli. Eihän tätä itselleen tietenkään kannata helpoksi tehdä :D

Katsoin muuten yle areenasta jakson Hullu Juttu ohjelmaa, jossa tällä kertaa oli kärjistetysti aiheena Suomeen vai ulkomaille? Jos herätti kiinnostuksen niin sen voi käydä vilkaisemassa vaikka täältä: http://areena.yle.fi/tv/2040024.