Kasvista naamaan - päivitys

Lokakuu on jo yli puolen välin ja yhtä pitkään on myös kestänyt (melkein) lihaton lokakuuni. Mainitsin aikaisemmin, että niitä lihaisia poikkeuskertoja saa olla pari ennakolta määriteltyä. Ne pari ovat nyt menneet ja niissä se on myös pysynyt. En toki kiellä, ettenkö olisi jo useampaan otteeseen haaveillut ihanan mehevästä ja kunnon lihaisasta juustohampurilaisesta, jopa siinä määrin, että mäkinkin juustohamppari himottaa aivan uudella tavalla..


Tämä on itse asiassa kuitenkin ollut pääosin helpompaa kuin osasin odottaa. Huomasin heti, että lokakuu ja syksy yleensäkin on loistavaa aikaa keskittyä enemmän varsinkin tiettyihin kausivihanneksiin; kaaleja, sieniä, kurpitsaa, artisokkaa..Olen päätynyt ensimmäistä kertaa ikinä kokeilemaan myskikurpitsaa (namia!), halunnut ainakin mielessäni tunkea ruusukaalia lähes joka ruokaan, pakastanut lehtikaalia, jotta saan sitä kätevästi smoothieihin, tehnyt itse falafelia ja hurahtanut täysin siitakesieniin. Resepti-inspiraatiotakin olen onnistunut löytämään niin paljon, että kasvisruokapainotteinen elämäntapa tulee varmaan väkisinkin jatkumaan vielä tämän kuun jälkeenkin.

Rehellisyyden nimissä täytyy kuitenkin mainita, että tähän aikaan on myös kuulunut kovat kolme päivää kamppailua vanhempieni jääkaapissa minua tuijottanutta metvursti-pakettia vastaan. Se jotenkin ajautui vähintään kerran päivässä kaapista käteen..ja hetken tuijottelun jälkeen sisällöltään koskemattomana takaisin kaappiin. Vaikka jääkaappi oli kuinka täynnä, kiinnittyi katseeni aina heti ensimmäisenä luonnollisesti siihen pirun metvurstiin. En normaalistikaan osta sitä itse ikinä kotiin, mutta vanhemmillani käydessä sitä usein päätyy leivälle senkin edestä.

Toisen kovan hetken koin, kun vanhemmillani vietettiin ns.mättöilta hakien Hesburgerista ruokaa. Marikahan sitten kiltisti otti itselleen falafel-aterian ja voi..haluaisin voida kertoa teille, että se oli hyvää. Suussa sulavaa ja maukasta, kuka nyt lihaa enää kaipaa. Ei se ollut, eheiii. Siinä sitten nenääni (mielestäni tietenkin somasti) nyrpistellen näykin sitä jotain, joka kehtasi itseään hampurilaiseksi kutsua ja johon ei tullut edes juustoa(!), samalla kaihoisasti katsellen muiden kerroshampurilaisia. Positiivinen puoli oli toki se ettei siitä tullut sellaista lihaisaa ähkyä ja ranet oli hei kerrankin hyviä! Tosin nyt kun tarkemmin ajattelen, niin siihen ähkyn puuttumiseen saattoi myös vaikuttaa etten syönyt sitä hampurilaista kokonaan..

On niitä hyviäkin kasvisruokia onneksi syöty ja tässä niistä yksi, johon voi aina luottaa:

Intialainen kasviscurry ja naan-leipää

Inspiraation curryyn sain alunperin tästä (klikkaa minua!). Päädyin lukemaan siihen tulleet kommentit ja niiden myötä lisäsin itsekin curryyn kasvisliemikuution, sipulia ja valkosipulia. Käytin tulista Madras curry pastea (tai se siis väitti olevansa tulinen, ei ollut), hieman korma pastea, juustokuminaa, chilijauhetta ja garam masalaa. Siitä tuli sen verran hyvää, että hehkutin ystävälleni maistaneeni juuri maailman parasta kasviscurrya.

Naan-leivät tein tämän ohjeen mukaan ja vaikka ne ehkä näyttääkin avuttomilta, niin ne maistui varsinkin kaupan versioihin verrattuna aivan taivaallisilta. Siihen ei ehkä paljoa vaadita, mutta.. let me have this one!