5 kertaa Miksi

MIKSI liikunnan aloittaminen tauon jälkeen on aina niin pirun hankalaa? Ja miksi niitä taukoja pitää edes päästä tulemaan? Osaan helposti kuvitella sen mahtavan fiiliksen, mikä kunnon treenistä tulee ja mä oikeasti tykkään liikkua; kuntosali, juoksu, uinti, jooga, spinning you name it, mutta ei vaan meinaa lähteä. Viime vuonna maksoin yliopiston liikunnan hieman päälle 60euron vuosimaksun ja kävin siellä liikuntakeskuksella tasan kerran. Maksoin siis käytännössä erään sunnuntain suhteellisen chillistä core-tunnista päälle 60€. Boom! Rakas opiskelukaverini jaksaa nauraa tälle vieläkin. Saadakseni itseeni tällä kertaa hieman enemmän vipinää, olen hankkinut liian kalliit juoksu/sali trikoo ja antautumassa kalliimmalle kaupalliselle kuntosalille, koska 1. siellä on tosi kivat tilat ja 2. se on lähellä kotia ja mä tiedän olevani laiska lähtemään kovin kauas urheilemaan. Go helppous & välineurheilu!

MIKSI joku on mennyt keksimään sipsit? Nuo jumalaisen epäterveelliset, mutta niiin herkulliset ja suussa rapisevat prosessoidut perunalättöset. Voisin vetää helposti yksin ison pussin sipsiä lähemmäs kerran päivässä + dipin. Nou problemo. Se problemo tässä tulee siitä, että haluaisin pitkän ja terveen elämän normaalipainoisena yksilönä. Mulla on joku addiktio ja mut pitäisi viedä varmaan johonkin hard core sipsihoitolaan. Luin jostain, että sipsihimo voi olla merkki kalsiumin puutteesta ja marssin aika lailla samantien ostamaan kalsiumia tablettimuodossa. Nyt kun vielä muistaisin syödä niitä..


MIKSI mulla ei voi olla tiskikonetta tai kodinhoitajaa? Tällä hetkellä kaikki tiskit ei mahdu edes tiskialtaaseen piiloon vaan muistuttelee jatkuvasti olemassaolostaan, kun vähänkin erehtyy katsomaan sinne päin. Tämä ei johdu muuten siitä, etten olisi päiviin tiskannut vaan siitä, että onnistun näin ihan yksinkin kokkaillessa vaan tuottamaan ihan pirunmoisen määrän likaisia astioita. Saat vitosen, kun tuut tiskaamaan!

MIKSI en osaa laulaa? Olisi todella huippua pystyä vetämään ihmisten kuullen kaikenlaisia lirkutuksia ilman, että kaikille täytyy ensin jakaa kuulosuojaimet.

MIKSI me ihmiset ei vaan voitaisi olla toisillemme mukavampia ja ystävällisempiä? Neljää ylempää kysymystä hieman vakavampi pohdinta ja kysymys, jonka parissa olen painiskellut ihan lapsesta asti. Muistan aina, kuinka karua oli oppia, että vaikka kuinka itse yrittäisit olla perus mukava/ystävällinen niin se ei todellakaan tarkoita, että muut ihmiset kohtelisivat sinua samalla tavalla. Vaikka sen faktan onkin jo oppinut, niin silti sen tajuaminen aina välillä kirpaisee. Kaikista ei voi pitää, sen tiedän siitäkin että on ihmisiä, joiden kanssa mulla ei vaan synkkaa, mutta silloin kun ollaan tekemisissä niin onko se todella niin hankalaa yrittää olla edes perus jees? En vaan jotenkin kykene hahmottamaan sitäkään, miksi on tarpeellista olla tyly ja häijy ihmisille, joita et usein edes entuudestaan tunne. Ehkä mä olen vähän höhlä, mutta mun mielestä on paljon mukavampaa hymyillä ihmisille kuin näyttää niille hapanta naamaa.