saareilua pt.2 -kommelluksia pimeällä

Näin aluksi kiitokset kaikille jotka jaksoivat lukea ja kommentoida edellistä pohdiskelu/avautumis postausta. Oli kiva kuulla muidenkin mielipiteitä ja kokemuksia asiasta, ja sinne saa laittaa vielä lisääkin kommenttia, jos jollain on jotain lisättävää tai vaikka jos vaan haluaa toistaa mitä muutkin ovat jo sanoneet. Bloggaus on paljon hauskempaa silloin kun se ei päädy vain jatkuvaksi monologiksi.

Mutta ajattelin nyt keventää blogia vaihteeksi matkafiilistelyillä meidän (minun ja ystäväni Jennan siis) Thaimaan saarielämästä. Päivät kun meni lähinnä rannalla rentoutuessa (ja siinä kun panikoin, että palan auringossa ja melkein halailin sitä 50 kertoimista aurinkorasvaa), niin iltaisin meno sitten muuttui ehkä astetta mielenkiintoisemmaksi.

Heti alkuun tuli selväksi, että joko minulla ja Jennalla on hyvin erilainen käsitys siitä mikä on 'vain lyhyen ja helpon kävelymatkan päässä' tai sitten taisi olla niin ettei Jennalla itselläänkään ollut ihan kauhean hyvää käsitystä niiden reittien pituudestan, vaikka oli saarella aiemmin vieraillutkin. Esimerkki. lähdetään tarpomaan hakusessa pankkiautomaatti ja kauppa. Matka on kuulemma helppo ja nopea. Todellisuus: askelletaan peräkkäin pilkkopimeällä ja kuoppaisella hiekka/mutatiellä jonkinlaisen viidakon keskellä kun autoja ja mopoja vilistää ohi. Onneksi oltiin kuitenkin uskonnollisesti valeltu itsemme tehokkaalla hyttyskarkotteella niin vältyttiin sentään miljoonilta paukamilta. Tajuttiinhan me 'city-tytöt' myös loppujen lopuksi käyttää kännyköidemme valoa merkkinä olemassaolostamme hieman järeimmillä aseilla kulkeville. Hyvin me siitäkin selvittiin ja pitäähän joka lomassa olla vähän jännitystä!

Seuraavalla kerralla päätettiin yrittää välttää suuremmat seikkailut ja suunnata syömään kävelemällä rantaa pitkin. Tässä oli paljon plussia; pehmeä hiekkainen alusta kävellä, ei varsinaista eksymisvaaraa ja ilona rantaravintoloista loistavat valot. Tähänkin toki saatiin vähän jännitystä, kun loikittiin iltahämärrässä kiviä pitkin pienen pientä kalliota ylös. Rannalla oli myös hauska napsia kuvia, tai olisi ollut jos meidän kameroista vaan olisi ollut kunnolla vastaamaan valon puutteen tuomiin haasteisiin.

Loppujen lopuksi meidän iltojen syömisistäkin tuli vähän 'jännää'. Joko nousuvesi kosketteli jo pöydän alla varpaita, kissa kyttäili pöydän alla ruuan jämiä tai sitten ei oltu edes varmoja onko meille tulossa ruokaa ja jos on niin mitä. Odoteltiin esimerkiksi grillattua mustekalaamme niin pitkään, että ravintola oli jo sulkeutumassa ja oltiin jo kertaalleen jouduttu vaihtamaan ravintolan sisällä paikkaa. Tässä vaiheessa alkoivat myös ravintolan työntekijät laittamaan paikkoja kasaan ja rytäkässä mustekalaamme innokkaana odottanut Jenna meinasi saada huonekalusta päähän.

Ruoka oli joka tapauksessa taivaallista ja sitä kelpasi nauttia meren äärellä kalastusalusten valoja seuraillen. Mitä nyt välillä leikittiin luonnon pelastajia ja juostiin hakemaan mereen juuri ajautumaisillaan olevia esineitä joiden joukussa oli mm. jonkun tyhjä pullo ja sytkäri. Eräänä iltana ihmeteltiin myös tätä näkyä:

Siinä oli sähköturvallisuus kohdillaan ja päästiin todistamaan erään vastaavan valotolpan kaatumistakin.  Haluaisin tässä vaiheessa myös ohjata huomionne kuvan vasemmassa reunassa sijaitsevaan mereen juuri ajautuvaan ravintolan pöytään.

Hauskojen ja tapahtumarikkaiden vaiheiden jälkeen koitti päivä jolloin oli aika suunnata kotiin. Tässä tapauksessa koti ei tarkoittanut Suomea, eikä Britanniaa vaan suuntana oli pääkaupunki Bangkok, jossa tämä seikkailutoverini asustelee. Saarella ehdittiin vielä ihmetellä hetki Songkram kulkuetta, jonka näin jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt olla selkeä varoittava merkki tulevasta..Tässä vaiheessa voisin vaikka pohjustaa tulevaa myös kertomalla, että olin sopivasti valinnut päälleni valkoisen topin.

..muutettiin pian ruuan ja kulkueen seuraamisen jälkeen lennosta suunnitelmia eikä jääty odottelemaan meitä puoliksi hylännyttä pikavenettä vaan napattiin lavataksi kohti yleistä satamaa. Kyydissä oltiin vain me ja meidän matkatavarat kun auto pysähtyi jo lähellä päämäärää. Siinä naureskeltiin ja katseltiin ympärille jossa ihmiset ampuivat toisiaan vesipyssyillä. Jotenkin siinä hauskuudessa jäi sitten huomaamatta ne ihmiset joilla oli isoja sankoja täynnä kylmää vettä, ja nyt siis erityisesti ne jotka sattuivat seisomaan sankoineen allekirjoittaneen takana kun lavataksi oli pysähdyksissä. Voi kyllä, pienet yllätyksenkiljaisut pääsi suusta kun niskaan lensi täysin odottamatta iso sangollinen kylmää vettä.  Kiljahdukset vaihtui kuitenkin aika nopeasti räväkäksi nauruksi kunhan vaan olin ensin toipunut alkushokista. Olihan se siinä helteessä mukavan viilentävää ja hauskaa, vaikka shortsit olikin Bangkokiin asti märät. Se valkoinen toppi kyllä kuivui nopeasti!

Sellainen saariseikkailu tällä kertaa, uutta odotellessa!
Minkälaisia hassuja tai erikoisia 'kommelluksia' teille on sattunut lomilla? 

saareilua osa.1 -rantaeloa

Jatketaan taas yhdellä suosikkiaiheellani, matkustelulla!

Päästiin siis onnellisesti sinne Samedin saarelle kuoleman väsyneinä pitkän matkustuksen jälkeen. Voitte varmaan arvata, että uni maitti aika kivasti ja vaikka oltiin suunniteltu heräävämme suhteellisen aikaisin niin uinuttiin onnessamme jonnekin lähemmäs kymmentä-yhtätoista. Mikä oli ehkä ihan hyvä, kun ottaa huomioon että huolimatta näistä pitkistä ja hyvistä yöunista näytin vielä aamulla tältä..Pirun hehkeä enkö olekin?

So we made it happily -tho we were 'bit' tired- to the island of Koh Samet after travelling for ages. As you might guess we fell asleep quite early and slept like babies. Even though we had originally planned to get up early(ish) we didn't actually make it up until around ten-eleven. Now that I think about it it was probably a good thing, considering that despite sleeping well and long I looked like this in the morning..I look amaaaazing, don't I?

Ruoka oli herkullista (chili-valkosipuli katkarapuja ja riisiä) eikä lämpötilakaan tuntunut rantaravintolassa liian tuskaiselta. Juomiksi valittiin joka kerta tuoretta hedelmämehua ja jälkkäriksikin upposi aika monta hedelmän palasta. Pystyin siis uskottelemaan itselleni, että vaikka söinkin pirun usein ja paljon niin se oli hei tosi terveellistä.. Ulkona syöminen, siis ihan kirjaimellisesti ulkoilmassa syöminen, on muuten yksi suosikkipuuhistani ulkomailla. Jotenkin se että voi nauttia herkullisista paikallisista ruuista raikkaassa ja lämpöisessä ulkoilmassa tekee kaikesta paljon miellyttävämpää. Jos niitä silloin tällöin häiritsemään eksyviä ötököitä ei lasketa..

The food was simply delicious (garlic-chilli prawn and rice) and the temperature by the beach felt just perfect. Eating out, and I literally mean eating out out, is one of the best things when travelling somewhere warm..if you don't count those annoying insects that sometimes decide to harass you.

Ruokailun jälkeen olo oli jälleen astetta parempi joten oli vihdoin aika ottaa ranta haltuun ja kaivaa laukusta kertoimella 50 varustettu aurinkorasva. Sen levittämisessä oli jo haastetta itsessään ja olisin voinut hetken vannoa että muutuin entistä valkoisemmaksi.

After filling our tummies with delicious Thai food it was time to 'take over' the beach and pull out sunscreen factor 50+ from my bag. Applying it was a challenge itself and I was certain for a while that I actually turned even more white than what I'd been before.

Parin rantaposeerauksen jälkeen ihan noin vaatteet päällä (en oikein löytänyt sisäistä bikini-malliani) parkkeerattiin varjoisiin rantatuoleihin tuijottelemaan merta ja rannalla koloja kaivelevia rapuja. Seuraavat pari päivää menikin näissä merkeissä; rantaa, aurinkoa, hyvää seuraa ja uimista. Merivettä ei tosin voinut kutsua ainakaan vilvoittavaksi. Se oli niin lämmintä, että ensireaktioni veteen oli 'tää on niin lämmintä että ihan ku joku pissais vieressä.' Aina niin lady.

After few compulsory beach pics with clothes on (I quite didn't find my inner bikini model) we parked our lovely bottoms into nice sunbeds in shade and just stared at the ocean and the funny crabs digging holes. This is basically what we did for few days. It was all about beach, sunshine, good company and swimming. Tho, you definitely could not call the water cooling. It was so warm that my first reaction was along the lines of 'this is so warm that I feel like someone is peeing next to me.' Always such a classy lady.

Hupia rantaeloomme tarjosi myös innokkaasti rannalla kameroille poseeraavat turistit (ainakin useimmat heistä oli ihan täysiä turisteja). Siinä touhussa olisi jäänyt Victoria's secret bikinimallitkin toiseksi..ainakin niille tuli loma-albumiin paljon kuvia!

Extra amusement for us was provided by groups of people excitedly posing for cameras. I think even Victoria's secret models would not stand a chance in that company..at least they got lots of pics to their holiday album!

Kaiken kaikkiaan oli ihan huippurentoa ja ainoa asia joka ehkä ihan vähän otti päähän oli meidän yhteistyöhaluton suihku. Voisin viettää tälläisiä rentoja saaripäiviä useamminkin..

All in all we were just super relaxed and the only thing that maybe annoyed us a bit was our uncooperative shower. I could definitely spend my days like this more often..