a walk down the memory lane year 4 -pt.1

Ajattelin nyt heittäytyä vähän nostalgiseksi ja runoilla tänne neljännen eli sen viimeisen osan Glasgown opiskelijaelämän muistelusta. Aloittaessani tämän tekoa tajusin, että joko tästä tulee yksi aivan mielettömän pitkä postaus tai sitten kaksi 'vaan' aika pitkää. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Osa 1 kattaa neljännen vuoden ensimmäisen puoliskon ja osa 2 tulee kattamaan toisen puoliskon aina valmistujaisjuhliin asti. Katsotaan kuinka haikeamieliseksi näitä kirjoittaessa tulenkaan. Valmista? Aloitetaan..
Palasin kesätöiden jälkeen Glasgowhun syyskuun alussa. Oli loistavaa päästä taas ihanaan omaan huoneeseen, nähdä kämppiksiä ja muita ystäviä, ja ylipäätään oli ihana olla taas Skotlannissa. Samalla oli jo sellainen pieni haikeuden fiilis, kun mietti että nyt on viimeinen kerta kun palaan kesälomilta jatkamaan Glasgowhun opintoja. Kaiken ihanuuden keskellä oli myös jo alusta asti sellainen pieni pelonsekainen tunne lähestyvästä viimeisestä vuodesta, kurssien arvosanojen merkityksestä, lopputyöstä ja tulevaisuudesta.
Opiskelut eivät kuitenkaan jatkuneet toden teolla ennen lokakuuta, joten suurimman osan 'peloista' pystyi unohtamaan ja nauttimaan vaan kavereiden kanssa hengailusta. Tähän kuului mm. allekirjoittaneelle ensimmäinen kerta jalkapallo-ottelussa Britanniassa. Pelinä oli Championsleaguen Celtic-Benfica. Peli itse päättyi 0-0 ja oli aika tappotylsä, mutta se mahtava fiilis ja meininki loppuunmyydyssä katsomossa piti mut hyvin viihdytettynä koko pelin ajan eikä jätkien tarvinnut katua, että suostuivat ottamaan tytön mukaan.
Futismatsin lisäksi ennen kunnon opiskelua ehdin myös mm.lenkkeillä suosikkipaikassani Glasgowssa  (suosikkipaikkani valoisalla, mutta mua ei ihan heti sinne pimeällä saisi lenkkeilemään)..
Bongata tämän hepun kun olin House of Frasersissa kenkäostoksilla..
Viettämään aurinkoista päivää Glasgowta nätimmässä mutta vähemmän karismaattisessa ja pienemmässä, Skotlannin pääkaupungissa Edinburghissa..
sekä viettämään hauskaa iltaa kaveriporukan kanssa qmu:lla (yliopiston toisella unionilla).
Sitten olikin vähitellen aika orientautua kunnon opiskeluun. Viimeisen vuoden kursseja oli neljä+ lopputyö ja omalla kohdallani nämä jakautuivat aika syksypainotteisesti: kolme kurssia syksyllä ja keväällä yksi+lopputyön palautus. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisin säilynyt syksyn paljon täysijärkisempänä jos olisin vaan jaotellut ne 2+2, mutta ainakin pääsin aloittamaan kesäloman aikaisin! Viimeisinä kursseina oli Quantitative Research Methods in Social Sciences, Latin American Politics, International Security ja International Rivalry. Jotenkin mystisesti onnistuin saamaan jokaisesta kurssista A:n (1st:in). Mystistä siksi, että olin aivan varma, että tuo methods kurssi olisi osoittautunut kohtalokkaaksi mutta putkeenhan sekin loppujen lopuksi meni.
Pöytäni oli lähes joka päivä artikkeleiden, kirjojen ja muistiinpanojen hautaamana. Nuo väritussit oli mun kaikkien esseemuistiinpanojen pelastus. En olisi selvinnyt esseen rakenteen suunnittelusta tai mistään muustakaan ilman niitä. Joka kappaleelle valikoitui aina aikaisin oma värinsä jonka avulla muistiinpanotkin oli sitten helpompi järjestää. Toisin kuin monet muut niin tykkäsin kirjoittaa esseet lähinnä kotona ja vaikka siellä olikin paljon häiriötekijöitä niin sain ne myös kotona aina parhaiten tehtyä. Jos rehellisiä ollaan niin musta tuntuu, että syy tähän oli se, että näin oli jääkaappi aina lähellä.. Standardina oli myös, että jostain kulmasta pilkotti jonkinlainen cola pullo. Mulla oli nimittäin ihan älyttömän huono tapa juoda colaa aina kun essee-kiireet oli kovimmillaan ja kiitos sen äärettömän sokerimäärän niin siihenhän jäi aika loistavasti aina koukkuun.
Onneksi oltiin edes jossain määrin vuosien aikana opittu jonkinlaisia tehokkaan ajankäytön taitoja ja onnistuttiin mahduttamaan kalenteriin muutakin kuin pelkkää opiskelua. Ehdittiin siis myös namille mansikka mohitolle Hillhead Book Clubille, viettämään kaveriporukalla pari jo edellisenä vuotena perinteeksi muodostunutta lettuiltaa..
 ja juhlimaan Halloweenia..
Kun mainitsin kämppikselleni etten ollut ikinä kaivertanut kurpitsaa tai maistanut kurpitsapiirakkaa, oli hänen mielestään jo korkea aika kokea molemmat. Siispä kävin läheisestä hedelmä/vihanneskaupasta hakemassa illan kuluksi pari kurpitsaa, jotka sitten yhdessä kaiverrettiin ja asetettiin olohuoneen pöydälle. Tuo oikeanpuoleinen on allekirjoittaneen ihka ensimmäinen kaivertama kurpitsa!Saatiin me myös jonkinlainen kurpitsapiiraskin aikaiseksi..
Ei hurmannut ainakaan ulkonäöllään, mutta oli se ihan syötävää kuitenkin. Seuraavana päivänä oli sitten Halloween bileiden aika ja aika leikkiä vähän vihreällä kasvovärillä..
Halloween juhlintojen lisäksi osallistuttiin kaveriporukalla Nordic Societyn järjestämään Pub raceen. Oli todella hauskaa, mutta samalla ihan pirun huono idea. Meistä kaikista tuli silmänräpäyksessä uskomattoman kilpailunhaluisia ja vedettiin se reitti juomineen ja tehtävineen todella nopeassa ajassa läpi. Voitettiin toki, mutta kaikki joukkueesta ei selvinnyt enää klubeilemaan (niille iski väsy).
Seuraavat viikot ennen joululomaa olivatkin sitten all about studying. Kasa esseitä, lopputyön kanssa tuskailua, methods kurssin projekti..ja toisin kuin aikaisimpina vuosina, näistä pari jatkui koko joululoman läpi. Jotta pysyisin jotenkin perillä ensimmäisistä deadlinista loihdin seinälleni tälläisen järjestelmän..
Näin jälkeenpäin katsottuna tuossa dissertation lapussa on väärä päivämäärä ja tuo future? tunkeminen tonne ei ollut tämän neidon fiksuimpia ajatuksia. Ihan kuin kasautuvissa kouluhommissa ei olisi ollut tarpeeksi aihetta stressiin niin joka päivä sai tuijotella tollaista pinkkinä hohtavaa lappua joka muistutti siitä ettei ollut pienintäkään aavistusta siitä mitä tekisi seuraavana syksynä valmistumisen jälkeen. Taisin rehellisesti sanottuna stressata sitä epätietoisuutta ja mielestäni niin synkältä vaikuttavia mahdollisuuksiani kaikista eniten. Nyt se tuntuu osittain ihan turhalta stressiltä, koska asioilla on pääpiirteissään tapana järjestyä tavalla tai toisella.
Opiskeluiden lomassa ehdittiin onneksi suhteellisen kiitettävään tahtiin kahville purkamaan paineita. Ne oli sellaisia tuskautumis-avautumis sessiota, mutta niiden jälkeen oli aina parempi mieli! Onnistuin myös saamaan kohtalaisen pitkäkestoisen syysflunssan joka teki olosta ajoittain todella kurjan. Sama toistui joka syksy Glasgowssa opiskellessa. Vähän kuin lastentarhassa olisi ollut :D
Esseet sain loppujen lopuksi kunnialla valmiiksi ja palautettua mikä mahdollisti parin vapaapäivän pitämisen. Suunnattiin tällöin kiertelemään Glasgown jouluista keskustaa ja tekemään vähän jouluostoksia.
Näytän muuten omaan silmään nyt jotenki ihan oudolta noin vaaleiden hiusten kanssa..
Saatiin Glasuun joulukuussa myös vähän lunta ja valkoinen (liukas!) maa. Jotkut olivat ottaneet kosteasta lumesta ilon irti illan myöhäisinä tunteina sillä aamulla kun lähdin suuntaamaan kohti yliopiston kuntosalia odotti minua kulman takana tälläinen "lumi-ukko"
Heti varsinaisen joululoman alkajaisiksi lensin pidennetylle viikonlopulle Kööpenhaminaan. Ensimmäinen vierailuni kyseisessä kaupungissa (ja koko maassa) ja tykästyin kovasti.
Ehdittiin hyvin kierrellä keskustaa ympäri, käytiin jouluisessa tivolissa ja piipahdettiin parissa liikkeessäkin. Ainoa pieni miinuspuoli oli kylmä sää jota säesti hyytävä tuuli. Tästäkin kuitenkin selvittiin, kun aina välillä suunnattiin söpöihin paikkoihin sisään lämpimälle glögille ja muille herkuille.
Kööpenhaminasta lensin Suomeen vajaaksi kahdeksi viikoksi viettämään joulua perheen ja ystävien kanssa ja sieltä taas jo ennen uutta vuotta takas Glasuun juhlimaan kavereiden kanssa uutta vuotta (ja viimeistelemään methods kurssin projektin)!

Tässä vaiheessa viimeinen Glasgow-vuosi olikin jo hyvin puolessa välissä. Kevätpuolella oli edessä vielä se kauhistuttava lopputyö, viimeinen kurssi, paljon matkustelua ja valmistuminen! Palaillaan niihin fiiliksiin osan.2 merkeissä.

Burgers&Christmas lights

Sunnuntaina suunnattiin illasta hieman spontaanisti Covent Gardeniin burgereille ja Leicester Squarille leffaan. Ensin pysähdyttiin ostamassa leffaliput valmiiksi (the Hunger Games!), josta sitten käveltiin lyhyt matka Covent Gardeniin mielessä vain ShakeShackin burgerit ja ranet. Ehdittiin kuitenkin matkalla katselemaan vähän jouluvalojakin.

On Sunday we decided to head out to Covent Garden for some burgers before going to cinema on Leicester Square to see the Hunger Games. We decided to stop by the cinema to get the tickets first and then walked to Covent Garden dreaming about burgers and fries. 
ShakeShackissa ei ollut lämpöisissä sisätiloissa lainkaan istumatilaa, joten päädyttiin vähän vilpoisemmille pöydille. Onneksi päällä oli kuitenkin tarpeeksi vaatetta ja joulukoristeita katsellessa oli mukava odottaa ruuan saapumista.

There were no seats available inside ShakeShack so we had to make due with the tables outside. Luckily I was wearing enough layers so it wasn't too bad and it was nice to look at all the Christmas decorations while waiting for the food to arrive.
Itse valkkasin tällä kertaa klassisen shackburgerin, ranet ja normi limun (£10). Burgeri voi joidenkin mielestä olla hieman pienehkö, mutta omaan nälkääni se oli juuri täydellisen kokoinen eikä aiheuttanut kamalaa ruokaähkyä. Namm!

I went for the classic shackburger with fries and a diet coke (£10). Some might think that the burger is bit too small but for me it was perfect and didn't make me feel all disgusting afterwards which is naturally a great thing! Yummy!
Ranskalaisten kanssa tarjolla oli majoneesia (jota ilman ranet ei ole mitään), mutta oli pakko myös tehdä tämä suosikki sekoitus, ketsuppia ja pippuria:

There was also some mayo for the fries (which I loove) but I also had to mix my other favourite, ketchup and pepper:
Herkullisen, joskin aavistuksen verran rasvaisen aterian jälkeen lähdettiin vähitellen käppäilemään kohti Leicester Squaria..

After the delicious, admittedly a bit greasy, meal we started heading back to Leicester Square..
..matkalla poikettiin pieneen karkkikauppaan josta löytyi yllättäen kaikkea 'jännää' kuten muumikeksejä, fazerin lakuja ja vihaisia lintuja:

..on the way we popped in to this tiny sweet store that surprisingly had all these 'exciting' things such as moomincookies, fazer liquorice and angry birds:
Itse nappasin hyllystä leffaevääksi tälläisen:

I got this for the movie:
Aikamoinen herkutteluilta siis..Leffaan pääsyä jouduttiin odottelemaan ihanasti pihalla sivistyneessä brittiläisessä jonossa hetki sillä Odeoniin ei päästetty ketään sisälle ennenkuin edelliset Hunger Gamesin katselijat olivat ulkona ja paikka heidän jäljiltään siivottu. Se on muuten surkea leffateatteri! Mulle tuli ihan mieleen Lahden ikivanha Ilves leffateatteri, jossa istuttiin kuin sillit purkissa ja polvet suussa. Leffa oli kuitenkin ihan hyvä, joten kannattaa käydä katsomassa jos yhtään kiinnostaa!

Me mentiin niin myöhäiseen näytökseen (yhdeksän jopa) ettei metro oikeastaan enää kulkenut kun lähdettiin. Voisi ehkä kuvitella, että Lontoo olisi tämän suhteen 24/7 kaupunki mutta eheiii..onneksi Oxfrod Streetillä päästiin kuitenkin bussilla aika lailla kotiovelle asti.
Kaiken kaikkiaan mukavan rento ilta!

We actually had to nicely wait in line outside before the movie because they didn't let anyone in before those who had been to see the earlier viewing of Hunger Games were out and the place had been cleaned. Odean, btw, is a bit shitty cinema. Reminds of this old cinema we used to have in Lahti, there was basically not enough space to sit comfortably and it was just..argh. The movie itself was quite good.

As we chose to go and see the movie at 9pm the tube naturally didn't run anymore when it was time to head home. You'd think that London would be a 24/7 city in this sense but nooo..Well, luckily we got a bus from Oxford Street all the way home.  
All in all, a nice and relaxed Sunday evening!

Iloinen ja innostunut

Täällä alkaa olemaan ihastuttavan iloinen viikonloppu ja oikeastaan loistava koko viikko kohta takanapäin. En olisi alkuviikosta osannut lainkaan kuvitella minkälaisissa fiiliksissä tätä sunnuntai iltaa tulen laiskasti viettämään. Tähän iloiseen ja äärimmäisen innostuneeseen fiilikseen on montakin syytä ja koska blogiin on aina parasta jakaa aidon iloista fiilistä sellaisten tuskaisten tekstien sijaan niin ajattelin vähän kirjoitella tästä kaikesta kivasta (parilla jouluisella King's road/Oxford Street kuvalla varustettuna):) Tässä postauksessa luvassa on niin innostusta tulevaisuudensuunnitelmista jotka alkaa vihdoin vähitellen kunnolla avautumaan, uusia tuttavuuksia, hyvää smoothieta ja yksi aivan loistava ravintolasuositus!
Käytin juuri muuten blogitekstissä hymiötä, että niin iloisella fiiliksellä mennään tällä kertaa.
 Olen joskus aiemmin tainnut mainita, että ensi vuoden suunnitelmissa on niin mahdollisia hakuja tiettyihin City firmoihin kuin yliopistoihinkin. Molemmissa on tapahtunut jotain edistystä! Laitettuani hakemuksia kaiken maailman työkokemus/tutustumisjuttuihin sain alkuviikosta yhdestä firmasta mieluista sähköpostia; minut on hakemuksen perusteella valittu joulukuun alussa olevaan päivän työkokemus/tutustumiseen kyseisessä firmassa! Vaikka kyseessä onkin vaan yhden päivän visiitti niin siitä on tulevaisuudensuunnitelmien selvittelyssä sekä kyseisen alan firmoihin hakiessa iso hyöty ja olen todella innoissani tästä mahdollisuudesta mennä vähän tarkemmin tutkailemaan tätä uravaihtoehtoa. Lisäksi olin torstai iltana erään toisen firman (samaa alaa kylläkin) järjestämässä iltatapahtumassa jossa pääsin juttelemaan mm. nykyisten työntekijöiden kanssa hyvän viinin kera. Se hyvä viini oli kyllä pelottava lisä, varsinkin kun tyhjät lasit täytettiin melkein samantien. Ei sitä ihan välttämättä haluaisi olla vahingossa humalassa firmassa jossa toivoisit joskus olevasi vielä töissä :D Visiitti valotti paljon urasuunnitelmia ja tykästyin firman ilmapiiriin ja työmahdollisuuksiin sen verran paljon, että taidan laittaa sinne pian työhakemuksen (vaikka sisäänpääsymahdollisuudet ovatkin erittäin pienet!). Aina kannattaa kokeilla!
Toisena vaihtoehtona ensi syksylle on opiskelujen jatkaminen ja mainitsinkin aiemmin hakevani ainakin Amsterdamiin ja Lundiin. Hetken mietinnän jälkeen päätin lisätä listalle pari kohtuullisen hyvämaineista yliopistoa Briteissä. Näin niistä karttamistani lukuvuosimaksuista huolimatta. Molemmissa yliopistoissa oli vaan niin omiin kiinnostuksiin osuvat kurssitarjonnat ja tulevaisuuden työnhaun kannalta hyvä sijainti, että oli vaan ihan pakko! Tähän myös liittyi pientä uteliaisuutta sen suhteen, että pääsisinkö sisään vai en. Lähetin hakemukset suhteellisen ajoissa, koska toiveissa oli että edes jostain yliopistosta kuuluisi jotain ennen joululomien alkua. Yliopistojen sivuilla kun kehotetaan varautumaan ainakin noin 3-4 viikon odotteluaikaan, siitä hetkestä kun hakemus on valmis (eli kun molemmat suosittelijat ovat ladanneet suosituksensa). Mutta arvatkaa mitä? Meni tasan viikko ja sain ykkössuosikistani eli UCL:stä (University College London) unconditional offerin! Tämä saattoi aiheuttaa ehkä ihan pienen riemunkiljahduksen. Kavereiden mukaan se oli ihan selvää, että hyvillä suosituksillani ja 1stin keskiarvolla pääsisin, mutta itse olen aina vähän sillä kannalla ettei sitä ikinä tiedä..hyviä hakijoita on aina paljon. Kuitenkin, UCL on maineeltaan suhteellisen loistava yliopisto (QSn maailman rankingissä jopa sijalla neljä) enkä voisi toivoa parempaa kurssivalikoimaa. Lisäksi tykkään yliopiston kampuksesta, joten tämä on enemmän kuin loistava vaihtoehto ensi syksyksi ja takaisi myös muuton Lontooseen! Uskomattoman helpottavaa tietää jo tässä vaiheessa, että ensi syksyksi todella on joka tapauksessa tiedossa jotain mieluista.
 Viikko on muutenkin mennyt mieluisissa merkeissä kavereita ja uusia tuttavuuksia tavatessa. Lentäessäni tänne istuin koneessa todella mukavan tytön vieressä, jonka kanssa päädyttiin juoruamaan koko matka aina Lontoon Victoriaan asti. Meille selvisi hyvin pian, että meillä oli melkein pelottavan paljon yhteistä ja päätettiin treffata Lontoossa ollessa. Perjantaina suunnaattiin sitten Kings Roadilla olevaan tanskalaiseen Joe&Juice 'mehubaariin' josta saa loistavia smoothieita ja herkkuja voileipiä. Oli todella hauskaa ja ihan huippua kuinka voikaan tutustua mukaviin ihmisiin kun vaan käy vieruskaverinsa kanssa koneessa juttelemaan niitä näitä. Tämän jälkeen suuntasin vielä C:n kanssa Kings yliopiston opiskelijabaariin treffaamaan yhteistä Glasgow ajan tuttavaamme sekä kahta C:n tanskalaista kaveria. Ilta kuluikin nopeasti hauskassa seurassa parin drinkin kera.
Eilen urheilun täyttämän iltapäivän jälkeen lähdettiin C:n kanssa illalliselle tämän enon ja serkkujen kanssa. Hauskan ja rennon enon olin tavannut ennenkin ja ilokseni huomasin pian, että serkutkin olivat oikein leppoisaa seuraa. Ravintola johon suunnattiin on C:n ja sukulaisten yksi Lontoon vakioista. Paikka on nimeltään La Famiglia ja sijaitsee World's Endissä. Eli siis Kensington/Chelseasssa King's roadin tienoilla ei Pirates of the Caribbean elokuvassa. Ilmapiiri tässä perheravintolassa on ihanan kodikas ja ennenkaikkea ruoka on todella hyvää! Annoskoot olivat juuri sopivat kolmeen ruokalajiin ja jokainen ruokalaji aiheutti pöydän ympärillä hyvin hyväksyvää muminaa. Suosittelen ehdottomasti, että pääruuan kanssa kannattaa ottaa useampia herkullisesti valmistettuja vihanneksia jaettavaksi (parsakaali ja kesäkurpitsa ovat ainakin ehdottomat mutta suosittelisin myös pinaattia!). Yksi parhaimmista ravintolakokemuksista ehkä ikinä! Jos päädytte kokeilemaan niin tulkaa kertomaan mitä piditte paikasta.

Nyt täytyy juosta! Päätettiinkin päättää sunnuntai laiskottelut vähän lyhyeen ja suunnata Covent Gardeniin burgereille ja siitä Leicester Squarille leffaan. C tuossa jo hoputtaa aika kiihkeästi, joten ehkä olisi aika mennä vaihtamaan vaatteet ja suunnata ulos. Mukavaa sunnuntai iltaa kaikille!

Sorry, no proper English translation (at least not yet). Too much text and too little time!Have to run!